Ne pipit ja papit tiedetään, mutta entäs pipit papit?

b2ap3_thumbnail_pappisvihkimys.jpg

 

Elämä on Life. Elämä on livet. Elämä on das Leben. Elämä on rankkaa työtä. Sisäpaisti: se on epistä!

Yhtään muita helpommalla ei pääse pappi, joka saa antaa kaikkensa  seurakunnalleen, nähdä unensa ja nälkänsä jalossa työssä,  joka tosin ei lopu tekemällä.  Meillä seurakuntapapeilla ei ole edes työaikaa, vain vapaa-aika on määritelty.  Kun et ole toimittamassa jotakin, suunnittelet jo seuraavia tehtäviä.  Hautajaisissa hiekkalapio ei paljon paina, mutta helposti annamme kiireelle ja ihmisten murheille kohtuuttoman paljon aikaa mielessämme. Vaitiolovelvollisuus tietää sitä, että kannat vieraitten ihmisten salaisuuksia mukanasi aina hautaan saakka.

Yhä harvempi  on kiinnostunut kirkon opista, mutta papin vaellus on sitten sitäkin kiinnostavampaa puuhaa.  Ähäpiti, sehän lankesikikin tuohon ja tuohon syntiin.  Mitäs minä sanoin: humpuukia koko kirkon touhu! Pappina kuuntelet  myötätuntoisesti  vihapuhetta  ja samalla väistelet niitä itkupotkuraivareita, joita syystä tai toisesta  tätä nykyä kirkkoon kohdistuu enemmän kuin olisi kohtuus.

Muista, että pappikin on vain ihminen. Näin minuakin ovat ystävät yrittäneet turhaan lohduttaa, kun on ollut hetkiä, että en ole meinannut millään jaksaa. Suurimman osan aikaa itsetuntoni on suht kohillaan, tykkään työstäni kuin hullu puurosta, olen otettu siitä, että saan olla pappi ja palvella.

Heikkoina hetkinäni pohdin sitä, mitä pappeus on minulle elämässäni tullut maksamaan. Enkä nyt todellakaan tarkoita rahaa, vaan uravalintaa. Tai kutsumusta. Millaista olisi ollut, jos ei olisi ollut jatkuvasti ilta- ja ennen kaikkea viikonlopputöitä? Jos olisi sellainen ihan tavallinen työ, että kun illan tullen suljen työhuoneen oven, minun ei enää tarvitse miettiä töitäni ja tekemisiäni sinä iltana lainkaan?

Jos katkaisen jalkani, joudun sairaslomalle. Jos uuvun, joudun sairaslomalle.  Jos mieleni järkkyy, niin…? . Viran puolesta tekemilläni mielisairaalavierailuillani olen törmännyt moniin jeesuksiin ja jumaliin. Entäs jos sairastunut pappi kokee olevansa enemmän kuin vain pelkkä sananpalvelija? Jos hän mieltää itsensä vaikkapa tuomiopäivän profeetaksi?

Antakaa, lukijat, hyviä vinkkejä! Miten te ratkaisisitte tällaisen ongelman?

  1. Miksi ? Minä olen jo tehnyt rikoksen kertomalla näitä kiellettyjä asioita, jotka lasketaan absoluuttiseksi totuudeksi ! Siksi että niitä ei voi muutta miksikään. Minua on uhkailtu jopa tuomio-istuimilla. Nämä foorumit ovat myös eränlaisia tuomio-istuimia. Nytkin monet toivoo että minä katoaisin näiltä palstoilta, koska luulen tietäväni mistä ” kenka puristaa ” näissä keskusteluissa !
    Sinä luulet että minulla on tarve ”sabotoida” keskustelua … ei ollenkaan !Olen vain huolestunut siitä että politiikka on saanut näin suuren vallan, jopa usknnoissa ja kirkossa ! Kiitos neuvoista, mutta minulla ei ole tarvetta tehdä sellaista (levittää tietoa) kuten sinä ehdotat ! Minä vain valitan sitä että se näyttää olevan minun tehtävä … tehdä jotakin, kun ongelmat kasvavat ja ymmärrys puuttuu ! Jopa eduskunta ei tiedä mitä se touhuaa ! Kiitos neuvosta !

