Vapaa-ajalla tai työpaikalla meikkaamisen katsotaan olevan tarpeeksi painavan syyn Rauhanyhdistyksen työtehtävistä, muun muassa päiväkerhon ohjaajan tehtävästä vapauttamiselle, nähtäväksi jää, ovatko laittamani linkin takana olevan tapahtumasarjan syyt tarpeeksi painavia Rauhanyhdistyksen luottamustoimista ja työtehtävistä vapauttamiselle.
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1388813055746?jako=43420153f6a2639728e045b94f449470
Tiedän, että joku lukijoista ajattelee, että nuohan nyt ovat vain erehdyksiä ja lipsahduksia, mutta että ripisvärin käyttö on tietoisesti ja harkitusti tehty tottelemattomuus seurakunnan armoneuvoja vastaan. Mutta tässäpä se vääristymä onkin.
Kirkkomme katekismuksessa Jeesuksen ylösnousemusta käsitellään kappaleessa 18.
http://katekismus.fi/uskontunnustus/18.html
Ruumiin ylösnousemusta kappaleessa 23
http://katekismus.fi/uskontunnustus/23.html
ja iankaikkista elämää kappaleessa 24
http://katekismus.fi/uskontunnustus/24.html
Olin juuri aikeissa kysyä sinulta Matias muutamia lisäkysymyksiä ajankohtaiseen blogiisi liittyen, kun huomasin viitauksesi katekismukseen, joissa kerrotaan lisää ylösnousemustapahtumasta. Varsinkin tuo 1.Korinttilaiskirjeen 15. luku on hyvin valaiseva. Haluaisin hiukan tarkennusta vieläkin lisää, ja siksi nämä kaksi kysymystä, joihin varmaankin tapasi mukaan vastaat Raamattua käyttäen.
1) Katekismus: “Ruumiimme hajoaa, mutta sielu odottaa ylösnousemuksen päivää, jolloin elävät ja kuolleet kootaan Jumalan eteen tuomiolle.”
Mikä on se sielu, joka odottaa ylösnousemusta? Missä sielu odottaa?
2) Paavali lataa tuossa Korinttilaiskirjeen ylösnousemusluvussa kaiken Jeesuksen ylösnousemuksen varaan ja perustelee asian vakuuttavasti esimerkiksi aikalaistensa silminnäkijähavainnoilla, omansa mukaan lukien. Lisäksi Jeesuksen ylösnousemustapahtuma rinnastuu ensimmäiseen ihmiseen: ”Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu”; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.”(1.Ko15:45)
Miten sinä ymmärrät sen, että Jeesuksesta “tuli eläväksitekevä henki”? Onko tässä kyseessä tilanne, jota Pietarinkirje Raamatussa kuvailee “Kristus … kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä”(1.Piet3:18)
En kysymyksilläni halua himmentää Herramme ylösnousemuksen meille avaamaa reittiä. Kun nykyisin puhelimitse juttelen tuttujen ja vieraiden ihmisten kanssa lähes päivittäin, Kristuksen asema ja hänen herättämisensä kuolleista nousee juuri tänä vuodenaikana helposti esille. Ja käsityksiä on todella moneen lähtöön, jokaisella on oikeus siihen ikiomaansa. Yllättävän monet kuuntelevat kuitenkin, mitä Raamatulla on asiasta sanottavana. Maltan odottaa sinun vastauksiasi mielenkiinnolla, sitten kun ennätät niitä laatia. Ne kun eivät ole mitään huitaisuja aiheesta, sen olen oppinut näkemään. Ehkä muillakin on halukkuutta rakentavaan keskusteluun blogisi aiheesta?
Onhan Raamatulla painavaa sanottavaa, mitä Jeesus ja apostolit siitäkin opettavat. Ylösnousseet ovat Jeesuksen mukaan ”enkelien kaltaiset…jotka ei enää mene naimisiin jne.” Samalla hän opettaa epäuskoisille kansan vanhimmille ja oppineille VT:n lainaten, että Jumala on elävien Jumala, eikä kuolleitten ja kaikki elävät Hänelle. Saddukeuksien lahko ei hyväksynyt opetusta kuolleitten ylösnousemuksesta, johon myös apostoli Paavali osasi vedota heidän ja farieselaisten edessä. Selvä on todistus, että on ylösnousemus ruumiin että sielun, ”hyväin ja pahain,” ja sitten lopullinen tuomio.
”Ellei Kristus olisi noussut ylös, olisi uskomme turha.” Hauta oli auki ja tyhjä, kaikille nähtävänä. Esikoinen kuolleista nousseista, voitti synnin ja kuoleman vallan.
Rauli ja Samuel
Kiitos kommenteistasi.
Vastaan Raulin kumpaankin kysymykseen erikseen. Juuri nyt teen yhtä toista asiaa, joten, jos Herra suo, niin vastaan sitten kun tulee mahdolliseksi vastata kunnolla harkittuani.
Hyviä pyhien jatkoja teille kummallekin.
Kristus nousi kuolleista.
