Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kirjoittajista Johannes ja Matteus kuuluivat kahdentoista apostolin joukkoon, jotka olivat Jeesuksen mukana ennen Golgatalla tapahtumia ja Hänen ylösnousemuksen jälkeen neljäkymmentä päivää. Markus ja Luukas olivat myös Jeesuksen evankeliumin kirjoittajia. Apostoli Pietarin oppilas ja tulkki Markus ei ollut nähnyt Jeesusta, ei myöskään Paavalin mukana kulkenut Luukas.
Miksi Raamatussa on ainoastaan yksi evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta eikä neljää eri evankeliumia; miksi Raamatussa tarvitaan neljä eri evankeliumin todistajaa?
Miksi kaikki neljä evankeliumin kirjoittajaa ovat (tai ei ole) luetettavia?
Mistä Jeesuksen evankeliumikirjasta sinä pidät eniten ja miksi; miksi on väärin ”syrjiä” jotain evankeliumikirjaa?
Miksi evankeliumikirjat ovat vähän erilaisia, mutta yhdessä ne ovat täydellinen evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta?
Miksi Jumala valinta monesti kohdistuu ihmisten silmissä vähempiarvoisiin, kuten Matteus publikaani, kalastaja Johannes ja seurakunnan vainoaja Paavali?
Kaikki julkaistut blogini:
Totean pienet tarkennukset. Publikaanit eivät olleet ihmisten silmissä vähempiarvoisia., Päinvastoin, he olivat rikkaita, kuten Sakkeuksenkin tapauksesta ilmenee.
He olivat vuokranneet roomalaisilta oikeuden kerätä veroja ja tulleja. Sen sijaan he olivat hurskaiden lainnoudattajien silmissä kelvottomia, koska käsittelivät påivittäin vierasta ja likaista rahaa ja olivat tekemisissä roomalaisten kanssa.
Myös kalastaja oli hyvä ammatti. Viime vuosisadalla saatettiin puhua köyhistä kalastajista, mutta Jeesuksen aikana heillä taas oli arvostettu ja tuottoisa ammatti. Pietaria on arveltu kalastusliikkeen omistajaksi. Kalalla oli kysyntää, koska se oli sopivaa syötävää myös paastopäivinä.
Vaikka apostolit olivatkin sen aikaisen mittapuun mukaan hyvässä asemassa taloudellisesti, niin ei voinnut sanoa siitä tavallisesta kansasta, joille he evankeliumia julistivat, ja jotka sen vastaanottivat.
Jaakobin kirje 2. Luku
1. Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön.
3 Moos. 19:15 Älkää tehkö vääryyttä tuomitessanne; älä ole puolueellinen köyhän hyväksi äläkä pidä ylhäisen puolta, vaan tuomitse lähimmäisesi oikein.
Sananl. 24:23 Nämäkin ovat viisaitten sanoja. Ei ole hyvä tuomitessa henkilöön katsoa.
2. Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä,
3. ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: Istu sinä tähän mukavasti, ja köyhälle sanotte: Seiso sinä tuossa, tahi: Istu tähän jalkajakkarani viereen,
4. niin ettekö ole joutuneet ristiriitaan itsenne kanssa, ja eikö teistä ole tullut väärämielisiä tuomareita?
5. Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat?
Luuk. 6:20 Ja hän nosti silmänsä opetuslastensa puoleen ja sanoi: Autuaita olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta.
1 Kor. 1:26 Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,
1 Kor. 2:9 vaan, niinkuin kirjoitettu on: mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.
Teemu, kiitos hyvästä kommentista. Voihan olla, että ihmiset arvostivat publigaaneja ja maksoivat mielellään verojaan kuten suomalaiset. Tiedä sitten miten paljon heidän kanssa haluttiin olla tekemisissä vai kartettiinko heitä. Pointti oli siinä, että Jumala ei arvosta samalla lailla kuin me ihmiset.
Mihin mun kommentti katosi?
Elias, en tiedä. Olisiko sinulla mahdollisuutta laittaa se uudelleen?
Olisin vain kehunut tuota Teemun kommenttia ja lisännyt siihen, että siihen aikaan vain n.1% ihmisistä osasi lukea ja kirjoittaa, joten jo se tekee evankelistoista poikkeusryhmää.
