Yksinäisyys yleistyy. Kaikki eivät löydä tai halua kumppania. Hesarin Yhdysvaltain kirjeenvaihtaja Laura Saarikoski kirjoitti yksinäisistä Seattlessa (21.7.). Yksi seuraus yksin jäämisestä on Saarikosken mukaan avioliittojen solmiminen itsensä kanssa. Se vastaa kahteen tarpeeseen: solmia avioliitto ja toisaalta välttää ihmissuhdeongelmat avioliitossa. Yhdysvalloissa kaikki tuntuu olevan mahdollista, siis myös monoamoria.
_ _ _
Avioliittokäsitys laajentuu samaan aikaan toiseen suuntaan. Päivän Hesarin Elämän tyyli –sivuilla kirjoitetaan Kolmen aikuisen lapsiperheestä (HS 9.8). Artikkeli alkaa Arin ja Lillin vihkimisestä sukulaisten ja ystävien edessä.
Erikoista siinä on, että sulhasen bestman Tommi on jo naimissa morsiamen kanssa. Tätä avioliittoa on kestänyt 15 vuotta ja siihen on syntynyt kaksi lasta. Nyt perheeseen tulee toinen mies jakamaan Lillin rakkauden.
Taustalla on niin kutsuttu avoin suhde, jossa aviopuolisot ovat sopineet kumpikin tahoillaan pitää rakastajia. Yhdelle sivusuhteelle ei kuitenkaan riittänyt olla sivussa vaan hänestä tuli osa perhettä.
Lapsien reaktioista mainitaan, että tytär ei osannut suhtautua ja pelkäsi vanhempien eroavan. Poika taas vertasi tilannetta muiden lapsien perheisiin: joillakin on yksi tai kaksi äitiä, tai kaksi isää. Hänellä olisi vanhempia muita enemmän, kaksi isää ja yksi äiti.
_ _ _
Lehdissä ei ole ollut enää paljon tarvetta kirjoitella samaa sukupuolta olevien parien avioliitoista sukupuolineutraalin avioliittoon vihkimisen mahdollistuttua lainsäädäntöteitse 1.3.2017. Sen sijaan otsikoihin on tullut uusia aiheita transseksuaalien ja polyamoristien näkökulmista.
HS:n haastattelema Ari kommentoi heidän kolmen aikuisen perheen tilannettaan ja toteaa, että ”yhteiskunnan pitäisi purkaa syrjiviä rakenteita ja antaa ihmisille enemmän vapauksia”. Hänen mukaansa avioliittolakia voisi muuttaa niin, että puolisoiden lukumäärää ei määritellä. Niinkö tässä on käymässä?
_ _ _
Suomessa keskusteltiin edellisen kerran avioliittolaista kansalaisaloitteen perusteella Eduskunnassa 2014 alkaen. Keskustelun aikana esiintyi arveluita, että ennemmin tai myöhemmin avioliittolakia halutaan muuttaa paitsi sukupuolineutraaliksi myös määräneutraaliksi. Muistaakseni tämä porttiteoria haluttiin kiistää.
_ _ _
Hesarin haastatteleman Arin argumentti on nykyisessä keskustelussa aika vastaansanomaton: ”yhteiskunnan pitäisi purkaa syrjiviä rakenteita”. Tämä on ollut perusteena aiemmin sukupuolineutraalin avioliiton ajamisessa ja johtanut aloitteen hyväksymiseen. Jos myös polyamorian – tai monoamorian – ajamista perustellaan syrjivien rakenteiden poistamisella, onko loogista olla viemättä lakialoitetta eteenpäin?
_ _ _
Kirkossa käydään vielä keskustelua samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisestä, kun lehdissä avioliittokeskustelu on jo edennyt seuraavaan vaiheeseen.
Olisi silmien ummistamista ajatella, ettei myös kirkolliseen keskusteluun tulisi jatkossa avioliiton laajentaminen myös määräneutraaliksi. Siinä todennäköisesti argumentoidaan samoilla perusteilla kuin sukupuolineutraaliuden kohdalla: lähimmäisen rakkaudella, tasa-arvolla ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksilla.
Raamattuargumentit laajentamisen puolesta olisivat samankaltaisia kuin aiemmassa keskustelussa: Raamatussa avioliitto on moninainen, se heijastaa aikansa yhteiskunnallista todellisuutta ja siksi ainoa kestävä peruste on rakkauden ensisijaisuus.
Edellisillä perusteilla ei olisi oikeudenmukaista kieltää kolmea tai useampaa solmimasta avioliitto keskenään, kuten ei yhtäkään ihmistä solmimasta avioliittoa itsensä kanssa. Avioliiton määritelmä on jo irtautunut luomiseen liittyvästä perustastaan ja voinee siksi joustaa myös edelleen?
_ _ _
Kirkon päättäjistä osa – itseni mukaan lukien – pitää edelleen kiinni kirkon perinteisestä avioliittokäsityksestä, yhden miehen ja yhden naisen avioliitosta. Siitä ei otsikoita revitä, mutta se on edelleen yleisin parisuhteen muoto.
Samaa sukupuolta olevien kirkollisia avioliittoon vihkimisiä vastoin piispojen ohjeistusta solmitaan tänä vuonna ehkä 100. Sen varjoon on jäänyt, että tänäkin vuonna vihitään kirkollisesti yli 11 000 miehen ja naisen avioliittoa ja vielä enemmän toimitetaan siviilivihkimisiä. Sen varassa yhteiskunta pysyy ja jatkuu.
Ehkä tulevina vuosina naistenlehdet hehkuttavat niitä rohkeita pappeja, jotka ovat vastoin kirkon kantaa uskaltaneet rakkauden ja ihmisoikeuksien vuoksi vihkiä kolme aikuista ihmistä keskenään – tai yhden itsellisen itsensä kanssa?
”Aina uusia käänteitä saava keskustelu sukupuolivähemmistöjen oikeuksista on vähitellen saattanut täyttää joidenkin mitan. Ainakin Saksan demarit ja työväenliike ovat alkaneet ottaa etäisyyttä pintaan nousseisiin uusiin teemoihin sanomalla: ”Eikö jo riitä?” Tämän suuntaisesti raportoi jokin aika sitten HS:n Berliinin kirjeenvaihtaja Anna-Liisa Kauhanen”
Tarkoitatko Anna-Liina Kauhasta? Olisiko linkkiä? Tai vaikka tietoa, milloin se ilmestyi, helpottaisi etsimistä?
