Antti Blåfield kirjoittaa viisaita päivän kolumnissaan (HS 17.12.). Markkinamekanismien tuominen sosiaali- ja terveysalalle murentaa hyvinvointivaltiota. Tehokkuuden tavoittelu tuonee säästöjä, mutta samalla yhteisöllisyys horjuu. Siksi on punnittava, mikä vaikutus ratkaisuilla on perusarvoihin.
Samalla on totta, kuten Blåfield toteaa, että läntisen maailman talouskasvua synnyttävä dynamiikka on vaurioitunut, ehkä pysyvästi. Yli 50 vuotta toiminut malli on ajautunut taloudelliseen ja poliittiseen kriisiin. Kommunismin romahdus, rajojen aukeaminen ja tietotekniikan kehitys yhdessä johtivat halpatyövoiman räjähdysmäiseen lisääntymiseen ja työpaikkojen siirtymiseen muualle. Suomalainen työ ei kykene kilpailemaan halvemman tuotannon maiden kanssa. Euron korkea hinta ei edistä vientiä. Näistä syistä talous ei kasva entiseen tapaan ja kansantalous velkaantuu. Tästä seuraa julkisten menojen säästökierre.
Uskallammeko katsoa eteenpäin, millaisia näkymiä tulevaisuus ilman talouskasvua tarjoaa? Ainakin sen tulisi merkitä elintason laskemista, yhteisen vastuun korostumista, rohkaisemista uusien keksintöjen tekemiseen ja yrittäjyyteen. Maailmanlaaja elintason lasku ei tapahdu ilman poliittisia ja humanitaarisia kriisejä. Voi vain toivoa, että ne olisivat rauhanomaisia.
Kristityn näkökulmasta näyttää seuraavalta: kun jatkuvan kasvun voimat ehtyvät, alkaa kestävän perustan etsiminen. Tämä etsintä johtaa entistä useampia kristinuskon Jumalan luo. Toivottavasti se merkitsee samalla ylikorostuneen materialismin hiipumista ja kohtuullisen elämäntavan etsimistä, jossa luonnon kestokyky on etusijalla.
”Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan ja panee turvansa häneen! Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa.” (Jer 16:7-8)
_ _ _
Eilisen päivän Helsingin Sanomissa oli artikkeli performanssitaiteilija Eero Yli-Vakkurista. Hänen mukaansa ”elämäntapa, joka perustuu jatkuvaan kulutuksen kasvuun on tullut tiensä päähän. Edessä on talousjärjestelmän romahtaminen, muutos, niin, maailmanloppu”. Hän näkee edessä toivoa: ”Monet ajattelevat, että tuottavuuden lasku tarkoittaa sitä, että ihmiskunnan kärsimys lisääntyy. Mutta se voi myös lisätä hyvinvointia. Ehkä ihmiskunnan onnellisuuspiikki on vasta tulossa.”
Yli-Vakkuri uskoo, että tuhon jälkeen elämästä tulee jälleen ystävällisempää, kun takapihoilla kasvatetaan ruoka ja kuljetaan hevosilla paikasta toiseen. Hän haluaa tutkia tätä performanssilla, ratsastamalla hevosella Turusta Helsinkiin vanhoja reittejä pitkin.
_ _ _
Itsekin ratsastajana sympatiseeraan hevosia. Aika kaukana on kuitenkin se, että hevosilla tehdään suurin osa matkoista. Voisi olla muitakin vaihtoehtoja, kuten polkupyörä. Toiseksi auto- ja junaliikenne hoituivat viime sotien aikana kotimaisella uusiutuvalla energialla. Junat kulkivat koivuhaloilla ja puukaasuautot pilkkeillä. Eikö näitä tekniikoita kannattaisi päivittää ja ottaa käyttöön öljytalouden hiipuessa?