Siitä olen hiukan skeptinen, oliko kukaan evankelistoista oikeasti Jeesuksen opetuslapsi, mutta siitä lienee turhaa tehdä suurempaa kiistelykohdetta. Joka tapauksessa evankelistojen erilaiset painotukset (esim. Matteuksen ja Luukkaan erilaiset sosiaalieettiset preferenssit) ovat kristinuskolle suuressa määrin enemmän rikkaus kuin rasite.
Elias, kiitos vaivannäöstä ja hyvästä kommentista. Luku ja kirjoitustaito oli harvinaista. Johanneksen evankeliumia lukiessa en voi tulla muuhun tulokseen, että kirjoittaja oli Jeesuksen rakkain opetuslapsi, Johannes.
Luukaksen evankeliumi oli myös sen aikaista ”cross-overia”: juutalaisesta maailmasta roomalaisen maailman laajalle yleisölle.
Yleisöt ylittävää ristin sanomaa, jos näin voi tässä sanoa.
Osmo, hyviä kommentteja, kiitos! Kaikki kansat.
Jeesus sanoo: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:18-20)
Kalastaja evankeliumeisssa milloin kohdistui nimikkeenä opetuslapsiin oli mitä todennäköismiin ns. pesher eli peitenimi, jolla Aleksandriasta saapuneita nationalisteja suojeltiin Roomalta ja roomalaismielisiltä juutalaisilta. Pietarin ’kalansalis’-kertomus 153 kaloineen osoittaa tämäm pesher-kielen tosiasiallisuuden.
Kala symbolina läh te jo kertomuksena Adamista ja JHVH:sta sillä näiden suhdeluku (45:26) on neliöjuuri 3 eli Vesica-pisciksen (kalanrakon) korkeuden suhde sen leveyteen.
Kansan vei luvattuun maahan Jehoshua NUN’ n eli Kalan poika. NUN on myhös kirjain,jonka nimi onsiis kala ja jonka lukuarvo 106 muodostaa yhden Raamatun numerog isen linjan vaiheen. (27,5/53/106/ 212/424)
Epäilen tuota yhden prosentin lukutaidon osuutta juutalaisuudessa jos tuo on jokin yleiskuva alueelta.. Mihin tietoon perustat sen Elias? Yleensä juutalaisilla on ollut suurempi lukutaito kuin muilla, johtuen kulttuurista ja uskonnosta. Tässä on linkki Jari Metsämuurosen artikkeliin. Eliakselle varmaan tuttu nimi. Täytyy itsenikin perehtyä siihen ajan kanssa. Kannattaa laittaa kirjanmerkkeihin, jos nyt ei kerkeä lukemaan.
http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?page_id=197
Toinen asia mikä tuli mieleen on kirjurin ammattitaito.
” Miksi Raamatussa on ainoastaan yksi evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta eikä neljää eri evankeliumia; miksi Raamatussa tarvitaan neljä eri evankeliumin todistajaa ” ?
”UT:n ”evankelista” ei merkitse Raamatun kirjan kirjoittajaa, vaan kiertävää saarnaajaa, joka julistaa sanomaa Jeeesuksesta. Siksi ” evankeliumien” pääkirjoituksena on : ” Evankeliumi Matteuksen/ Markuksen jne. mukaan”. On vain yksi evankeliumi. Mutta tämän yhden evankeliumin on välittänyt neljä eri todistajaa. Heidän kirjoituksiaan on ryhdytty nimittämään ” evankeliumeiksi”. Mutta tätä sanontaa ei esinny varhaiskirkon piirissä ennen kuin vuoden 150 paikkeilla”
( Lainaus Bo Giertz: esipuhe evankeliumiin )
Eikö tästä voida sanoa, että jokaisella neljällä evankeliumilla on oma näkökulma Jeesukseen persoonaan. Mutta ne eivät suinkaan ole ristiriidassa keskenään, antavat meille rikkaamman, kirkkaamman ja täydellisemmän kuvan Vapahtajastamme, toisin sanoen ne täydentävät toisiaan. Apostolit noudattivat Pyhän Raamatun kokonaisuutta, sen ensimmäisiltä lehdiltä alkaen heille koko Raamattu oli Jumalan sanaa ja VT: n kirjoituksia apostolit lainasivat, ja UT:sta käsin avautuu koko Pyhän Raamatun sanoma.
