Seurakuntavaalit on jälleen käyty. Omalta kohdaltani olen iloinen, että sain vahvan mandaatin jatkaa työtäni Vuosaaren seurakuntaneuvostossa ja Helsingin yhteisessä kirkkovaltuustossa neljä seuraavaa vuotta. Työt Vuosaaren seurakuntaneuvostossa jatkuu 292 äänellä ja Helsingin yhteisessä kirkkovaltuustossa 306 äänellä. Lämmin kiitos luottamuksesta! Arvostan sitä suuresti ja koen sen velvoittavan tekemään kovasti töitä kirkon uudistamisen eteen.
Tänään seurakuntavaalien tuloksia arvioitaessa julkisessa keskustelussa päällimmäisenä on ollut sama teema kuin 1970-luvun alusta, jolloin ensimmäiset nykyisen kaltaiset seurakuntavaalit järjestettiin. Miksi vain 14.3 äänioikeutetuista kävi uurnilla? Edellisellä kerralla luku oli 15.5 % Se, että hintavista julkisuuskampanjoista huolimatta aktiivisuus jälleen laski, ei tullut suurena yllätyksenä, vaikka toki suurempaa aktiivisuutta toivoi.
Yksi hyvä keino nostaa varsinkin nuorten äänestysaktiivisuutta olisi voinut olla nettiäänestyksen käyttöönotto, jota ehdotimme Vuosaaren seurakunnasta jo keväällä 2013 tekemässämme seurakuntaneuvoston aloitteessa hiippakunvaltuuston kautta kirkolliskokoukselle. Ennakkovastaanotto aloitteelle oli kirkon virkamiesjohdossa ja kirkolliskokouksen enemmistön taholta torjuva, vaikka saattaa olla, että aloite edelleen on pöytälaatikossa jossain työryhmässä.
Sähköisen äänestyksen torjumisessa käytetiin kirkolliskokouksessa perusteluna sitä, että kirkon vaalisäännökset noudattavat yleisiä vaalisäännöksiä, eli kirkon pitää ottaa huomioon se, mitä kuntavaaleista ja eduskuntavaaleista säädetään. Perusteluna torjumiseen käytettiin myös sitä, että äänestyssalaisuutta ei voi taata. Näin voi toki teoriassa olla, vaikka jokainen voi itse varmistaa, ettei tietokoneella ole muita näkemässä, kun käy äänestämässä. Sen ymmärrän, että Suomen valtiollisissa vaaleissa jonkun ulkomaan hakkeroinnin mahdollisuus saa käyttämään äänestyksessä 1900-luvun alun tekniikkaa, eli paperilappua ja kynää. Suomen luterilaisen kirkon vaalit tuskin kiinnostavat joidenkin ulkovaltojen tiedustuspalveluita siinä määrin, että niiden sotkemiseen laitettaisiin resursseja. Jos kerran uskomme pankkitilimme verkon varaan, varmaan myös seurakuntavaalien tietoturva on mahdollista riittävän hyvin järjestää.
Osuuskauppojen vaaleissa sekä yliopiston hallintovaaleissa sähköinen äänestys toimii jo ongelmitta. Sähköisen äänestyksen rinnalla äänestäminen voisi olla mahdollista myös kirkolla varsinaisena vaalipäivänä tai ennakkoon kirkkoherran virastossa, jos netin käyttö on jollekin vaikeaa. Kirkko voisi tässä suhteessa rohkeasti ottaa etäisyyttä valtion vaalikäytäntöihin, kun sen taholta usein korostetaan, että kyseessä ei ole enää mikään valtionkirkko.
Neljän vuoden välein toistuvaa mollisävyistä keskustelua matalasta äänestysaktiivisuudesta on tarpeetonta käydä, jos asian korjaamista ei haluta yrittää äänestystä helpottamalla. Kysymys kuuluukin, olisiko kirkolla rohkeutta toimia niin, että neljän vuoden päästä jokainen kirkon jäsen voi halutessaan äänestää kotona netin kautta?
Olen ehdottomasti samaa mieltä. Olen nyt jo toistamiseen OPn vaaleissa vaalilautakunnan pj ja yhdistelmävaali eli postiäänestys+sähköinen äänestys toimii todella hyvin.
Tässä laajemmin ajatuksia äänestysaktiviisuden lisäämiseksi:
https://www.kotimaa.fi/blogit/aanestysaktiviisuus-ja-osallisuus-seurakuntavaaleissa/
Kannatan nettiäänestystä. Se olisi erinomainen koskien kaikkia vaaleja. Käytän heti, jos se tulee mahdolliseksi.
