Mutsi on aika harvinainen koiran nimenä. Sellaisen kaverin kanssa saan tämän viikon viettää. Mutsin omistajat ovat avioliittoleirillä Levillä ja lupasimme hoidella Mutsia sen aikaa. Aamulla ensimmäiseksi, jää uskon harjoitukset helposti tekemättä, kun lenkille on lähdettävä, miltei heti herättyä.
Mutsin kansssa on mukava kävellä. Hän kipittää muutman metrin edellä. Juuri sen verran kuin hihna antaa varaa. Vainuttuaan kiinnostavan kohteen, jää sitä tutkimaan. Kävelen ohi ja koira jää taakse. Juuri silloin, kun tarvisisi nykäistä hihnasta, Mutsi kuuliaisesti jättää tutkimuksensa siihen ja kipittää taas hyvää vauhtia edelleni. Näin kivasti aamulenkkimme sujuu. Voin kävellä minulle sopivaa vauhtia ja Mutsi sopeutuu siihen täysin. Eikä hihnaa tarvise juurikaan nykiä.
Kääntyessäni kadunkulmassa, Mutsi on siitäkin hyvin perillä. Juuri silloin kun astun ensimmäisen askeleen toiseen suuntaan, Mutsi tekee saman käännöksen. Joten minun on pakko uskoa, että, vaikka koira on mielestäni täysin keskittynyt tuoksuihin, niin hän jatkuvasti silti kykenee tarkasti tajumaan aikeeni. Minulla on vain heikko aavistus kaikesta siitä hyvästä ja ihmeellisestä, mitä Mutsi kuononsa kautta saa tietää. Varmaankin se on hänelle vastaava kokemus kuin meille uutisten katsominen, tai neti selaaminen. Miten Mutsi silti, kykenee samaan aikaan olemaan täysin tietoinen myös minunsta. Vaikutaahan siltä, että kun Mutsi painelee tien reunaa kuono massa, jolloin tämän tidostoon ei mahdu mitään muuta kuin, kaikki tuo valtava tietomäärä, mitä tuksujen kautta Mutsille välittyy.
…………..
(Sakramenteista ja koirasta ei kai saisi kirjoittaa tähän tapaan, mutta tämmöistä mielessän liikkuu.
Joten pelkään pahoin, että joku tästäkin saa herneen nenäänsä)
Toisaalla keskustellaan sakramenteistä ja niiden merkityksestä uskolle. Joten peilaan aamun kokmustani tuohon keskusteluun. R. M. pitää sakramettejä merkityksettöminä ja ihmisten keksintöinä. M. R.:lle ne taas ovat tärkeitä.
Toiselle sakramenttien tuoksu kertoo Jumalan läsnäolosta. Aivan samoin, kuin Mutsille pelkät toisen koiran tuoksut merkitsevät lähes samaa, kuin toisen koiran kohtaaminen.
Sakramentti-keskustelussa ,toiselle sakramentit ovat vain luontaan työntäviä merkityksettömiä pahoja hajuja. Häneltä jää havaitsematta sakramenttien todellinen sisältö. Aivan samoin ,kuin Mutsi tarkkaan seuraa, minun jokaista askeltani. Samoin uskovan silmät on kiinitetty uskon kautta Kristukseen. Eikä ulkonaiseen tekoon ja siihen sakramenttiin itseensä.
Meille luterilaisille sakramentit ovat Kristuksen ihana tuoksua ja saavat mielemme kiinnitymään Häneen.
Ulkopuoliset näkevät vain teon ja varsinkin sen vähäisen arvon. Pitäen sitä jopa täysin arvottomana.
Sen sijaan uskoon tulo nostetaan sakramettien tilalle. Siinäkin on silti kyse ihmisen teosta Jumalalle.
Silti kukaan ei tule uskoon vain oman päätöksensä tähden. Välttämätöntä on omistaa uskolla Kristuksen sovitustyö. Aivan saman vaikutuksen sakrametti saa uskovan elämässä aikaan.