Tutustuin viitisen vuotta sitten äänekoskelaiseen diplomi-insinööriin Vesa Mikkoseen, joka on kehittänyt edelleen saksalaista 1930-luvun puukaasutinta. Sain jopa koeajaa hänen 1979 vuosimallin Lincolniaan, johon oli kytketty trailerin päälle ruostumattomasta teräksestä tehty puukaasutin, kaasun suodatin ja pesuri. Yhdellä täytöllä kiinteää polttoainetta(turve) auto kulki 350 km 80 km tuntivauhdilla (= nopeusrajoitus ajoneuvoyhdistelmälle) maksaen n. 2 euroa /100km. Jos omistaa metsää, polttoaine on mahdollista hakea nuoresta koivikosta, ja pilkkoa rangat noin 40 mm paloiksi, jotka soveltuvat parhaiten kaasuttimeen. Eikä maksa oman työn lisäksi mitään.
Olin vaikuttunut tästä keksinnöstä, joka on ekologinen, edullinen ja mahdollistaa omavaraisuuden. Asialla on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Puukaasuttimen käyttö ja huolto eivät sovi jokamiehelle niiden vaatiman vaivan ja teknisen osaamisen vuoksi. Toiseksi byrokratia hankaloittaa asiaa. EU ei tunne puukaasua liikennepolttoaineena, josta on säädetty laki 1987. Siksi puukaasuttimen saa asentaa vain ennen kesää 1987 valmistettuun ja tyyppikatsastettuun henkilöautoon. Onneksi näitä ajoneuvoja, joissa on suuri iskutilavuus ja hyvä vääntömomentti matalilla kierroksilla, on vielä saatavissa kohtuullisen kuntoisina ja edulliseen hintaan. Puukaasuttimen asennus on tehtävä niin, että ajoneuvo läpäisee katsastuksen. Se vaatii tarkkaa suunnittelua.
Puukaasuttimia ei saa valmiina kaupasta, vaan ne pitää valmistaa itse. Vesa Mikkonen on laatinut sitä varten yksityiskohtaisen oppaan (otsikon kuva on hänen omakustannekirjansa takakannesta: ”Ajoneuvoon asennettavan puukaasuttimen rakennusohjeet” 284 s. 2008. Kirja ei ole julkisesti lainattavissa). Tosin puukaasuttimen teko edellyttää valmiutta mm. hitsata erikoisteräksiä ja koneistaa osia metallisorvilla. Ehkä joku konepajayrittäjä tarjoaa tähän palveluaan?
Onko puukaasuttimia liikenteessä Suomessa? Ehkä muutamia kymmeniä. Yhden niistä on keskustapuolueen puheenjohtajan valmistanut itselleen.
Lisää tietoa Vesa Mikkosen puukaasuautoista, os. www.ekomobiili.fi
Hyvinvointiyhteiskunta.
Useimmilla ihmisillä on sellainen ajatus, että se on pelkkä tahdon asia, järjestelykysymys.
Lainkaan ei oteta huomioon, että se on myös resurssiasia.
Muistan täällä blogimetsässä, kun puhuin tätä samaa kylmää kieltä. että tulonsiirtoja ei voida pitää tällä tasolla, viisas blogisti totesi, etten ymmärrä kansantalouden dynamiikkaa. Vähän siitä ymmärrän, vaikka
professorini mielestä jotakin, kun suoritin hänelle siitä laudaturin. En vieläkään jaksa uskoa, että kansantaloutemme kasvaa tulonsiirtojen avulla kulutusta ruokkimalla. On oltava tuotantoa eikä palveluja.
Kun katsomme Ranskaan, on pressa Hollande nyt aivan hiljaa. Vaalilupaukset ovat osoittautuneet mahdottomaksi. Mitään ratkaisuja ei löydy kansan puolianarkistisella vaatimuslinjalla. Talouksia on uudistettava rakenteellisesti.
Lähes kaksikymmentä vuotta sitä on vaadittu,. ammattiyhdistysliike ja vasemmistodemarit ovat pistäneet vastaan, ja nyt he sanovat tänä kesänä löytäneensä tämän ongelman!!! Vihdoinkin.
Onhan meillä niitä rikkaita, otetaan niiltä pois! Voidaan vähän ottaakin, mutta ei siinä ole ratkaisu,
Avoimessa taloudessa lähtevät ne rikkaatkin helposti maksamaan vähiä verojaan muualle. Mitä sitten?
