Joskus muinoin avioliitto oli meilläkin sukujen ja perheiden liitto. Liitto sovittiin joko appivanhempien kesken tai miehen ja hänen appensa välillä. Toki morsiammelta saatettiin kysyä mielipidettä. Edelleen miehen ajateltiin olevan perheen pää ja vaimon hänelle alamainen. Tätä struktuuria ei muuttanut sekään, jos vaimo oli se, joka päätä käänsi.
Tänään me kauhistelemme niitä maita, joissa vanhemmat sopivat lastensa avioliitoista ennen kuin nämä tulevat murrosikään. Edelleen ihmettelemme sitä, että joissakin kulttuureissa tytär luvataan — häneltä mitään kysymättä — puolisoksi miehelleen; ja jos puoliso ei kelpaa, tyttö on häpäissyt perheensä ja häntä uhkaa kuolema. Molemmat ovat kuitenkin vain luonnollisia seurauksia kulttuureista, jossa avioliitot sovitaan sukujen ja perheiden kesken, ilman että puolisoilla on asiaan viimeinen sana.
Tällaisissa kulttuureissa kahden miehen tai kahden naisen liitto olisi aika käsittämätön juttu. Jos mies on perheen ja vaimon pää, olisi päätön että kaksipäinen perhe kummallisuus. Miehen asettaminen naisen asemaan olisi häpäisy, ja ketkä vanhemmat häpäisisivät poikansa. Naisen asettaminen miehen asemaan olisi myös skandaali, ja ketkä vanhemmat sotkisivat tyttärensä sellaiseen.
Tänä päivänä ajattelemme avioliiton kahden täysivaltaisen ihmisen tasa-arvoisena liittona. Sopimusosapuolia ovat aviopuolisot ja vain he. Edelleen ajattelemme, että puolisot ovat tasa-arvoisia ja vapaita sopimaan työnjaosta perheen sisällä. Äiti voi luoda uraa; isä voi hoitaa lapsia kotona tai toisinpäin. Ei ole yleisellä tasolla miehen asemaa ja naisen asemaa, on aviopuolison asema. Toki jokaisessa perheessä on oma sisäinen dynamiikkansa erilaisten asioiden tekemisessä.
Vain puolisoiden tasa-arvoisuuden ja itsenäisen avioitumisoikeuden kulttuureissa on ylipäätään mahdollista ajatella kahden miehen tai kahden naisen avioliittoa. Kahden miehen ja kahden naisen liitto poikkeaa radikaalisti patriarkaalisen yhteiskunnan käsittämästä avioliitosta, jossa mies on vaimon pää. Mutta missä määrin se oikeasti poikkeaa miehen ja naisen liitosta sellaisena kuin useimmat 2000-luvun suomalaiset asian ymmärtävät?
Tässä tuleekin jokaiselle omakohtainen kysymys, ketä seuraan, muuttuvaa ”kirkkoa” vai muuttumatonta Jumalaa???
Siis kirkon avioliitto käsitys on muuttunut aikojen saatossa niin paljon, aviorikoksesta kuoleman tuomiosta nykyiseen hälläväliä miten elää avioliitossa (ja kohta kenen kanssa), mutta onko Jumalan tahto muuttunut??
Ymmärrän että Jumala asetti OMALLE kansalleen kuoleman rangaistuksen aviorikoksesta (kivittäminen), mutta Jeesus tuli poistamaan tämän rangaistuksen että edes kukaan voisi kääntyä ja tehdä parannuksen ja saada armon, siis jokainen on rangaistuksen alainen ja tarvitsee tehdä parannus ja uskoa evankeliumi.
Siis kaikki ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla (vaikka ei olisi tehnyt aviorikosta).
Kaikille kuuluu Jeesuksen Sanat:” tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”.
Ymmärrän avioliiton siten, että siihen kuuluu kaksi elementtiä: julkinen vihkiminen ja sukupuoliyhdyntä. Kristilliseen avioliittoon kuuluu lisäksi yksiavioisuus, uskollisuusvelvoite ja liiton elinikäisyys. Avioliitto on kristillnen avioliitto ainakin silloin kun se on solmittu kirkollisella vihkimisellä tai siviiliavioliitto on siunattu kirkollisesti. Onko myös kristittyjen keskeinen siviiliavioliitto kristillinen avioliitto, lienee tulkinnanvaraista. En vastusta homoparien juridista tasavertaisuutta, mutta viitaten edellä esitettyihin avioliiton perustunnusmerkkeihin en pidä tuollaista liittoa varsinaisena avioliittona, siinä kun tuo yhdynnän elementti korvataan eräänlaisella yhdynnän simuloinnilla.
