Esse-lehti käsitteli niin sanottua parisuhderukousta otsikolla Rukous, josta ei tullut suosittua (Esse 23/5.6.). Artikkelissa lähestytään piispainkokouksen ohjetta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan ikään kuin kompromissina kahden erilaisen avioliittokäsityksen välillä. Näin asianlaita ei välttämättä ole.
Piispainkokouksen ohje ei ollut kompromissi, sillä kirkon avioliittokäsitystä ei ohjeella muutettu millään muodoin. Se pysyi entisellään ja on nyt erilainen kuin vaikkapa Ruotsin ja Tanskan kirkoissa, jotka muuttivat avioliittokäsitystään yhteiskunnan virran mukana. Suomessa kirkon avioliittokäsitys nojaa edelleen kirkon tunnustusperustaan.
Essen artikkelissa todetaan, että pääkaupunkiseudulla ”rukouksia toimitetaan arviolta muutamia vuodessa”. Itse asiassa niitä ei toimiteta laisinkaan. Näin siksi koska kyse ei ole kirkollisesta toimituksesta.
Rukousohjeessa on kyse paljon suuremmasta asiasta: Kirkko ei sulje ketään esirukouksensa ulkopuolelle. Me ihmiset olemme keskenämme erilaisia, mutta Herrassa Kristuksessa olemme yhdenvertaisia. Sinällään valitettavaa, että tämä ohje piti erikseen antaa. Kristityille tulisi olla itsestään selvää, että kaikkien ihmisten puolesta tulee rukoilla.
Oikein nähtynä rukouksessa on kyse vahvasti uskonnonharjoittamisesta eikä se ole yhtään vähempää kuin uskonnonharjoittaminen kirkollisten toimitusten yhteydessä.
Julkaistu mielipidekirjoituksena Esse -lehdessä (Esse 24/12.6.2014)
Ei sydänten arvio ole kenenkään ihmisen varassa. Itse kukin olemme Jumalan edessä vastuussa elämästämme, sillä Hän näkee sydämemme, Hän tutkii vaikuttimemme ja koko ajatus- ja miellemaailmamme; ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä lähtee elämä” (San.4:23).
Sen tähden Jeesus tahtoo puhdistaa verellään sydämemme kaikesta synnistä, että voisimme elää Hänen Sanansa armossa ja totuudessa ja keskinäisessä uskonyhteydessä (1Joh.1:7).
Olen lukenut tekstejäsi mielenkiinnolla, Annikki Salo!
Minkä valo(Raamattu) paljastaa, sen veri puhdistaa. Näin lapsellisesti uskon.
Edellä kommenteissa esim. Kari Virtanen tiedustelee voisiko kirkko siunata erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä, Tämä kuuluu aivan tavanomaiseen seurakuntaelämään. Lapsia siunataan koulutielle ja aikuisia heidän työhönsä. Monet pyytävät esirukousta vaikean saidauden alla ja voivat samalla tulla siunatuiksi. Koteja siunataan ja kirkon rukousperinteeseen kuuluu myös ruokarukoukset. Myös matkalle lähtijöitä voidaan siunata ja heidän puolestaan rukoilla.
Rukous ei ole riitti joka käydään läpi ja siten se on ohi, vaan rukous on kääntymistä Jumalan puoleen.
Pitäisi siis olla erityinen syy, jos jonkun ihmisen kanssa ja hänen puolestaan ei voisi rukoilla. Monet kokevat yhteiselle rukoukselle esteeksi yhteisen uskon puutumisen, mutta tällöinkään ei pitäisi olla estettä rukoilla toisen puolesta.
On sis vaikea nähdä mitään kielteistä siinä, että kaksi toisiinsa sitoutunutta ihmistä rukoilee yhdessä seurakunnan työntekijän kanssa Jumalan tahdon toteutumista elämässään. Jumala itse yksin tiestään mikä hänen tahtonsa näiden ihmisten asiassa on, eikä rukoiltaessa Jumalalle aseteta ehtoja.