Onko joku nyt ehdottamassa niitä samoja välineitä käyttöön, samoja, jotka neukkulassa vetivät vesiperän? Olen sellaistakin lukenut täällä, ettei toimitusjohtaja voi saada sen enempää palkkaa kuin duunaritkaan.. Eikö sitäkin tasa-arvoa kokeiltu sosialismissa, ja sitten perustettiin ne valuuttakaupat…….
Jos hyvinvointipalvelumme ja tulonsiirtojemme taso laskettaisiin vuoden 1995 tasolle, miksi se olisi katastrofi? Monet suomalaiset ovat eläneet tyytyväisenä ja hyvin ennen sitäkin. Useampi tosin joutuisi ottamaan itse vastuun elämästään, ja se on varmasti tämän ratkaisumallin hankalin puoli.
Kyse on todellakin ideologiasta. Olisi vaikeahkoa laatia verotus sellaiseen autoiluun, jossa metsänomistaja ottaisi metsänhoitona pilkkeitä omasta metsästään. Kasvuideologia ei kärsi seuraansa pellepelottomia, jotka hankkisivat energiaa verotusarsenaalin ulkopuolelta.
Mieleeni kuitenkin tuli tuo 350 km/80 kmh. Voisiko se olla pienempi tuo toimintamatka, niin pönttökin olisi oleellisesti pienempi, arvaan? Sähköautoille hyväksytään 100-150 km käyttö kertalatauksella.
Eikö puukaasua voisi valmistaa myös keskitetysti ja tankata painepulloon takakonttiin? Olen myös ihmetellyt, miksi sähköauton valmistajat eivät ole keksineet vaihtoakkusysteemiä. Huoltoaseman automaatti vaihtaisi ladatun akun kahvittelun aikana, ei tulisi pitkiä pysähdyksiä. Vain taivas on rajana ja siellä sitä energiaa kyllä riittäisi ihan näissä luoduissa kappaleissa kuin aurinko. Tulivuoret, kun antaisivat energiansa rauhanomaisesti, niin ei olisi hätää. Olisikohan viimeinkin tunnustettava, että ihminen päättää, mutta Jumala säätää.
Lauri, periaatteessa olisi mahdollista tehdä puusta kaasua laitoksessa ja tankata auton säiliöön. Näin tehdäänkin, kun puusta valmistetaan biokaasua ja nesteytetään dieseliksi. Tämä olisi helpompaakin kun puukaasuttimen yhdistäminen autoon. Puukaasuttimen etuna on, että sillä auto kulkee riippumatta infrasta, tankkausasemista. Olet oikeassa, että suurimmat esteet puukaasuautojen yleistymiselle lienevät verotuksellisia.
Tuossa tulikin sen nykyaikainen vitsaus esille. Voimalassa olisi voimaa, mutta se ei auta häntä, jonka linjat ovat poikki. Joka kylässä pitäisi olla wärtsilän voimala, jota syötettäisi kaikella biomassalla.
Jorma, hyvää pohdintaa hyvinvointivaltiosta. Se on todellakin myös resurssiasia. Siksi on huolehdittava resurssipohjasta, hyvästä taloudesta, ja kun resurssit eivät riitä kaikkeen, päätettävä, mitkä asiat ainakin hoidetaan yhteisesti. Sen jälkeen on vielä tarvetta omalle vastuulle itsestä ja läheisistä.
Kuulun niihin, jotka epäilevät onko jatkuva kasvu ja elämäntapamme ylipäätään oikea strategia vaikka elänkin siitä ja sen osana. Mielestäni strategia ei ole oikea sekä globaalin tasa-arvon että ympäristön kestävyyden syistä.
Meidän tulisi tinkiä elintasostamme, onko oikea taso kahden vai kolmenkymmen vuoden takana, pitäisi miettiä erikseen. Ehtona näissä talkoissa onnistumiselle on kuitenkin kaikkien sitoutuminen, ei saa olla välistävetäjiä. Yksilöiden ratkaisuilla tämä ei onnistu, vain rikkumattomalla yhteisellä linjauksella.
Pelkään, että halua tällaiseen ei kuitenkaan ole. Selitykset ovat sekä inhimillisiä että ideologisia. Häkäpönttöautot saattaisivat olla osa suurta ratkaisua, kunhan niiden käyttö taataan myös meille metsää omistamattomille.