Hups. Yllämainittu ”se” tarkoittaa tietenkin lehtiartikkelia.
Risto, minulla ei valitettavasti ole linkkiä Kauhasen artikkeliin Hesarissa. Tässä kommenttiketjussa Seija Rantanen näyttää viittaavan samaan Saksan tilanteeseen.
Onko Seija Rantanen mummo? Minä kun luulin, että hän on neitsyt.
Tomi Susitie :”Onko Seija Rantanen mummo? Minä kun luulin, että hän on neitsyt.”
Saattaa olla mummo-ikäinen, ja jos on, sopii hyvin siihen ”brändiin”, joka haluaa rikkoa kirkon arvopohjan ja mitätöidä mm. perinteiset perhe-arvot. Itsekin olen ”mummo”, mutta kuulun puolisoni kanssa siihen ryhmään, joka 70-luvun ”keittiövallankumouksessa” leimattiin gallup-kyselyssä irtolaisiksi tai muiksi loisiksi, kun emme hyväksyneet vapaata seksiä, emmekä halunneet jättää alle kouluikäisiä lapsiamme vaikka avaimet kaulassa yksin kotiin, vaan halusimme hoitaa heidät.
Julkisilla palstoilla olen sittemmin sotaveteraaneja puolustavana saanut kuulla olevani mm. natsi, Irakin sotaa vastustaneena ”diktaattorin tukija” ja kirsikkana kakun päällä evl.kirkon papilta olevani ”vaarallisinta mitä maa päällään kantaa”, kun en suostunut vaatimaan puolisoani rikkomaan vaitiololupausta, jonka hän oli antanut vertaistukiryhmälleen.
Tämän palstan keskusteluissa olen oppinut sen, että pappeus ja avioliitto eivät ole evl.kirkossa sakramentteja, kuten ortodoksikirkossa, ja että kansalaisaloitteissa voidaan valehdella mitä hyvänsä ja pettää ihmiset allekirjoittamaan aloite vastoin kansalaisloitteessa luvattua, jonka jälkeen kirkon tradition rikkominen alkaa välittömästi kuten uuden avioliittolain hyväksyminen eduskunnassa osoitti.
Väestöliiton mukaan ”Eri-ikäisten naisten vastaukset kertoivat miehiä systemaattisemmasta yhdyntäiän putoamisesta vuosikymmenten myötä: ikä laski melko tasaisesti 22 ikävuodesta 17,5 ikävuoteen 1940-luvulta 1970-luvulle. Nopea lasku ajoittui nuoruuttaan 1950-luvun lopulta 1960-luvun lopulle eläneille naisille. Tämä osoittaa sen, että 1960-luvun maineessa seksuaalisen radikalismin aikakautena on kiistatta perää.”
Olen tuhannesti Taivaan Isälle kiitollinen, että saan olla mummoikäinen. Ettei tarvitse olla ikuisesti puberteetti-ikäinen.
Oivallista ja maltillista pohdiskelua Pekalta – vaikka jotkut näkevät siinä kaikenlaista pelottelua ja kauhuskenaarioita (ehkä omien ennakkoluulojensa heijastumina). Kiitos blogistasi.
Näinhän se menee. Aivan sama, onko kyse porttiteoriasta tai jostain peliteoriasta. Sehän ei ollut edes pointtina. Ymmärsin niin, että Pekan pointtina oli sanoa, että demokratialla voidaan perustella lähes mitä vain.
Kun kansan enemmistö päättää, se voi tukea aivan yhtä hyvin perussuomalaisuutta, trumpismia, erdoganismia, putinismia, polyamorismia tai mitä tahansa, joka kansan enemmistöä kiinnostaa ja josta sen mielipidettä kysytään. Porttiteorioilla ei sinänsä ole mitään tekemistä asian kanssa – eikä homoseksuaalisuudella.
Se siitä pelottelusta.
Jos avioliittolain muutosta perustellaan syrjimättömyydellä ja tasa-arvolla (kuten on tehty), eikä esim. kristillisellä raamatuntulkintaperinteellä (Jumalan sanalla), on vain aivan loogista, että nykyinen Suomen valtion reilun vuoden ajan voimassa ollut avioliittolaki ei ole vielä syrjimätön ja tasa-arvoinen, kun kerran tosiasiallisesti kaikkien rakkaus ei ole tasa-arvoista ja avioliiton mahdollistavaa.
Sellainen rakkauden muoto on juuri tuo polyamoria. Vastaansanomattomasti ja loogisesti, ilman mitään porttiteorioita tai peliteorioita.
Itse olenkin käyttänyt systemaattisesti nykyisestä avioliittolaista nimitystä ”sukupuolineutraali avioliittolaki”, koska tasa-arvoinen se ei vielä ole.
Paljon siis yhä tekemistä niillä, jotka ovat tasa-arvon falangisteja avioliittomarkkinoilla.
Perustuslaki sanoo, että ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Perusoikeuksiin viitaten perustuslaki jatkaa: ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”
Seksuaalinen suuntautuminen lasketaan ”muuksi henkilöön liittyväksi syyksi”.
Nyt voimassa oleva avioliittolaki seuraa hyvin perustuslain perusoikeuksien määritelmää. Lain määrittelemistä seikoista ainoastaan ikä on sellainen, jonka osalta avioliittoa solmimassa olevat ihmiset eivät ole yhdenvertaisessa asemassa. Alaikäiset eivät voi solmia avioliittoa. Lainsäätäjä on katsonut, että tälle on perusteltu syy ja täten eriarvoinen kohdelu on oikeutettua.
Nykyinen avioliittolaki on mielestäni perusoikeuksien näkökulmasta tasa-arvoinen.
Ja ennen kuin kukaan ehtii väittää vastaan, totean että elämäntapavalinta elää useamman puolison kanssa ei ole henkilöön liittyvä syy. Se ei nauti perustuslain perusoikeuksien suojaa samaan tapaan kuin uskonnollinen vakaumus, sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuminen.
Kiitos Jouni hyvästä kommentista. Täydentäisin lausetta ”demokratialla voidaan perustella lähes mitä vain”. Tässä kysymyksessä demokraattinen päätöksenteko voi vedota erityisesti syrjimättömyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja vapauteen. Samat argumentit soveltuvat hyvin monien asioiden hyväksymiseen.
Jusu Vihervaara: ”Seksuaalinen suuntautuminen lasketaan “muuksi henkilöön liittyväksi syyksi”.”