  2. Hannun ” Yhä harvempi on kiinnostunut kirkon opista, mutta papin vaellus on sitten sitäkin kiinnostavampaa puuhaa.”

    Ajattelin palata blogin aiheeseen luottaen, että Hannu saa tähän järjestyksen tähän kaalimaahan, onhan hän tämän kaalimaan vartija.

    Totta on, että kiinnostusta ei ole kaikilla kirkon opista. Mutta toisaalta sen vastustaminenkin on kiinnostusta. Sekin on tärkeää, että omien mielipiteiden ja uskomusten vaikutus rakentaa omaa ja läheisten elämää. Eli kirkon ei saa antaa kahlita oman elämän valintojen vapautta. En oikein ymmärrä miten toisen vaelluksen kyttääminen parantaisi oman elämän laatua. Olen tosissaan paljon noita toisten sanomisten ja elämään takertumista ihmetellyt. Ikään kuin sitä omaa elämää ei enää olisikaan. Varsinkin kun vielä se takertuminen tehdään oletuksista jonkin ryhmän mukaan vastustaen tai puolustaen. Tuo Marian lapsen ryöstön yritys on hyvä esimerkki. Onneksi ovat yli 2000 vuotta myöhässä.

  3. Elias, vastustus on nimenomaan sitä, ettei haluta kirkon opin sotkevan yhteiskunnan toimivuutta. Minusta on hullunkurinen asetelma, että osa edes yrittää sovittaa yliluonnollisten tahtojen erilaisia tulkintoja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Se on sama kuin argumentoisi yksisarvisen kavion rakenteesta kun valitaan tien pintaan materiaaleja.

    Onneksi suomalainen yhteiskunta on niin maallis-humanistinen, ettei juuri missään päätöksenteossa kelpaa argumentiksi yliluonnollisen tahdon tulkinta. Toki näitäkin viimeisiä linnakkeita on mutta niiden merkitys vähenee myöskin ja niiden ymmärtäminen perustuu lähinnä muiden kohteliaisuuteen.

  4. Anterolle ! Minulla ei ole haisevaa aavistusta miksi näitä lakeja kutsutaan tieteessä. Käsitykseni mukaan ne ovat samat kuin Jumalan lait, koska ilman näitä lakeja esim. ”Siirtoja ei voi ottaa takaisin ” ei olisi mitään elämää olemassa … ei ennen eikä jälkeen Big Bängin ! Se oli eräs professori kun tuli iloiseksi kun hän sai tietää että tällaiset lait ovat olemassa ” Nyt meillä on ne viimeiset lait jotka selittävät jopa kaikki tieteelliset keksinnötkin ” TV:ssä ennen Nobelinjulhlaa 1999 … siis ei ainoastaan maailman uskonnot !
    Onko kirkolla varaa jättäytyä tästä ”kelkasta ” ? Jos Jumalan lakeja kutsutaan myös termodynamiikan laeiksi niin sitten sinä olet oikeassa !

  5. Miksi näistä laeista kertominen on melkein rikollista touhua perustuu siihen että mikä oikeus meillä (jotka tiedämme, olemme eläneet) on kertoa kaikki tästä elämästä. Se parhain tapa oppia on ”lyödä päätä seinään” … minkä vuoksi meidän pitäisi suojella lapsiamme tekemästä sitä … koska se on se paras tapa oppia.
    Kohta poliiitikot joka puolella maailmaa huomaavat että ” tulipa lyötyä päätä seinään” kun he näkevät mitä virheitä he tekivät ! Sota esim. on vain mielikuvitusta … sitä ei löydy kun alat etsiä todellisuudesta … on yksi mielettömän hyvä tieto. Näin pääsemme erilleen kaikista sodista !

Hannu Kiuru
Hannu Kiuruhttp://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121
Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (67 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121