Ei kuitenkaan ole samantekevää onko alttarin edessä yhteiseen matkaan lähetettävänä mies ja vaimo, kaksi miestä, kaksi naista, äiti ja lapsi, sisarukset jne. sillä kaikki ihmiset ja kaikki tilanteet ovat erilaisia.
Sari Roman-Lagerspetz
Piispojen kysellä ohjeilla rukoilla tuskin on tarkoitus ottaa kantaa kenenkään seksisuhteiseen olivatpa he sitten rekisteröineet suhteensa tai jättäneet rekisteröimättä.
Jukka,
Tyhjänpäiväistä saivartelua.
”Puoliso”-käsitteen merkitys ei ole vain ”kanssaihminen” (vaikka toki kanssaihmisyyskin siihen kuuluu) vaan rakastettu, jonka kanssa on myös seksuaalisuhde.
Minusta sinä Sari turhennat pariskunnan koko rukouselämän jos pelkistät rukouspyynnön ”luvan kysymyseksi” papilta harrastaa seksiä.
Jukka,
en pelkistä yhtään mitään ”pelkästään luvan kysymiseksi harrastaa seksiä”. Parisuhteessa on kysymys muustakin kuin seksistä. Mutta myös siitä. Ihmisiä ei kuitenkaan pitäisi pilkata ja johtaa harhaan siten, että heitä kutsutaan ”toinen toisensa puolisoiksi” ja heidän suhdettaan ”parisuhteeksi”, mutta heidän välistään seksiä synniksi.
Onko parisuhteensa rekisteröneiden kanssa ja/tai heidän puolestaan rukoilemisella mielestänne jokin, kirkon kaikesta muusta rukousperinteestä täydellisesti poikkeava erityinen tehtävä, luonne tai merkitys? Jos on niin mikä.
Erityisesti tämä kysymys on esitetty Sonja Ottavaiselle ja Sari Roman-Lagerspetzille.
Jukka,
mielestäni tämä(kin) sekava saivartelu tällä keskustelupalstalla osoittaa, että tämä määrätty rukoushetki on epäonnistunut yritelmä kirkolta. Sitä osoittaa myös se, että sitä pyydetään niin vähän.
Olen kuitenkin iloinen siitä, että ilmeisestikin jotkut pariskunnat ovat tämän (sinänsä instituutiona epäonnistuneenkin) rukoushetken kautta voineet tulla pariskuntana siunatuiksi, sellaisen papin toimesta, joka ei pidä syntinä sitä, että samaa sukupuolta olevat puolisot ovat rakkaus-ja seksuaalisuhteessa keskenään. Yhtä tällaista mielestäni hienosti ja oikein toiminutta pappia haastateltiin nimettömänä vastikään ilmestyneessä Esse-lehden artikkelissa (sama juttu oli myös Kirkko ja Kaupunki-lehdessä ja Vantaan Laurissa).
Ja minä olen tuolla jo aikaisemmin kommentoinut asiaa, vaikka Kivimäki sitä nyt tässä perää.
Eli täysin samaa mieltä Sari R-L:n kanssa olen.
Saria ja Sonja
Teiltä jää nyt huomiotta se, että kirkolliskokous ja piispain kokous nimen omaan varoi luomasta mitään uutta toimitusta tai instituutiota.
Kirkollisessa käytössä ei siis varsinaisesti ole mitään ”parisuhderukousta”. Sitävastoin on ohje miten parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan vapaamuotoisesti rukoillaan.
Toki pariskunta voisi rukoilla myös aivan keskenään ja varmasti rukoileekin, mutta ohjeen mukaisesti rukoiltaessa seurakunnan työntekijä on mukana heidän asiassaan ja antaa heille tukensa. Hyvä kuitenkin olisi jos heidän keskinäisestä rukoilustaan tulisi säännöllinen osa heidän yhteistä elämäänsä.
No kyllä nyt menee saivarteluksi.
”Marraskuussa 2010 kirkolliskokous hyväksyi perustevaliokunnan mietinnön parisuhdelain seurauksista kirkossa. Päätöksen mukaan piispainkokous laatii pastoraalisen toimintaohjeen vapaamuotoisesta rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden ihmisten puolesta.
