”Olemme nyt pitäneet moniammatillisen tiimin asiantuntijakokouksen, ja vaadimme sinulta, että rouva Mönkkösen hautajaispuheessa korostat erityisesti hänen anteliaisuuttaan ja ystävällisyyttään naapureita kohtaan. Kukaan meistä ei tunne rouva Mönkköstä, mutta eräs työryhmämme jäsen tunsi hänen entisen naapurinsa, ja rouva Mönkkönen oli lainannut hänelle viisikymmentä markkaa joskus viime vuosituhannella. Tämän perusteella katsomme, että meillä on riittävät tiedot ohjeistaa rouva Mönkkösen siunauspuheen sisällöstä. Ai niin, ja muistathan, ettei sinun ole sopivaa ottaa punajuurisalaattia muistotilaisuudessa. Terveystietojen mukaan rouvan tytär on allerginen punajuurelle ja saattaa siksi pitää uhkana sitä, jos pappi syö hänelle allergisia ruokia. ”
”Olet varauskalenterin mukaan menossa kastamaan Virtasen perheen lasta. Koska emme voi kertoa, onko Virtasen perhe lastensuojelun asiakas vai ei, joudumme tasavertaisuuden nimissä vaatimaan, että kastetilaisuudessa laulettava virsi on ”Jumalan kämmelellä”, koska moniammatillisessa tiimissä on sovittu, että se lauletaan aina lastensuojelun asiakasperheiden ristiäisissä, mutta emme voi kuitenkaan sinulle kertoa, onko Virtasen perhe lastensuojelun asiakas vai ei”.
”Ethän vain kotimatkallasi poikkea kotikäynnillä sen Lehtisen leskirouvan luona? Meillä on uudet valtakunnalliset ohjeistukset työn priorisoinnista, ja sen mukaan vain diakoniatyöntekijät saavat tehdä kotikäyntejä. Pappien tulee käyttää työaika tärkeämpään, kuten tilastointiin ja kokouksissa istumiseen. Toinen diakoniatyöntekijä on tosin sairaslomalla masennuksen vuoksi ja toinen vuorotteluvapaalla ehkäisemässä työuupumusta, mutta emme silti voi tinkiä näistä yhteisesti sovituista periaatteista. Ehkä sitten, jos jompi kumpi heistä palaa joskus työhönsä, he voivat alkaa suunnitella Suurella Byrokratialla – kampanjan organisoimista niin, että löydettäisiin joku vapaaehtoinen käymään Lehtisen leskirouvan kanssa kahvilassa viiden kuukauden välein. Ensin heidän täytyy kuitenkin käydä vuoden kestävä vapaaehtoiseksi kouluttautumisen kurssi. ”
Niin siis tämän kirjoitukseni tarkoitus oli kysyä, onko papin työ muuttunut samanlaiseksi kuin erityisluokanopettajan työ? Jos on, yllä kuvaamani esimerkit ovat todellisuuttanne.
Tietysti on sopimattomasti yleistävää epäkohtien esilläpito. Meidän pitäisi samalla havaita ja tuoda esille niitä henkilöitä, jotka tekevät kutsumustyötään hengellisinä ihmisinä ja jumalan salaisuuksien hyvinä huoneenhaltijoina.
Se pitäisi tapahtua niin, että myönteiset kokemukset tulisivat verekseltään julkisuuteen, niin jokainen ottaa selville henkilön halutessaan. Henkilömainonta ei ole ehkä suotavaa.
Lyhyellä työkokemuksella (6 v) kommentoin aihetta toimitusten osalta. En toivo ennakoinfoa kasteperheen sosiaalisista tai mielenterveydellisistä ongelmista sen paremmin sosiaalitoimesta kuin kirkon diakoniltakaan. Sen sijaan toivon luottamuksellista toimituskeskustelua, jossa perhe voisi kertoa elämäntilanteensa mahdollisista vaikeuksista, jotta en kastepuheessa puhuisi ”läpiä päähäni”. Sellaista kihlaparia, joka ei tunnu suhtautuvan avioliittoon vakavissaan, voisi kehottaa mieluummin valitsemaan siviilivihkimisen. Kaikki eivät ehkä vielä tiedosta, että se on mahdollinen silloinkin kun molemmat puolisot kuuluvat kirkkoon. Onhan paljon pienempi paha valehdella maistraatin virkamiehelle kuin Jumalalle. Kirkkoon kuulumattomia olen joitakin siunannut hautaan. Silloin on pitänyt punnita sanansa tavallista tarkemmin, sillä pappi ei saa valehdella, mutta ei myöskään loukata omaisten tunteita. Tämä voi olla aikamoista nuorallatanssia, mutta hautajaisethan pidetään kuitenkin ensisijaisesti omaisten sielunhoitoa varten.
Yrjö, olet kuitenkin ollut kauan opettajana ja opettanut vaikeitakin tapauksia (mm.minua). Mitä ajattelet asiasta sen kokemuksen perusteella?
Opettajan virassa toimin pitkän myös opinto-ohjaajana ja oppilashuoltoryhmän jäsenenä.Sen kokemuksen perusteella pidän tärkeänä, että viranomaisten välinen tiedonkuluku on esteetön. Oppilaille luonnehdin omaa vaitiolovelvollisuuttani siten, että kaikki, mitä minulle kerrottiin tulee tarvittaessa myös kouluterveydenhoitajan, koulukuraattorin ja ammatinvalintapsykologin tietoon, oppilaan omaksi parhaaksi, mutta ei muiden opettajien eikä vanhempien tietoon ilman oppilan nimenomaista suostumusta. Papin vaitiolovelvollisuus on toisenlainen, enhän saa edes rippi-isälleni kertoa mitä minulle rippisalaisuuden piirissä uskotaan. Käydessään luottamuksellisia keskusteluja toimituksia valmisteltaessa on papin luotettava niihin tietoihin, joita asianomaiset papille antavat. Olen kyllä kehottanut esim. vainajan omaisia mainitsemaan myös sen, mistä ei saa puhua siunauspuheessa, onhan vainajakin oikeutettu yksityisyyteen arkaluontoisten asioiden osalta.
Mitä sitten pidät tiedon jakamisen ja toisen työhön puuttumisen välisenä erona näissä asioissa? Voiko vaikkapa opo ohjata(käskeä?) englanninopettajaa jonkun oppilaan arviointia koskevissa asioissa?
PS: tuo ajatus siitä, mitä omaiset nimen omaan eivät toivoisi mainittavan siunauspuheessa, on hyvä ja kannatettava.
Opo ei ole kenenkään esimies, vain rehtori on opettajiin nähden esimiesasemassa. Rehtorinkaan puuttuminen arvosteluperusteisiin on oikeutettua vain aivan poikkeuksellisissa tapauksissa.
Käypä kertomassa tuo myös meidän oppilashuoltohenkilöstölle… 🙁
Mielenkiintoista keskustelua ammattihenkilöiltä.
Toivotaan, ettei mikään ”moniammatillisen tiimin asiantuntijakokous” ala määräilemään ketään.