Tämä on selvä, mutta eikös polyamoria ole myös ”muu henkilöön liittyvä syy”, jonka perusteella häntä ei voi syrjiä. Rakkauttahan on mahdotonta rajoittaa, koska sitä on niin monenlaista – soolorakkautta ja sitten sitä moninaisempaa ja eri henkilöihin kohdistuvaa.
Mikä valtio on valitsemaan, kenen rakkaus on hyväksyttävää ja kenen ei, jos pyrkimyksenä on ihmisten tasa-arvo..? Tai tietysti valtio voi rajata rakkauksia (kuten se faktisesti tekeekin), mutta silloin ei kannata puhua tasa-arvoisesta avioliittolaista, vaan esim. juuri täsmällisemmin sukupuolineutraalista avioliittolaista (esim. lukumäärä- tai ikäneutraalihan se ei – vielä – ole).
”sukupuolineutraalista avioliittolaista (esim. lukumäärä- tai ikäneutraalihan se ei – vielä – ole).”
Seuraava versio on sitten ”täysin neutraali avioliittolaki” tai ”rajaton avioliittolaki”?
Jouni,
Käsitykseni mukaan ihmiset syntyvät heteroiksi tai homoiksi. Sen sijaan ihmiset eivät synny yksiavioisiksi tai moniavioisiksi.
Nykyisen tulkinnan mukaan polyamoriassa ei ole kysymys ihmis- tai perusoikeuksien alaan kuuluvasta asiasta vaan kyseess on elämäntapavalinta. Periaatteessa sen voisi rinnastaa vaikka kasvissyöntiin tai tupakan polttamiseen.
Toki perusoikeuksien tulkinnat saattavat muuttua aikojen saatossa ja/tai polyamoristen suhteiden taakse voi syntyä kansanliike. Tällä hetkellä moniavioisuus ei ole rinnastettavissa homoseksuaalisuuteen kuten ei ole nuuskankäyttö lestadiolaisuuteen.
Omenoita ja banaaneja.
Jusu Vihervaara: ”Käsitykseni mukaan ihmiset syntyvät heteroiksi tai homoiksi. Sen sijaan ihmiset eivät synny yksiavioisiksi tai moniavioisiksi.”
Kovin rajoittuneelta tämä Jusun esittelemä seksuaalisuus vaikuttaa – varsinkin jos tuntee vähänkin enemmän ihmisten todellisuutta ja evoluutiobiologiaa.
Kyse ei ole ”omenoista ja banaaneista”, vaan ”hedelmistä”.
”Porttiteorioilla ei sinänsä ole mitään tekemistä asian kanssa – eikä homoseksuaalisuudella.”
Täsmälleen. Oikeasti ei ole myöskään kaltevan pinnan vaaraa. Eikä vaaraa että ihmiset kohta pakotetaan hyväksymään moniliitot, koska mitä tahansa voi perustella millä tahansa.
Käytännön vinkki: jos joku sanoo, että sinun on pakko kannattaa moniliittojen avio-oikeutta, koska kannatit homoliittoja, älä usko. Pohdi sen sijaan, kannatatko moniliittojen avio-oikeutta.
Olen kiitollinen että kirkossa on tällainen piispa kuin Särkiö, joka kirjoittaa ajankohtaisia, loogisia, kansantajuisia ja puolueettomia blogeja tänne luettavaksi. Eri asia sitten on, miten kukin lukija niitä tulkitsee eli minkä väristen lukulaisen läpi hän niitä lukee. Lasien väri tuntuu olevan hyvinkin spekrististä.
Risto Korhonen kehottaa pohtimaan ”Pohdi sen sijaan, kannatatko moniliittojen avio-oikeutta.”
Tuohon voin vastata, että en kannata. Minä kannatan yhden miehen ja yhden naisen avio-oikeutta. Hyväksyn sen, että yhteiskunta on sallinut myös sukupuolineitraalin avioliiton. En kannata sitä, että myös kirkko alkaisi vihkiä spn-avioliittoon. En kannata moniliittoja enkä monoliittoa (itsensä kanssa naimisiin meno) enkä eläimen kanssa avioitumista.
On tärkeää, että itse kukin voimme ilmaista mielipiteemme ilman, että se johtaa mielipidevainoon tms. kuten esim. Tapio Puolimatkan kohdalla on käymässä.
Salme Kaikusalo :”On tärkeää, että itse kukin voimme ilmaista mielipiteemme ilman, että se johtaa mielipidevainoon tms. kuten esim. Tapio Puolimatkan kohdalla on käymässä.”
Samaa toivon itsekin, mutta tässä poliittisten mielipidevainojen ”luvatussa maassa” tuo toive taitaa olla turha.
Kun 70-luvulla aloitimme aviopuolisoina yhteistä maanpäällistä matkaa Helsingissä asuvana opiskelijaperheenä, meitä pienten lasten vanhempina saatteli 70-luvun ”pöksylähettiläiden” terveiset, joissa toivottiin harvennettavaksi hiekkalaatikoilla istuvien kotikanojen laumaa, ja kun emme totelleet, meidät luokiteltiin irtolaisiksi tai muiksi loisikai, joka itärajan takana oli keskitysleiriperuste.
Tässä yhteiskunnassa itsenäinen järjen käyttö on poliittisista syistä ehdottomasti tuomittava ominaisuus. Olihan meillä presidenttikin, jonka oikeustoimikelpoisuutta presidenttiyden loppuvuosina voi hyvinkin epäillä.
Puolimatkaa ei vainota, eikä niin ole käymässä. Keskustelua syntyi, koska hän kirjoitti epätieteellistä roskaa, tällä kertaa kuvitteellisesta ”kampanjasta pedofilian laillistamiseksi”, ja yritti saada jutuilleen painoarvoa professorin tittelillään.
Risto Korhonen esittää hyvin varmoja mielipiteitä Professori Puolimatkan kirjoituksesta. Perustelut jäävät vain puuttumaan.
En jaksa nyt uudelleen perustella, miksi artikkeli on hölmö. Lukisitko Kirkko ja kaupunki -lehdessä julkaistun kommentin, siinä asia on mainiosti tiivistetty.
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/suonpaa-puolimatkaa-vastaan-ei-tarvitse-argumentoida
Ihmettelen, miten sitkeästi jotkut jaksavat pitää eri mieltä olemista mielipiteenvapauden rajoittamisena tai jopa vainona.
Salme, olisiko mielestäsi aitoa vapautta se, että esim. Puolimatkan kirjoituksia olisi kiellettyä kommentoida? Pitäisikö eri mieltä olemisen olla jopa rangaistavaa?