Suomen Ekumeenisen neuvoston sivuilta otettu
KRISTUS NOUSI KUOLLEISTA – TOTISESTI NOUSI (suomi)
KRISTUS ÄR UPPSTÅNDEN – SANNERLIGEN UPPSTÅNDEN (ruotsi)
KRISTUS ER OPPSTANDEN – SANNELIG OPPSTANDEN (norja)
KRISTUS ER OPSTANDEN – SANDELIG OPSTANDEN (tanska)
KRISTUS ER UPPRISINN – SANNARLEGA UPPRISINN (islanti)
HRISTÓS VOSKRÉSE – VOISTINU VOSKRÉSE (kirkkoslaavi)
HRISTÓS ANÉSTI – ALITHÓS ANÉSTI (kreikka)
KRISTUS ON ÜLESTÕUSNUD – TOESTI ÜLESTÕUSNUD (viro)
CHRISTUS IST AUFERSTANDEN – ER IST WAHRHAFTIG AUFERSTANDEN (saksa)
CHRIST IS RISEN – INDEED IS RISEN (englanti)
KRISTOS NOUZI KUOLENNOIZ – TOVESSAH NOUZI (karjala)
KRISTAS KAGGÖÖDI JAMM´JEST – TUODI KAGGÖÖDI (kolttasaame)
CRISTUS RESURREXIT – VERE RESURREXIT (latina)
KRISZTUS FELTÁMADT – IGAZAN FELTÁMADT (unkari)
CHRIST EST RESSUSCITÉ – EN VÉRITÉ IL EST RESSUSCITÉ (ranska)
CHRISTO E RISORTO – VERAMENTE E RISORTO (italia)
CHRISTO HA RESUCITADO – EN VERDAD HA RESUCITADO (espanja)
KRISTUS KÉLÉSI – IŠTIKRU´ JU´ KÉLÉSI (liuettua)
CHRISTO RELEVIGIS EL LA MORTINTOJ – VERE RELEVIGIS (esperanto)
QOM MORAN MEN QABRO – SHARIRO ITH QOM (aramea/syyria)
AL-MASSIAH QAAM – HAKKAN QAAM (arabia)
HRISTÓS AFTÓNF – ALITHÓS AFTÓNF (kopti)
HRUSTIS HARAYAVEY MERELOTZ – ORHINAL E HAROUTIM HRISTOSI (armenia)
KRISTE ARSDGA – TŠEŠMAITAD ARSDGA (gruusia)
HRISTOS ULDZYSÁ SULTÍS – ZEM IK ULDZYSÁ SULTÍS (udmurtti)
HRISTOS A ÍNVIAT – ADEVARAT A ÍNVIAT (romania)
KRISHTI U NGJALL – VÉRTET U NGJALL (albania)
CHRISTUS IS OPGESTAAN – HIJ IS WAARLIJK OPGESTAN (hollanti)
HRISTOS UVASKRJÓS – SOPRAVDU UVASKRJÓS (valkovenäjä)
CHRYSTUS ZMARTWYCHWSTAL – ZAPRAWDE ZMARTWYCHWSTAL (puola)
KRISTUS VSTAL Z MRTVYCH – VPRAVDE VSTAL Z MRTVYCH (tsekki)
HRISTOS VÁSKRSE – VAISTINU VÁSKRSE (serbia)
HRISTOS VOSKRESE – NAISTINA VOSKRESE (bulgaria)
HRISTOS VOSKRES – VOISTINU VOSKRES (ukraina)
HARISTOS UKATSU – ZITSUMI UKATSU (japani)
KRISTU UDHITHANAI – AVAN SATHAYAMAYUM UDHITHANAI (malayalam)
KRISTO AMEFUFUKA – KWELI AMEFUFUKA (swahili)
KRISTO AZUUKIDDE – KYAMAZIMA AZUUKIDDE (luganda)
KRISTO NI MURIÛKU – NI MURIÛKU NAMA (kikuyu)
KRISTO ASIMUKUSE – ASIMUKUSHE TOTÓ (luhya)
KRISTO ANYAN – AMPA WANYAN (twi)
KRISTUS AKUI YA SON – AKUI YA SON BEBELA (beti)
KRISTUSAQ ONGOIHTAQ – ILAAMUN ONGOIHTAQ (aleutti)
Rauli Toivonen: ”Mikä on se sielu, joka odottaa ylösnousemusta? Missä sielu odottaa?”
Aiheellinen kysymys, eikä ainoastaan siitä syystä, että Jehovan todistajien näkemys aiheesta on kovin lohduton. Sen mukaan sielu ei odota missään vaan ylösnousemus perustuu Jumalan muistiin, jonne jokainen arvollinen on talletettu.
Tämä nyt vain sattuu tarkoittamaan sitä, että Jehovan todistajia ei tulla koskaan herättämään kuolleista paratiisiinsa.
Jos ei ole olemassa jonkinlaista sielupankkia, josta henkilöt palautetaan ylösnousemuksessa, ihmisten luominen uudelleen tarkoittaa sitä, että ylösnousemuksessa ei herätetä ihmisiä itsejään, vaan heidän kopionsa. Ollakseen sama henkilö, henkilön sielun tai tietoisuuden tulee olla olemassa jossain myös sen ajan, kun henkilö on kuollut.
” Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua ja kolmantena hän meidät herättää ja me saamme elää hänen edessään ” Miika
Evankelimin ’komantena päivänä’ on ilmiselvästi otettu tästä Miikan jakeesta.
Ei tässä kuole Jumala, eikä myöskään eräs Jeesus henkilö, ei Jeesuksen entiteetit Sana, tai Kristus, vaan Miikan mielestä he itse ovat kuvaannollisesti nukahtaneet, ja he heräävät kolmantena päivänä, ja saavat elää hänen edessään.
Tarja. Sitaattisi lienee Hoosean kirjasta, vai löytyykö vastaava jae myös Miikasta? Hoosean kirjan luvun 6 jae 2 on KR38 käännöksessä juuri tuo sinun sitaattisi.
Tekstiyhteys Hooseassa ei ainakaan viittaa Jeesuksen ylösnousemukseen vaan Israelin kansan hengelliseen toipumiseen. Seuraavassa jakeessa sanotaankin, että “Ottakaamme opiksemme, pyrkikäämme tuntemaan Herra!”
