Kuvassa prinsessa Colette evankeliointimatkalla Sanaga joen ylittävällä lautalla 12.8.2006 toisen lautan matkustajan seurassa.
Sunnuntai 12.08.2018
12. sunnuntai helluntaista
Itsensä tutkiminen
Evankeliumi: Matt. 23:1-12
Oliko Jeesus fariseus ?
Usein fariseukset on leimattu tavalla joka ei tee heille oikeutta. Tämä johtuu siitä ettei ole nähty heihin kohdistunutta kritiikkiä oikeissa mittasuhteissa, vaan kuva on vääristynyt.
David Flusser toimi aikoinaan Jerusalemin yliopiston Uuden testamentin professorina. 1980 -luvun puolivälissä hän kävi Suomessa pitämässä viikon seminaarin. Tuon aikana hän esitti teorian siitä, että Jeesus oli fariseus. Jeesuksen kritiikki fariseuksia kohtaan oli liikkeen sisäinen kritiikki, jonka tehtävänä oli paremmin toteuttaa liikkeen tarkoitusperiä.
Hän esitti, että fariseukset pyrkivät kahteen päämäärään ensinnäkin oli pyrittävä löytämään koko Raamatun keskeinen sanoma. Tällaiseksi toiset löysivät rakkauden ja toiset totuuden.
Toiseksi oli pyrittävä siihen että jokainen Raamatun sana otetaan niin tarkasti kuin mahdollista, ei vain ulkonaisesti ja muodollisesti vaan myös jokaisen sanan sisimmässä ja aidoimmassa mielessä. Näin haluttiin löytää myös jokaisen sanan syvin ajatus, sen varsinainen tarkoitus. Jotta tähän päästiin rakennettiin jokaisen kohdan ympärille tukirakenne, jolla käskyjen rikkominen haluttiin estää jo etukäteen.
Tällä Flusserin antamalla avaimella voimme tarkastella evankeliumia kahdeltakin näkökulmalta.
Fariseukset Mooseksen istuimella
Kun Mooseksen kirjat olivat saaneet nykyisen muotonsa, niin siitä alkaen sitä on tulkittu samalla kun sitä on luettu. Selittämistä ei voinut tehdä muu kuin sellainen, joka oli siihen valtuutettu. Israelilla ja juutalaisilla oli kirjanoppineensa, joiden tehtäväksi tämä selitys oli annettu.
Evankeliumissamme Jeesus sanoo, että moni näistä kirjanoppineista oli fariseus. Jeesus kehottaa kuulijoita oikeaan sanan kuuloon: ”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan.” Jeesus siis elää juutalaisen kansankirkon jäsenenä ja kehottaa kunnioittamaan sanan palvelijoiden julistusta. Tehtävässään Jumalan kansan palvelijana niin fariseukset kuin muutkin virkaan vihityt toimivat laillisina Mooseksen opetuksen tulkitsijoina. Hyvään yhteiskunnalliseen ja hengelliseen elämään kuuluu että heidän opetustaan noudatetaan myös käytännössä.
Viisi Mooseksen kirjaa on sama kuin heprean Toora eli Raamatun suomennoksen sana Laki.
Liikkeen itsekritiikki itsetutkistelun muotona
Koska fariseusten tavoitteena oli, että sana ei jää ainoastaan ulkonaiseksi muodollisuudeksi vaan myös sen sisäisen tarkoituksen toteutumiseksi, niin tästä oli muistutettava kerta toisensa jälkeen. Tämän Jeesus teki muistuttamalla, että julistettu sana koski myös julistajia eikä vain kuulijoita.
Jotta julistajat eivät unohtaisi omaa vastuutaan soveltaa sanaa niin että koko seurakunta otetaan huomioon julistaja ei saa tyytyä ainoastaan asettamaan kuulijoille sääntöjä, vaan annettava sellaista opetusta oikeasta elämästä, että myös sananjulistaja voi elää samojen ohjeiden mukaisesti. Tätä koko kansan yhteenkuuluvuutta ei saa rikkoa sillä että julistajat eristäytyvät kuulijoistaan. Voi sitä joka niin tekee, sanoo Jeesus.
