Olen viime aikoina kirjoittanut blogeja, joista olen poistanut kommentointimahdollisuuden. Päädyin tähän ratkaisuun, kun eräs saman sukupuolen parisuhteita puolustava henkilö ryhtyi postaamaan (lue: urakoimaan) toistuvasti henkilööni kohdistuvia kommentteja.
Niinpä totesin säästäväni aikaani perustyöhöni, kun minun ei tarvitse toimia jatkuvasti blogini moderaattorina.
Täällä Kotimaa24:n pohjalla touhuaa muutamia henkilöitä, jotka valtaavat omilla kommenteillaan monet keskustelut. – Mikäli blogisti ei itse käytä paljon aikaa omaan blogiinsa liittyvän keskustelun seuraamiseen, nämä muutamat henkilöt hallitsevat pian kaikkea omaan blogiin liittyvää keskustelua. – Useinkaan näiden ilmeisesti netissä asuvien, ja lähes päätoimisten kommentaattoreiden argumentointi ei ole kovin syvällistä. – Silmiinpistävintä on vain miltei jatkuva äänessä oleminen.
Kenestä minä nyt kirjoitan? Ymmärrän, että tällaisessa melko yleisessä kritiikissä on vaarana, että siitä pahastuvat ne, joille se ei ole tarkoitettu, – mutta ne joihin se kohdistuu, eivät korvaansa lotkauta…
En halua mainita nimiä, mutta kritiikkini kohdistuu niihin kommentoijiin, joiden kommentteja olen joutunut poistamaan useita kertoja, ja pyytänyt jopa siirtymään muualle kommentoimaan, mutta kyseiset henkilöt eivät sellaisesta piittaa… Asianomaiset tietävät tämän lukiessaan tämän; muut ovat arvostelustani vapaat. – Koen turhauttavaksi tarjota blogejani tällaisten henkilöiden hiekkalaatikoksi.
Pidän keskustelusta. – Ajattelen, että ryhtyminen avoimeen keskusteluun kertoo toisen ihmisen arvostuksesta. Siinä annamme toisillemme vastavuoroisesti aikaamme ja opimme tuntemaan toisiamme. Tämä on arvokasta. – Pitkän pohdinnan jälkeen rajasin kuitenkin kommentointimahdollisuuden pois, koska en näe mielekkääksi, että muutama väittelyhaluinen kaappaa koko keskustelufoorumin ja estää mahdollisuuden tavalliseen ajatustenvaihtoon. – Minulla on kokemusta henkilöistä, joiden kanssa olen jauhanut kymmeniä, ehkä satojakin kertoja, mutta edelleen samat henkilöt pyörittävät samaa myllyä… Silloin kyse ei ole nähdäkseni enää halusta keskustella kanssani, vaan käyttää blogejani oman julistuksensa ponnahduslautana! – Eikö tällöin olisi reilumpaa kirjoittaa omia blogeja?
Kirjoitin tämän blogini esittääkseni pahoitteluni niille lukijoilleni, jotka ovat vilpittömästi harmitelleet kommentointimahdollisuuden poistumista.
Olen kuitenkin iloisesti yllättynyt, että ilman kommentointimahdollisuuttakin blogejani on kuitenkin luettu, jopa yli 1000 kertaa! – Kiitän minulle suoraan välitetystä rohkaisevasta palautteesta.
Tällä kertaa ja tässä blogissa avaan tilapäisesti mahdollisuuden kommentointiin. Tässä blogissa sana on taas vapaa, mutta toivon edelleen asiallista keskustelua.
”Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.”
(Kirkkoraamattu 1933/38: Sananl. 25:11)
Eiköhän nämä hankalat tyypitkin kuulu mukaan keskusteluihin. Jos he kaikki jäisi pois, ni keskusteluista voisi tulla niin tylsiä, ettemme itsekkään enää niistä nauti. Yhden käden sormillahan meidät voidaan laskea. Joten aika vähän meitä on kommentoimaan nytkin. Kaikkien juttuja ei ole mikään pakko lukea. Eikä niihin mitään vastata. Itse en muista poistaneeni yhtään kommenttia.
