Vapaa-ajalla tai työpaikalla meikkaamisen katsotaan olevan tarpeeksi painavan syyn Rauhanyhdistyksen työtehtävistä, muun muassa päiväkerhon ohjaajan tehtävästä vapauttamiselle, nähtäväksi jää, ovatko laittamani linkin takana olevan tapahtumasarjan syyt tarpeeksi painavia Rauhanyhdistyksen luottamustoimista ja työtehtävistä vapauttamiselle.
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1388813055746?jako=43420153f6a2639728e045b94f449470
Tiedän, että joku lukijoista ajattelee, että nuohan nyt ovat vain erehdyksiä ja lipsahduksia, mutta että ripisvärin käyttö on tietoisesti ja harkitusti tehty tottelemattomuus seurakunnan armoneuvoja vastaan. Mutta tässäpä se vääristymä onkin.
Rauli
Seuravaksi otan esille muutaman ajatuksen toisen kysymyksesi ensimmäisestä raamatunkohdasta.
Lisäksi Jeesuksen ylösnousemustapahtuma rinnastuu ensimmäiseen ihmiseen: “Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu”; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.”(1.Ko15:45)
Miten sinä ymmärrät sen, että Jeesuksesta “tuli eläväksitekevä henki”?
Vastaus
Paavalin yleislinja on asettaa vastakkain Aadamin asema ensimmäisenä ihmisenä ja ensimmäisen eli ajallisen ihmiskunnan alkuisänä ja meidän Vapahtajamme uuden ihmiskunnan alkuna eli uutena Aadamina.
Hän tuo esille 1. Moos. 2:7 lauseen missä Jumala puhaltaa henkensä Aadamiin ja niin tästä tulee elävä sieli eli siis elävä ihminen. Ajallinen ihmiskunta oli saanut alkunsa. Tämä ihmiskunta oli siis sielullinen ihminen.
Hepreaksi sielu on , נֶפֶשׁ , ne·p̄eš , joka esiintyy Vanhassa testamentissa 754 kertaa.
https://biblehub.com/hebrew/5315.htm
Uuden ihmiskunnan alku eli siis uusi Aadam on meidän Vapahtajamme Kristus. Hänen mukanaan synnin, kuoleman ja Perkeleen valta on murrettu. Tuossa yhteydessä Paavali puhuu erityisesti siitä, että syntiinlankeemuksen kirous eli kuolema on voitettu ja niin alkaa kokonaan uuden aikakauden eli ikuisen elämän toivon kausi.
Tämä uusi kausi tarttuu Jumalan puhaltamaan elämään joka syvällisempänä toistui Kristuksen puhaltamaan Pyhän Hengen lahjaan: Ottakaa Pyhä Henki. Näin Kristuksen opetuslasten joukko, pyhä kristikunta, on Kristuksesta alkunsa saanut ihmiskunta, jonka yhteyteen kirkko Pyhän Hengen käytössä synnyttää ihmisiä elämään uudessa hengessä, Jumalan Hengen kutsumina ja vahvistamina aina perille pääsyyn asti.
Henki on kreikaksi pneuma , πνεῦμα , jolla eri yhteyksissä esiintyy erittäin monia erilaisia merkityskenttiä ihmisen henkäyksestä alkaen aina Jumalan kolmannen persoonaa Pyhää Henkeä tarkoittaen.
Lyhyesti sanoen Paavali tuossa kohdassa puhuu siitä, että meillä ihmisillä on Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen takia pääsy tästä ajallisesta ja katoavaisesta elämäntilanteestamme iankaikkiseen ja katoamattomaan elämään Jumalan antamassa uudessa taivaan ikuiseen elämään kuuluvassa uudessa ruumiissa, joka samaan aikaan on niin paljon jatkumoa nykyisestä ruumiistamme, että meidät tunnistaa tulevassakin taivaan onnelassa, mutta samaan aikaan jotakin niin paljon enemmän ja täydelisempää, että tämän maailman synti, kuolema ja muut krempat eivät enää pääse vähimmässäkään määrin meitä vaivaamaan.
