Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kirjoittajista Johannes ja Matteus kuuluivat kahdentoista apostolin joukkoon, jotka olivat Jeesuksen mukana ennen Golgatalla tapahtumia ja Hänen ylösnousemuksen jälkeen neljäkymmentä päivää. Markus ja Luukas olivat myös Jeesuksen evankeliumin kirjoittajia. Apostoli Pietarin oppilas ja tulkki Markus ei ollut nähnyt Jeesusta, ei myöskään Paavalin mukana kulkenut Luukas.
Miksi Raamatussa on ainoastaan yksi evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta eikä neljää eri evankeliumia; miksi Raamatussa tarvitaan neljä eri evankeliumin todistajaa?
Miksi kaikki neljä evankeliumin kirjoittajaa ovat (tai ei ole) luetettavia?
Mistä Jeesuksen evankeliumikirjasta sinä pidät eniten ja miksi; miksi on väärin ”syrjiä” jotain evankeliumikirjaa?
Miksi evankeliumikirjat ovat vähän erilaisia, mutta yhdessä ne ovat täydellinen evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta?
Miksi Jumala valinta monesti kohdistuu ihmisten silmissä vähempiarvoisiin, kuten Matteus publikaani, kalastaja Johannes ja seurakunnan vainoaja Paavali?
Kaikki julkaistut blogini:
” Apostolien teoissa kerrotaan, että Johannes Markuksen ja Paavalin välille syntyi lihava riita, kun Markus oli jättänyt yhteisen lähetysmatkansa kesken ja mennyt äitinsä helmaan. Johannes Markuksen myöhemmistä vaiheista tietää kertoa kirkkoisä Papias 120-luvulla seuraavaa: Markus toimi Pietarin tulkkina Roomassa ja kirjoitti evankeliumikirjansa tältä saamansa informaation pohjalta.
Olisiko tuo kirja jäännyt kirjoittamatta,jos ei Paavalille ja Markukselle olisi tullut pesäeroa, eikä Markus olisi siirtynyt Paavalin seurasta Pietarin seuraan ? Näin Herra kääntää jopa lastensa riidan valtakuntansa voitoksi. Jäljellä on vielä yksi kysymys: Kuka kertoi lähettien sanaharkasta Luukkaalle, niin että tämä kirjoitti sen Apostolien tekoihin ? Paavalipa tietysti. Mutta kolmannessa taivaassa käymisestään hän ei maininnut tälle sanakaan, mutta riitansa hän kuvasi, vaikka tiesi sen päätyvään kirkkohistoriaan.Tästä huomaa, ettei Paavali halunut antaa kaunisteltua kuvaa jälkipolville itsestään, työstään tai lähettien välisistä suhteistaan” ( Lyhyitä lainauksia Mailis Jantuisen kirjasta: Paaavali Tarsolainen siv. 82-84 )
Martti, kiitos hyvästä taustatiedosta. Uskoisin, että Pietari olisi saanut Jumalalta toisen kirjurin evankeliumiinsa, jos Markus olisi jäänyt Paavalin seuraan. Kukakohan on päättänyt nimetä evankeliumin Markuksen mukaan, vaikka se mielestäni olisi pitänyt nimetä Pietarin mukaan?
Apostoli Johannes on kirjoittamassaan evankeliumikirjassaan todistanut Jeesuksesta Kristuksesta.
Niin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: ”Herra, kuka on sinun kavaltajasi?” Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: ”Herra, kuinka sitten tämän käy?” Jeesus sanoi hänelle: ”Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.” Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: ”Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?” Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi. On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa. (Joh. 21:20-25)
Johanneksen Evankeliumi ja kirjeet ovat vahvistaneet itselleni Uskon merkitystä eniten ja Johanneksen olemus tulee niissä selvästi esille, henkilökohtainen lähestymistapa on kirjeissä kuin ne olisi kirjoitettu juuri sinulle. Tuo hieman mystiikkaan taipuva Johannes on myös saanut aikaan myös monia eri suuntia ja jopa tulkintojen kirjon. Olen monesti huomioinut, kuinka juuri Johannes vetoaa ihmisen tunnepuoleen voimakkaasti.
Toisaalta jos Evankeliumit olisivat pelkästään Johanneksen varassa, olisimme paljosta köyhiä ja toisaalta taas olisimme paljosta rakkaudesta jääneet paitsi, ilman Johanneksen tekstejä.
”Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa.” 1.Joh.4:9
Jokaisen onkin hyvä kysyä itseltään, mitä on elää Kristuksen kautta? Mitä se tarkoittaa?