Puoluepoliittisen kirkkopolitiikan seurauksena seurakunnasta ”ulostyönnettyinä” kiitän näiden blogien kirjoittajaa evankeliumin esilläpitämisestä. Olemme puolisoni kanssa jo vanhoja, eikä hän ole syyllinen siihen, että hänestä perhevakaumuksemme seurauksena tuli yhteiskunnassa puolueisiin sitoutumaton ekonomi ja johtaja ja että itse vapaaehtoisesti luovuin yhteiskunnan liukuhihnojen ”lasikattojen” särkemisestä ja valitsin mieluummin lapset ja nuoret.
Laajasalon toisenlainen evankeliumi? -blogissa huomioni kiinnittyi Kolossalaiskirjeen sitaatin yhteydessä tapahtuneeseen aikamuodon muutokseen. Kirjeessään Paavali käyttää menneen ajan muotoa: ”Hän antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin.” Suomenkielen preesens on sikäli moniselitteinen, että sillä voidaan ilmaista tulevaakin. Siksi kirjoittajan ratkaisu: ”Jumala antaa meille koko velan anteeksi.” poikkeaa mielestäni merkittävästi Kol. 2:13-14 alkuperäisestä ajatuksesta. Velkakirja on tehty mitättömäksi jo lähes kaksituhatta vuotta sitten.
Tämä on hyvin mielenkiintoinen kysymys. jakeessa on aoristin partisiippi. Aoristin partisiippi viittaa pääverbiin ja noudattaa sen aikaa ja muotoa. Yleensä se viittaa menneeseen aikaan, mutta voi viitata myös nykyisen tai tulevaan. Miten tässä tapauksessa? Pääverbi on suzoopoieo, eläväksi tekeminen. Kääntäisin sen näin: Jumala teki meidät Hänessä eläviksi ja rikkomuksemme anteeksisaaneiksi. Eläväksi tekeminen ja anteeksiantaminen viittaa 12. jakeen alussa mainittuun kasteeseen. Siinä tapahtui yhdessä Kristuksen kanssa hautaaminen ja elämään herättäminen, eläväksi tekeminen ja rikkomusten anteeksiantaminen. Martti Pentin toteamus on toki teologisesti oikein sekin, mutta tässä raamatunkohdassa Paavali näyttää puhuvan kasteesta ja siinä tapahtuneesta anteeksisaamisesta. Voiko sen sijoittaa tulevaankin? Onneksi voi. Anteeksiantaminen ei loppunut kasteeseen, vaan pikemminkin alkoi siitä.
Teemu on oikeassa siinä, että pääverbin ollessaa indikatiivin aoristi partisiipin aoristi voi tarkoittaa myös sen kanssa samanaikaista toimintaa.
Molemmille veikkosille kuitenkin totean, että tällä ihan toiseen blogiini liittyvällä pohdillannanne kasvattelette rönsyä varsinaisen keskusteluaiheen rinnalle… jollaista juuri pyysin välttämään…
Ajattelen tämän siis niin, että kasteessa tulemme (kastettuina: tulimme) osallisiksi siitä vapaudesta, joka perustuu ristillä kauan ennen syntymäämme mitätöityyn velkakirjaan.
Ehkä tällaista kommenttia ei kaivata, mutta tekee mieli liittyä mielenkiintoisen ajatusten vaihtoon. Alkuperäisessä artikkelissa luki: ”Suuri velka voidaan antaa anteeksi, mutta ensin se on tunnustettava.” Se on hyvin todettu.
Kun käsittelyssä olevassa Kolossalaiskirjeen tekstiyhteydessä todellakin on kaste, niin pitää todeta, että raamatullisessa kontekstissa kaste käytännössä oli tunnustus. Se toimi tunnustautumisena Jeesukseen. Evankeliumin kuullut ja uskonut osoitti kasteella halunsa saada pelastus Jeesuksessa. Samalla hän tietysti tunnusti olevansa syntinen ja anteeksi saamisen tarpeessa. Ja sai anteeksi.