Olet jostakin oppinut, että “Evankeliumin ‘kolmantena päivänä’ on ilmiselvästi otettu tästä Miikan jakeesta”. Olen utelias kuulemaan, mistä tuollainen ajatus on peräisin.
Tarja
Kiitos sinulle kommentistasi.
Hoosean kirjan profetiaa olen käsitellyt aikaisemmin pääsiäisen pohjalta kirjoittamassani blogissa.
Kerron siinä mikä historiallinen tilanne oli tekstiin tuonut idean sekä myös siitä miten tuosta historiallisesta yhteydestään eteenpäin eläen se antoi tulevaisuuden ja toivon sanomaa myöhemmillekin ajoille ja miten se vähitellen ymmärrettiin profetiaksi, joka sitten myöhemmin saikin reaalisen toteutuksensa Jeesuksen ylösnousemuksessa.
Tässä viittaus tuohon aikoinaan julkaisemaani blogiin.
https://www.kotimaa.fi/blogit/sunnuntai-on-paasiaisen-oktaavi/
Kiitos kaikille kommentoijille.
Tänään 5.4.2021 on syntymäpäiväni, 77 vuotta, ja onnitteluja on tullut iltapäivän puoleen väliin mennessä jo yli viisisataa, joten vastaaminen on jäänyt myöhemmäksi, myös aiemmin lupaamani.
Hyvää pyhien jatkoa!
Hienoa, että olet saanut elää jo tuon matkan ilman tarkkaavaisuutesi herpaantumista. Siltä minusta ainakin tuntuu. Tulee mieleen Raamatusta Mooses, joka 80 vuotiaana sai miljoonakansan johtaakseen.
Mooseksella riitti elinvoimaa poikkeuksellisen paljon: “Mooses oli kuollessaan sadankahdenkymmenen vuoden ikäinen, mutta hänen näkönsä ei ollut hämärtynyt ja hän oli vielä täysissä voimissaan.”(5.Mo34:7) Toivon sinullekin samansuuntaista tulevaa ja ymmärrän oikein hyvin kiireesi. Keskustellaan sitten kun ”juhlahumu” on laskeutunut.
Rauli
Kiitos onnitteluista!
Olen käsitellyt vanhaa Moosesta
Sotainvalidien veljesliiton lehdessä vuoden 2019 ensimmäisessä numerossa sivuilla 38-39 .
Olen Sotainvalidien Veljesliiton kanta-Hämeen piirin veljespappi. Näiden kunniakansalaisten hyväksi tehtävää työtä arvostan.
https://arkisto.epaper.fi/sotainvalidit/sotainvalidi-lehti-vuonna-2019/4920/sotainvalidi-1-2019
Matias
Hyvää syntymäpäivää, ja jatkoja myös.
Tarja
Kiitos onnitteluista!
Matias. Laitan tähän vielä kolmannen kohdan juuri ruumiilliseen ylösnousemukseen liittyen.
Jeesus lupasi herättää kuolleita ja antoi Isältä saadusta voimasta muutaman näytteen jo täällä käydessään. Kysymykseni liittyy yhteen niistä, Lasarukseen.
Tilanne oli tämä: “Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: ‘Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää’… Jeesus huusi kovalla äänellä: ‘Lasarus, tule ulos!’ Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: ”Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.”(Joh11:39,44)
3) Missä Lasarus oli nuo ”neljättä päivää”? Oliko Lasaruksen identiteettiin vaikuttavat muistijäljet palautettu hänen uuteen aivokoneistoonsa, joka oli rakennettu uudelleen viimeistä neuronia myöten? Tarvitsiko Lasaruksen kysyä: “Kuka minä olen? Vai kysyikö hän kenties “Mitä minulle oikein tapahtui?”
Lasaruksen eli oikeammin ilman anagrammia Eleasarin herättäminen edusti hengellisesti ’kuolleen’ karkottamisen peruuttamista Keskiaikaan asti kirkko oli julistanut yhteisölleen hengellisesti kuolleen myös kuin fyysisesti kuolleeksi. Siis ko kirouksen poistaminen edellytti päinvastaista seremoniaa eli Eleasar laitettiin hautausluolaan, jossa oli käärinliinoja. Ja tämä tapahtui lähellä Qumrania, missä oli käyttävissä paljon turvallisia luolia . Tällainen ’herääminen/herättäminen ’ on yhä käytössä eräässä seremoniassa.
Asiayhteydessä kannattaa lukea myös vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta (Luukas 16: 19-31).
Rauli
Yli kaksi kolmannesta tuhatta onnittelua on tässä tullut syntymäpäiväni johdosta. Nyt voinen aloittaa vastaamisen. Vaikkakin tämän ensimmäisen vastauksen jälkeen menenkin nauttimaan ateriaa oman rakkaan prinsessani kanssa.
Asetat kysymyksen
1) Katekismus: “Ruumiimme hajoaa, mutta sielu odottaa ylösnousemuksen päivää, jolloin elävät ja kuolleet kootaan Jumalan eteen tuomiolle.”
Mikä on se sielu, joka odottaa ylösnousemusta? Missä sielu odottaa?
Vastaus
Sielu sanalla on useampia vastineita meidän suomalaiseen ilmaisuvarastoomme verrattuna.
Luomiskertomuksessa Jumala puhalsi henkensä maan tomuun ja näin ihmisestä tuli elävä sielu.
Heprealaisessa ajattelussa sielu -sanalla on keskeisen elämän voiman ja elämän sykkeen merkitys. Koko ihminen niin aineellisine kuin henkisine puolineen sisältyy elävän ihmisen eli siis ihmisen sielun käsitteeseen.
