Muuttuuko kirkko ja mihin suuntaan? Voimme päättää sen.

Jyri Komulaisen kolumni kirkon hallinorakenteen muuttamisesta toi mieleeni pojaltani oppimani tärkeän huomion: ”on kunnioitettava sitä yhteisöä, jonka parissa haluaa toimia”.

Kritiikin esittäminen käsitetää herkästi kunnioituksen puutteeksi. Ehkäpä siksi sen esittämistä varotaan liikaa. Silloinkin kun sen esiin ottaminen on tärkeää. Jyri K. on mielestäni havainnut jotain ollennaista, jota monen tulisi vähän pohtia.

Kolumnin Jyri K. on otsikoinut: ”Jeesus antoi tehtävän, ei virkanimikkeitä”.

Kolumnissaan hän edottaa, että vaikkapa diakoni voisi yhtä hyvin olla seurakunnan johtajana. Siinä hän on oikeassa, että nykyisessä järjestelmässä on korjaamisen tarvetta. Muuttuisiko kuitenkaan mikään oikeasti  virkojen kelpoisuutta muutamalla?

Varmaa on, että virkojen eriarvoisuus on suuri ongelma kirkossa ja se asia tulisi korjata. Onko siihen oikeasti halua, on sitten aivan toinen juttu. Valtaa ei yleensä haluta jakaa. Vastuuta kylläkin.

Kirkon sisäinen järjestelmä on todellakin perua menneitä vuosisadoilta ja siksi myös kirkon toimintamadollisuudet on muuttuvassa maailmassa hyvin rajoittuneet. En itse odota kirkossa tapahtuvan mitään ratkaisevia muutoksia sen järjestelmässä. Todennäköisesti kirkko tulee toimimaan vuosisatojen takaa perimiensä järjestemien mukaisesti aina.

Se ei kuitenkaan estä minua toimimasta kirkon yhteydessä ja  arvostamasta kirkkoa. Se ei myöskään estä minua nostamatta esiin järjestelmän epäkohtia. Harva kirkon virassa toimivista rakentavasti sitä tekee, vaikka näkee ne hyvin.Tuosta Jyri K:n Kolumnista pisteet hänelle.

Kirkon rivijäsenenä saan vapaasti valita oman toimintaympäristöni kirkossa ja pitää  kirkon virassa toimivia suuren kunnioituksen arvoisina. Heidän virkansa ja siihen kuuluvien vastuiden tähden.

He ovat sidottuja järjestelmään, mutta minä en. Niinpä voin tehdä paljon sellaista mitä papit, tai seurakunnan työntekijät eivät voi. Se muutos jota kirkossa kaipaan, on siinä, että tavalliset seurakuntalaiset havahtuisivat huomaamaan miten suuret toimintamahdollisuudet kirkko seurakuntalaisilleen antaa ja lähtisivät toimimaan itsenäisesti. Samalla kuitenkin seurakunnan missiota kunnioittaen.

Liian paljon jäämme työntekijöiden ja järjestelmän varaan etsiessämme omaa paikkaamme kirkon toiminnassa. Tämä aikaansaa sen, että monet joutuvat aivan turhaan odottamaan työntekijän  pyyntöä tulla johonkin vähäiseen tehtävään. Seurakunta on kuitenkin täynnä tekemätöntä tehtävää. Suuria ja pieniä tehtäviä. Ne vain odottavat sitä, että joku lähtee tekemään niitä. Niiden näkemiseen ei tarvita työntekijää. Eivätkä ne usein  liity siihen mitä viranhaltijat tekevät.