Mutsikin tarkaa jatkuvasti lenkillämme minua. Samoin sakramenttiin osallistuvan katse on suunnattuna Kristukseen. Luterilaisesta-uskosta osaton ei voi tietenkään nähdä uskon todellisuuteen, vann näkee vain halvan seurakuntalaisen polvillaan kaiteen äärellä. Nauttimassa tilkkaa viiniä ja syömässä pientä jauhoista leipää.
Uskon todellisuudessa tuo halpa seurakuntalainen omistaa sydämeensä uskon siitä, että Kristus on hänen puolestaan kerran kuollut ja ylösnoussut. Eli sovittanut seurakuntalaisen koko syntisen olemuksen. Yhtä varmasti kuin hän maistaa suussaan viinin maun ja tuon kuivan leivän rapeuden.
Joten meille sakramentit merkitsevät Kristuksen henkilökohtaista kohtaamista uskon kautta.
Yhtä todellisesti kuin kädennosto herätyskokouksessa, voi olla jollekkin uskon elämän alku. Täsmälleen ja yhtä varmasti sakramettiin osallistuminen vaikutta saman asian. Lisäksi siihen voi sakramenteissa palata jatkuvasti.Näin usko saa jatkuvasti konkreettista vahvistusta.
Vihreät eivät ole seuraavassa hallituksessa, koska perussuomalaiset ja keskusta eivät kelpuuta sitä hallitukseen. Perussuomalaiset taitavat pudottaa myös ruotsalaiset hallitusneuvotteluista.
Muutoin juuri näin, paitsi ettei ole sellaista kuperkeikkaa, johon RKP ei olisi valmis hallitukseen pääsyn vuoksi.
Mun käsitys on, että seuraavan hallutuksen muodostavat keskusta, kokoomus ja persut+RKP+Kristillisdemokraatit ehkä. Toimintakykyinen enemmistöhallitus siis, joka ei ideologisestikaan ole kovin etäällä toisistaan.
Hallituksessa voisi olla vaalien 3 suurinta puoluetta (suuruus järjestyksessä) Keskusta, SDP ja Perussuomalaiset. Näiden puolueiden kansanedustajien määrästä riippuu, että tarvitaanko apupuolueita. KD on osoittanut olevansa luotettava hallituspuolue, joten se on neuvotteluissa mukana.
Soisin SDP:n olevan hallituksessa. Pahoin pelkään, että sen sijalla on Kokoomus. Vilpittömän oloinen Juha Sipilä on kuitenkin lestadiolainen (Rauhan Sanalainen) bisnesmies, joka katsoo mieluummin arvoliberaaliin, mutta oikeistolaiseen Stubbiin kuin arvokonservatiivin, mutta vasemmistolaisen Ay-liikkeen suuntaan.
Tällä hetkellä pitäisi todennäköisimpänä keskustan, kokoomuksen ja RKP:n muodostamaa porvarihallitusta, mutta kevään eduskuntavaaleihin on vielä rutkasti aikaa.
Ei ole myöskään tiedossa vielä sekään, onko avioliittolain muuttaminen enää ajankohtainen aihe kevään hallitusneuvotteluissa. On edelleen mahdollista, että nykyinen eduskunta hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä.
En usko, että Perussuomalaiset menisi sellaiseen hallitukseen, jossa olisi Kokoomus. Perussuomalaiset on työväen puolue kuten SDP. Saa nähdä kumpi saa vaaleissa suuremman kannatuksen. Perusmulta-hallitus on hyvä arvaus.
Kysymys ei ole niinkään arvoista.
Maa ei kestä enää toista hallituskautta, jossa päätökset makaavat SDP:n ja AY:liikkeen peffan alla.
SDP elää marraskuuta 1917. Se ajattelee itseään eikä maan etua.