Uuden testamentin puolella ihmiset olivat kreikkalaisen kulttuuri kanssa kosketuksissa. Näin muodostui uudenlainen vastakkainasettelu ruumis ja sielu. Kreikkalaisessa ajatelussa näitä kahta puolta saatettiin pitää jopa vastakkaisten voimien ilmentymä: toisaalta ihmisen ikuinen sielu ja toisaalta ruumis sielun vankilana. Tästä edelleen pahan tekemisestä lihan tekoina ja hyvän tekemisestä hengen tekoina. Näin syntyi tuo yleisessä kultuuriajattelussakin esiintyvä ajattelu, että aineelliset harrastukset ovat tarpeellisia, mutta henkiset harrastukset ovat jalompia.
Tästä kulttuurien kohtaamisesta seuraa se, että Raamatussa on erilaisia sanontoja eri yhteyksissä, toisissa on lyhyemmin ruumis ja henki ja toisaalla puolestaan ruumis, sielu ja henki. Paikoitellen on myös vastakkain asettelua sielullisen ja hengellisen välillä (Esim. Juuda 19)
Perinteisessä teologiassa näitä erilaisia Raamatun aineksia on pyritty kokoamaan selväpiirteisiksi kokonaisuuksiksi. Niinpä kuolemaa on katsottu ruumiin ja sielun eroksi toisistaan. Sielun on katsottu odottavan ylösnousemuksen päivää välitilassa ja ylösnousemuksessa sielu uudelleen liitetään ruumiiseensa, joka nyt tulee esiin uudistuneena niin, ettei aikaisemmat ongelmat, vammat eivätkä muutkaan vaivat enää pääse vaivaamaan ikuisen elämän onnea taivaan kirkkaudessa.
Jo välitila on Jeesukseen uskoville suuren ilon ja onnen olotila. Sen suuremmoisen hyvyyden voittaa vain ylösnousemusta seuraavan ikuisen elämän täydellinen ilo ja autuus taivaan kirkkaudessa.
Panin hakukoneeseen sielu -sanan 1933/1938 käännökseen. Tulos oli 332 jaetta
https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=pikahaku&hakuehto=sielu&kaannos=fi-38&kirjat=kr
Kreikankielinen psykhē, ψυχή, ῆς, ἡ , esiintyy Uudessa testamentissa 104 kertaa.
https://biblehub.com/greek/5590.htm
iitän Matias ensimmäisestä vastauksestasi, jossa valotit käsitteen “sielu” ymmärtämistä eri aikakausina ja kulttuuriympäristöissä. Mutta onko tuo käsite psychē / nep̄eš Raamatussa sellainen, joka on taipunut ajan mukana ja ympäristön vaikutuksesta. En oikein usko, että esimerkiksi platonilainen ajattelu olisi sotkenut Raamatun kreikkalaisen puolen kirjoittajia. Mitä sinä ajattelet?
Aimo T Nikolainen viittaa Kotimaa-lehdessä 24.1-89 artikkelissa “Sielun kuolemattomuus ja ruumiin ylösnousemus“ saksankielisiin tutkielmiinsa, joissa “saatoin osoittaa, että jo Vanhan testamentin kirjoittajat torjuivat ympäristönsä luonnonuskontojen myös kreikkalaisen filosofian luonto- ja ihmiskeskeiset käsitykset ihmisen osasta kuoleman jälkeen ja että Uuden testamentin kirjoittajat, apostoli Paavali etunenässä löivät kiinni erityisesti kristillisen iäisyystoivon.”
Samaisessa kirjoituksessaan Nikolainen toteaa lopuksi, että “Jeesus ei sanonut ‘sinä et kuole koskaan. koska sinulla on kuolematon sielu’. Hän sanoi: “Se joka uskoo minuun ei ikinä kuole’.”
Jotakin tuon heprealaisen muodon “nep̄eš” moninaisuudesta kertoo kuitenkin se, että sana käännetään KJ-käännöksessä ainakin 15 eri tavalla. Psychē kääntyy huomattavasti maltillisemmin, “sielun” lisäksi lähinnä “elämäksi”. Materiaalia käsitteen sielu tarkastelemiseksi Raamatussa riittää.
Eräs ratkaiseva kohta, joka avaa kysymystäni “Mikä on se sielu, joka odottaa ylösnousemusta” on Jeesuksen selostus Matteuksen luvussa 10. Usein lainataan vain alkuosa jakeesta 28: “Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin(sōma) mutta eivät voi tappaa sielua(psychē).” Tästähän voisi päätellä sielun(psychē) kuolemattomuuden.
Jatkossa Jeesus kuitenkin muistuttaa: “Pelätkää mieluummin häntä, joka voi tuhota sielunne ja ruumiinne helvetissä”(UT2020) Verbi “apollymi” tarkoittaa todellakin perusteellista tuhoutumista, mikä korostuu saman luvun myöhemmässä jakeen 39 loppuosassa “Joka menettää(apollymi) henkensä(psychē) minun vuokseni, saa elää.(siis tulevaisuudessa)”
Jeesus opettaa, että ihminen voi päättää elämän toistaiseksi “tappamalla ruumiin”. Mutta Jumala voi tuhota “elämän”(psychē) lopullisesti helvetissä. Samassa “paikassa”, johon aikanaan kuolemakin kohtaa loppunsa.(Ilm20:14)
Olen sitä mieltä, että meissä ei ole olemassa mitään erillistä sielua, joka odottaisi jossakin ylösnousemusta. Miten sinä asian näet? Uskotko sielun kuolemattomuuteen?