Perimätiedon mukaan, Johannes oli ainut Apostoli joka koki ns. luonnollisen kuoleman ja legenda kertoo viimeiset sanansa olleen: ”Rakastakaa toisianne”
Ismo, kiitos hyvästä kommentista. Johannes välitti saman käskyn ”rakastakaa toisianne”, kuin mitä Jeesus oli aiemmin antanut.
Jeesus sanoo: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” (Joh. 13:34-35)
Joh. 21:21-23. Siinähän myös – Jeesuksen sanoin – auktorisoidaan johannekselaisesti erottuvana kulkeva todistuslinja.
Eija, kiitos hyvistä kommenteista ja linkistä. Jeesus oli lukutaitoinen, kuten moni muukin aikansa juutalainen.
Laitan muutamia lainauksia, koska arvelen, että kaikki ei malta silmätä linkkiä, jonka laitoin. Vaikka epäilenkin niiden, joiden nämä asiat pitäisi tiedostaa. Eivät lue tätä blogia. Viesti siis liityy Jeesuksen ajan lukutaitoon. Toivottavasti olen väärässä. 🙂
” Totisesti olkoon Joshua b. Gamalan nimi siunattu, sillä ilman häntä Toora olisi unohdettu Israelissa. … Joshua b. Gamala määräsi, että joka läänissä ja jokaisessa kaupungissa nuorille lapsille pitää osoittaa opettajia ja että lasten pitää mennä kouluun kuuden tai seitsemän vuoden iässä. (Talmud, Bava Batra 21.)”
” Useat lapset osasivat lukea ennen kuin he menivät kouluun ja tunsivat keskeisten kirjoitusten ja sananlaskujen sisältöä. Edersheimin käsityksen mukaan”
” Viiden vuoden iässä Kirjoitusten opiskelua [kirjoitettu Toora] ;
kymmenen vuoden iässä Mishnan opiskelua [suullinen Toora];
kolmentoista vuoden iässä Käskyt [Bar Mitzva -ikä, jolloin juutalainen poika ja tyttö on vastuussa lain tuntemisesta];viidentoista vuoden iässä Talmudin opiskelua [rabbien lakien tulkintaa]… (Talmud, Avot 5:24)”
Lisää
”Tyttöjen ja poikien välillä ei tehty eroa lain tuntemisen suhteen – molempien tuli osata Mooseksen lain pääpiirteet. Vaikka tytöt näin ollen todennäköisesti opiskelivatkin lukemista ja kirjoitetun lain, heitä ei kuitenkaan kannustettu jatkamaan opintojaan Tooran parissa bet ha-Midrashiin. Sen sijaan on oletettavaa, että tyttöjen jatkokoulutus ohjasi käytännöllisiin ja kodin taitoihin (ks. esimerkiksi Graves 1931, 129). On myös oletettavaa, että tietyt ammatit – kuten esimerkiksi kätilön taidot – opetettiin vain naisille. Muutoin tyttöjen koulutukseen ei kirjallisuudessa ole kiinnitetty paljonkaan huomiota. On silti huomion arvoista, että Uusi testamentti kertoo Timoteuksen äidistä Eunikesta ja isoäidistä Looiksesta, jotka kykenivät opettamaan Timoteukselle Kirjoitukset (UT, 2. Tim 1:5) ja toisaalta Priskillasta, joka opetti Kirjoitukset hyvin tuntenutta Apollosta (UT, Apt 18:26). Näillä naisilla oli pitkälle edennyt Kirjoitusten tuntemus, ellei peräti rabbiininen koulutus. Joka tapauksessa Tooran opetus onnistui niin hyvin, että Josefus Flavius sai syyn ylpeillä Apionille:”
http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?page_id=197
Eija, totta kai pyhien kirjoitusten lukutaito kuului juutalaiseen yleissivistykseen. Kokonaan toinen asia on sitten kirjoittaa kreikaksi niinkin korkeatasoista tekstiä mitä evankeliumit – Markus on tässä kohtaa kiistanalainen – ovat.
Isä meidän rukouksessa pyydämme: ” Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta”. Sanakirjan mukaan kiusaus merkitsee myös koetteelle joutumista. Niin eikö kiusaus merkitse, myös koetteelle joutumista ? Sen vuoksi ja tähden Isä meidän rukouksessa pyydämme: Äläkä saata meitä kiusaukseen. Rukouksen avulla kiusausten kestämisestä tulee helpompi, ja se valmistaa kestämään ahdistusta tietäessään, sen ettemme ole kiusauksissa ja ahdistuksissa yksin, vaan Jumala on silloinkin kanssamme ja hänellä on viimeinen sana sanottavana, Hänellä on kaikki valta kaikessa mitä Hän sallii meille.