Evankeliumimme jokainen kehotus voidaan tutkia tältä itsekritiikin kannalta. Jeesuksen puheessa peräänkuulutetaan jokaisen opetuksen yhteydessä sitä, että on mentävä opetuksen varsinaiseen ytimeen eikä tyytyä vain sen pintailmiöihin. Niinpä esimerkiksi rabbin (= kristillisen kirkon pappi) on ensi sijaisesti valvottava opetustaan ja sen soveltuvuutta tavalliselle kansalle eikä korottaa itseään Jumalan kansan yläpuolelle. Huomatkaamme että Jeesus itsekin oli virkaansa vihitty rabbi.
Toisena esimerkkinä mainittakoon juutalaisten puvuissa olevat raamatunlausekotelot. Niiden tehtävänä oli muistuttaa, että Raamatun sanan mukaan on elettävä koko elämä. Hengellinen julistus oli näin hyvin konkreettista, näkyvää ja käsin kosketeltavaa. Pieni pätkä Raamattua kulki koko ajan mukana muistuttamassa Jumalasta, elämän antajasta ja ylläpitäjästä. Juhlapuvuissa nuo kotelot saattoivat olla merkittäviä taideteoksia. Ne kuuluivat kallisarvoisimpiin koruihin. Periaatteessa niiden tehtävä oli tärkeä ja keskeinen asusteen kokonaisuudessa.
Kun Jeesus varoittaa noiden koristeiden väärinkäytöstä, niin silloin tavoitteena on palauttaa kuulijoiden mieleen se, mikä näissä oli tärkeintä: Ne muistuttavat Jumalan sanasta ja tämän välityksellä itse Jumalan läsnäolosta ihmisen elämässä. Koko elämä on elettävä Jumalan yhteydessä.
Jeesuskin kantoi puvussaan raamatunlausekoteloa. Myös hän, Jumala ja ihminen yhdessä persoonassa, sitoutui pyhään sanaan. Jumala ja hänen sanansa kuuluvat yhteen.
Itsensä tutkisteleminen – yhteenvetoa
Sunnuntain aihe Itsensä tutkisteleminen siis kehottaa meitä keskittymään oleelliseen. Elämään järjestäytyneessä yhteiskunnassamme niin että hyvä järjestys säilyy ja ihmisten yhteinen elämä sujuu rauhassa ja sovussa ilman häiriöitä.
Meidän on nostettava esiin sellaista, missä keskinäinen yhteisymmärrys lisääntyy ja ihmiset voivat kokea yhteenkuuluvuutta. Kaikkien virkojen ja palvelustehtävien hoidossa on pyrkimyksenä oltava keskinäinen veljeys ja rakkaus, keskinäinen kunnioitus ja toinen toisestaan välittäminen. Kukaan ei saa jäädä syrjään eikä ulos työnnetyksi, vaan kaikilla pitää olla paikkansa yhteisen seurakunnan yhteisössä. Kirkon katoliseen olemukseen eli kirkon yhteisöllisyyteen eli Jumalan kansan koko maailmaa yhdistävään yhteyteen kuuluu kutsu koko maailmassa kaikkien kansojen ja kansanryhmien joukossa. Tulkaa kaikki mukaan Jumalan perheeseen, Jumalan yhteisöön, Jumalan kansaan, pyhään yhteiseen kirkkoon, Kristuksen ruumiiseen, elävän Jumalan luo.
Sunnuntain aihetta ja tekstejä esitellään seuraavassa osoitteessa
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20180812
Kiitos Matias, että jaksat näitä saarnoja kirjoittaa. Toki olet ne laittanut kotimaan saarnakoelmaankin.
Myöhemmin voisit julkaista kirkkovuoden saarnat kokonaisuudessa 1-3 vuosikierron mukaan.
Sami
Kiitos puheenvuorostasi
Kiitos matias Rot hyvästä ja valaisevasta blogista.