Risto Korhonen :”Ihmettelen, miten sitkeästi jotkut jaksavat pitää eri mieltä olemista mielipiteenvapauden rajoittamisena tai jopa vainona.”
Jos ”eri mieltä oleminen” tarkoittaa julkista poliittista, kollektiivista ja yksilöimätöntä syyttämistä rikoksista, joita ”syytetyt” eivät ole tehneet, eivätkä ole olleet niissä millään tavalla osallisia ja näiden ”mielipiteiden” aiheuttaman stressin seurauksena kerrotaan ainakin yhden ”syyllistetyn” menettäneen henknsä ja toisen ”syyllistetyn” työpaikkaan lähetetään nimetön pommiuhkaus, niin mikä mielestäsi olisi mielipidevainoa parempi ilmaisu kyseiselle ”mielipiteenvapaudelle”?
Tuula, puhut eri asiasta. Tuollaisissa tapauksissa kannattaa kääntyä poliisin puoleen.
Risto Korhonen :”Tuula, puhut eri asiasta. Tuollaisissa tapauksissa kannattaa kääntyä poliisin puoleen.”
Kokemuksesta yksityissektorilla toimineen johtajan puolisona voin sanoa, että en puhu ”eri asiasta” ja poliisiin puoleen myös käännyttiin.
Kaikki kunnia kokemuksistasi sinulle, mutta mielipidekirjoituksen kritisoiminen ei ole sama asia kuin kuvailemasi rikollinen toiminta.
Korhonen. ”En jaksa nyt uudelleen perustella, miksi artikkeli on hölmö. Lukisitko Kirkko ja kaupunki -lehdessä julkaistun kommentin, siinä asia on mainiosti tiivistetty”.
Tässä Kirkko ja Kaupunki lehden artikelissa tiivistettynä Suonpää sanoo, että Puolimatkan mielipide on hölmö, koska se on erilainen kuin Suonpään mielipide.
”Tässä Kirkko ja Kaupunki lehden artikelissa tiivistettynä Suonpää sanoo, että Puolimatkan mielipide on hölmö, koska se on erilainen kuin Suonpään mielipide.”
Suonpäähän ei oikeasti sano mitään tuollaista. Onko tämä nyt sitä oppia, että hyvän asian puolesta sopii kristitynkin pikkuisen valehdella?
Jos olisit lukenut Suonpään kommentin, tietäisit, että hän sanoo mm. ”… Puolimatkan mielipide on tässä asiassa ihan yhtä arvokas kuin minunkin …” Aika kaukana siis väittämästäsi.
Minä puolestani olen sitä mieltä, että Puolimatkan mielipide ei ole penninkään väärti;)
Puolimatka on oikeassa huolehtiessaan lasten ja nuorten seksualisesta suoja-ikärajasta.
Olisi mielenkiintoista tnietää kannattaisiko Puolimatka ja esim. Päi.vi Räsänen lapsille myös henkisen uskonnolisen väkivallan suoja-ikärajaa? Si is ettei laspia tietyyn ikään asti saisi vaurioittaa sadistisella ikuisen tulihelvetti-rangaistuksen
opetamisella ? Oletan tämän järjettömän opin aiheuttaneen lapsille typerien aikusten toimesta pahojakin mielenterveyden vaurioita.
Korhonen. ”Minä puolestani olen sitä mieltä, että Puolimatkan mielipide ei ole penninkään väärti;)”
Hyvä, sinunkaan argumentaatio ei ole tämän tieteellisempää. ”Minun mielipide on, että sinun mielipide on……”
Ei mielipiteitä tarvitse perustella tieteellisesti, jos ei ole kyseessä tieteellinen asia. Puolimatkan tapauksessa ei nyt ole.
Risto Korhonen: ”En jaksa nyt uudelleen perustella, miksi artikkeli on hölmö. Lukisitko Kirkko ja kaupunki -lehdessä julkaistun kommentin, siinä asia on mainiosti tiivistetty.”
Luettu on. Sellainen ei vain vakuuta, että ei vastata tieteellisesti esitettyihin argumentteihin tieteellisin argumentein, vaan vaihdetaan tyyliä ja tehdään lähdeaineistollaan argumentoivasta professorista ”nimim. Tapsa65” ja homofoobikko. Tällöin argumentaatio voidaan siirtää asiaperusteista (tieteellisistä argumenteista) tunneargumenteiksi.
Tällä on logiikassa ja argmentoinnissa ihan oma nimikin: harhauttaminen eli ”red herring” eli ”savusilli”. Lisää voi lukea esim. kirjasta Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila (toim.) ”Argumentti ja kritiikki” (Gaudeamus 1998, Tampere 2000, 3. painos; ISBN 951-662-738-2), s. 167-168 ja 238.
Puolimatkan kirjoitus todellakin on mielipidekirjoitus, ei tutkimus. Hän toki yrittää saada siitä tieteellisen näköisen. Sisältöön, lähdeluetteloon ja käsittelytapaan tutustumalla kirjoituksen tyyppi ja arvo kyllä selviävät.
Jos Puolimatka tarjoaisi tekelettään vertaisarvioituun tieteelliseen julkaisuun, hänet ohjattaisiin kohteliaasti takaisin oman oppialansa pariin. Tai sitten naurettaisiin ulos;)
Risto Korhonen: ”Jos Puolimatka tarjoaisi tekelettään vertaisarvioituun tieteelliseen julkaisuun, hänet ohjattaisiin kohteliaasti takaisin oman oppialansa pariin. Tai sitten naurettaisiin ulos;)”
Tämä väitehän on ns. mutua. Prof. Puolimatka on julkaissut useita vastaavanlaisia artikkeleita ja varstaavanlasella argumentaatioll monissa (myös ulkomaisissa) tieteellisissä julkaisusarjoissa.
Ongelma on vain siinä, että kun vallalla on yksi todellisuuskäsitys tutkimusaiheesta, joka on poliittisesti räjähdysherkkä, kovinkaan moni tieteellinen julkaisu ei yksinkertaisesti uskalla ottaa aihetta tästä näkökulmasta käsittelyyn – ainakaan Suomessa. Pelätäänkö tässä enemmän totuutta kuin yleistä mielipidettä ja poliittista konsensusta?
Tämä on nähty myös ulkoministeri Soinin ulostulossa aborttikysymyksessä (joka tässä tapauksessa ei ollut edes Suomen virallinen kannanotto eikä tieteellinen tutkimus, vaan rehellinen oma mielipide).
