Joskus muinoin avioliitto oli meilläkin sukujen ja perheiden liitto. Liitto sovittiin joko appivanhempien kesken tai miehen ja hänen appensa välillä. Toki morsiammelta saatettiin kysyä mielipidettä. Edelleen miehen ajateltiin olevan perheen pää ja vaimon hänelle alamainen. Tätä struktuuria ei muuttanut sekään, jos vaimo oli se, joka päätä käänsi.
Tänään me kauhistelemme niitä maita, joissa vanhemmat sopivat lastensa avioliitoista ennen kuin nämä tulevat murrosikään. Edelleen ihmettelemme sitä, että joissakin kulttuureissa tytär luvataan — häneltä mitään kysymättä — puolisoksi miehelleen; ja jos puoliso ei kelpaa, tyttö on häpäissyt perheensä ja häntä uhkaa kuolema. Molemmat ovat kuitenkin vain luonnollisia seurauksia kulttuureista, jossa avioliitot sovitaan sukujen ja perheiden kesken, ilman että puolisoilla on asiaan viimeinen sana.
Tällaisissa kulttuureissa kahden miehen tai kahden naisen liitto olisi aika käsittämätön juttu. Jos mies on perheen ja vaimon pää, olisi päätön että kaksipäinen perhe kummallisuus. Miehen asettaminen naisen asemaan olisi häpäisy, ja ketkä vanhemmat häpäisisivät poikansa. Naisen asettaminen miehen asemaan olisi myös skandaali, ja ketkä vanhemmat sotkisivat tyttärensä sellaiseen.
Tänä päivänä ajattelemme avioliiton kahden täysivaltaisen ihmisen tasa-arvoisena liittona. Sopimusosapuolia ovat aviopuolisot ja vain he. Edelleen ajattelemme, että puolisot ovat tasa-arvoisia ja vapaita sopimaan työnjaosta perheen sisällä. Äiti voi luoda uraa; isä voi hoitaa lapsia kotona tai toisinpäin. Ei ole yleisellä tasolla miehen asemaa ja naisen asemaa, on aviopuolison asema. Toki jokaisessa perheessä on oma sisäinen dynamiikkansa erilaisten asioiden tekemisessä.
Vain puolisoiden tasa-arvoisuuden ja itsenäisen avioitumisoikeuden kulttuureissa on ylipäätään mahdollista ajatella kahden miehen tai kahden naisen avioliittoa. Kahden miehen ja kahden naisen liitto poikkeaa radikaalisti patriarkaalisen yhteiskunnan käsittämästä avioliitosta, jossa mies on vaimon pää. Mutta missä määrin se oikeasti poikkeaa miehen ja naisen liitosta sellaisena kuin useimmat 2000-luvun suomalaiset asian ymmärtävät?
Kiitos Heikki kirjoituksesta. Kristillinen avioliitto on aina tasa-arvoinen liitto. Miltä osin ja minkä kanssa kahden miehen tai kahden naisen välinen liitto voisi olla tasa-arvoinen?
”Useimmat 2000-luvun suomalaiset” ymmärtävät avioliiton ehkä nyt tietyllä tavalla, mutta muutoksista keskusteltaessa ja neuvoteltaessa on kysyttävä: mitä ehdotonta ja luovuttamatonta avioliitossa on vai onko mitään?
Yleensäkin, jos kysytään mitä eroa jollakin on verrattuna toiseen asiaan, niin kaivattaisiin niitä määritelmiä. Tässä tapauksessa: mikä on avioliitto? Ja milloin avioliitto ei enää olisi avioliitto?
Ja kun ”useimmat suomalaiset” ovat vain ”useimmat suomalaiset” eikä kaikki suomalaiset, ja kun me emme ole ”useimmat suomalaiset” vaan yksityishenkilöitä mielipiteineen ja näkemyksineen, niin tässä(kin) keskustelussa asiaa auttaisi jos jokainen antaisi avioliitolle määritelmän. Sen mitä se omasta mielestä on ja mitä luovuttamatonta siinä omasta mielestä on. Ja perustelut.
