Nimimerkillä kommentoiminen ei ole missään tilanteessa sallittua Kotimaa24:ssa. Tämä sääntö on voimassa edelleen. Julkaisualustan uudistuksen yhteydessä joiltakin katosi tämä ymmärrys. Mikäli huomaatte nimimerkillä kommentoivia, ilmoittakaa sähköpostilla ylläpidolle (kotimaa24@kotimaa.fi), minkä uutisen/ blogin alla tätä on tapahtunut ja millä nimimerkillä. Ylläpito poistaa nimimerkillä kirjoittavilta ihmisiltä oikeuden kirjautua sivustolle.
Uuden vuoden kunniaksi ylläpito vetoaa sivuton kaikkiin käyttäjiin: käyttäydytään ihmisiksi! Henkilöihin kohdistuvat ilkeydet, vihjailut, herjat ja muu mauton materiaali ei edelleenkään kuulu näille sivuille. Kahdenväliset chat-keskustelutkin olisi parempi käydä yksityisesti.
Valoisaa vuotta 2014 kaikille! Toinen toisemme kunnioittamisessa kilpailkaamme keskenämme.
Sikäli kyllä että Juicen monisa biiseissä on syvempi hengellinen sanoma kuin monissa peripateettisissa virsissä
Muillekin (kuin S.Heinolalle) tiedoksi, mitä toisessa yhteydessä kommentoin Suojelusenkeli-taulusta. Nyt sen voi soveltaa Suojelusenkeli-lauluun (Immi Hellenin tekstiin):
”Suojelusenkeli-taulussa ei ole mitään väärää: siinä enkeli kulkee lasten kanssa huteralla sillalla. Kuvasta ei käy ilmi selvisivätkö lapset sillan toiselle puolelle vai eivät. Moni näyttää uskovan – tai ainakin toivovan – että selvisivät.
Kaikki eivät silti ole selvinneet. Mutta ei se enkeli siitä mihinkään ole väistynyt.
Enkeliä siis tarvitaan suojelemaan ja kannattelemaan erityisesti silloin, kun silta tai koko elämä romahtaa. Enkeli ei ole mikään elämän turvamies, vaan uskon suojelija.”
Kyllä tämän takana voin seisoa myös Immi Hellenin laulun suhteen. Eikun virsikirjaan!
Jaha, että suojelusenkeli suojeleekin vain uskoa eikä elämän vaaroilta. Eiköhän tuon laulun sanat tarkoita muutakin ja eiköhän lapsille ole pyhäkouluissa opetttu hieman konkreettisemmankin suojelun sisältö!
Ihan varmasti lapset klisheetaulun perusteella, ilman teologista asiantuntijatulkintaa, uskovat enkelin auttavan heidät maallisessa elämänkulussa, yli yönkin pimeän. Kuka pikkulapsi voi ymmärtää ”uskon varjelusta”. Ei sellaista ajatellut anoppinikaan, kun asetti enkeli-silta-lapset -taulun adoptiopoikansa vuoteen ylle. Ei nyt kannata tällaisesta repiä teologisia päreitä!!!
Päivi sen sanoitti selkokielelle! Mutta kun tyeologit yllätetään ns. housut kintuissa alkaa se p-päreiden haeskelu ja esittely…
Seppo, kun Maan korvessa -laulun kaikki säkeistöt lauletaan, ei jää epäselväksi, että laulussa lauletaan vain ja ainoastaan synteihin lankeemisen välttämisestä.
Kysyhän pikkulapsilta miten he laulun ymmärtävät ja miten sen sisältö on heille opetettu? Kyllä ainakin minulle lapsena opetettiin että suojelusenkelit varjelevat lapsia ihan maallisiltakin vaaroilta, onnettomuukislta ja sairauksilta jne. Liukas tie oli lapselle konkreettinen liukas tie eikä pelkkä syntiin houkutusten polku.
Seppo, olet valtavan oikeassa!!!
Niin opetettiin, mutta Hellen oli tiukka uskovainen ja laulu on kirjoitettu synnin vaaroista. Laulua on tulkittu ja viimeiset säkeistöt on jätetty pois.
Olennaista ei tässä nyt ole vain ko. laulu vaan ko suojelusenkeli-käsite maailman ikävää todellisuutta- jossa mitään erityistä ylimaallista suojelua ei oikeasti tapahdu-vasten .
Mikä kumma siinä on että kaikki pitäisi tunkea virsikirjaan. Meillä tuhansia erinomaisen hengellisiä ja vielä musiikillisesti kelvollisia lauluja mutta olkoon virsikirja nyt virsikirjana siinä tehtävässä mihin se oikeasti on tehty. Vai onko tämän ajan ihminen sellainen, että sen pitää saada puumerkkinsä joka paikkaan. Näyttää siltä, että kirkkomusiikin ytimestä ei tässäkään keskustelussa ole tietoakaan. Sen ydin on rukouksessa, ylistyksessä ja julistuksessa.
Onko menneen ajan ihmisen puumerkki jotenkin merkittävämpi kuin nykyajan ihmisen puumerkki?
Ja jos on niin miksi ihmeessä?
Lue myös
https://www.kotimaa.fi/blogit/olen-mies-olen-lehtori/
Kimmo Jaatila: ”Missä ovat nykyään kutsumustietoiset, Herralle vähässä uskolliset ja työnäkyään toteuttavat sirkat? Toinen vastaus vastaus on: Seurakuntapastoreina, kappalaisina, kiekkoherroina ja piispoina ym.
Nänä ”sirkat” ovat kahvinkeittäjiä ja muita avustavia henkilöitä. Ja mitä kutsumukseen tulee, sitä tarvitaan vain naisille, siitä kun ei makseta. Sama sairaanhoitajien, ja monien muiden naisammattien kohdalla. Mies ei kutsumusta tarvitse.
Kiitos vikoilevasta ja katkerasta kommentistasi Charlotta. Kyllä minä ainakin kutsumusta tarvitsen joka päivä omassa maallisessa työssäni. Muuten en jaksaisi.
Ja vielä: lehtorin virka ei ole mikään avustava tehtävä. Se on hengellinen teologin virka, jota et näköjään tunne etkä arvosta.
Kimmo,
Leikkaan lauseen”.. Herralle vähässä uskolliset..”.
Tuo vähässä uskollisuus on Jumalan Valtakunnan työssä avain. Eli se on ottaa joka päivä ristinsä, oma usko, mikä ei ole ihmisen uskoa, vaan Jumalan uskoontulossa uskovaan laittamaa. Eli ei tarvi omassa voimassa, oman ymmärryksen varassa tehdä näkyvää eikä näkymätöntä. Ihmisten kiitos, arvostus ei ole tyydyttävä palkkio, vt. Luuk. 6:
26 Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.
Jumalan Valtakunnan työssä ei ole uraputkea. On vain uskollisuus sen jokaisen päivän tekemisissä, uskollisuus olla Hänen todistaja, missä tilassa kiitos on läsnä Jumalalta ja Jumalalle.