Päätöksessään kirkolliskokous katsoo, että rukous parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan kuuluu niin sanottujen pastoraalisten kohtaamisten piiriin. Tällöin pappi tai muu kirkon työntekijä rukoilee vapaasti tai käyttää harkintansa mukaan kirkon hengelliseen rukousperinteeseen sisältyvää aineistoa.
Vapaamuotoinen rukous perustuu kirkon työntekijän ja asianosaisten keskinäiseen tapaamiseen, suunnitteluun ja sopimiseen. Se antaa virallista toimitusta suuremman liikkumatilan yksilöllisille toiveille. Rukous ei merkitse parisuhteen siunaamista.”
Kyllähän tuossa on perustettu epäonnistunut vapaamuotoinen rukousinstituutio, jossa on määritelty, mitä ei saa siihen kuulua, jota kukaan ei tunnu kaipaavan.
”Toki pariskunta voisi rukoilla myös aivan keskenään…” Jukka Kivimäki
Minä en ymmärrä miksi sinä pilkkaat toisten pyhää asiaa. Ei ole kristillistä asennetta, mutta ei se minua yllätä.
Onneksi kirkossamme löytyy pappeja, jotka suhtautuvat kunnioituksella ihmisten parisuhteisiin, ja haluavat olla heitä siunaamassa. Herran siunaus kun kuuluu ihan kirkon rukousperinteeseen, joten sitä ei voine kieltää keneltäkään.
Sonja Ottavainen
On todellakaan ymmärrä minkä asian koet pilkkaamiseksi?
Onko mielestäsi tosiaan pilkkaamista kehoittaa pariskuntaa rukoilemaan myös aivan keskenään sen lisäksi että he rukoilevat yhdessä seurakuntalaisten kanssa suhteensa alussa.?
Eikö yhteinen rukoushetki tulisi olla parisuhteessa normaalia arkea. Tämä siis sen lisäksi että seurakunnan työntekijät rukoilevat heidän puolestaan yhdessä heidän kanssaan.
Kirjoitit itse 13.06.2014 14:49
” Kodin siunauksista kyllä olen kuullut. Vaikken ymmärrä, miksi siihen kodinsiunaukseen ihan erikseen pappia tarvitaan, osaahan tuon itsekin.”
Oliko tuo tarkoitettu sinulta pilkaksi niille jotka haluavat seurakunnan työntekijän mukaan siunaamaan kotiaan?
Kodin siunaus on eri asia. Koti ei ole persoona, eikä sitä siunata seurakunnan läsnäollessa kirkossa.
Parisuhderukouksesta oli kyse eikä siitä, ketkä milloinkin kotonaan tai missä vaan rukoilevat.
En mahda mitään jos ei ymmärrystä kenellä ole. Anokoon sitä Jumalalta.
Selitä nyt Sonja Ottavainen ihan omin sanoin mtä mielestäsi on ”parisuhderukous”, ellei se ole piispainkokouksen ohjeen mukainen seurakunnan työntekijän ja parisuhteen osapuolten yhteinen kääntyminen Jumalan puoleen.
Ohjeen mukaisessa rukoustilanteessa voi olla muuta seurakutaa läsnä tai sitten ei.
Piispainkokoukse ohje on kaikkien luettavissa, selitä siis mitä itse ”parisuhderukouksella” tarkoitat.
Olet näköjään tätä omaa dilemmaasi pohtinut ankarasti. Toivottavasti saat vastauksen.
”Kysymys kuuluuko rukoushetki perhejuhliin, nivoutuu perheen käsitteeseen. Onko yhteinen jääkaappi sama asia kuin perhe?