Siis tässä on hyvä esimerkki kuinka otetaan vastaan ”viisaan ja ymmärtäväisen” professorin teoria, siis Jeesus olisi ollut fariseus?
Jokainen lapsenkaltaisesti evankeliumia lukeva, jolle Jumala ilmoittaa evankeliumin, voi selkeästi lukea kuinka Jeesuksen tuntevat sanovat yksiselitteisesti ettei Jeesus ollut fariseus:
15 Niin juutalaiset ihmettelivät ja sanoivat: ”Kuinka tämä osaa kirjoituksia, vaikkei ole oppia saanut?”(Joh.7)
Ari
Kiitos kommentistasi!
Muutamia näkökohtia väitteisiisi
1) Jerusalemin temppeli oli aikansa juutalaisten korkein oppilaitos. Paitsi jumalanpalveluksia siellä annettiin myös maan korkeimman tason opetusta. Pinta-alaltaan se oli kaksi kertaa suurempi kuin Kreikassa Ateenassa oleva vastaava kreikkalaisen uskonnon mukaisen temppelialueen ja opetuksen keskuksen pinta-ala. Laitoksen koko puhuu myös siitä kuinka laajaa toiminta kummassakin oli. Niinpä Jerusalemissa juutalaisen uskonnon tiloissa se oli laajempaa kuin Ateenassa kreikkalaisen uskonnon tiloissa.
Nykyään korkeinta opetusta antavien laitosten opettajia nimitetään professoreiksi. Me tunnemme ainakin yhden jopa erittäin kuuluisan henkilön, joka Jeesuksen aikana opetti Jerusalemin temppelissä eli _ p y h ä t ö s s ä _ eli siis nykyaikaista opettajanimikettä käyttäen oli ”professori”. Hän oli Jeesus.
Tässä kolme Raamatun jaetta, missä kerrotaan Vapahtajamme opetustoiminnasta juutalaisten pyhätössä eli korkeimmassa oppilaitoksessaan.
Luukkaan evankeliumi:
19:47 Ja hän opetti joka päivä _ p y h ä k ö s s ä _ . Mutta ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi;
20:1 Ja tapahtui eräänä päivänä, kun hän opetti kansaa _ p y h ä k ö s s ä _ ja julisti evankeliumia, että ylipapit ja kirjanoppineet astuivat yhdessä vanhinten kanssa esiin
21:37 Ja hän opetti päivät _ p y h ä k ö s s ä _ , mutta öiksi hän lähti pois ja vietti ne vuorella, jota kutsutaan Öljymäeksi.
2) Toiseksi antamasi jakeen ymmärtämisestä.
Viittaat Joh. 7: 15 jakeeseen. Otan tähän tuon jakeen lisäksi vähää aikaisemmasta ja jälkeenkin tulesvasta tekstistä, jotta huomaisit että tuossa kohtaa
ei sanaa _ f a r i s e u s _ esiinny.
Yksikään ihminen ei edes lapsi voi sitä sanaa löytää.
Joh. 7
7:14 Mutta kun jo puoli juhlaa oli kulunut, meni Jeesus ylös pyhäkköön ja opetti.
7:15 Niin juutalaiset ihmettelivät ja sanoivat: ”Kuinka tämä osaa kirjoituksia, vaikkei ole oppia saanut?”
7:16 Jeesus vastasi heille ja sanoi: ”Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.
7:17 Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.
7:18 Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä.
Tässä siis kysymys oli Jeesuksen opetuksen sisällöstä. Sisällön keskeinen aihe ei ollut opetuksen ulkonainen muoto tai niin sanottu asiasisältö, vaan huomattavasti keskeisempi asia, nimittäin onko Jeesuksen opetus Jumalasta vaiko ei.