Keskustelu pyörii välittömästi ja tiukasti vain naisten kehollisessa itsemääräämisoikeudessa – mikä on toki luonnollisesti yksi tärkeä ja välttämätön näkökulma aborttiin, muttei varmasti ainoa.
Kun joku nostaa esiin kysymyksen ihmisarvosta ja siitä, mistä se alkaa, siihen ei löydykään intohimoa, koska kysymys on tieteen ja ihmisen kokemuksen ulkopuolella.
”Puolimatka on julkaissut useita vastaavanlaisia artikkeleita ja varstaavanlasella argumentaatioll monissa (myös ulkomaisissa) tieteellisissä julkaisusarjoissa.”
Laittaisitko mieluummin vaikka linkkejä noihin artikkeleihin (tieteellisissä julkaisuissa) . Pelkkä ulkomailla julkaisu ei ihan vakuuta, koska oikeamedia-tyyppisiä julkaisualustoja tietenkin löytyy runsaasti.
Jouni, ohessa linkki Keskarin mielipidesivulle. Tuota minäkin olen esittänyt, enkä näköjään ole ajatusteni kanssa yksin. Olisi mukavaa, jos sinäkin antaisit jotain konkreettista vastakkaisen mielipiteesi tueksi. Tähän asti asenteesi on tuntunut tältä: ”tuo nyt on vaan mutua, Puolimatka on tosi kova tiedemies ja antais sun faijalles helposti turpaan”.
https://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Puolimatka-pedofilia-ja-filosofian-perusteet/1240835
Me ihmiset, ”parhaatkin” meistä, olemme loppupeleissä helposti aika pikkusieluisia ja jopa raadollisia. Eiköhän tässä Hallamaan kritiikissä Puolimatkaa kohtaan ole pikku annos jonkunlaista henkilökohtaisuuttakin. Ei tiedeyhteisö ole vapaa kateudesta, kilpailuhalusta, juonitteluista jne. Sama
(Antti jatkaa) pätee taiteilijoihinkin. Kaksi hyvä osaajaa voi olla niin käärmeissään toisilleen, ettei toisen töissä nähdä mitään hyvää. Sama voi toistua monilla muillakin aloilla, siis huippujen kesken. Mstarikokki Gordon Ramsay voisi helposti lytätä hyvän kollegan jonkun erimielisyyden takia jne.
Jospa kuitenkin muistetaan, että Puolimatkan pedofiliajorinat eivät ole tieteellistä työtä. En usko, että Hallamaa (tai ylipäätään kukaan) kadehtisi niiden takia.
Korhonen. ”Jospa kuitenkin muistetaan, että Puolimatkan pedofiliajorinat eivät ole tieteellistä työtä. En usko, että Hallamaa (tai ylipäätään kukaan) kadehtisi niiden takia”.
En tunne heistä kumpaakaan, ja esitin ajatukseni noin yleiseksi huomioksi. Minusta on hyvä pitää mielessä, ettei tiedeyhteisö eroa tässä suhteessa muista ihmisten yhteisöistä. Kaikissa on paljon pikusieluisuutta ja myös henkilökohtaiset elämän kokemukset vaikuttavat meihin ja edesottamuksiimme. Kun Hallamaa hävisi piispan vaalissa oli hänen vaikea nielaista pettymystään ja kiusaus kritisoida Laajasaloa jälkikäteenkin oli ilmeinen. Hän ei minusta ehkä ollut ihan hyvä häviäjä?
Usko nyt vaan, että oikeamedia.fi ei ole tiedeyhteisön käyttämä julkaisualusta. Hallamaan kommentissa Puolimatkan tapauksesta ei mainittu Laajasaloa tai piispanvaalia. En usko, että noilla asioilla on yhteyttä, ellei sinulla sitten ole muita todisteita kuin pahat puheesi.
Korhonen. ”En usko, että noilla asioilla on yhteyttä, ellei sinulla sitten ole muita todisteita kuin pahat puheesi”.
Näkemykseni asiasta ei täytä erityisen teiteellisiä kriteerejä. Tämä on tällaista chattailua. Sinänsä kysymys siitä, voiko asiallisena alkanut feminismi muuttua miesvihaksi, askarruttaa minua. En toki väitä, että tässä olisi sellaisesta kysymys.
Korhonen. ”Jospa kuitenkin muistetaan, että Puolimatkan pedofiliajorinat eivät ole tieteellistä työtä. En usko, että Hallamaa (tai ylipäätään kukaan) kadehtisi niiden takia”.
En juuri kateudesta erityisesti puhunutkaa, vaan yleensä siitä, että motiiveihin sekoittuu henkiläkohtaisuuksia. Jokuhan voi olla kateeellinen toisen avioliitollekin tms.
Miesviha? Vähän kuulostaa minustakin epätodennäköiseltä. Mutta onhan kirkolla ja kristillisyydellä toki ollut kestämistä, kun naiset ovat tuhansia vuosia sortaneet miespoloisia;)
Korhonen. ”Miesviha? Vähän kuulostaa minustakin epätodennäköiseltä”.
No ajattelen noin yleisellä tasolla, että miesvihaa kyllä varmasti on ultrafeministeillä ja lesboillakin. Jotkut mieluiten tulisivat toimeen kokonaan ilman miehiä.meitä
Olen viime aikoina nähnyt eri yhteyksissä maininnan myrkyllisestä maskuliinisuudesta. Se sisältää minusta ajatuksen miessukupuolessa piilevästä ontologisesta pahasta. Kristinuskossa on totuttu puhumaan ihmisen perimmäisestä syntisyydestä, mutta ehkä feminismi tarkentaa ajatusta niin, että kyse on miessukupuolen perimmäisestä syntisyydestä?
Särkiö. ”Kristinuskossa on totuttu puhumaan ihmisen perimmäisestä syntisyydestä, mutta ehkä feminismi tarkentaa ajatusta niin, että kyse on miessukupuolen perimmäisestä syntisyydestä?”
Ehkä näin tahdotaan kostaa meidän miesten pitkään ylläpitämä näkemys, että se oli Eeva joka lankesi, ja sitten langetti Adamin. Mutta me miehethän kyllä tiedämme, ettei meissä oikeasti ole mitään heikkouksia!
1. Moos. 3:17 lienee avainjae, kun yritämme hahmottaa syntiinlankeemuskertomuksen ydintä. En löydä siitä mitään viestiä ihmisen tai luomakunnan turmeltumisesta. Maa kirottiin ihmisen tähden ihmiselle vaikeaksi ympäristöksi, joka on täynnä hankalia vastuksia.