Martti, kiitos hyvistä kommenteista. Näin on. On vain yksi evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta, joita paikalla olleet ovat kertoneet ja evankeliumin kirjoittajat ovat kirjoittaneet ne ylös.
Ovatko ne henkilöt, joiden mukaan kutsumme evankeliumeita, todella kirjoittaneet ne? Luukaan evankeliumi vaikuttaisi todella tällaiselta ’kirjallisuudelta’, jolla on tekijänsä. Muista synoptisista evankeliumeista ajattelen, että ne on merkitty muistiin suullisesta perinteestä, jonka isänä on mahdollisesti ollut mainittu Markus tai Matteus. Johanneksen evankeliumi onkin muista poikkeava selvästi pidemmälle kehiteltynä teologisena tulkintana Jeesuksen merkityksestä.
Kiitos hyvästä kommentista, Martti Pentti. Luukas ja Johannes ovat selviä. Minulla ei ole mitään epäiltävää siitä, että Matteus on ollut evankeliumin kirjoittaja, tosin hänellä on voinut olla kirjuri. Minä ajattelen, että Markus, Pietarin tulkki ja opetuslapsi on kirjoittanut ylös mitä Pietarilta tosiasioita Jeesuksesta oppinut. Pitäisikö Markuksen evankeliumin nimi olla Evankeliumi Pietarin Mukaan?
Varhaiskirkon yhtäpitävä todistus oli. että Matteuksen evankeliumin kirjoitti apostoli Matteus, yksi niistä kahdestatoista. Ensimmäisessä evankeilumissa hänstä käytetään nimitystä ” Matteus puplikaani” ( Matt.10:3 )
Luukas on myöskin kirjoittanut evankeliumin ja APT. Matteuksen tavoin Luukas on käyttänyt lähteenä Markuksen evankeliumia: Q lähdettä , sekä omia erityislähteitään.
Markuksen evankelimia pidetään vanhimpana ja sen Markus kirjoittanut ja hän oli Pietarin tulkki ja seurasi opetuslasten johtajaa kaikkialle ja kirjoitti Roomassa muistiin Pietarin kertomat Jeesuksen opetukset.
Johanneksen evankeliumin on kirjottanut Johannes, näin asiaa on sanottu olevan varhaiskirkon perimätiedon mukaan.
Ajattelen niin, että monia samoja lähteitä on ollut evankeliumin kirjoittajilla ja kertovat tarkasti mitä Jeesus teki ja opetti. Evankeliumeissa kuten muissakin Raamatun kirjoissa on, mitä Jumala on niihin halunnut kirjoitettavan.
Mielievankeliumi: Johanneksen evankeliumi, siinä on kiehtovaa sisäisyyttä.
Nykyaikainen raamatuntutkimus puhuu paljon evankeliumin kirjoittajien henkilöistä, usein epäillen. Tämä ei kuitenkaan ole niin tärkeä kysymys – ratkaistaan se miten päin tahansa – kuin näyttäisi. Kaikki evankeliumit syntyivät jonkinlaisena materiaalin yhdistämistyönä, kirjaan viemisenä: silminnäkijätietoa, puhetraditio, muut tekstit (Q-lähde…), aivan yksittäiset alkukirkossa käytetyt kohdat.
Jotkut epäilevät Joh:n aitoutta, koska se on myöhäisin evankeliumi ja painotukseltaan erilainen. Joh. kuitenkin liittyy omaan, ”johannekselaiseksi” sanottuun perinteen ja tiedon haaraan, joka on erillinen synoptikoista (3 muuta evankeliumia).
Roomalaiset sotajoukot tuhosivat Jerusalemin v. 70. Samoihin aikoihin alettiin koota evankeliumeja, kristinuskon historia jatkoi, tai aloitti, tästä.
Kiitos mielenkiintoisesta kommentista, Osmo. Näistä uusista Raamatun tutkimuksista ollaan monenlaista mieltä. Todennäköisesti Johanneksen evankeliumi on nuorin. Noiden muiden ikäjärjestyksestä on erilaisia arvioita. Kuitenkin jokainen niistä on luotettava.
Mielipide: Jeesus-opetus on liian Johannes- painotteista. Eli siis Jeesus-kuva muodostetaan Johanneksen evankeliumin perusteella muiden evankeliumien kustannuksella.