Tämä opetuksen sisältö sitten Jeesuksen julkisen toiminnan loppupuolella herätti keskustelua. Jeesuksen seuraajat, joiden jatkumona meidän aikanamme on kirkko, tunnustautuivat siihen että Jeesus on Isän lähettämä ja että Isä ja Poika ovat yhtä. Oppi siitä että Jeesus on Jumala nousi vähitellen esille selvemmin ja selvemmin. Tässä vaiheessa syntyi vastustusta Jeesusta vastaan. Vastustajat alkoivat syyttää Vapahtajaamme Jumalan pilkasta ja alkoivat miettimään miten saisivat hänet hiljaiseksi ja lopulta myös miten saisivat hänet tapetuksi. Tie Golgatan ristille alkoi tulla esiin.
Kun sitten myöhemmässä vaiheessa Joh. 7: 32 alkaen puhutaan juutalaisten johtajista ja fariseuksista Jeesuksen vastustajina, niin tällöin keskustelun varsinainen polttopiste on evankeliumin keskuksessa: Onko Jumalan Poika Jeesus Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, lähettämä, vaiko ei.
Tämän pelastuksen kannalta keskeisen kysymyksen äärellä monet tekivät eroa Jeesukseen, monia fariseuksia heidän mukanaan. He seurasivat mieluummin Jeesusta vastustanutta eliittiä kuin meidän Herraamme. Näin syntyi myös tuo tilanne että Jeesusta vastustavista ylipappeihin ja kansan johtomiehiin liittyneistä fariseuksista puhutaan vielä jakeissa 45, 47 ja 48 samaisessa seitsemännessä luvussa.
3) Kolmanneksi. Viisauden ja tiedon hankinta on Raamatun mukaista
Jotta sinä Ari ja muutkin arvoisat lukijamme meidän kanssamme ymmärtävät,
Kuinka myönteinen on Raamatun suhtautumisen oikeaan viisauteen ja tiedon hankkimiseen,
annan tähän muutaman jakeen Sananlaskujen kirjasta.
Sananlaskut:
4:5 Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä sitä unhota, älä väisty pois minun suuni sanoista.
4:7 Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.
4:11 Minä neuvon sinut viisauden tielle, ohjaan sinut oikeille teille.
5:1 Poikani, kuuntele minun viisauttani, kallista korvasi minun taidolleni
7:4 Sano viisaudelle: ”Sinä olet sisareni”, kutsu ymmärrystä sukulaiseksi,
8:1 Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua?
8:11 Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.
8:12 Minä, viisaus, olen perehtynyt mielevyyteen, olen löytänyt tiedon ja taidollisuuden.
9:1 Viisaus on talonsa rakentanut, veistänyt seitsemän pylvästänsä.
9:10 Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. –
10:13 Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!
Mistä tulee ”viisaus” joka kieltää evankeliumin Sanan?
Ari
Kysyt ongelman keskeiseen asiaan selkeästi tähdäten: ”Mistä tulee ’viisaus’ joka kieltää evankeliumin Sanan?”
Vastaukseni on tässä: ”Saatanasta”.
Siksi juuri Paavali sanookin evankeliumin puolesta puhuessaan:
2.Korinttolaiskirje:
10:5 Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle
Mutta huomaapa tuosta se että Paavali ei puhunut yleisesti järjen päätelmistä, vaan sellaisista järjen päätelmistä, joita käytetään evankeliumia vastustamaan.
Sen sijaan evankeliumin mukainen viisaus edistää Jumalan valtakunnan työtä. Sen alkuperä on Jumala ja hän myös ojentaa sen kansalleen eli kirkolleen. Oikea viisaus on Jumalan lahja:
Efesolaiskirje:
1:8 Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi,
1:17 anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan
3:10 että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon
Matias Roto milloin ihminen saa Pyhän Hengen ja milloin hänestä tulee Jeesuksen opetuslapsi?
Entä milloin ihminen alkaa kuulemaan Jeesuksen äänen?
Ari
Matt. 28:18-20 kertoo että ihmisestä tulee Jeesuksen opetuslapsi kasteen välityksellä: ” — tehkää opetuslapsiksi kastamalla –”
Hes. 36:25-57, Ap.t. 2:38-39 ja Tiit. 3:5 mukaan ihminen saa Pyhän Hengen kasteessa.