Penti. ”En löydä siitä mitään viestiä ihmisen tai luomakunnan turmeltumisesta. Maa kirottiin ihmisen tähden ihmiselle vaikeaksi ympäristöksi, joka on täynnä hankalia vastuksia”.
Ajatteletko siis, että muuten olemme nyt suunnilleen samanalaisia kuin Aatami ja Eeva aikoinaan, ympäristömme vaan on vähän hankalampi.
Ajattelen, että Aatami ja Eeva ovat kuva ihmisestä, meistä jokaisesta. ’Aikoinaan’ jatkuu, elämme edelleen ihmisen aikaa.
Pentti. ”Ajattelen, että Aatami ja Eeva ovat kuva ihmisestä, meistä jokaisesta. ’Aikoinaan’ jatkuu, elämme edelleen ihmisen aikaa”.
Jännää, oletko itse keksinyt tämän, vai lukenut tai kuullut sen jostakin?
Onko tämä yleinen ajatus? Piispa Wille Riekkisen mukaan mitään syntiinlankeemusta ei tapahtunut. Siis ihmisissä ei ollut mitään Jumalan kirkkautta jonka he olisivat menettäneet tms.
Voitko avata tätä vähän vielä, olen todella kiinnostunut.
Ymmärrät toivottavasti, että tämä oli vitsi:
Hämäläinen. ”Ehkä näin tahdotaan kostaa meidän miesten pitkään ylläpitämä näkemys, että se oli Eeva joka lankesi, ja sitten langetti Adamin. Mutta me miehethän kyllä tiedämme, ettei meissä oikeasti ole mitään heikkouksia!”
En ryhdy luennoimaan myyteistä, symboleista, metaforista ja allegorioista.
Pentti. ”En ryhdy luennoimaan myyteistä, symboleista, metaforista ja allegorioista”.
Raota kuitenkin vähän ajatteluasi, tai anna kirjallisuusvihje. Tämä asia kiinnostaa minua kovasti ja arvostan vastaustasi.Lupaan reagoida asiallisesti.
. Siis menettivätkä Adam ja Eeva syntiinlankeemuksessa Jumalan kirkkauden läsnäolon? Vai tapahtuiko muutos vain ympäristössä, luomakunnassa?
Voihan paratiisista karkottamisen ilmaista noinkin. Yhteys Jumalaan ei kuitenkaan katkennut kokonaan. Jumala puhutteli Kainiakin hyvin suoraan tämän veriteon jälkeen.
Pentti. ”Yhteys Jumalaan ei kuitenkaan katkennut kokonaan”.
Jotain perustavaa laatua olevaa muutosta kuvaa se, että ensi töikseen Jumaln täytyi vaatettaa Adam ja Eeva paratiisista karkoittamisen jälkeen. Sitä ennenhän he olivat ”vaatetetut” Jumalan kirkkauden läsnäololla.Nythän tämä kirkkaus oli poissa. Tästähän alkoivat Jumlan pelastussuunnitelmat ja erilaiset yritykset pitää yhteyttä ihmisiin.
Keskusteluun Adamista ja Eevasta sekä syntiinlankeemuksesta rohkenen antaa kirjallisuusvinkkinä tuoreen kirjani ”Salomon Salaisuus. Pohdintoja peitetystä Salomon kritiikistä Vanhassa testamentissa.” (Suomen Eksegeettisen Seuran Julkaisuja 115. Helsinki 2018).
Tarkastelen siinä myös Syntiinlankeemuskertomusta eräiden muiden tekstien kautta (Hes 28, Jes 14, Tuom 13-16, Laul l , Saarn 2, Job 38-42).
Juudan kuninkaiden lankeaminen vierasmaalaisten vaimojensa vuoksi oli eräiden 500-200 -luvuilla eläneiden kirjanoppineiden selitys Juudan valtakunnan tuhoon, temppelin hävitykseen ja kansan pakkosiirtoon (587) – siis paratiisista karkottamiseen. Samasta syystä Salomoa verrataan Adamiin ja Saban kuningatarta/Lilith-demonia Adamin puolisoon, Eevaan.
Eikö vaatetuksen tarve liity myös paratiisin ulkopuolella olevaan ankaraan ympäristöön? Alastomana on hankala elää ohdakkeiden keskellä. Helle ja pakkanen vaativat myös pukeutumista.
Pentti. ”Eikö vaatetuksen tarve liity myös paratiisin ulkopuolella olevaan ankaraan ympäristöön? Alastomana on hankala elää ohdakkeiden keskellä”.
Aatami ja Eeva tulivat kiusallisella tavalla tietoiseksi alastomuudestaan jo Paratiisissa langettuaan. He piileskelivät häpeissään ja syyllisinä Julmala kohtaamista vältellen. Jumalan kirkkaus oli poissa, ja he olivat nyt ”eri paria” Luojansa kanssa. Kyllä vaatteet tulivat ensi kädessä tämän alastomuuden häpeän peittämiseen, mutta tietysti niillä oli säiltä suojaava tarkoitus.
Kun me nyt vastaanotamme Kristuksen, ja meistä ulee uusis luomuksia Kristuksessa, tulee tämä särkynyt suhde Luojaamme ennalleenaseteutuksi. Luomiskertomus on tässä syntiinlankeemusasiassa tärkeä ymmärtää oikein. Jos emme ymmärrä syntiinlankeemusta, emme myöskään ymmärrä syntien sovitusta ristillä Ja juuri tässä on uskomme ydin.
Särkiö. ”Keskusteluun Adamista ja Eevasta sekä syntiinlankeemuksesta rohkenen antaa kirjallisuusvinkkinä tuoreen kirjani “Salomon Salaisuus. Pohdintoja peitetystä Salomon kritiikistä Vanhassa testamentissa.” (Suomen Eksegeettisen Seuran Julkaisuja 115. Helsinki 2018)”.
Kiitos kovasti kirjallisuusvinkistä. Olen ”kranttu” lukemistoni suhteen, mutta piispan jutut herättävät luottamusta ja koetan tilata kirjan itselleni.
Onko ihmisen alastomuus Jumalan silmissä häpeällistä? Tuskin, tunteehsn hän meidät sisikuntaamme myöten. Se, että ihminen häpeää alastomuutta, on syntiinlankeemuskertomuksen mukaan seuraus kielletyn hedelmän syömisestä. Ihminen laatii itselleen sääntöjä hyvän ja pahan tiedon hedelmästä purtuaan. Jumalan kirkkaudesta ei taida ollla. 1. Mooseksen kirjassa mainintaa.