Korinttilaiskirjeen kuvaus on varsin sattuva näin kylvöaikoja lähestyttäessä: “Ja kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän jyvän, joko vehnänjyvän tai jonkin muun. Jumala kuitenkin antaa sille sellaisen varren, siis sellaisen ruumiin, kuin tahtoo. Jokainen kylvetty siemen saa oman vartensa.”(1.Ko15:37,38)
Hautajaisissa kylvetään tuo siemen, ja jotkut ovat olleet jo tuhansia vuosia “kylvettynä” eikä mitään ole vielä näkyvissä. Ylösnousemuksen päivänä sitten tapahtuu meidän näkökulmastamme ihme, mutta ei toki Luojan näkövinkkelistä.
Me muutumme nykyisinkin koko ajan. Sinussakin Matias ne solut, jotka 77 vuotta sitten muodostivat persoonasi ovat kaikki poistuneet elimistöstäsi, yhtään silloista atomiakaan ei ole enää jäljellä. Monet muistikuvat ovat tallentuneet ja elämä on rakentanut sinusta ja minusta sen persoonan, joka tällä hetkellä toisilleen ajatuksia ylösnousemuksesta kirjoittelee. On varsin suurta Luojamme aliarviointia olettaa, ettei Kaikkivaltias osaisi meitä tarvittaessa herättää juuri niillä ajatuksilla, makutottumuksilla ja taipumuksilla varustettuna, jotka me tämän elämän aikana olemme saaneet. Ylösnousemus ei turhaan ole kristillisen uskon tukipilari!
Rauli
Historian kuluessa sielu -käsitteellä on ollut erilaisia käyttöjä aina kulloisenkin kulttuuritilanteen mukaan.
Niinpä esimerkiksi noin parisen vuosituhatta sitten juutalaisen ja kreikkalaisen kulttuurin eräät piirteet lähentyivät toisiaan, mutta joissakin kysymyksissä oli hyvinkin selkeä ero. Yksi näistä eroista oli kreikkalaisten ajatus sielun kuolemattomuudesta, mutta juutalaisten ajatuksiin puolestaan kuului ihmisen ruumiillinen eli siis kokonaisvaltainen ylösnousemus (toki tässäkin oli eroja mm saddukeusten ja fariseusten välillä).
Niinpä apostolisessa uskontunnustuksessa puhutaankin r u u m i i n ylösnousemuksesta. Näin iankaikkisuusnäköala jää Jumala -keskeiseksi eikä siis ihmisen omaan olemukseen kuuluvana luonnonlakimaisena ilmiönä.
Noin tuhannen vuoden kuluessa vähitellen kultuurissa olivat kreikkalainen ja juutalainen ajattelutapa kasvaneet sillä tavoin yhteen, että sielun kuolemattomuus -ajatukseen oli ikään kuin sisään rakennettu kristillinen näkemys siitä, että Jumala herättää ihmisen kuolleista ja antaa hänelle uuden ylösnousemusruumiin. Näin sitten toisen vuosituhannen aikaisissa kirkolliskokouksissa alettiin puhumaan sielun kuolemattomuudesta, mutta ajatus oli tuolloin jo siirtynyt pois vanhasta kreikkalaisesta mallista ja saanut sisäänsä kristillisen toivon näköalan.
Muuten väite että vasta tuolloin olisi kirkolliskokouksissa myönnetty että naisilla on sielu, on harhaanjohtava puolitotuus. Ei nimittäin ollut kysymys vain siitä, että tässä olisi puhuttu yksistään naisista vaan kaikista ihmisistä. Ei siis oteta huomioon sitä että vasta tuolloin uudentyyppinen ruumiin ylösnousemuksen ja sitä seuraavan iankaikkisen elämän toivo kuvattiin tuolla ”kuolemattomalla sielulla”.
Tämä sielu -käsitteen erilaisten merkitysten kehittyminen tekee keskustelun useinkin sekavaksi siten että toisinaan syntyy vaikutelma toistensa ohi puhumisesta vain siksi ettei riittävästi ole määritelty minkä aikakauden ja kenen tekemien määritelmien mukaisista sielu-käsityksistä puhumme.
Nikolainen oli Uuden testamentin eksegetiikan professori ja siksi hänen kirjoittamansa näkökulmat kuvaavat juuri hänen tutkimaansa ja kirjoittamaaansa aikaa ja tuon aikaista sielu -käsitettä.
Hänen teoksiaan ovat tässä keskustelemasta aiheesta mm
Der Auferstehungsglauben in der Bibel und ihrer Umwelt I–II, 1944–1946
Olet Matias varsin oikeassa, kun toteat, että “Tämä sielu -käsitteen erilaisten merkitysten kehittyminen tekee keskustelun useinkin sekavaksi siten että toisinaan syntyy vaikutelma toistensa ohi puhumisesta vain siksi ettei riittävästi ole määritelty minkä aikakauden ja kenen tekemien määritelmien mukaisista sielu-käsityksistä puhumme.”
A) Oletko sitä mieltä, että kun Jumala on kirjoituttanut Raamatun meille oppaaksemme, hänen Kirjastaan ei saa selville käsitystään sielusta? Toki Raamatussa kyseisellä sanalla on muutama erityismerkitys, mutta sellaiset ne selviä sen tekstistä eikä niinkään ympäröivien kulttuurien hyvinkin monenvärisistä “sieluista”? Nikolainen tiivisti asian siten, että sielu peruskäsitteenä tarkoittaa ihmistä itseään kokonaisuutena. Oletko samaa mieltä?
Varmasti on totta sekin reaalitodellisuus, että “Perinteisessä teologiassa näitä erilaisia Raamatun aineksia on pyritty kokoamaan selväpiirteisiksi kokonaisuuksiksi. Niinpä kuolemaa on katsottu ruumiin ja sielun eroksi toisistaan. Sielun on katsottu odottavan ylösnousemuksen päivää välitilassa ja ylösnousemuksessa sielu uudelleen liitetään ruumiiseensa.”