Sekä kasteella että tunnustuksella on uskon rinnalla samanlainen pelastava vaikutus. Usko ja kaste pelastavat Mark.16:16 mukaan. Usko ja tunnustus pelastavat Room. 10:10 mukaan. Kaste ja tunnustus vastaavat toisiaan vaikutukseltaan.
Jeesus lupaa tunnustaa Isänsä edessä sen, joka tunnustaa Hänet ihmisten edssä. Kaste käy sellaisesta tunnustuksesta. Ja kun se on Raamatun mallissa ensimmäinen tunnustautuminen, niin silloin kaste todellakin välitti pelastusta.
Kun kasteen sanotaan pelastavan vauvan perisynnin syyllisyydestä ja sen tuottamasta kadotuksesta, ollaan menty aika pitkälle Raamatun kasteesta. Tunnustuselementin tilalle on tullut jotain muuta.
Joidenkin 200-400 -luvuilla eläneiden kirkkoisien piti vain keksiä, miksi kirkko kirkko kastaa vauvoja anteeksiantamusta välittävällä kasteella. Selitykseksi keksittiin perisynti, kun muuta syntiä ei vauvoilla ollut. Siitä syntyi perisyntioppi, jonka mukaan kastamattomana kuollut joutuu kadotukseen. Sillä tiellä monet ovat yhä.
Joo… tiedän, ettei tällaista kommentia ehkä kaivata, mutta jospa kuitenkin sallitte?
Tämä rönsy on hyvä esimerkki siitä, miten keskustelun voi johdatella blogin alkuperäisestä aiheesta kommentoijan haluamille vesille. – En sano, että se olisi aina huono tai turhauttava juttu, mutta silloin kun erityisesti pyydetään puhumaan tietystä teemasta, puheenaiheen johdatteleminen kokonaan toiseen teemaan kertoo minusta aika paljon näin toimivista…
Kertoo sekin jotain, että kirjoittaa ajatuksia herättävän alustuksen keskustelupalstalle, mutta estää siitä keskustelemisen kokonaan. Julkaiseminen lienee aina ajatusten päästämistä omille teilleen irti niiden esittäjän hallinnasta. Siihen on suostuttava.
Martti hyvä,
Kirjoitat: ”Kertoo sekin jotain, että kirjoittaa ajatuksia herättävän alustuksen keskustelupalstalle, mutta estää siitä keskustelemisen kokonaan.”
Minusta sinulta on nyt jäänyt jotakin huomaamatta. Blogi ei tarkoita automaattisesti samaa asiaa kuin keskustelupalsta. – Tätä yritän nyt vääntää sinulle rautalangasta.
Maailmassa on paljon kirjallista tuotantoa, joka ei ole välittömällä tavalla vuorovaikutteista. Kun esim. lainaamme kirjastosta kirjan, emme voi välittömästi rynnätä kirjailijan luo antamaan siitä palautetta.
Minusta tämä sähköinen keskustelu on osin hämärtänyt tervettä keskustelukulttuuria… Nyt rynnätään heti kommentoimaan, puhutaan aidanseipäistä, mennään ”tietämään” kirjoittajan motiiveja, leimataan jne.
Yritän tämän blogi-puheenvuoroni kautta havahduttaa oivallukseen siitä, ettei mikään vuorovaikutus ole itsestäänselvyys. – Ajatuksia herättäviä blogejakin voi joskus vain jäädä miettimään…
Ajatuksia herättävistä kirjoituksista keskustellaan aina jossakin. Blogin kommenteista voit saada pienen käsityksen siitä, miten ajatuksesi otetaan vastaan. Kun estät kommentoinnin, et tiedä sitäkään. Pelkkä tieto lukijoiden määrästä ei kerro paljoakaan. Kenties monet käyvät vain pettyneenä toteamassa, ettei mitään keskustelua syntynytkään.
”Pelkkä tieto lukijoiden määrästä ei kerro paljoakaan. Kenties monet käyvät vain pettyneenä toteamassa, ettei mitään keskustelua syntynytkään.”
