Sumuisen syksyn harmauden,
Keskellä muistan kauneuden,
Kesäisen kukan armauden,
Iloisen ilmeen sulouden.
Hyvää asiaa jaksaa odottaa. Sen kaipaus tuo iloa jo ennakkoon. Rakkaus lempeä, suloinen mielen täyttää voimallaan.
Jumalan lapset ovat valon lapsia. Luomisessa Jumalan ensimmäiset sanat kuuluivat: ”Tulkoon valo!” ja valo tuli. Se on Jumalan itse ilmoitus. Ensi vaikutelma kaikesta hyvästä, mitä hän on tehnyt ja alati yhä tekee, jatkaa luomistaan. Luomisessa Jumala myös jakoi yön ja päivän eron. Näistä tuli vertauskuva Jumalan kanssa elävän ja Jumalasta erillään olevan välillä. Me kristityt olemme päivän lapsia, Jumalan kirkkauden valossa Jumalan rakkauden ja huolenpidon varassa eläviä.
Te kaikki olette valon ja päivän lapsia.
Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle.
Kristikunnalle Kristuksen takaisin tulo on riemun asia. Silloin Jumalan kunnia täyttää koko maailmankaikkeuden. Jeesuksen kaikki valta taivaassa ja maan päällä tulee ilmi. Silloin tulee näkyviin, mitä Jeesus todella on tehnyt puolestamme. Kuoli ristillä. Sillä hän otti päälleen meidän tuomiomme. Saamme täyden anteeksiannon. Hän heräsi kuolleista. Hän on voittanut kuoleman. Pääsemme ikuiseen elämään taivaan riemuun, iankaikkiseen iloon, rakkauden täyteen kirkkauteen, Jumalan hyvyyden ylistykseen.
Jumala — tarkoittanut, että — pelastuisimme
Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa.
Siellä täällä saa kuulla julistusta, missä ihmisiä pelotellaan Kristuksen takaisin tulolla. Vaikuttaa, että nuo haluavat herätellä ihmisiä, mutta tapa on huono ja tulos epäonnistunut. Siinä kuullaan tuomio, mutta armon sana jää pois. Toisin tekee Pyhä Paavali. Hän julistaa armon ja uskon voimaa, luottamuksen sanaa. Hän vahvistaa uskoamme. Apostoli rohkaisee meitä: Jeesus antaa toivon ja rohkeuden. Tulevaisuus on valoisa, kuin päivän koitto yön jälkeen, valon säde pimeän jälkeen, kevään ja kesän lämpö kylmän kauden jälkeen.
Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne,
ja niinhän te teettekin.
Sunnuntai 17.11.2024
Valvomisen sunnuntai
Valvokaa!
Toinen lukukappale eli epistola: 1. Tess. 5:2–11
Ensimmäisestä kirjeestä tessalonikalaisille, luvusta 5
Te tiedätte itse aivan hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä. Juuri kun ihmiset sanovat: ”Kaikki on hyvin, ei mitään hätää”, tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle. Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina. Ne, jotka nukkuvat, nukkuvat yöllä; ne, jotka juovat, ovat juovuksissa yöllä. Mutta meidän, jotka kuulumme päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo. Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimme Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin.
Valvokaa sunnuntain aihetta esitellään ja tekstit näytetään täällä
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/sunnuntai-17-11-2024/
Ensimmäisen Tessalonikalaiskirjeen luku viisi on luettavissa täällä
https://www.raamattu.fi/raamattu/UT2020,B2000,KR92,KR38/1TH.5
Olikohan Parkanon kirkko kun syttyi kesken jumalanpalveluksen palmaan salaman iskusta. Ihmiset tietysti paniikissa ulos pyrkimään. Yksi mummo sentään nousi penkille seisomaan nosti kädet ylös ja huusi: Jeesus joko sinä nyt tulet”.
Pekka
Kiitos nasevasta kommentistasi
Jeesuksen odotus on valtava voima, kunhan vain antautuu Vapahtajamme hyvyyden vietäväksi.
Seuroissa puhuttiin usein ”väärästä valvomisesta”. Sillä tarkoitettiin, että toisten ihmisten tekemisistä ja sanomisista ja synneitä tehtiin parannusta. Oikea valvominen on oman omantunnon hoitamista ja kulkemista ”Jeesuksen askelissa”. Jos vertaa kaidalla tiellä kulkemista ja filosofiassa estettyä diakletiikkaa (jota mm. Snellman opetti), niin kaidalla tiellä kulkeminen on ikäänkuin katonharjalla kulkemista Jeesuksen askelissa keskellä laveaa tietä, mutta eri suuntaan. Jos jalka lipsahtaa oikealle, mennään farisealaisuuteen eli omahyväisyyteen, mistä Matteus kirjoittaa 23 luvussa. Js jalka lipsuu vasemmalle, joudutaan välinpitämättömyyteen, kuolemansynteihin ja mennään virran mukana kadotukseen (samoin omavanhurskauden tieltä) . Kaita tie vie kotio!
Valma
Kiitos erittäin viisaasti muotoilemastasi kommentistasi
Sinulla on syvällistä opetusta uskon elämän hoitamisesta terveellä ja suunnaltaan päämäärätietoisella tavalla.
Matias. Kirjoitusvirheitten takia Pirinen ei antanut korkeinta arvosanaa tutkielmastani. Tässäkin kommentissa on monta virhettä. Po: synneistä, esitettyä , Jos…
Valma
Koska näissä blogikeskusteluissa kyseessä on keskustelu asiasta, niin en ole huomioinut oikeinkirjoituksessa olleita seikkoja, ellei niillä ole merkitystä vaihtavaa suuruutta.
Sen sijaan aikoinan opettajan tehtäviä tehdessäni saatoin tehdä toisinaan pikkutarkkojakin oikaisuja oppilaitten koevastauksiin. Varsinkin jos ajattelin näiden huomautusten auttavan äidinkielen opettajaa.
Ja voin kertoa, että arvostan kommenttejasi erittäin paljon. Sinulla on paljon sanottavaa.