Omassa varassamme me emme voi rakentaa mitään oman pyhyytemme, tai oikeassa olemisen varaan, sillä vastustajamme saatana ylittää voimamme moninkertaisesti. Turhaan Paavali ei varoita ” Joka luulee seisovansa katsokoon, ettei lankea” (1.Kor.10:12 ) Ainoa turvamme on Jumalassa, Hänessä jolle saatanakin on vain kahlekoira ( Lutheri sanonta ) Tämä koira kyllä ärisee, murisee uhmakkaasti kahleissaan, mutta ollesssamme riittävän etäällä se ei pääse kimppuumme. Sillä sen toimintavalta on rajoitettu, siksi vihollisemme on niin ahkera, sillä se tietää toimntansa rajallisuuden. Sillä sen toimintavalta on kokonaan Jumalan käsissä. Meidänkin elämämme on Jumalan käsissä, eikä kukaan voi ryöstää yhtäkään, jotka haluavat elää ja olla Hänen turvallisten käsien suojassa.
Juha Heinilä: ”Apostoli Pietarin oppilas ja tulkki Markus ei ollut nähnyt Jeesusta, ei myöskään Paavalin mukana kulkenut Luukas.”
Ei nyt taida oikein pitää paikkaansa, jos asioita tutkitaan vähän tarkemmin.
Markus on Jerusalemissa asuneen Marian pojan roomalainen lisänimi. Heprealainen nimi hänellä oli Johannes. Markus oli Barnabaan serkku sekä hänen ja muiden varhaiskristittyjen lähetystyöntekijöiden matkatoveri, ja hänet henkeytettiin kirjoittamaan evankeliumi, joka on nimetty hänen mukaansa (Kol 4:10).
Markus on Apostolien teoissa mainittu Johannes Markus ja Apostolien tekojen 13:5, 13:ssa mainittu Johannes.
Hän oli ilmeisesti ensimmäisten Kristukseen uskovien joukossa. Hänen äitinsä koti toimi varhaiskristillisen seurakunnan palvontapaikkana, mikä merkitsee ehkä sitä, että sekä Markuksesta että hänen äidistään tuli Jeesuksen seuraajia ennen Kristuksen kuolemaa (Ap 12:12).
Vain Markus mainitsee niukoissa pukimissa olleen nuoren miehen, joka pakeni Jeesuksen kavaltamisiltana, joten on syytä uskoa, että Markus itse oli tuo nuori mies (Mr 14:51, 52). On siis myös todennäköistä, että Markus oli läsnä, kun pyhää henkeä vuodatettiin noin 120 opetuslapsen päälle vuoden 33 helluntaina (Ap 1:13–15; 2:1–4).
Luukas taas ei ollut ilmeisesti koskaan itse tavannut Jeesusta. Hänestä tuli kuitenkin uskova jo hyvin pian vuoden 33 helluntain jälkeen. Sen jälkeen hän oli tiiviissä yhteistyössä Jeesuksen apostolien ja opetuslasten kanssa. Näiden kautta hän selvitti Jeesuksen vaiheita ja opetuksia. Kuten hän evankeliumissaan käyttää ilmaisua: ”Tarkoin tutkittuani asioita……..” Hän siis tutki tarkkaan jo kohta Jeesuksen kuoleman jälkeen häneen liittyvät asiat ja hänellä oli apuna siinä suuri joukko Jeesuksen työtovereita ja tapahtumien silminnäkijöitä.
Vesa, kiitos kommentista. Pitäydyn Jumalan sanaan, jonka perusteella ei voi ajatella, että Markus olisi nähnyt Jeesusta. Kuitenkin hän oli kristitty, kun hän kirjoitti evankeliumia Pietarin ja muiden silminnäkijätodistusten perusteella.
Kaikkia yksityiskohtia ei ole sanatarkkaan kirjattu Raamattuun. Vertailemalla eri evankeliumien tekstejä ja Apostolien tekoja ja muita Uuden testamentin kirjeitä, voidaan myös tehdä monista yksityiskohdista johtopäätöksiä, kuten edellisessä kommentissani tehtiin. Se ei ole tietysti mitenkään aivan välttämätöntä, mutta tarkoitukseni olikin vain tukea näkemystä evankeliumien luotettavuudesta. Siihen asiaanhan on esitetty melko paljon kritiikkkiäkin esim. protestanttisten kirkkojen piiristä lähteneen historiallis-kriittisen Raamatuntutkimuksen piirissä.