”Minä (= Jumala) vihmon — vettä — Henkeni (= Pyhän Hengen) minä annan —” Hes. 36
” — kaste —- NIIN te saatte Pyhän Hengen lahjan —” Ap.t. 2
Uudestisyntymisen ja Pyhän Hengen uudistuksen pesun kautta Jumala pelasti. Tiit. 3
Niin kuin vauva voi kuulla ääniä jo ennen syntymäänsä ja jo pienenä vauvana kuulee ympäristönsä äänia, niin ihminenkin voi kuulla Jeesuksen puhuttelua missä ja milloin vain Jumalan sanaa saarnataan. Pyhä Henki sitten kirkastaa Jumalan sanan saarnaa missä ja milloin HÄN itse haluaa.
Mainitse David Flusserin. Myös minua on kiinostanut tämä eksegeetti eritoten seuraavas yhteydessä:
Seppo H: Jeesus halusi toteuttaa VT:n profetiat. Mikä selviää Ut:sta. Ja halusi säästää kansansa uhraamalla itsensä: näin koska Sejanus oli uhannut tuhota koko juutalaisen kansan, jos kapinan johtajia ei luovuteta. Muistetaan mitä ylipappi sanoi: ”Parempi, että yksi mies hukkuu kuin koko kansa.” Tämä merkittävä ”Parempi, että yksi mies hukkuu kuin koko kansa!” Ut:n lause Jeesuksen luovuttamisen ja telottamisen perusteluna on jäänyt vaille ansaitsemaansa huomiota. Eli oliko Jeesus-liike vaarantamassa koko kansan olemassaolon? Vai puhuiko Kaifas vain retorisesti? Mitä roolia näytteli asiassa siis Sejanus?
David Flusser: ”Se kreikan kielen verbi paradidomi, jota käytettiin Juudaksen teon yhteydessä, ei tarkoita ”kavaltaa“, kuten Klassen huomioi oikein kirjassaan Judas (Minneapolis 1996), ss. 47-57.) vaan ’antaa, uskoa haltuun , siirtää, luovuttaa’. Juudas ”luovutti” Jeesuksen. Katso myös 1. Kor. 11:23b. Kuitenkin jo Luukkaan 6:16 (vrt. Ap.t. 7:52) Juudasta kutsuttiin ”kavaltajaksi”. Saamme myös tietää juutalaisilta Viisailta: ”Jos on olemassa ryhmä ihmisiä ja pakanat sanoisivat heille:
’ Luovuttakaa yksi teistä meille ja me tulemme lyömään hänet kuoliaaksi; jos te ette luovuta, me tulemme lyömään teidät kaikki kuoliaaksi; (sääntönä on) antakaa lyödä kaikki kuoliaaksi älkääkä luovuttako heille yhtä ainutta sielua Israelissa; mutta jos he erottavat hänet joukosta…antakaa heidän luovuttaa hänet heille, ettei teitä kaikkia lyödä kuoliaaksi.’ (32. Tos.Terumot 7:20 ja J.Terumot VIII 46b, Safrain lainaamana, ”Teaching of the Pietists”, s. 25 ja viite 52 siellä. Katso myös viitettä 30.)
Kun Juudas Gethsemanessa lähestyi suutelemaan Jeesusta, Jeesus puhutteli häntä traagisella kauhulla: ’Juudas, aiotko luovuttaa ihmisen (kirj. ihmisen pojan) suudelmalla?’
On melkein mahdotonta uskoa, että saddukeukset eivät olisi olleet tietoisia siitä yleisestä, ymmärrettävästä vastarinnasta luovuttaa toverijuutalainen vihamieliselle vieraalle mahdille. Se vaara, että roomalaiset teloittaisivat sellaisen juutalaisen, ei ollut pelkästään hypoteettinen – oletettu – kuten on osoitettu Jeesuksen tapauksessa. Caifas ja hänen pappinsa eivät varmasti olleet murheellisia seuranneesta väkivaltaisesta ratkaisusta. Kuitenkin näyttää siltä, että Caiafaksen ehdotus Joh. 11:47-52 oli eräänlainen hämärä anteeksipyyntö, kun hän sanoi: ”Teille on tarkoituksenmukaista, että yksi mies kuolisi kansan edestä, niin ettei koko kansa tuhoutuisi. Caifas ilmeisesti tunsi olevansa pakotettu näin oikeuttamaan päätöksensä.”