Paavalilla tässä kohdassa siis ero on vajavaisen ja katoavaisen ihmisen toisaalta sekä täydellisen ja iankaikkisen ruumiin toisaaltaq välillä. Uusi hengellinen ruumis on niin paljon enemmän.
Niinpä onkin suuremmoista tunnustaa uskontunnustuksen sanoin, että uskomme ”ruumiin ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän”.
Yhdistelin hiukan kommentointeja. Tähän tuli vastausta jo tuossa ylempänä – ja myös lisäkysymyksiä.
Jälleen totean saman kuin aiemmin: kanssasi on todella rakentavaa keskustella.
Rauli
MInäkin olen iloinen miellyttävästä tavastasi keskustella. Tulee merkittäviä ja oleellisia asioita keskustelun alaisiksi.
Kiitos sinulle siitä.
Rauli
Vielä muutama sana viimeisestä kysymyksestäsi
Kysymykseni liittyy yhteen niistä, Lasarukseen.
Tilanne oli tämä: “Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: ‘Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää’… Jeesus huusi kovalla äänellä: ‘Lasarus, tule ulos!’ Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: “Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä.”(Joh11:39,44)
3) Missä Lasarus oli nuo ”neljättä päivää”? Oliko Lasaruksen identiteettiin vaikuttavat muistijäljet palautettu hänen uuteen aivokoneistoonsa, joka oli rakennettu uudelleen viimeistä neuronia myöten? Tarvitsiko Lasaruksen kysyä: “Kuka minä olen? Vai kysyikö hän kenties “Mitä minulle oikein tapahtui?”
Ihmisen biokemiallinen rakenne on mielenkiintoinen tutkimuksen alue. Biokemisteillä ja lääkäreillä riittää siinä työtä, koska tutkimus menee koko ajan eteenpäin jättiaskelin. DNA -tutkimus esimerkiksi on avannut aivan valtaisan määrän uusia näköaloja niin ihmiskunnan sukulaisuussuhteisiin kuin mitä erilaisimpien tautien leviämiseen ja syntyyn liittyvistä kysymyksistä.
Myös kuolemaa on tutkittu. Avaahan syvempi tutkimustieto uusia keinoja terveyden löytämiseksi tilanteissa, joissa kuolema oli ennestään väistämättömänä seurauksena. Ystävä ja tuttavapiirissänikin on tällaisia jotka ovat säilyttäneet jopa työkykynsä sellaisissa tapauksissa joissa vielä muutamia vuosikymmeniä sitten olisi pitänyt järjestää hautajaiset jo aikoja sitten.
Myös rikostutkimuksessa on ruumiissa tapahtuvien reaktioiden käynnistymisen ja niiden aikataulutuksen kehittyessä päästy aikaisempia parempiin rikostutkimusten tuloksiin. Aikaisemmin arvoituksiksi jääneet tapaukset ovat saaneet tarvittavia vihjeitä tutkittavan tapauksen kulusta.
En kuitenkaan katso pysyväni kuvaamaan oikeastaan mitään noista kysymistäsi kuoleman mukanaan tuomista reaktioista noiden neljän päivän aikana, jonka Lasaruksen kerrotaan levänneen haudassa.
Mielestäni ainoa mielekäs tapa kuvata Lasaruksen tilannetta kuolleista heräämisen yhteydessä on verrata sitä nukkuneen heräämiseen unestaan. Ihminen jatkaa siitä mitä nukahtaessaan on ajatellut, toki uusin ottein ja uudella voimalla.
Kun Dario Fo vuonna 1997 sai Nobelin kirjallisuuden palkinnon niin ei pitkääkään aikaa sen jälkeen luin alkukielellä hänen teoksensa, jossa hän omaan tyyliinsä kuvaa Lasaruksen herättämistä ja sen aiheuttamaa reaktiota väkijoukossa. Se on vain kirjallinen tuote eikä selitä itse herättämisen kysymystä vaan on yleinen kuvaus siitä, miten väkijoukko reagoi, kun jotain yllättävää ja odottamatonta tapahtuu lähipiirissä.