Heikki Leppä: mikä on avioliitto? Mitä avioliitto ei ole? Ja mikä ei ole avioliitto?
Sari,
olen pohtinut avioliittoa yhdestä näkökulmasta. Tämä näkökulma ei ole koko totuus. Mutta nyt olen kiinnostunut siitä.
Vastaus Heikki Lepän esittämään kysymykseen: Ei mitenkään.
Otetaampa näkökulma kuinka Jumala on kohdellut erilaisia asioita eli ensinnäkin hävitti kaikki ihmiset, kahdeksaa lukuunottamatta, synnin takia, siis oli jotain sellaista mitä Jumala ei sietänyt??
Entä kun Jumala valitsi oman kansan ja antoi käskynsä, siellä oli asioita jotka olivat kauhistuksia Jumalalle ja sellaisia tekevät tuli hävittää kansasta.
Kuinka tänä päivänä??
Entä olivatko nuo kauhistuksien tekijät ”epäonnisia” kun nykyisin papit siunaavat jo tämän päivän samoja kauhistuksia tekeviä???
Vai voiko papit olla väärässä??
Siis onko Jumalan mieli muuttunut vai ei???
Voi myös olla, että erehtyväinen ihminen on kaikessa ennakkoluuloisuudessaan ymmärtänyt Jumalan mielipiteen väärin…
Jusu Vihervaara, josko ajatuksesi pitäisi paikkaansa niin silloinhan Raamatun voisi hävittää??
Mille uskova voi rakentaa elämänsä jos Raamatun Sanaa ei olisi??
Silloinhan joutuisi erilaisten tuulien vietäväksi eikä pitävää kalliota olisi jolla seisoa??
Näen tuon kysymyksenä ihmistyypistä.
Joillekin ihmisille on tyypillisempää se, että he kaipaavat ulkopuolelta selkeitä sääntöjä ja ohjeita. He ovat epämukavuusalueella silloin kun asioita ei ole tiukasti määritelty ja ohjeistettu.
Toiset taas kaipaavat vapautta ja joustavuutta. Heille on tyypillistä pohtia asioita ja tehdä omia päätelmiään ja valita itse suuntansa. He ovat epämukavuusalueella, jos heille yritetään antaa ulkoa tulevia raameja, joita ei perustella muuten kuin ”näin se vain on kirjoitettu”.
Näen tätä työelämässä jatkuvasti. Enkä väitä, että tietyn tyyppiset ihmiset olisivat parempia kuin toisen tyyppiset. Ihmiset vain ovat erilaisia. Jako liberaaleihin ja konservatiiveihin tuntuu myös menevän aika pitkälti sen mukaan, kuinka paljon ihminen kaipaa sääntöjä, ohjeita ja määrittelyjä luomaan järjestystä omalle elämälleen.
Minä kuulun siihen ihmistyyppiin, joka ei lue Raamattua sanatarkasti ja ajattele, että sitä on pakko noudattaa vaikka omatunto sanoisi toisin. Eikä minulla ole mitään sisäistä ristiriitaa vaikka toiminkin oman järkeni ja omantuntoni ohjaamana. Se on minulle tyypillinen tapa toimia.
Tuo joskus muinoin on tosiaan meillä ollut tosi muinoin ja koskenut erittäin todennäköisesti vain kirkollisia mahtisukuja, eli yhteiskunnan eittämätöntä yläkerrosta, joka nytkin avioliittoa on valtiollisella lailla muokkaamassa mielensä mukaiseen järjestykseen.
Markku,
jos ymmärrän pointtisi oikein, sanot että Suomessa rahvaan avioliitot edustavat jonkinlaista ihannetta. Tämä kyllä vaatisi kuvauksen siitä, millaisia rahvaan avioliitot ovat olleet.
Yhteiskunnan yläkerros on tuonut avioliiton kirkollisen vihkimisen ja saarnannut seksin kuulumista vasta vihkimisen jälkeiseen aikaan (ja sakottanut, jos lapsi syntyi liian aikaisin…).