Onko julkisen keskustelupalstan ylläpitäminen (ja kaiken välitön seuranta) lukijoiden kannalta välttämätön oikeus & kirjoittajan velvollisuus, vai ehkä molemminpuolinen mahdollisuus (jos se rakentavasti koetaan)?
Minusta nykyinen verkkokeskustelukulttuuri tarvitsee sydämen sivistystä. – Joskus voi olla lukijalle terveellisempää jäädä vain miettimään lukemaansa niin kuin vanhana hyvänä kirjojen ja lehtien lukemisen aikana. – Joskus voisi olla jopa kirjoittajallekin hyväksi, ettei näkisi edes suuria lukijamääriään, tai kiittäviä kommenttejaan, vaan keskittyisi viestinsä pitämiseen kirkkaana…
Kiitos Pekka ja Tuula kommenteista.
Olen Pekka kanssasi samaa mieltä siitä, että täällä keskustelevien joukko on varsin pieni. – Havainto on oikea, mutta en itse tekisi siitä samaa johtopäätöstä kuin sinä, eli jättäisi reagoimatta keskustelukulttuurin epäkohtiin.
Miksi sanon näin?
Ehkäpä keskustelijoiden joukko on niin pieni juuri siksi, että muutama kestojankuttaja ottaa suhteettomasti tilaa ja fiksummat eivät jaksa lähteä sellaiseen mukaan… Kun tätä tapahtuu tarpeeksi paljon, jäljelle jää lopulta vain pieni joukko; kuin jokin Kotimaa24:n ikioma alakulttuuri!
Minustaa näyttää siltä, että blogeja lukevien joukko on moninkertaisesti suurempi kuin täällä keskustelevien joukko. – Se herättää monia kysymyksiä. – Yksi syy tähän on varmasti siinä, että voidakseen kommentoida, täytyy olla maksava jäsen… Oletan kuitenkin, että osa maksavistakin jäsenistä jättäytyy aktiivisen kommentoinnin ulkopuolelle, koska kokee täällä vallitsevan keskustelukulttuurin problemaattiseksi (hyökkääväksi, leimaavaksi, jankuttavaksi…?).
Tässä blogissani haluaisin herätellä keskustelua siitä, miten tämä keskustelufoorumi voisi kasvaa aikuiseksi, ja muuttua Kotimaa24:n sotkuisesta takapihasta vähän fiksummaksi paikaksi…
Voisivatko blogit olla kuin jokaisen oma koti? – Kylässä on kiva käydä ja keskustella, mutta blogin isäntäväkeä kunnioittaen? – Oletan, että tämä pieni muutos lisäisi keskustelijoiden määrää.
Erilaiset mielipiteet ovat toki rikkautta ja pelkkä samanmielisyys on toki tylsää, mutta eikö sitä ole myös liian pieniksi käyvä, toisiaan nokkiva, tai toisilleen samoilla fraaseilla jauhava ”kanatarha”, vanhat ”kukot” mukaan lukien?
Yksi fiksua keskusteluympäristöä rakentava asia on keskustella kussakin blogissa alkuperäisestä aiheesta.
Tähän liittyen: Martti Pentille totean, etten kirjoittanut tätä blogia keskustellakseni nyt toisen blogini aiheista. – Tämän huomaaminen voisi olla ensiaskel fiksuun blogikeskusteluun…
Miksi sitten kirjoitat keskustelupalstalle, jollet halua keskustella? Tässä mainitsemiesi syiden lisäksi voisit miettiä, haluatko ylläpitää itsestäsi jonkilaista erehtymättömyyden harhakuvaa. Se ei mielestäni ole kovinkaan fiksua. Pidän sinua fiksuna ihmisenä, joten tuskin tietoisesti koetat esintyä parempana kuin olet, mutta kenties tiedostamattasi.
Pyydän sinua vain sinuakin Martti toimimaan hyvien keskustelutapojen mukaisesti. – Ymmärtääkseni hyvää keskustelukulttuuria rakennetaan pitäytymällä ainakin lähtökohtaisesti blogitekstin aiheisiin.