Nykyisen virallisen käsitteen mukaan avioliiton tarkoitus on perheen perustaminen. Nähdäkseni avioliitto on luonteeltaan hedelmällisyysliitto siinäkin tapauksessa, ettei liiton hedelmällisyys toteutuisi tai olisi edes tarkoitus toteutua. Samaa sukupuolta olevien liitolla ei tätä erityistä merkitystä ole. Toisaalta miehen ja naisen välillä hedelmällisyys voi toteutua liitosta riippumatta. Perinteisesti avioliitto antaa sille yhteiskunnan hyväksynnän.
Jukka Kivimäki | 25.02.2011 12:18
Ilmoita asiaton kommentti
jatkuu …
Avioliiton typistäminen ”seksuaalisuuden toteuttamisen liitoiksi” ja sitten rinnastaminen samaa sukupuolta olevien liittoon, ei anna oikeutta avioliitolle, eikä kaiketi samaa sukupuolta olevienkaan liitolle. Sama pätee liiton typistykseen sopimukseksi keskinäisestä elatusvelvollisuudesta.
Mikäli avioliiton merkitys jaetaan kahteen koriin, toisaalta keskinäiseen henkiseen yhteyteen ja sitoutumiseen huolenpidosta ja toisaalta hedelmällisyyteen liittyvään puoleen, niin ensin mainittua puolta Raamattu ei torju samaa sukupuoltakaan olevalta parilta ja tämän asian puolesta voidaan esirukous esittää. Ongelman ydin onkin, miten samalla torjua parisuhteessa ne piirteet, joille Herra ei ole luvannut siunausta. Jos nämä piirteet voi esirukouksessa torjua, niin oltaisiinko silloin perhe –käsitteen piirissä?”
Jukka Kivimäki | 25.02.2011 12:19 Seurakuntalainen.fi
Mielenkiintoista Sonja Ottavainen että olet jaksanut kaivaa vanhoja tekstejä esiin.
Kysyn kuitenkin edelleen mitä sinun kasitteesi ”parisuhderukous” tarkoittaa. Olet useita kertoja vedonnut juuri tuohon käsitteeseen jolle ei kuitenkaan löydy mistään mitään yhteistä virallista selitystä. Piispainkokouksen ohje sellaisenaan ei vaikuta sinulle kelpaavan, vaan liität siihen jonkin oman käsitteesi, jota et kuitenkaan suostu auki kirjoittamaan.
Olet jopa moittinut minua ihmisten pilkkaamisesta, kun olen kirjoittanut rukoilemisesta, vaikka kyseessä on ”parisuhderukous”.
Siis mitä ”parisuhderukous” mielestäsi on, jos se ei ole vapaamuotoista rukoilua parisuhteen kumppanien kanssa ja heidän puolestaan, kuten piispat ovat ohjeistaneet?
Selitä siis mitä eroa on sillä että pastori, joka hyväksu samaa sukupuolta olevien kumppanien parisuhteen, rukoilee heidän kanssaan verrattuna siihen että hän ”parisuhderukoilee” heidän kanssaan.
Sattumalta tuli muussa yhteydessä nuo kommenttesi, joissa suoraan kerrot pulmasi.
”Piispainkokouksen ohje sellaisenaan ei vaikuta sinulle kelpaavan, vaan liität siihen jonkin oman käsitteesi, jota et kuitenkaan suostu auki kirjoittamaan.”
Höpö höpö, Lue jo kirjoittamani kommentit.
Sonja Ottavainen
Olet esittänyt aika raskaan syytöksen väittäessäsi minun pilkkaavan rukousta pyytäviä ihmisiä. Väitteesi loukkaa minua syvästi.
Kun luen piispainkououksen ohjetta, niin yksi, mutta siis vain yksi tapa toteuttaa ”parisuhderukous” olisi että pariskunta yhdessä pastorin tai seurakunnan muun työntekijän, vaikkapa suntion tai diakonin kanssa polvistuisi rukoilemaan sakastissa tai pariskunnan kotona.
Mikäli tämänkaltainen sen järjestelyn ehdottaminen olisi sinusta pilkkaamista, niin miksi? Eikö Herra kuule rukouksen myös sakastista, vai onko ”parisuhderukouksella” jokin piilomerkitys joka ei tuolloin toteutuisi.