Monet jutut perustuvat näihin Johanneksesta otettuihin ’minä olen’ lauseisiin. Sitä Jeesuksen tapaa puhua itsestään vertaavin sanoin (viinipuu, tie, totuus&elämä) ei löydy muista evankeliumeista. Tekisi mieleni haastaa muodostamaan ’johanneksetonta’ Jeesus-kuvaa ja koettaa vertailla sitä sitten sen perinteisen kanssa.
Jotenkin Johanneksen evankeliumin välittämästä Jeesuksesta tuntuu puuttuvan se muiden evankeliumien lempeys ja nöyryys. Tilalla on melkoisen itsetietoinen Jumalan Poika, joka voittaa väittelyn kuin väittelyn. Markuksen evankeliumissahan Jeesus jättää usein vastaamatta ja jättää keskustelukumppanille tilan tunnustaa hänet Vapahtajaksi: ”Kenen te sanotte minun olevan?”
Elias, kiitos erinomaisesta pohdiskelusta. Meillä tulee kapea käsitys Jeesuksesta, jos ymmärryksemme perustuu ainoastaan yhteen evankeliumikirjaan. Kun luemme jokaista evankeliumikirjaa ja haluamme ymmärtää mitä luemme, tulee meille paljon monipuolisempi ymmärrys Jeesuksesta ja mitä Hän opetti. Minä aloitin evankeliumikirjojen tutkimisen Johanneksen evankeliumista, joka on yksi parhaista evankeliumikirjoista.
Jeesus on Herra!
Johanneksen evankeliumissa on tuo, sanoisko ”eksistenttinen”, olemassaoloa koskeva lataus, aivanpa joko/tai valintoineen. Juuri sopivan hienoa ja epämääräistä totta kai! mutta tällaista sisäisyyttä sieltä löytyy. Joh:ssa myös on tietysti UT:n ja kristinuskon teologia selvästi ilmaistuna. Raamatuntutkimuksen nykytilanne kai on se, että Joh:n historialliseen puoleen on alettu kiinnittää huomiota enemmän kuin ennen. Taisi olla, että jokin vain Joh:n mainitsema asia olisi löydetty juuri sellaisena, kaivauksissa Jerusalemissa.
Mielestäni merkittävää on se, kuinka kaikki evankeliumit kertovat yhdenmukaisesti samaa, vaikka ovat eri kertojien mukaan ja niissä lainataan toistuvasti vanhaa testamenttia Jeesuksen sanomaksi, joka kuvaa, kuten Paavalin kirjeissäkin sitä, kuinka vahvasti uusi ja vanha liittyy yhteen.
Yksi yhteinen kertomus, joka mielestäni jatkuu edelleen, kun Kristityt tuntevat Profeetallisen Sanan ja elävät siitä yhdessä. Jatkumoa voidaan seurata taaksepäin aina alkuun asti, mutta myös nykyhetkeen ja aina tulevaisiin asti.
Hylkäsin itse uudemman käännöksen käytön, kun huomasin, että Sana yhteys oli kadonnut. Vanhemmissa käännöksissä saattaa vielä löytää Jeesuksen ja Apostolien lainaukset esim. profeetoilta, joita on paljon pitkin uutta testamenttia.
Jeesus tunsi kirjoitukset ja hämmensi kansaa joka oli tottunut, että niitä osasivat vain oppineet. Kirjoitus ja luku taito oli valtaa, jota Juutalaiset oppineet osasivat käyttää.
Niin juutalaiset ihmettelivät ja sanoivat: ”Kuinka tämä osaa kirjoituksia, vaikkei ole oppia saanut?” Joh.7:15
Kiitos hyvästä kommentista, Ismo. Minä luen pääasiassa Bibliaa ja sitten 33/38 -käännöstä, koska olen niihin tottunut. Kaikki Suomen kolme virallista käännöstä ovat hyviä.
Johanneksen evankeliumin kirjoittajasta Johanneksesta sanotaan hänen olevan toisten evankeliumien kirjoittajien joukossa teologi, joka johdattaa lukijansa mukaan suunnattomiin korkeuksiin. Tästä on esimerkki jo ensimmäisen luvun kahdeksantoista jatetta, jotka muodostavat logos-hymnin suurenmoisen virren Jumalan Sanasta, ja siitä miten Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.