Pentti. ”Jumalan kirkkaudesta ei taida ollla. 1. Mooseksen kirjassa mainintaa”.
Aatami ja Eeva olivat ”Jumalan kaltaisia” ja kommunikoivat Hänen kanssaan luontevasti. Tämä ei ole mahdollista muutenkuin siten että he olivat täynnä Phän Hengen läsnäoloa ja voimaa, siis Jumalan kirkkautta. He eivät olleet niinkuin sinä ja minä nyt, vaan heidän suhteensa Luojaan oli täysin ehjä. Me tarvitsemme syntiemme sovituksen ja sovittajan voidaksemme olla yhteydessä Luojaamme. Kiitos Herralle Kristuksesta, joka on kaikkien syntiemme sovittaja ja esirukoilijamme.
1. Moos. 2:7 kuvaa, miten Jumala puhaltaa ihmiseen elämän henkäyksen. Näin ihminen siis on hengellinen olento. En löydä Raamatun alkukertomuksista mitään sen kummallisempaa Pyhän Hengen läsnäolon tai jumalallisen kirkkauden kuvausta. Paratiisi sen sijaan kuvataan Jumalan puutarhana, jossa ihmisen on hyvä olla.
Mukava kuulla Antti, että tahdot tilata Salomo-kirjani ja tutustua siihen! Hyviä lukuhetkiä.
Pentti. ”En löydä Raamatun alkukertomuksista mitään sen kummallisempaa Pyhän Hengen läsnäolon tai jumalallisen kirkkauden kuvausta. Paratiisi sen sijaan kuvataan Jumalan puutarhana, jossa ihmisen on hyvä olla”.
Kyllähän Raamatussa on paljonkin kuvauksia tällaisen kirkkauden kokemuksen menettämistä, mikä tässä johti ”alastomuuden” kokemukseen.. Ilm 3:18″ Minä neuvon sinua ostamaan minulat kultaa, tulessa puhdistettu, että rikastuisit,ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit, eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta, voidellaksesu silmäsi, että näkisit”.
Kun jesaja kuvaa Jumalan valtakuntaa, on kuin hän katsoisi ennelleenaseteetua Paratiisia. Jes 11:6-9″…..Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa, eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta (kirkkautta), niinkuin vedet eittävät meren”. Vrt Hebakuk 2:14″ Sillä maa on oleva täynnä Herran kunnian (kirkkauden=kabod) tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren”.
Etkö siis ajattele, että Jumalan luomassa paratiisissa tämä Jumalan kunnian(kirkkauden) tuntemus oli vallitseva olotila? Ihminen oli sinne luotuna myös tämän kirkkauden täyttämä, so. samaa paria olemukseltaan Luojansa kanssa. Tämä kirkkaus siten menetettiin. Nyt olemme kaikki Ramaatun mukaan ”Jumalan kirkkautta vailla” ja tulemme tämän kirkkauden kanssa tekemsiin kun syntimme on sovitettu ja pystymmetaas olemaan Jumalan läsnäolossa.
Minulle on kyllä jännää että et kykene yhtään edes kuvittelemaan mitään elävää Jumalan läsnäoloa ja vaikutusta. Kun itse tulin uskoon alusta asti Pyhän Hengen kokeminen tuli tutuksi koska ns. karismattisuus oli vielä silloin 1970-1980-luvulla parhaimmillaan ja useimmissa kirkoissa koettiin Jumalan kirkkautta. Ne olivat upeita aikoja.
Minulle siis kristittynä ole merkitsee nimenomaan Jumalan yhteydessä myös elämyksellisesti elämistä ja vaatii vähän ponnistelua koettaa kuvitella miten sinä motivoit uskossa olosi. Hyväksyn sen kyllä
Särkiö. ”Mukava kuulla Antti, että tahdot tilata Salomo-kirjani ja tutustua siihen! Hyviä lukuhetkiä”.
Kuningas Salomo on kiinnostanut minuakin. Sis se kontrasti, että hän toisaalta oli maailman viisain ihminen ja toisaalta otti tuhat vaimoa jotka sekoittivat hänen päänsä.
Särkiö. ”Mukava kuulla Antti, että tahdot tilata Salomo-kirjani ja tutustua siihen! Hyviä lukuhetkiä”.
Tiedoksi vaan, että kirjat on tilattu. Sain toisenkin aikaisemmen kirjasi kympillä, se oli viimeinen kappale.
Muuten oli oikein inspiroivaa vilkaista Suomen Eksegeettisen Seuran kotisivua. Olen vuosikymmeniä matkustanut hengellisen työn puitteissa niin intensiivisesti ettei ole oikein ollut aikaa eikä energiaa varsinaiseen opiskelemiseen. Eksegetiikasta on kuitenkin jatkuvasti ollut hyötyä kun olen valmistellut saarnoja tai opetuksia. Tulevina vuosina voi olla enemmänkin aikaa vain lueskella ja tutkia asioita. Ehkä eksegeettinen seura tulee enemmänkin tutuksi.
Pentti. ”En löydä Raamatun alkukertomuksista mitään sen kummallisempaa Pyhän Hengen läsnäolon tai jumalallisen kirkkauden kuvausta”.
Annan vielä ymmärryksesi avamiseksi yhden Raamatun paikan tutkittavaksi. Jos et löydä luomiskertomuksesta kuvausta Jumalan läsnäolon/kirkkauden menetyksestä syntiinlankeemuksen yhteydessä, paras tutkia koko Raamattua.
Fil 3:20-21″ Mutta meillä o yhdyskuntamme taivaissa ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla Hän voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi”.
MInulle on päivänselvää, että nyt elän ”alennustilan ruumiissa” ninkuin muukin ihmiskunta syntiinlankeemuksen jälkeisessä maailmassa. Olen tästä ”kuoleman ruumiista” tietoinen samalla kun minussa on Pyhän Hengen elämä. Useimmillahan ihmisillä ei ole mitään Pyhän Hengen elämää itsessään, on vain lihallinen elämä ja Jumalan läsnäolon totaalinen puuttuminen.
Lopulta siis kuitenkin saamme syntiinlankeemuksessa menettämämme kirkkauden ruumiin takaisin. Emmehän saisi sitä takaisin, ellemme olisi ensin menetyäneet sitä. Kristuksessa tulemme ennelleenasetetuksi alkuperäiseen ”loistoomme”.