Kirjoitit 13.06.2014 14:49
”Niinpä niin, mutta tässä on nyt ihan kyse parisuhderukouksesta.
Enpä ole kuullut koskaan keidenkään käyneen rukoiltavana.”
Kirjoitit 13.06.2014 20:06
”Parisuhderukouksesta oli kyse eikä siitä, ketkä milloinkin kotonaan tai missä vaan rukoilevat.”
Voisitko siis aukikirjoittaa sen piilomerkityksen?
Tässä kommenttini.
Sonja Ottavainen
13.06.2014 13:16
“Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä.” (1. Kor. 13:4)
Rekisteröidyn parisuhteen rukoushetkessä kiitetään Jumalaa rakkaudesta ja elämän lahjoista sekä pyydetään puolisoille voimaa kunnioittaa toisiaan. Rukous on kristittyjen tapa pysähtyä Jumalan hyväksyvän ja rakastavan katseen alle kaikissa elämäntilanteissa.
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/D10ACC6F560C916CC2257A170027898D?OpenDocument&lang=FI
Tämä on pilkkaamista:
“Asia voisi verrata tilanteeseen, jossa joku on lähdössä pitkälle matkalle ja pyytää seurakuntaa rukoilemaan kanssaan ja puolestaan. Joku toinen on sanut vaikkapa uuden työpaikan ja pyytää seurakuntaa rukoilemaan asian puolesta.Joku kolmas on jo toipunut vakavasta sairaudesta ja haluaa kiittää Herraa yhdessä seurakunnan kanssa.” Kivimäki
Sonja Ottavainen
Luithan myös tämän kohdan:
”Rukoushetkelle ei ole virallista kaavaa, mutta kirkon työntekijä voi rukoilla vapaasti tai käyttää kirkon rukousperinteeseen kuuluvaa aineistoa. Pariskunta voi miettiä yhdessä kirkon työntekijän kanssa mielekästä tapaa toteuttaa rukoushet”
Eli tapoja on monia, sakasitissa rukoilu tai vaikkapa pariskunan kodissa lähimpien ystävien läsnäollessa. Ohjeen intentio on jokatapauksessa vahvasti uskonnollinen hetki jolloin käännytään Jumalan puoleen.
Viitauksesi Jumalan kiittämisestä rakkaudesta ja elämän lahjoista kuuluu keskeisesti Kristilliseen rukousperinteeseen, kyse ei siis ole mistään uudesta asiasta.
Kuten itsekin viittasit, ”Rukous on kristittyjen tapa pysähtyä Jumalan hyväksyvän ja rakastavan katseen alle kaikissa elämäntilanteissa.”
Siis kaikissa elämäntilanteissa:
– silloin kun on solmittu uusi parisuhde
– silloin kun on ajauduttu parisuhteessa kriisiin
– silloin kun on vaihdettu työtä tai elämän uraa
– silloin kun omassa tai lähimmäisen terveydessä on edessä muutosta
– silloin kun lähdetään matkalle kohti tuntemattomaa
”Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti ” (Joh 9)
Kaikkihan me olemme syntiä tehneet. Näin Paavali meille kirjeissään opettaa.
jorma ojala,
Elätkö sinä enemmän ja paremmin Jumalan tahdon mukaisesti kuin minä?
Miksi unohtuu se, millaisille ihmisille Paavali kirjoittaa?
Hän ei osoita sanojaan sellaisille, jotka elävät turmeltuneen luontonsa mukaan, vaan niille, jotka on herätetty kuoilleista uuteen toivoon elämään Jumalan tahdon mukaista elämää.
Pointti tässä kohdassa ei ole tuo syntisyys, vaan katumattomuus, Paavali sanoo (Room 8:5-8):
5 Lihan mukaan elävillä on lihan mukaiset pyrkimykset, Hengen mukaan elävillä Hengen mukaiset. 6 Lihan pyrkimykset tuottavat kuoleman,….
Jeesus sanoi heille: ”Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte: ’Me näemme’; sentähden teidän syntinne pysyy”.