Johanneksen evankeliumi alkaa melkein samoin kuin VT:n luomiskertomus. Näin evankeliumista löytyy suora yhteys siihen samaan Jumalaan, joka oli jo alussa, ja joka tuli tänne ihmiseksi meidän keskellemme ja elämään jonka löydämme Jumalan Sanasta.
Johanneksen evankeliumissa näkyy selvästi Johanneksen teologia ja eräs keskeinen sanapari ” valkeus” ja ” pimeys” Kristuksen tulo merkitsi häikäisevää kirkkautta, sellaista kirkkautta jonka jokainen, joka löytää tämän kirkkauden valon Kristuksen on siirtynyt pimeydestä valoon, tai kuten Johannes myöskin sanoo kuolemasta elämään.
Minulle on Johanneksen evankeliumi ollut juuri se tienviitta, jonka välityksellä avautui ja aukesi Raamatun Sana henkilökohtaisesti omistettavaksi, että evankeliumin lupaukset kuuluvat, myöskin minulle. Sen tähden ole aina kiitollinen Jumalalle siitä, että Raamatusta löytyy myöskin Johanneksen mukaan kirjoitettu evankeliumi.
Martti, kiitos erinomaisesta kommentista. Johanneksen evankeliumi on ainutlaatuinen ja erinomainen. Itse olen lukenut sitä Raamatusta kaikista eniten ja osaan sen ulkoa lähes sanasta sanaan. Olen sitä mieltä, että Raamatussa ei ole sellaista jaetta, jonka voisi sieltä pois jättää. Kaikki Raamatun kirjat ovat tärkeitä, vaikka meille ei esim. sukuluetteloilla ole suurta merkitystä, mutta niilläkin on oma merkitys koko kokonaisuudessa. Jokaista neljää evankeliumikirjaa on hyvä lukea läpi ja pohtia joka vuosi ainakin kerran. Samoin pyhän Paavalin kaikki kirjeet on hyvä lukea läpi myös joka vuosi.
Evankeliumien alkuun liittyy vielä toinen huomio. Markuksen evankeliumi alkaa Novumissa: ”Alussa oli evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta” — . Tällä viitataan kaiketi suoraan 1. Moos. alkuun, kun alussa Jumala loi taivaan ja maan. Evankeliumikin kaiketi oli jo Jumalan tiedossa vaikka se ilmenikin vasta Jeesuksen toiminnassa.
Mika, kiitos erinomaisesta huomiosta. Markuksen evankeliumi alkaa ἀρχή = alussa, joka sanana liittyy iankaikkisuuteen ennen kuin Jumala loi maailmankaikkeuden.
“Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, Jumala Jumalasta, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.”
Enpä malta olla esittämättä kolmea jatkokysymystä:
1) Minkä neljästä evankeliumikirjasta ottaisit mukaan autiolle saarelle?
2) Mitä niistä kannattaisi suositella aloittelevalle raamatunlukijalle?
3) Mikä niistä kannattaisi ensimmäisenä kääntää kielelle, jolla ei aikaisemmin ole ollut Raamattua?
Juha, kiitos hyvistä kysymyksistä. Vastaan jokaiseen kysymykseen Johannes. Minua opastettiin lukemaan Johanneksen evankeliumia kun tulin uskoon. Nyt Johannes on minulla päässäni aina mukana, minne sitten menenkin.
Luukas. Köyhien ja syntisten ystävä.
No joo, ehkä kahteen viimeiseen sanoisin Markus. Markusta ainakin olen suositellut niille, jotka ovat kysyneet. Simppeli, mutta perusasiat löytyvät.
Johannes, koska autiolla saarella ei ole muita & Johannes ja Johannes.
Eihän se evankeliumien yhdenmukaisuus ihan saumatontakaan ole. Niiden kahdentoista nimilistakin vaihtelee. Yhden opetuslapsen henkilöllisyys näyttää epäselvältä. Oliko hän Juudas Jaakobin poika (se toinen Juudas?) vai Lebbeus, lisänimeltä Taddeus? Vai oliko Taddeus hänen virallinen nimensä? Asia ei ehkä ole merkittävä, mutta herättää huomiota.
Martti Pentti, hyvää pohdintaa, kiitos. Ajattelen, että mainitsemasi nimet kuuluvat samalle henkilölle. Rakkaalla opetuslapsella oli monta nimeä, joista hänet voi tunnistaa.