B) Mutta missä kohden Raamattua kerrotaan “sielun ja ruumiin erosta kuolemassa”?
On varsin rehellistä todeta, että “Noin tuhannen vuoden kuluessa vähitellen kulttuurissa olivat kreikkalainen ja juutalainen ajattelutapa kasvaneet sillä tavoin yhteen, että sielun kuolemattomuus -ajatukseen oli ikään kuin sisään rakennettu kristillinen näkemys siitä, että Jumala herättää ihmisen kuolleista ja antaa hänelle uuden ylösnousemusruumiin. Näin sitten toisen vuosituhannen aikaisissa kirkolliskokouksissa alettiin puhumaan sielun kuolemattomuudesta, mutta ajatus oli tuolloin jo siirtynyt pois vanhasta kreikkalaisesta mallista ja saanut sisäänsä kristillisen toivon näköalan.”
Nikolainenkin käsittääkseni allekirjoitti tuon kuvailemasi tien kuolemattomasta sielusta: “ajatus oli tuolloin jo siirtynyt pois vanhasta kreikkalaisesta mallista ja saanut sisäänsä kristillisen toivon näköalan.” Tuo meidän molempien kunnioittama mies totesi toistuvasti, että “ajatus kuolemattomasta sielusta kuuluu kreikkalaiseen filosofiaan, mutta ei kristinuskoon”.(muistinvarainen sitaatti, voin toki tarkistaa)
C) Onko sinusta ihan oikein poimia opetuksia Raamatun ulkopuolelta ja maalata niille kristillinen näköala? Afrikassa vuosia asuneena tuskin sikäläisistä kansanuskomuksia Jumalan sanana haluaisit esittää? Eikö ole varsin uskaliasta käyttää Raamatun ulkopuolista informaatiota teologisena perustana, kuten sielu-kysymyksessä näyttää käyneen?
Rauli
”Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi”, oli minulla aikoinaan tapana kirjoittaa varusmieskautena päivystävänä upseerina ruokalan pöytäkirjaan.
Tässä vastaan toisen kysymyksesi jälkimmäiseen raamatunkohtaan 1. Piet. 3 luvun yhteydessä.
Onko tässä kyseessä tilanne, jota Pietarinkirje Raamatussa kuvailee “Kristus … kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä”(1.Piet3:18)
Koko yhteyteen kuuluvat jakeet 18-22, jotka koko kirjeen sisällössä äskenkastettujen saamana kehotuspuheena esiintyy ikään kuin pienenä lainauksena sen ajan liturgisista kaavoista.
Kysymäsi jakeen vastakkainasettelu on tämän maailmankauden elämään kuuluva katoavaisuus ja kuolema. Tähän elämän todellisuuteen viittaa tuo lihassa sanonta. Tällaisen kuoleman Jeesuskin kävi läpi ristin sovitustyötä tehdessään. Jotkut ovat pohtineet sitä olisiko kuolema kohdannut vain hänen inhimillistä puoltaan ja ylösnousemus hänen Jumalan olemustaan. Neitsyt Marian kohdussa sikiämisestä lähtien Jeesus kuitenkin on ollut ja yhä edelleenkin taivaan kirkkaudessakin on sekä Jumala että ihminen yhdessä persoonassa. Näin myös ihmiskunnan kuolevaisuus synnin vallan alla oli syynä hänen kuolemaansa. Hän kuoli kokonaisena persoonana ei vain joltain persoonallisuutensa osalta.
Jumalan ikuisuudesta puolestaan seuraa se, että kuolema ei saanut häntä valtaansa, vaan kuolemallaan hän voitti kuoleman ja haudoissa oleville elämän antoi. Tämä ylösnousemuksen ja elämän näkökulma tulee esille tuossa hengessä -sanassa. Jumala on henki ja siksi myös Jeesuksen täydellinen voitto kuoleman vallasta merkitsi että ylösnousemus julistaa Jumalan, Kaikkivaltiaan, ainutlaatuista voiton sanomaa.
Paljon keskustelua on herättänyt tuo seuraavan jakeen ilmaus, että Jeesus saarnasi vankeudessa oleville hengille.
Juutalaisessa perinteessä on runsaastikin käsitelty 1. Moos. 6. luvun langenneita enkeleitä ja heidän kohtaloon syvyyteen kahlehdittuina. Erityisesti Henokin kirjassa on tästä kerrottu voimakkain ottein. Edes tämä Vanhan testamentin suurimpiin pyhiin kuuluva persoonallisuus ei saanut julistaa näille langenneille hengille armahdusta, vaan näiden tuomio oli lopullinen ja peruuttamaton. Tähän liittyen myös moni teologi varsinkin puhdasoppisuuden aikana onkin sanonut että Jeesus ristin voiton saatuaan meni näyttämään näille kahlehdituille miten maailmankausien ratkaisu on tapahtunut ja nyt nämä jo ennestäänkin Jumalaa vastustaneet henget saavat nähdä Jumalan täyden voiton koittaneen.
Toiset puolestaan ovat ajatelleet että saarnata sanan kreikankielinen etymologia julistaa iloista sanomaa, voisi merkitä sitä, että Jeesus saattoi julistaa armoa jopa näille, joiden tuomio ylitti kaikki inhimilliset mittasuhteet.