Risto Korhonen,
kun tietomme on vajavaista, niin mikä tekee oheisesta professorin mielipiteestä ”oikeamman” kuin professori Puolimatkan mielipiteestä:
”Sukupuolentutkimuksen professori PhD Johanna Kantola 5.9.2017 Tampereen yliopistossa pitämässään sukupuolentutkimuksen juhlaluennossa:
”Konservatiivisuus ja perinteiset arvot näkyvät hallituksen politiikan perhekeskeisyydessä, sen perinteisissä käsityksissä sukupuolesta ja perheestä sekä konkreettisesti esimerkiksi kieltäytymisenä uudistaa räikeästi ihmisoikeuksia rikkovaa translakia.””
Se, että tutkimus sekä kansainväliset ja kansalliset sopimukset ja lait tukevat Kantolan mielipidettä? En ota itse kantaa, kun en ole tutustunut asiaan. Pidätkö itse Kantolan mielipidettä huonona? Millä perusteella?
Risto Korhonen,
Mitkä kansainväliset ja kansalliset lait tukevat Kantolan mielipidettä? Kun aloitimme avioliiton 70-luvun ”pöksylähettiläiden” luokittelemina irtolaisina tai muina loisina, koska rakastimme lapsia enemmän kuin hankilökohtaista uraa ja mammonaa ja puolisoni osalta se loppuu asiattomaan kollektiiviseen syyllistämiseen pommiuhkauksineen, niin en hyväksy minkäänlaisia perhekeskeisyyden mitätöintipyrmykyksiä.
Suomea sitovan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan ”sopimusvaltiot palauttavat mieliin, että ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa Yhdistyneet Kansakunnat on julistanut lasten olevan oikeutettuja erityiseen huolenpitoon ja apuun,
ovat vakuuttuneita siitä, että perheellä, joka on yhteiskunnan perusryhmä ja sen kaikkien jäsenten ja erityisesti lasten hyvinvoinnin ja kasvun luonnollinen ympäristö, on oikeus saada tarvittavaa suojelua ja apua niin että se pystyy täydellisesti hoitamaan velvollisuutensa yhteiskunnassa”
Kerrotko, miten Kantola mielestäsi mitätöi perhekeskeisyyttä? En oikein saanut kiinni, mistä olet tuohtunut.
Kaikille niille kollektiivisesti perhekeskeisiä johtajia tms syyllistäville tiedoksi, että puolisoni kaltaiset ”syyllistetyt” eivät todellakaan olleet millään tavalla osallisia mm. Breivikin tekemään massamurhaan, josta heitä syytettiin. Perusteettomien syytösten vuoksi vietin melko paljon aikaa netissä, että löytäisin edes jonkin johtolangan sille mitä Breivik teki.
Sekä Breivikin isä että äiti kuuluivat Norjan johtavaan sosialistipuolueeseen ja pienen poikansa hylännyt vasemmistoisä oli yksi Norjan johtavista vasemmistodiplomaateista.
– Ehkäpä mitään tällaista ei olisi sattunut, jos olisin huolehtinut Andersista enemmän. (Anders Behring Breivikin isä Jens Breivik saksalaisen Stern-lehden haastattelussa 21.12.2011)
”Jostakin syystä” olen samaa mieltä asiasta Breivikin isän kanssa.
En oikein ymmärrä, miten Breivik tähän keskusteluun liittyy.
Mutta kannattaa nyt lukea tuo Sternin artikkeli ihan kokonaisuudessaan: https://www.stern.de/panorama/stern-crime/jens-breivik-im-stern-interview-mein-sohn–der-massenmoerder-3146112.html . Tuulan heitot asettuvat sen jälkeen ikäänkuin omaan kontekstiinsa.
Seija Rantanen :”En oikein ymmärrä, miten Breivik tähän keskusteluun liittyy.”
Enemmän kuin vaikea oli myös itselleni ymmärtää se, miten Breivikin massamurha liittyi puolisoni lailliseen harrastukseen, tai monet muut yksityisen sektorin johtajiin kohdistetut poliittiset ja yksilöimättömät syytökset.
Uskon, että kysymys on samasta poliittisesta ”maan tavasta”, jolla perheisiimme kuuluneet ja maanpuolustujärjestöihin liittyneet vanhempamme ja isovanhempamme leimattiin virallisessa kansainvälisessä rauhansopimuksessa osasyyllisiksi ihmiskunnan pahimpiin koskaan vanhenemattomiin rikoksiin, vaikka he olisivat sodan aikana olleet lapsia, ja samasta poliittisesta perinteestä esim. Mikael Liliuksen perhe joutui kärsimään. Hänen perheensä sai tappouhkauksia Fortumin optio-ohjelman vuoksi, eikä yhdelläkään vallankäyttäjällä ollut selkärankaa nousta puolustamaan häntä ja kantamaan vastuuta omien päätöstensä seurauksista, vaikka
”Valtioneuvoston yleisistunto on määrännyt vuosittain valtion edustajat kauppa- ja teollisuusministeriön alaisten valtioenemmistöisten yhtiöiden vuosikokouksiin. Valtion edustajaksi on määrätty aina silloinen kauppa- ja teollisuusministeri eli Fortumin yhtiökokouksiin vuonna 1998 kauppa- ja teollisuusministeri Antti Kalliomäki, vuosina 1999 ja 2000 kauppa- ja teollisuusministeri Erkki Tuomioja, vuosina 2001-2003 kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre ja vuosina 2004 ja 2005 kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen. Samalla ministereiden varamiehiksi valtioneuvoston yleisistunto on määrännyt kaksi kauppa- ja teollisuusministeriön virkamiestä.
– –
Jos yhtiön hallituksen yhtiökokouksessa tekemä esitys olisi poikennut talouspoliittisen ministerivaliokunnan hyväksymistä linjauksista, kauppa- ja teollisuusministeriö olisi vienyt asian talouspoliittisen ministerivaliokunnan käsittelyyn.” (ote/ TaVl 24/2005 vp)
Tuulan viimeisin kommentti naulaakin varmaan kaiken olennaisimman, mitä kirkkomme samansukupuolisia vastustavien siivellä on blogiin annettavana. Eli lujaa menee. Hienoa!
Puolimatka kirjoittaa että jos homoseksuaalisuus on synnynnäinen ominaisuus niin samoin on se jos on seksuaalisesti kiinnostunut lapsista.
Lapsuus ei ole sukupuolinen suuntaus vaan ikäkausi. Tästä johtuen rinnastus ontuu pahasti.