SH: Luulenpa, että ym. Viisaitten kertomassa tavassa luovuttaa yksi sijaiskärsijä viholliselle on selitys myös Jeesuksen lavastetun tuntuiselle nimen omaan luovuttamiselle.
Lähde edelliseen:
http://israeluutiset.fi/Flusser.htm
Matias Roto kysyn vielä milloin ensimmäiset kansankieliset Raamatut käännettiin, siis vaikkapa englanniksi, saksaksi tai suomeksi? Siis milloin jokainen itse on voinut tutkia onko kirkon opetus Raamatun ja evankeliumin mukaista?
Ari
Aluksi heprean kieli oli nimenomaan kansankieli. Suorin osa Vanhasta testamentista on kirjoitettu alkuaan hepreaksi.
Vähitellen aramea tuli juutalaisten kansankieleksi. Niinpä uudenpia osia Vanhasta testementista on kirjoitettu arameaksi. Joitakin Uuden testamentin evankeliumien tastoja on kirjoitettu arameaksi.
Kolmesataaluvulla ennen Kristusta kreikka yleistyi monen juutalaisen käyttökieleksi. Niinpä Vanhan testamentin vanhempia tekstejä alettiin kääntämään kreikaksi ja tuona aikana syntyneitä Vanhan testamentin kirjoja kirjoitettiin jo alkuaan kreikaksi. Myöhemmin koko Uuden testamentin alkukieli on kansankielellä kirjoitettua eli koinee kreikaksi.
Hyvin varhain myös syyrian kieli tuli käyttökieleksi joten Raamatun tekstejä käännettiin syyriaksi, kansan kielelle.
Armeniasta tuli kansankirkko jo ennen kuin Rooman valtakunnassa kristinusko oli edes sallittu. Armenia oli heidän kielensä. Niinpä Raamattu käännettiin myös armeniaksi. Myös varhaisimpia kirkkoisien tekstejä on käännetty armniaksi, mm eräskin Ireneuksen teos on meille säilynyt vain armeniaksi.
Geesin kieli oli vanhan Etiopian kansankieli. Varsin varhain Raamattu on käännetty myös geesiksi. Geesin kieliseen Raamattuun kuuluu useampi sellainen kirja, joka ei kuulu meidän suomalaisten Raamattuun mm Etiopialainen Henokin kirja.
Uudenpi egyptin kieli tuli hyvin varhain käyttöön koptilaisessa kirkossa.
Gruusian kielellä on myös säilynyt hyvin vanhoja tekstejä.
Hyvin varhain Raamatun tekstejä käännettiin myös latinaksi, joka oli suurvallan vähemmän lukeneen väestön kieli. Näiden käännösten tarkistamisen suoritti sitten myöhemmin noin 400 j.Kr. kirkkoisä Hieronymus, jonka jälkeen syntynyt Vulgata on yhä edelleen maailman tärkein käännös, koska se on maailman suurimman kirkon eli Katolisen kirkon virallinen oppipohja.
Kolmesataluvulla piispa Wulfila, noin 311 – 383, visigoottien hengellinen johtaja, piispa, käänsi koko Raamatun goottien puhumalle itägermaaniselle kielelle.
Luetteloa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Kaikissa näissä on kysymys ollut Jumalan sanan kääntämisestä kansan kielelle.
siis _ k a n s a n _ kielelle.
Kuvitelmasi että käänöstyötä muka olisi tehty vasta nykyaikana on siis täysin vastoin historian kulkua. Ei pidä mennä kaikkien historian väärentäjien opetuksen mukaan vaan olla avoin näkemään miten kirkko aina ja kaikkialla on pyrkinyt julistamaan evankeliumia kansan ymmärtämälle kielelle.