”Kirkkoko on sopiva koelaboratorio”, joku kirjoitti hyvin vähän aikaa sitten. Äänestysiän laskeminen oli yksi yritys/koe nostaa äänestysprosenttia. Sellaiseksi se jäikin. Koko hanke oli mielestäni absurdi siinä mielessä, ehdokkuuden ikäraja jäi ennalleen eli 18:aan ikävuoteen. Myös äänioikeus kirkkoherran vaalissa jätettiin tuolloin ennalleen, mikä yhä hymyilyttää.
Ajattelen, että samalla kun vieraantuminen seurakuntaelämästä on todellista arkea, että vaalipaikalla sentään tarjoutuu hyvässä tapauksessa mahdollisuus virankin kohtaamiseen, ihan kasvotusten – ja se voi olla monelle arvaamattoman merkityksellinen.
Olisikon sentäs nettiäänestyksen koeajoa parasta testata esim. jonkun kunnan kuntavaalissa, joka voitaisiin kohtuu kivuttomasti uusia lipuilla, mikäli vaali kaatuisi ongelmiin tai väärinkäytöksiin, ja joita uhkaisi seurata loppumaton valituskierre. Kokonaiskirkon ’oikeustoimikelpoisuus’ ei enää tällaista kompastelua kestäisi.
… ehkä eilinen ’vaalitulospalvelin’ myös osoitti teknisten haasteiden voivan yhä kirkossa hyvin, ohjelmistotalojen rahasamposta KIPAsta, vai pitääkö sanoa imurista, nyt puhumattakaan.
On se surkuhupisaa että vaalvirkailijat istuvat seurakuntatalolla viikon ja siellä käy muutama kymmenen äänestäjää. Miksi eivät jalkaudu sinnen missä ihmiset ovat, kauppoihin, urheilutilaisuuksiin, kouluihin, kadulle.!?
Pitääkö äänestysprosentin mennä nollaan ennekuin kirkossa alkaisi jotain uudistusta tapahtua.?
Piispoja ei näytä kiinnostavan tippaakaan.
Nettiäänestys ehdottomasti.
Kirkossa valtaa pitävä luokka ei halua nettiäänestystä, koska sen seurauksena aktivoituisivat ne, jotka katsotaan uhkaksi vanhalle vallalle. Nyt käyvät pääsääntöisesti äänestämässä vanhakantaiset, jolloin kirkosta on tullut heidän kaltaisensa, mikä aiheuttaa valtaosalle seurakuntalaisia vieraantumista: tämä ei ole minun kirkkoni eikä edusta minun arvojani.
Vanhakantaiset ovat pääasiassa niitä jotka oikeasti osallistuvat seurakunnan toimintaan. He yleensä tietävät seurakunnan toiminnan sisällöstä ja toimintatavoista. Jollei toimintaan osallistu, muuten kuin vallien kautta, niin tuskin tietoa voi asioista kovinkaan paljoa olla. Se merkitsee käytännössä myös sitä ettei näin valitut henkilöt saa aikaan muutoksia toiminnassa. Kaikki sujuu kuten aina ennenkin.
Asia riippuu pitkälti siitä, mitä oikeasti tavoitellaan. Jos tavoitellaan osallisuuden kokemusta, niin silloin vaalivirkailijan kohtaaminen ihan silmätysten voisi olla paikallaan. Yksi mahdollisuus lisätä osallisuutta olisi jakaa mammuttiseurakunnat pienempiin vaalialueisiin. Tällöin myös ehdokkaiden kohtaaminen muutoinkin kuin median kautta olisi todennäköisempää.
Olin lukevinani jostakin, että hiippakuntien johdonkin tulisi jalkautua vetämään seurakuntavaaleja – turuille ja toreille. Se voi olla helpommin sanottu kuin tehty. Minusta siinä vasta hyvä idea olisikin, vaikka siihen liittyy toki samalla kysymys persoonasta.
Se lienee kuitenkin tosiasia, että seurakuntavaalit tulevat ja menevät, enemmän ja usein vähemmän merkityksellisinä. Virat eivät ehdi mukaan ja tuskin suurta tuskaa siitä kärsivätkään. Tuntuu sitkeästi löytyvän hyvää mieltä jo, kun 20 prossan tasolle jollakin kulmalla on päästy.
Minulle on alkanut muodostua käsitys, että kaiken muun hälinän turvin ja taustalla kirkon johtoportaissa käydään jo kovaa ’asemasotaa’ ja työpaikkojen jakokampanjaa, joka tosiasiassa huonosti avautuu tänne ruohonjuuritasolle ja jossa tulevaisuusnäkökulma on näkyvää pidemmällä. Siksipä kaikki maastoutuminen esim. tällaisissa päältäpäin vaarattomilta näyttäytyvissä seurakuntavaalikampanjoissa saattaa kääntää tuon ison kupin ja asetelmat ylhäällä alkavat horjua. Eli jostakin on alettava – selittely ja arvailu ?