Apostoli Pietarin antamat faktatiedot ovat Markuksen evankeliumissa luotettavia. Mitään siihen ei tarvitse lisätä.
Historiallisten faktojen kertomisessa Markus on evankeliumeista ehdottomasti luotettavin.
https://www.youtube.com/watch?v=_ocE-vw6o_g
Reijo, Jumala on kuitenkin kaikkivaltias ja lopulta hänen hyvä tahto tapahtuu. Sinulla on suuri viha pyhää tohtori Martti Lutheria kohtaan, mutta yritä pysyä housuissa. Mitä Saatanaan Jumalan kahlekoirana tulee, niin annan yhden esimerkin. Jumalan tahto oli, että Jeesus Kristus sovittaisi koko maailman synnit. Tätä ei taas Saatana halunnut, vaan hän halusi että Jeesus epäonnistuisi tehtävässä eikä suorittaisi sitä, vaan kääntyisi Isää Jumalaa vastaan. Kuitenkin Saatana osallistui Jumalan suunnitelmaan, jotka vietät Jeesuksen Kristuksen Golgatan ristille. Saatana ei tosin tiennyt Jeesuksen nousevan kuolleista ja voittavan hänet, joten hänen oma suunnitelma menivikaan ja Jumalan suunnitelma toteutui.
Jeesus otti tykönsä ne kaksitoista ja sanoi heille: ”Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta. Sillä hänet annetaan pakanain käsiin, ja häntä pilkataan ja häväistään ja syljetään; ruoskittuaan he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös.” (Luuk. 18:31-33)
Ennen pääsiäisjuhlaa, kun Jeesus tiesi hetkensä tulleen, että hän oli siirtyvä tästä maailmasta Isän tykö, niin hän, joka oli rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osoitti heille rakkautta loppuun asti. Ja ehtoollisella oltaessa, kun perkele jo oli pannut Juudas Iskariotin, Simonin pojan, sydämeen, että hän kavaltaisi Jeesuksen. (Joh. 13:2)
Tuli joukko kansaa, ja yksi niistä kahdestatoista, se, jonka nimi oli Juudas, kulki heidän edellään. Ja hän tuli Jeesuksen luo antamaan hänelle suuta. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Juudas, suunantamisellako sinä Ihmisen Pojan kavallat?” (Luuk. 22:47-48)
Kun näillä blogipalstoilla liikkuu, löytää tuon tuosta Luther-kritiikkiä. Eniten tietysti hänen juutalaislausuntoihinsa liittyvää.
Oma kokemukseni on, että vaikeimmissa ahdistuksissani olen löytänyt syvimmän lohdutuksen Lutherin kirjoista. Hänen uskonsa oli löytynyt niin vaikeissa koettelemuksissa, että hänen löytönsä koskettavat ja pystyvät auttamaan nimenomaan vastaavissa elämäntilanteissa. Kovin paljon kevyemmältä taustalta taitavat lähteä useiden häntä kritisoivien uskonnäkemykset (tarkoittamatta ketään tällä palstalla kirjoittavaa, vaan yleisesti).
Lutherin uskonnäkemys ei muotoutunut kirjoituspöydän ääressä viileästi analysoiden vaan elämän taisteluissa, siksi hän pystyikin toimimaan voimakkaana Jumalan aseena, joka käänsi kokonaan kristikunnan kulun ja palautti evankeliumin kirkkauden.
Mutta Jumala ei kunniaansa anna kenellekään ihmiselle. Siksi hän salli Lutherinkin joissain asioissa langeta ja erehtyä pahastikin. Näin hänestä ei tullut kenellekään epäjumalaa. Mooseskin lakesi niin, ettei Jumala sallinut hänen päästä luvattuun maahan, mutta emme siksi häntä halveksu emmekä aliarvoi hänen merkitystään Jumalan työssä. Samoin Daavid.
Luther ei suhtautunut itseensä tosikkomaisesti. Hän kutsui itseään haisevaksi matosäkiksi ja totesi, että Jumala voisi luoda sata parempaa Lutheria, jos hän sattuisi hukkumaan Seineen tai lintuverkkoon. Hän kirjoittaa myös, että on monesti tehnyt niin pahoja virheitä, että on niiden tähden suuresti pelännyt. Kuinka moni nykyajan hengellisistä viisastelijoista pystyy sellaiseen asenteeseen itseään kohtaan. Harvemmin sellaista asennetta nykyään löytää.