Muista että helluntain kieli-ihme ei ollut se että puhuttiin montaa kieltä, vaan se että evankeliumi
_ y m m ä r r e t t i i n _
noilla puhutuilla kielillä.
Kysyt kolmea kieltä: englantia, saksaa ja suomea.
Vanhimmat käännökset englanniksi on tehty 600 -luvulla. Ne on tehty uinaisenglanniksi ja keskienglanniksi. Kaikkiaan englanniksi on vuosisatojen aikana tehty yli 450 eri käännöstä.
Vanhimmat käännökset saksaksi on noin vuoden 800 j.Kr. paikkeilta.
Suomeksi ensimmäinen käännös on Uusi testamentti vuodelta 1548 ja koko Raamattu 1642.
https://www.piplia.fi/raamattu/raamattu-suomessa/kaannostyo-suomessa/
Vanhimpia suomennoksia voi lukea osoitteesta
http://www.finbible.fi/head/wsitest.htm
Pelkkä käännös ei kuitenkaan riittänyt siihen, että tavallinen kansa olisi ostanut Raamatun. Koska yhden kirjan hinta oli lähes yhden hevosen tai pienemmän maatilan hinta.
Vasta vähitellen 1800 -luvulla tavallinen talonpoika saattoi ostaa Uuden testamentin. Koko Raamattu oli niin kallis että vasta noin sata vuotta sitten hinta laski niin että jokaisella varallisuutta omistavalla oli mahdollisuus ostaa pyhä kirja. Köyhemmällä väestöllä ei vielä tuolloinkaan.
(Olen itse tavannut pappisaikanani ihmisiä jotka vielä Suomen itsenäisyyden aikana ovat joutuneet turvautumaan pettuleipään välttääkseen nälkäkuoleman. Joten tällaisilla ihmisillä ei ollut riittävästi rahaa Raamatun hankkimiseen.)
Merkittävä Raamatun levittämisen tapa viime vuosisadasta lähtien on ollut vihkiraamattujen antaminen vihkitoimitusten yhteydessä.
Matias Roto onko siis katolinen kirkko hyväksynyt että Raamattu käännetään kansankielelle eli ei ole vastustanut sitä?
Ari
Suureksi iloksesi voin kertoa, että katolinen kirkko, joka on yli puolet koko maailman kristikunnasta, on myös raamatunkäännöksessä suuri kirkko. Kirkon suuren koon mukaista on myös heidän raamattutyönsä. Maailman laaja-alaisinta.
Esimerkiksi Kamerunissa, missä toimin lähetystyössä, katoliset olivat edelläkävijöitä maan paikallisten kielten käytössä jumalanpalveluksissaan. Kamerunissa on 281 elävää kieltä. Virallisia kieliä on kaksi, ranska ja englanti. Mutta nämä ovat vain harvojen oma äidinkieli.
Katoliset lähetyssaarnaajat ovat rohkeammin kuin muiden tunnustuskuntien opetelleet paikallisen kielen ja myös käyttävät näitä messuissaan ja sen mukaisesti myös Raamatun käyttö paikallisilla kielillä on ahkerampaa kuin muiden tunnustuskuntien.
Koko maailmanlaajuista evankeliumin julistamista ja raamattutyötä ajatellen suosittelen sinulle Ari, että annat kunnian sille tunnustuskunnalle, joka on koko maailmaa ajatellen tehnyt eniten työtä evankeliumin eteenpäin viemiseksi ja raamattutietouden levittämiseksi kaikkeen maailmaan.
Me luterilaiset olemme tunnustuksemme mukaan raamatullisia. Koko oppimme perustuu Raamattuun. Mutta käytännön lähetystyössä meidän katolinen sisarkirkkomme, joka myöskin perustaa oppinsa Raamattuun, tekee paljon enemmän työtä Raamatun sanoman levittämiseksi. Koska he ovat suurempi kirkkokunta, niin heillä myös on enemmän voimaa työnsä tekemiseen.
Matias Roto kuinka katolinen kirkko suhtautui Lutherin saksankieliseen Raamattuun?