En liitä Lasaruksen herättämistä sellaiseen heräämiseen mikä tapahtuu vasta Kristuksen takaisin tullessa, vaan näillä tämän aikakauden sisällä tapahtuvilla heräämisillä on merkitystä vain näiden ihmisten ja heidän lähipiirinsä ihmisille sekä joidenkin tapahtumasta saamasta uskon vahvistuksesta.
Jeesuksen julkiselle toiminnalle tuo tapaus oli suuri ja valtava todistus elämän voitosta ja kuoleman vallan murtumisesta. Moni uskoi Jeesukseen tämän tapauksen jälkeen. Väkijoukot alkoivat virrata hänen luokseen ja evankeliumi meni eteenpäin.
Samalla se myös laukaisi muutamien Jeesukseen kateellisesti suhtautuneen käyttäytymiseen. Jotkut alkoivat miettiä, että Jeesus tulee liian vahvaksi ja siitä voi olla seurauksia heidänkin asemalleen. Niinpä he alkoivat miettiä Jeesuksen kuolemaan johtaneita ajatuskulkuja.
Ortodoksisessa kirkossa ennen suurta viikkoa olevaa viikkoa kutsutaan Lasaruksen viikoksi ja silloin mennään läpi Lasaruksen kuoleman ja kuolleista heräämisen kertomus kohta kohdalta viikon aikana. Näin siitä tulee ekäänkuin esikuva sitä seuraavan suuren viikon kuvaukselle Jeesuksen viimeisistä vaiheista, kiinniotosta, kärsimyksestä, kuolemasta ja pääsiäisen ylösnousemuskesta.
Tuo ortodoksien liturgisen vuoden sanoma sopii hyvin myös sittemmin Intian apostolin Tuomaan lausahdukseen, kun hän kuuli Lasaruksen kuolemasta. Hänen sanansa muodostuivat sanomaksi Jeesuksen seuraamisesta ristin kuoleman ja ylösnousemuksen pelastustapahtumaan, suureen sanomaan liittymisen kehotukseksi.
Johanneksen evankeliumi:
11:16 Niin Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, sanoi toisille opetuslapsille: ”Menkäämme mekin sinne, kuollaksemme hänen kanssansa.”
Ymmärsinkö vastauksestasi sen olennaisen: Tunnistiko Lasarus identiteettinsä ja tunsiko myös ystävänsä Jeesuksen sekä siskonsa herättyään kuolleista? Eli koki sen, minkä Jeesus puki sanoiksi ”hän nukkuu”?
Unesta herättyämme emme yleensä kysele, että olenko aito minä vai kopio hänestä, joka Illalla meni nukkumaan..
Keskustelussa siitä, onko Jeesus taivaassa nykyään täydellinen ihminen, kannattaa huomioida hänen antamansa uhri täällä maan päällä. Viimeisellä ateriallaan hän korosti ilmaisuja ”minun ruumiini” ja ”minun vereni” liittyen siihen täydelliseen uhriin, jonka hän meidän kaikkien puolesta antoi.
Tuosta Jeesuksen antamasta uhrista lukee Heprealaiskirjeessä seuraavaa: ”Toisin kuin muiden ylipappien hänen ei tarvitse joka päivä uhrata ensin omien syntiensä ja sitten kansan syntien sovittamiseksi. Hänhän hoiti asian kerralla uhratessaan itsensä.”(7:27) Kun muinoin ylipappi uhrasi jotakin, hän ei ottanut uhriaan itselleen takaisin kolmen päivän kuluttua. Eikö sinusta Matias tunnu oudolta ajatus, että Jeesuksen luopuminen ihmiselämästä kesti vain vajaat kolme vuorokautta? Sitten annettu uhri takaisin ja ihmisenä eläminen taas jatkui?
Jos Jeesuksen elämä jatkui vain ja ainoastaan henkenä, siis henkipersoonana taivaassa, uhri eli ihmiselämä ruumiineen ja verineeen oli ihan oikeasti annettu puolestamme: Siitä oli luovuttu pysyvästi. Näin ajattelen.