Anitan ”Kun näillä blogipalstoilla liikkuu, löytää tuon tuosta Luther-kritiikkiä. Eniten tietysti hänen juutalaislausuntoihinsa liittyvää.”
Minusta määrätynlainen keskustelu ja sen monet pahat juuret historian havinoissa usein on ollut juuri sitä, mitä Luther itse on sanonut.
Luther
”Minun kuolemani jälkeen monet ottavat esiin kirjojani ja vetoavat niihin yrittäen todistaa ja perustella kaikenlaisia harhoja ja omia fantasioitaan.”
Aikoinaan 2008 löysin tämän tällaisesta osoitteesta. http://unterkunft.wittenberg.de/fi/seiten/lutherha/luha11.html, mutta nykyisin sivua ei enää ole. Mutta laitan osoitteen todettavaksi, mistä tietoni alun perin löytyi.
Tämä ei ole piikittelyä siihen, jos joku jostain lohtua saanut, vaan toteamus, että Luther itse on todennut. Samaten ymmärtääkseni hän itse olisi halunnut useimpien kirjoituksiensa hävittämisen kuolemansa jälkeen, mutta tätä ei tehty.
Ihmisillä on vielä taito toisia vastaan nousta asiayhteydestään otetuilla asioilla. Vaikka pyrkisikin rehelliseen kritiikkiin tai ymmärtämiseen, niin yhdenkin asian tietämättömyys voi viedä aivan väärään tulkintaan. Tietoa on liikkeellä enemmän kuin aivot pystyvät käsittelemään tietoisesti. Miten lie käy, jos ei edes haluakkaan ymmärtää toisen ihmisen näkemyksiä? Tai on kova tarve toiset omalle kannalle käännyttää.
Henkilökohtaisesti en ole Lutherista kiinnostunut, mutta tuon vain ajatuksia, joita tuli.
Eija Moilanen, vai pitäis Lutherin opetuksia hävittää??
Mielestäni ensimmäisenä olisisyytä hävittää tämä lapsikaste, miksikö, no sen nojalla ns uskovat luulevat kuulevansa Jeesuksen ääntä eli ymmärtävät sen ja PYSTYVÄT käsittämään hengelliset asiat, ei siis tarvitse nöyrtyä lapsenkaltaiseksi ja tehdä parannusta ja uskoa evankeliumia niinkuin Jeesus Sanoo.
Lapsikasteen harhan yksi merkki on ettei ihminen näe omaa hedelmää eli onko se hyvää vai huonoa, tai sitten kuvittelee (uskoo opetusta) että Jeesuksen seuraajatkin voivat tehdä huonoa hedelmää, siis ns uskova ei tarvitse sitä että Jeesus parantaa paatuneen sydämen.
Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
En ottanut asiaan kantaa. Viestissäni totesin Lutherin näin halunneen. Jos ne olisi hävitetty. En olisi oppinut tästä sitä mitä olen nyt oppinut. Enkä halua leikkiä jumalaa, joka estäisi muiden oppimisen.
Anita Ojala, kommentistasi tulee mieleen ketä seuraat, Lutheria vai Jeesusta??
Itse elin liki 40 vuotta täysin erossa Jumalasta eli en kuullut Jeesuksen Sanoja ja se vei elämäni haaksirikkoon täydelliseen toivottomuuteen, kun silloin kohtasin Jumalan niin elämä muuttui eli näin sen vanhan elämän hedelmän ja tajusin että Jumalan tahdon vastainen elämä johti niihin elämän karikkoihin.
Miten elämä muuttui, janosin Jumalan Sanaa ja halusin enemmän ja enemmän seurata sitä opetusta mitä Jeesus opetti, sydämen halusta. Ymmärrän ettei elämään voi tulla ”romahtamisia kun seuraan Jeesusta, eihän Jeesuksen elämässä niitä ollut kun Hän toteutti Jumalan tahtoa, se että Hän kuoli ristillä ei ollut romahtaminen vaan täydellisen kirkkauden saavuttaminen.
Kun lukee ns uskovasta opettajasta jonka elämä on täynnä vaikeuksia ja karikoita niin kuinka se kirkastaa Jumalaa???
Juuri sillä, että vaikeuksien ja karikoiden keskelläkin jaksaa uskoa ja rohkaista toisia.Eikö sinulla Ari ole mitään sanottavaa evankelium(e)ista, kun aina aiheesta riippumatta pilkkaat luterilaisia ja Lutheria?