Kun nämä pohdiskelut pannaan 1. Pietarin kirjeen kokonaisuuteen, niin silloin tuo iloisen sanoman julistuksen evankeliointi voikin viitata eteenpäin. Näköala aukeaakin kaikkien maailman suurten mahtien voittamiseen evankeliumin puolelle. Maailman mahtavat olivat vielä tuolloin Pietarin kirjeen kirjoittamisen aikana pakanoita, vailla tulevaisuutta ja toivoa maailmassa, langenneessa tilassa, omassa itsessään kaikiste ulkonaisista voimistaan ja mahtiasemastaan huolimatta kadotuksen tilassa, ikuisen tuomion alaisia, jos he eivät saa kuulla evankeliumin pelastavaa sanomaa.
Nyt Pietarin kirje sanookin että Jeesus joka kuoli, mutta myös nousi kuolleista, on julistanut pimeyden synkimpiinkin kolkkiin asti ulottuvaa uuden aikakauden koittoa. Pelastuksen sanoma ei siis tunne rajoja, vaan ulottuu myös maailman suurimmillekin valloille, jotka vielä ovat pelastuksen ulkopuolella.
Tämä pelastuksen osallisuuteen pääsi sitten tarjotaan kirkon yhteydessä, joka on pelastuksen arkki, ja jonka pelastuksen yhteyteen nyt uudessa pelastustyön täyttymyksen tilanteesssa nyt, nyn, νῦν, päästään kasteen kautta. Tältä näkökulmalta katsoen koko tuon kastekehotuksen yhteyteen liitetty liturginen pätkä sisältää julistuksen koko maailman voittamisesta evankeliumin yhteyteen. Jeesuksen kuoleman ja tuonelaan astumisen ja ylösnousemisen sanoma kertoo että tämä voittosanoma kuulukoon kaikille maailman mahdelleilla, kansoille ja kaikille ihmiskunnan jäsenille, niin että kasteen antama pelastus saa liittää koko maailman Jumalan pelastuksen yhteyteen, pelastuksen laivaan, uuden liiton arkkiin.
Tästä näköalasta katsoen noiden kysymiesi sanojen liha ja henki ilmaisema sanoma Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta koituukin koko ihmiskunnan eli kaiken lihan saamaksi kutsuksi ylösnousemuksen osallisuuteen eli Jumalan Hengen kutsuksi pelastuksen ja ikuisen elämän toivon osallisuuteen.
Kiitos myös tästä vastauksestasi, joka ulottui hyvin laajalle. Kysymyksenihän koski oikeastaan vain tuota ilmaisua “kuoletettiin lihassa tehtiin eläväksi hengessä”(KR38)
“Hän kuoli kokonaisena persoonana ei vain joltain persoonallisuutensa osalta”, vastaa oikein hyvin omaakin käsitystäni asiasta. Kyseessä ei ollut mikään “palottelusurma”, kun Jeesus “kuoletettiin lihassa”.
Onko oikein mielestäsi sanoa tuo “kuoletettiin lihassa” ilmauksella “kuoli ihmisenä”? “Liha” ja “ihminen” ovat KR92 käännöksessä joskus synonyymejä.
Viittaat Jumalan olemukseen vastatessasi “Tämä ylösnousemuksen ja elämän näkökulma tulee esille tuossa hengessä -sanassa. Jumala on henki ja siksi myös…”
Onko oikein sinun mielestäsi sanoa tuo “tehtiin eläväksi hengessä” Korinttilaiskirjeen ilmausta käyttäen “viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki”?(1.Ko15:45) Tarkoittaa siis sitä, että kun Jeesus herätettiin kuolleista, hän ei enää ollut ihminen vaan henki. Se, että Jumala olisi herätetty kuolleista, siitä taidamme olla eri mieltä. Mielestäni tuossa Jeesuksen kuolleista herättämistapahtumassa Jumala kun on subjekti eikä objekti.
Rauli
Huomaan että tässä oleva kysymyksesi on mennyt ohi. Nyt sen huomasin ja vastaan heti.
Jeesus on taivaaseen astuessaan sekä Jumala että ihminen yhdessä persoonassa. Sama pätee myös hänen nykyistä asemaansa Isän oikealla puolella istuessaan. Nyttenkin hän on Jumala ja ihminen yhdessä persoonasssa. Sama todellisuus tulee olemaan myös hänen takaisin tulessaan kirkkaudessaan tuomitsemaan eläviä ja kuolleita sekä vielä silloinkin kun koko tämä maailmankausi on päättynyt ja meillä on ikuinen onni taivaan riemussa. Silloinkin hän on sekä Jumala että ihminen yhdessä persoonassa eli Ilmestyskirjan sanontaa käyttääksemme ja Jeesuksen sovintotyön ikuisuusnäköalaa korostaen voidaan sanoa: Jumalan Karitsa hän on eli juuri hän on Jumalana ja ihmisenä antanut henkensä kuolemaan meidän puolestamme mutta myös ylösnousemuksessa Jumalana ja ihmisenä voittanut kuoleman vallan ja tuonut esiin iankaikkisen elämän.
Luther on muuten iloinnut tavattoman paljon tästä todellisuudesta että yksi ihminen on Jumalan valtaistuimella, Jeesus joka meitä rakastaa ja on antanut henkensä meidän puolestamme ja puolustaa meitä.
Puutun vielä Kristuksen ylösnousemukseen, joka on tulevaisuutemme kannalta se meidän “elinehto”. Kiinnitän huomiota tuohon Korinttilaiskirjeen mainintaan “viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki” sinun kommenttisi huomioiden.