Lisäksi ajattelen niin, ettei blogin kirjoittaminen tarkoita automaattisesti julkisen keskustelufoorumin ylläpitäjän tehtäviin lähtemistä. – Mielestäni tätä Kotimaa24:n blogimaailmaa vaivaa juuri tämä; oletus siitä, että jokaisen blogissa voi huudella melkein mitä tahansa…
Muutamat henkilöt eivät ole sisäistäneet, että blogin kirjoittaminen on panostus, johon annetaan omaa aikaa ja nähdään joskus paljonkin vaivaa. – Siksi kommenteissa tapahtuvan keskustelun tulisi olla luontevassa suhteessa tähän. – Enkä nyt puhu vain omaa itseäni tarkoittaen…
Olen muistaakseni joskus aiemminkin kirjoittanut, ettei esim. kovinkaan moni professori halua kirjoittaa ja keskustella sellaisella foorumilla, jossa hän saa kimppuunsa joukon tunteen vallassa räksyttäviä kommentoijia. – Sellaiseen ei vain ole aikaa, eikä se ole tarkoituksenmukaista. – Asiallisilla foorumeilla on sen sijaan mielekästä keskustella.
Jos Kotimaa24:n foorumilla halutaan käydä tasokasta keskustelua, johon osallistuvat, ja jolle antavat aikaansa myös useammat fiksut ihmiset, kirjoittajia täytyy suojella loukkaavilta, asiattomilta ja turhauttavilta asioilta/ilmiöiltä.
Moni on valmis keskustelemaan, mutta vain harva käy siihen mölisevän sonnilauman kanssa. – En nyt tarkoita, että tilanne olisi täällä aivan näin paha, mutta paremminkin voisi kai olla…
Esim. Seurakuntalaisen nettisivu on poistanut uutisten ja blogien kommentoinnin mahdollisuuden. En silti usko, että taustalla on kuvitelma erehtymättömyydestä. – Jos/kun keskustelukulttuuri mättää, ja jos moderointiin ei ole riittävästi resursseja, täytyy vain tehdä valintoja. – Mielestäni voi olla välillä ihan hyvä ja terveellinen vaihtoehto toteuttaa esim. uutis- tai blogisivustoja ilman kommenttejakin.
Mitä te ajattelette? Onko kommentointimahdollisuus aina välttämätöntä, ja tarkoittaako sellainen kuvitelmaa omasta erehtymättömyydestä?
Manu Ryösö :” Onko kommentointimahdollisuus aina välttämätöntä, ja tarkoittaako sellainen kuvitelmaa omasta erehtymättömyydestä?”
Mielestäni ei varmasti ole, kun oman kommentointimahdollisuuteni piti päättyä jo viime vuoden marraskuussa K24-tilausjakson päättyessä. Sielullisesti rikkirevittynä entisenä ortodoksikirkon jäsenenä ja myös yhden katolisen nuoren 90-luvun lamassa yhdessä puolisomi kanssa valtiolle antamamme omavelkaisen takauksen avulla hänen kotimaassaan puhjenneesta sodasta pelastaneena toivon kaikesta sydämestäni kommentointimahdollisuuden päättymistä tällä sivustolla, jonka kommenteissa virtuaaliristille on vedetty niin monta ”toisinuskovaa” ystäväämme.
Martti Pentti :”Pidän sinua fiksuna ihmisenä, joten tuskin tietoisesti koetat esintyä parempana kuin olet, mutta kenties tiedostamattasi.”
Tätähän sen ”tieteellisesti todistamattoman” omantunnon äänen kuuntaleminen sitten on. Omaatuntoaan kuuntelevien evankeliumeista kertovien mielipiteitä moititaan siitä, että ”he koettavat esiintyä parempana kuin ovatkaan”. Siitä ei mielestäni ole kysymys, vaan siitä, että he puhuvat asioista, joita he ymmärtävät.