Raimo, olen samaa meltä. Jos koko yhteiskunnassa tavoitellaan vähemmän ympäristöä kuormittavaa elämäntapaa, edellyttää se yhteisiä päätöksiä siitä, kuinka lainsäädännöllä, maksuilla, verotuksella jne. ohjataan kulutusta ja ympäristön kuormitusta. Jos puukaasuautot tulisivat yleisempään käyttöön, syntyisi varmaan yritystoimintaa puupolttoaineen myymiseksi. Samalla tulisi lisäkannustin varttuvan koivutaimikon harventamiseen. Lisäksi yksityismetsien ulkopuolella on sellaisia metsiä tai tiheiköitä, joista koordinoidusti voisi hakea harvennuspuuta metsänhoidollisesti.
puukaasu auto on kyllä varsinainen super saastuttaja.niinkuin yleensäkin”luonnonmukaisuus”.asiaa voisi verrata vaikka”kristillisyyteen”joka ei ole mitenkään inhimillinen aate.
Nuppola kirjoittaa ihan joutavia. mutta inhiimillisinä kristittyinä jätämme hänet illuusioonsa 🙂
Puu polttoaineena ei olisi ekologisin sen tuottaman häkähiukkasten takia ja sitä paitsi, kun jokainen käyttää sitä, niin ei ole puita kerämässä hiilioksiidia. Aikoinaan Alankomaat hakkasivat puunsa laivoiksi. Miten käy kun koko Eurooppa vaikka tahtoisi kulkea puuhakkeilla? Metsä kun ei ehtisi kasvaa kulutuksen tarpeiden tahtia. Paras olisi vedestä tuotettu vedy. Mutta sitäkään ei olla tutkittu, miten käy, jos käytämme sitä. Ilmasto esimerkiksi voisi ehkä muuttua kosteamaksi ja trooppiseksi.
Muistan vappuna 1960, olin silloin koulupoikana myymässä vappupalloja torilla. Silloin oli luksusta ns. ylioppilaspallo, iso pallo. Me täytimme sitä tavallisella ilmakompressorilla imemällä valokaasua kaupungin verkosta. Muistan kun kaasupoletteja meni solkenaan mittariin.
Ihan hyvin voi häkäkaasuakin kompukalla painaa pulloon. Sitä en tiedä, kuinka vaarallista se touhu on. Pitäisi varmaan kokeilla, ehkä kokeiltu jo onkin.
Särkiö on selvästi järkimies monessa asiassa, Mukava ploki tämäkin…..
Juha Nuppola, puuta polttoaineena käyttäen puukaasuauton CO2 -päästöt ovat 0, koska puu on uusiutuva raaka-aine.Pienhiukkaset jäävät suodattimeen. Mikä puukaasuautossa mielestäsi saastuttaa?
Vaikka kerrottaisi kuinka puhdasta puu olisi, jos se kasvaisi vuodessa miljardien ihmisten käyttöön. Miten estetään köyhien maiden soveltavat pöntöt, jotka päästää hiukkasia? Nytkään teollisuus köyhissä maissa saastuttaa. Kiinan on rankkoja teollisuussumuja sen kaupungeissa ja syövät kasvussa heillä. Ilmastokokoukset ovat nytkin kuin iso eväsretkiä, jossa puhutaan päivän säästä. Eikö olisi aika alkaa katso koko maailman väestöä ja miettiä köyhän maan kautta. Jos heidän auto eivät saastuta, niin eipä juuri Lännessäkään.
Katja puhuu asiaa, mutta sopii tyyliin, etteivät äijät hänen kommenttejaan noteeraa.
Kansallisuus ja kansalaisuus alkaa olla vähän kuolleita käsitteitä nykymaailmassa. Kumppanini kanssa olemme tuumineet, että kunhan velkahelvetistä selvitään, niin meillä ei oikeastaan ole mitään siteitä mihinkään kaupunkiin eikä oikeastaan edes tähän maahan, joitakin sukulaisia ja ystäviä lukuunottamatta. Periaatteessa voisi muuttaa ulkomaille ihan minne vain jos työpaikat olisivat molemmille varmat.