Aikanaan Jeesus oli Isänsä tavoin henkiolento taivaassa. Sitten tapahtui UT2020:n mukaan seuraavaa: “Jeesus, joka hetkeksi pudotettiin enkeleitä alemmas, seppelöitiin kuoleman kärsimyksissä kirkkaudella ja kunnialla. Jumalan armosta Jeesus kuoli kaikkien puolesta.”(Hepr2:9) Kärsimyksille esitetään mielenkiintoinen peruste: “Jumala, kaiken luoja ja ylläpitäjä, tahtoi tuoda kaikki lapsensa kirkkauteen. Siksi hän antoi kärsimysten tehdä Jeesuksen täydelliseksi. “(10) Miten kärsimykset saattoivat jalostaa Jeesusta, jos hän olisi Kaikkivaltias Jumala? Eikö Jeesus olisi ollut täydellinen jo ilman kärsimyksiä?
Maanpäällisen elämän jälkeen sitten kerrotaan astumisesta taivaaseen: “Puhdistettuaan kaiken synnistä hän istuutui korkeuksiin Majesteetin oikealle puolelle. Kun hänestä näin tuli paljon enkeleitä mahtavampi, on hänen perimänsä nimikin aivan toisenlainen kuin enkelien.”(Hepr1:3b,4)
Eikö sinulle tule sellainen vaikutelma, että Jeesus oli ihmisenä vain täällä maan päällä? Taivaasta tuo samainen 1.Ko15. luku todistaa, “etteivät lihaa ja verta olevat ihmiset voi periä Jumalan valtakuntaa.”(50) Miten sinä perustelisit Raamatulla sen, että Jeesus on taivaassa edelleen “lihaa ja verta oleva ihminen”? Katolinen kirkko opettaa myös hänen äitinsä Marian menneen liharuumiissa taivaaseen, tämän olen näiltä palstoilta kuullut. Ajatteletko sinä myös Marian olevan ihmisenä taivaan valtakunnassa?
Rauli
Kiitos kysymyksistäsi.
Jeesuksen ylösnousemusruumis antaa selkeästi kuvan, mitä ylösnousemuksen jälkeinen kirkastettu ruumis on. Samaan aikaan jotain aivan uutta, koska voi olla samaan aikaan sekä Emmauksessa että Jerusalemissa, voi ilmestyä seinien läpi jne. ja samaan aikaan jotain täysin ruumiillista, niin että Jeesus söi opetuslastensa kanssa Tiberiaan järven rannalla ja antoi Tuomaan koskettaa käsissään olevia haavoja.
Näin siis konkreettisesti havainnollistui, miten toimii Paavalin puhuma uusi ruumis ja minkälaisessa olemuksessa hän nyt istuu Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella.
Näin myös Henok ja Elia ovat temmatut taivaaseen ilman että heidän on tarvinnut kokea samanlaista kuolemaa kuin toisten. Näin heidänkin taivaaseen siirtymisensä kuvaa koko ihmisen kokonaisessa ruumiissaan taivaaseen siirtymistä.
Myös Jumalansynnyttäjä Maria on taivaassa toisten pyhien eli siis Jeesukseen uskovien kanssa uudistuneessa ruumiissa, kuten koko Jumalan kansan eli kirkon uskon mukaan meidän kaikkien osamme on ruumiin ylösnousemuksessa eli siis koko ihmisen ylösnousemuksessa. Tässä koko ihmisen ylösnousemuksessa on suuri ja ratkaiseva ero vanhan ajan kreikkalaiseen ajatteluun nähden. Siellähän ruumista pidettiin sielun vankilana toisin kuin kristinuskon sanomassa, kun uskomme tulevaisuutemme koko ihmisen ylösnousemuksena. Näin tuo sanonta ”ruumiin ylösnousemus” tuo siis aivan oleellisen kannanoton aikansa kreikkalaista ajattelua vastaan.
Olen ymmärtänyt, ettei taivaaseen ole ennen Jeesusta mennyt kukaan. Eikö näin voisi päätellä esimerkiksi evankeliumin toteamuksesta “Taivaaseen ei ole noussut kukaan muu kuin hän, joka on sieltä laskeutunutkin: Ihmisen Poika”?(Joh3:13UT2020))
Myös Paavalin kirjeissä painotetaan useasti Jeesuksen ykköstilaa ylösnousemusjärjestyksessä, näin kolossalaisille kirjoitettiin: “Hän nousi esikoisena kuolleista, jotta olisi kaikessa ensimmäinen.”(Kol1:18)
Hanokin ja Elian tulkitaan joskus menneen taivaaseen, ja uskaliaimmissa arvioissa jopa ilman kuolemista.
Kuten tiedämme, Raamattu toistamistaan toistaa meidän jokaisen kerran kuolevan nykyisenä ajanjaksona, tulevaisuudessa asiat ovat sitten toisin. Olivatko Hanok ja Elia jotenkin poikkeavia muista Jumalan palvelijoista, en ole sellaista Raamatun sivuilta voinut oppia. Varsinkin tuo Elian meno “taivaaseen” tulisilla vaunuilla voidaan sitovasti osoittaa vain siirtymäksi toimimaan Juudan alueelle. Hän kun kirjoitti “taivaaseen” menonsa jälkeen kirjeen Joramille eikä kirjoituspaikka ollut taivas.((2Ai 21:12–15)
Eikö Jeesuksen “ruumiillistuminen” ylösnousemuksensa jälkeen voisi olla rinnastettavissa muiden henkien kykyyn aineellistua? Eräskin heistä otti ihan painiottelun Jaakobin kanssa, toinen nautti maittavan aterian Abrahamin luona ja jotkut meinasivat joutua homoseksuaalien kohteeksi Sodomassa Lootin luona.
Mitä ajattelet näistä ajatuksista sen tukena, ettei Jeesus enää taivaaseen poistuessaan ollut ihminen vaan ”eläväksi tekevä henki”?