En viitannut Manu Ryösön mielipiteisiin vaan siihen, että hän torjuu niiden kommentoinnin.
Martti Pentti :”En viitannut Manu Ryösön mielipiteisiin vaan siihen, että hän torjuu niiden kommentoinnin.”
Käsitykseni muikaan hän ei ole torjunut asiallisia kommentteja [jollaisia omatkaan kommenttini eivät ole aina olleet]. Toivon, että hänelle jätetään mahdolisuus tehdä myös varsinaista työtään ilman että hänen on pakko moderoida trolleja, jotka vain haluavat viedä hänen aikansa.
Manu Ryösö kirjoittaa: ”Olen viime aikoina kirjoittanut blogeja, joista olen poistanut kommentointimahdollisuuden.”
Manu, kiitos hyvästä kirjoituksesta. Jokainen meistä voi itse päättää saako blogeillamme kommentoida. Aikaisemmin julkaisin viikoittain blogin ja vaikka blogillani saa kommentoida, niin kymmeniä kertoja tuli yksi tai kaksi varjoblogia, jossa hyökättiin minun ajatuksia vastaan tai vain yritettiin mustamaalata valhetiedolla, mutta sekin avoimessa blogialustassa on mahdollista. Voi olla, että jos rajoitat kommentointia blogillasi, niin sen kommentointi tapahtuu jossain aivan muualla.
Toisaalta, varjoblogit lisäsi vain blogini lukijoita ja kommentoijia. Joten ei niistäkään tarvitse paljoa huolta kantaa.
Keskustelu täällä ei koskaan ole ollut oikeaa keskustelua. Koska suoran palautteen antaminen ja saaminen puuttuu. Kukin käsittää tekstit omista lähtökohdistaan käsin ja käsittää tekstit sen mukaan. Jokaiselle lukijalle voi pälkähtää päähän ihan eri asioita mitä kirjoittaja on pohtinut. Väärinkäsitysten mahdollisuuskin on otettava huomioon. Niinpä omaan henkilööni kohdistuneisiin väitteisiin en ole katsonut tarpeelliseksi puuttua.
Joidenkin kohdalla vain olen jättänyt kommentit huomioimatta. Ei se toinenkaan kauaa jaksa asiasta vääntää yksinään. Nettikeskustelujen puhdistamisen olen jo ammoisina aikoina todennut epärealistiseksi tavoitteeksi. Joillakin on vain sisäänrakennettu vastaväittäjän rooli. Ei heille pälkähdä päähän se, että bogikirjoittajina pistämme peliin koko sielumme. Emme pelkästään jotain ajatuksia, tai mielipiteitä.
Toki blogikommenttien blokkaaminen voi kertoa myös mahdollisesta tarpeesta sensuroida liian kiusalliset kommentit tai liian vaikeat kysymykset. Kaikkea kun ei aina halua kohdata.
Niinpä niin. Monenlaisia selitysmahdollisuuksia toki löytyy… Mutta myös perusteltuja syitä rajoittaa eräitä kommentoija. – Joskus eräät kommentoijat ovat useiden keskustelufoorumien taholta jo saaneet varoituksia, heidän historiassaan on eri nimimerkeillä pelaamista, asiantuntijaksi tekeytymistä ilman todellista faktaa, massapostaamista ym. ym.
Ryösö: ”asiantuntijaksi tekeytymistä ilman todellista faktaa”
Sitähän sinä teet täällä itsekin. Mitä muuta edustamasi ja julistamasi kristinusko on – kuten mikä tahansa muukin uskonto – kuin uskomusten ja luulojen esittämistä ilman todellista faktaa?
Kimmo,
Olet selkeästi jumalankieltäjä. Siksi en ole juuri poistanut pilkallisiakaan kommenttejasi, koska et käsittääkseni bluffaa.
Jumalan olemassaolo ja Raamatun totuus ovat asioita, jotka jäävät nähtäväksi. – Siksi en yleensä torju ateistikaan keskustelemasta. – Tarkoitan asiantuntijaksi tekeytymisellä sellaista, että väittää esim. varmoja väitteitä jostakin kielestä ilman erityistä kielitaitoa/koulutusta.