Tällaisen esityksen jälkeen tietenkin olisi helppo ajatella, että ”heiii, vain miehen ja naisen välinen avioliitto on vain patriarkaalisen yhteiskunnan jäänne!
Tykkään ajatella sen verran yksinkertaisesti, että kahden miehen tai kahden naisen välinen liitto eroaa radikaalisti miehen ja naisen välisestä liitosta, jota myös avioliitoksi kutsutaan.
”Matti, tahdotko ottaa Maijan puolisoksesi ja rakastaa häntä niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin?”
”Tahdon.”
”Lupaatko tässä Herran silmien alla täyttää myös avioliiton toisen elementin eli olla sukupuoliyhteydessä Maijan kanssa?”
”Lupaan.”
”Maija, tahdotko ottaa….”
Yrjö Sahama,
näinkö se menee, kun vihit heteroparin avioliittoon?
Väite ei itseasiassa pidä paikkaansa. Oikeampi väite olisi sanoa, että vain kulttuureissa joissa hyväksytään samaa sukupuotaolevien väliset erootiset parisuhteet joidaan ylipäätään ajatella näiden puolisojen välistä avioliittoa.
Avioliitossa suvut yhdistyvät toisiinsa myös silloin kuin kyse on rakkausavioliitosta. Suvun paineet vaikuttavat puolison valintaan vaikka ratkaiseva päätösvalta on puolisoilla itsellään.
Vastavasti jos avioliitto ajatellaan puhtaasti sukujen väliseksi liiketoiminnaksi kultuurissa, jossa samaa sukupuoltaolevien väliset eroottiset parisuhteet hyväksytään. Mikä silloin estäisi sukuja sopimasta liittoa samaa sukupuolta olevien välille? Kenteis seikka, että liitto tiedetään ennalta hedelmättömäksi. Suvut eivät aidosti yhdisty. Olisiko muuta estettä?
Väittäisin ns. tasa-arvoinen rakkaus avioliittoliitto poikkeaa lähes yhtä paljon samaa sukupuoltaolevien liitosta kuin perinteinen patriarkaarinet tai matriarkaarinen liitto. Seikka että avioliito on tasa-arvoinen ei suinkaan tarkoita, etteikö siinä olisi ”miestä eikä naista”
Olennaisin ero tulee ihan muualta. Mutta jos jätetään huomiotta seikka, että kyse on biologisestikin erillaisesta asiasta , nouse vahvaksi tekijäksi kultuuritekijät.
Uskonnollisella ymmäryksellä on edelleen merkittävä vaikutus siihen miten valtalultuuri suhtautuu avioliitoon. Jos valtakultuuri nojaa Raamattuun tai Koraanion on suhtautuminen samaa sukupuoltaolevien liitoihin torjuva. Näin siksi että miehen ja naisen väliselle elinikäiselle erottisella parisuhteelle onn Raamatullinen perusta, mutta samaa sukupuolta olevien väliselle ei ole. Vastaava pätee Koraaniin.
Väite ei itseasiassa pidä paikkaansa.
Jukka,
teoriassa voimme kuvitella vaikka minkälaisia kulttuureja tahansa. Samoin voimme kuvitella erilaisia skenaarioita. Minua kiinnostavat ne todelliset kulttuurit (menneet ja nykyiset), joilla on merkitystä meidän keskustelullemme.
Heikki Leppä, kun puhutaan Raamatullisesta ja Jumalan tahdon mukaisesta avioliitosta niin onko se muuttunut??
Se että Jumalan kansan ulkopuoliset (Jumalan valtakunnan) elävät miten tahtovat ja muuttavat omia yhteiskunnallisia lakejaan ja avioliitto käsityksiään ei vaikuta Jumalan valtakunnan asioihin.
Ari,
tämän blogin asia ei ole keskustella ’raamatullisesta avioliitosta’. Menemättä yksityiskohtiin: avioliitto on muuttunut Raamatun sisällä; ja se, mitä omasta raamatullisuudestaan vakuuttuneet pitävät Raamatun käsityksenä, on heidän tulkintansa asiasta.
Toiseksi: tapasi puhua Jumalan kansan ulkopuolisista ja sulkea toisin ajattelevia Jumalan valtakunnan ulkopuolelle on ylimielinen.
Heikki Leppä, sanot siis että Jumalan valtakunnassa voi olla muitakin avioliitto käsityksiä kuin Jumalan???
Jeesus on ruumiinsa pää ja jäsenet ovat kuuliaisia Jeesukselle eli tekevät mitä pää, Jeesus, Sanoo.