Kuka ihme uskaltaa hankkia mitään kiinteää omaisuutta, kun ei voi koskaan olla varma, onko töitä enää ensi vuonna? Lisäksi katkeruus ja viha systeemiä kohtaan on syvä, kun vuosikymmenen rankan työnteon jälkeen ei saa penniäkään apua mistään, kun pitäisi työuupumuksen jälkeen huilata. Ei oikein tunnu, että ympärillä on hyvinvointiyhteiskunta, kun laskut pitää maksaa pikavipeillä.
Eläkettä tuskin ikäluokkamme tulee enää valtiolta saamaan, järjestelmä romahtanee melko varmasti. Kunhan edes lapsemme tulevaisuudessa saisi sellaisen koulutuksen ja valmiudet, että pystyisi muuttamaan pois maasta parempiin duuneihin.
Samuel, Monet nuoret ovat joutuneet kokemaan itsesi tavoin hyvinvointiyht.kunnan rapistumisen ja elämän turvattomuuden, erityisesti jos työhistoria koostuu pätkistä. En uskon että tilanne olisi ulkonaillakaan oleellisesti parempi. Yhteistä varallisuutta on viime vuosina otettu käyttöön niin runsaasti, että kansantalouksilla on edessä pitkä velkojen maksu. Uskon, että työlle ja sen tekijöille on kaikesta huolimatta tarvetta kotimaassa.
En olisi koskaan voinut kuvitellakaan, että työuupumuksen jälkeen voisin jostakin pyytää apua voidakseni elää tekemättä työtä.
Jos kysymyksessä on psyykkinen tai fyysinen haitta, ei kai Suomessa tyhjän päälle jää, vaikka lapsiperheellä voi olla tiukkaakin.
En usko, että tilanne ulkomailla on tätä parempi. Työtä elämänsä eteen joutuu tekemään kaikkialla.
Mitä se Nälkämaan laulu sanoikaan maasta muuttamisesta..?
Eläkettä ei saada valtiolta, vaan eläkelaitoksesta, jonne sitä kerääntyy työtulojen mukaan.
Niin tapahtunee vastaisuudessakin. Nyt eläkkeelle siirtynyt polvi saa pienemmän eläkkeen, koska
TEL ym. tulivat voimaan vasta 1960-luvun alussa.
Pimeää työtä ei kannata tehdä, se kostautuu.
Katja, pohdiskelet puun polton negatiivisia vaikutuksia ja vaihtoehtoja. Tulisijoissa palava puu aiheuttaa pienhiukkaspäästöjä. Puukaasuttimessa suurin osa hiukkasista suodattuu. Puukaasun hiilimonoksidi ja vety vaihtuvat prosessissa hiilidioksidiksi ja vesihöyryksi. Olet oikeassa, että nykyisen liikenteen tarvitseman bensiinin ja dieselin korvaaminen puulla on liian suuri haaste. Vesa Mikkosen laskelman mukaan se vaatisi 37 Milj. kuutiometriä puuta, siis yli kolmanneksen metsien vuosikasvusta. Sähkö, biokaasu ja biodiesel ovat helppokäyttöisempiä vaihtiehtoja kuin puukaasu. Vety on käytännöllinen lähinnä auringolla tuotetun sähkön siirtoon ja varastointiin. Vedyn tuottaminen sähkön avulla tapahtuu yleensä huonolla hyötysuhteella.
Järjestelmä romahtaa siinä vaiheessa, kun kiinalaiset ja intialaiset havahtuvat hyvinvointinsa toivossa siihen pahoinvointiin, että länsimaat siirsivät saastuttavan teollisuutensa heille ja itse käärivät valuuttaerosta sievoisia voittoja.
Näin on Lauri jo tapahtumassa. Kiinalaisten ja intialaisten elintason noustessa he haluavat samat mukavuudet kuin länsimaiden ihmisillä jo on jääkaappeineen ja autoineen. Samalla yhä useampi kiinalainen reagoi ilman ja vesien saastumiseen sekä kehnoihin oloihin tehtaissa. Näitä maita ei voi enää kauaa hyödyntää matalan ympäristönormiston ja halvan työvoiman kautta kasvavaan tavaran tuotantoon, länsimaiden kulutuksen ylläpitämiseen.