”Tarkoitan asiantuntijaksi tekeytymisellä sellaista, että väittää esim. varmoja väitteitä jostakin kielestä ilman erityistä kielitaitoa/koulutusta.”
Tyypillinen olkinukke,sillä Ryösön tarkoitamissa tapauksisssa on esitetty vain kielellisiä käännösvaihtoehtoja, jotka perustuvat tieteellisiin sanakirjoihin ja hepreaa täysin osaavien heprealaisten rabbien omiin vaihtoehtoja mahdolistaviin mielipiteisiin . Eikä näitä vaihtoehtoja ole esitetty faktoina muuten, kuin mitä niistä em lähteet ovat sanoneet.
Ryösö: ”Olet selkeästi jumalankieltäjä.”
Jos tarkoitat jumalankieltäjällä ateistia, en ole jumalankieltäjä. Olen uskonnoton, en kiellä keneltäkään hänen uskoaan tai jumalaansa. Uskonnottomuus tarkoittaa minulle sitä, että Itselläni ei ole – pätevien todisteiden puuttuessa – uskontoa, uskon kohdetta enempää kuin minkään sorttisia jumaliakaan.
Se jää nähtäväksi onko jumalia, ja jos on, minkä sorttisen uskonnon jumalia on. Valistunut veikkaukseni tosin on maailmankatsomukseni mukainen; jumalattomuus ja toden näköisesti minä tulen sinua huomattavasti vanhempana tietämään sen ennen sinua.
Mutta eikös tämä nyt mennyt sivuun blogisi aiheesta ja ainakin tällä kertaa ihan ilman minun syytäni.
Matt. 11:12
Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen.
Missä käytetään väkivaltaa tai valtaa niin siellä ei julisteta puhdasta evankeliumia vaan saatanan versiota siitä. Siis miekkalähetys, vainot ja myös kommentoinnin estäminen ovat samasta lähteestä.
Menikö nyt yhtäläisyyksien hakemisesi vähän överiksi veli hyvä?
Olipa mukava lukea blogistin selitys sille, miksei viime aikoina ole voinut kommentoida. Itse pidän blogistin kirjoituksista. Monesti pohdin vain lukemaani eikä aina kykyä tai tarvettakaan kommentoida ole. Hyvin usein valtavirrasta poikkeavaa tekstiä blogistilta löytyy, mikä on hyvä juttu. Paremmin en osaa sanoa.
Totta on, että turhan nopeasti täällä kirjoittavat kiiruhtavat kertomaan henkilökohtaisia näkemyksiään edes varsinaisesti kommentoimatta lukemaansa tai jos sattuivat lukemaan, joku täysityrmäys mutu-tuntumalla saattaa irrota asian vierestä. Kuten vähän nytkin näyttää käyneen :). Se on välillä todella rasittavaa. Jos voisin huutaisin, että hei takaisin blogin asiaan :). Blogin asiaa koskevat erilaisia näkemyksiä edustavat perustellut kommentit ovat aina mielenkiintoisia.
Joskus suorastaan ärsyyntyneen huvittuneena huomaan ensimmäisena paikalle kiiruhtaneiden kirjoittajien nimet ja sitten poikkeuksetta tietää oitis, mitä ne sisältävät. Aina samat jutut, mikä on siis yksinkertaisesti ikävystyttävää.
Toivottavasti blogisti ei kyllästy meininkiin vaan jatkaa moderoiden tai ilman sitä hyviä ja ajatuksia herättäviä kirjoituksiaan.
Kiitos näistä ajatuksista. Tavoitat hyvin viestini sisällön ja sanoitat myös sellaisia tuntoja, joita olen itsekin pohtinut.
Näiden keskustelujen äärellä minulla on vahvistunut näkökulma tarjota välillä mahdollisuus kommentointiin. – Mutta silloin, kun en ehdi seuraamaan keskustelua, tyydyn varmaan bloggaamaan ilman kommenttiboksia.