Jos SDP on hallituksessa, sen linja on kokonaan toinen. Se taas merkitsee Persujen tuoman uhan poistumista.
Sipilän turvallisuuspoliittiset lausunnot kertovat pelimiehestä eikä vilpittömyydestä. Minulle vihjailtiin jo syksyllä, että Vanhanen tekee come backin.
Kirkkoministeri Päivi Räsänen puhui täyttä asiaa.
Kirkkoministeri Räsänen EI puhu asiaa, sillä vaikka YK:n ihmisoikeusjulistusta tulkittaisiinkin hänen tavallaan, so. että v. 1948 tarkoitettiin avioliitto-oikeuden olevan miehen ja naisen välinen, julistus ei tietenkään määrittele enimmäis- vaan minimioikeudet. Tasa-atvoinen avioliittolaki ei siis ole tuollakaan tulkintatavalla ihmisoikeusjulistuksen VASTAINEN vaan LAAJEMPI. Muussa tapaukseeshan meidän olisi tulkittava lukuisten vastaavan lain säätäneiden maiden rikkovan ihmisoikeuksia vastaan.
Mutta tietysti Räsäsen agendaan sopii tulkita ihmisoikeusjulistus niin, että se määrittelee nimenomaan enimmäistason, jota ei saa missään tapauksessa ylittää.
Räsänen ei ole kirkkoministeri. Suomessa ei ole valtionkirkkoa, jonka asioista hallitus päättäisi. Tällainen kirkko on esimerkiksi Tanskassa.
Räsänen on sisäministeri, joka hoitaa myös opetus- ja kultuuriminiteriön hallinnonalaan kuuluvat valtion ja eri uskontokuntien väliset suhteet.
Kirkkoministeri Päivi Räsänen on kirkon oikea ääni. Arkkipiispan ja joidenkin muiden piispojen ääni ei ole kirkon ääni, koska niistä ei kuulu Jumalan tahto. Kirkkoministeri Päivi Räsänen on nykyisen hallituksen paras ministeri.
Kirkkoa hajottavat skismaattiset liikeet voivat aivan vapaasti palvoa hallitusta ja sen ministeitä sikäli kun evankelis-luterilainen kirkko ei heitä uskonyhteisönä miellytä.
Vastauksena Jusu Vihervaaran kommenttiin: mielestäni kyllä on väärin puhua ”skismaattisesta liikkeestä” kirkon hajottajana. Kyllä kirkkoa hajottaa hereettinen liike, jonka auliina perässäkulkijoina toimivat Helsingin piispa ja arkkipiispa. Pappi on aina pappi ja piispa on piispa, eikä hän voi esittää papillisissa/piispallisissa tunnuksissa kirkon uskon ja opin vastaisia ajatuksia ikäänkuin yksityishenkilönä ilman, että hänen viranhoitonsa tulee kyseenalaistetuksi. Tässä merkityksessä Suomen ev.lut kirkolla ei ole tosiasiallisesti arkkipiispaa samoin kuin Helsingissä piispaa.
Tarja Koivumäki.
Akussa on vähintään plus- ja miinusnavat. Se määritelee akun minimin. Mutta en ole koskaan nähnyt kaksinapaista akkua jossa olisi kaksi plusnapaa tai kaksi miinusnapaa. Tämä akun laajennus ei toimi, koska sillä ei ole mitään virkaa.
Olen Päivi Räsäsen kanssa samaa mieltä,että on ihmisoikeuksien julistuksen
vastainen.Miten käy lasten ihmisoikeus? Jokaisella lapsella on oikeus tietää
vanhemmistaan.
Avioliittolaki ei rajoita lapsen oikeutta tietää vanhemmistaan. Mahdollisesti näin tekee adoptiolaki, sillä se ei määrää vanhempia tätä tietoa lapselle paljastamaan. Sattuneesta syystä salaaminen käy heteroadoptiovanhemmilta paremmin, heitä nimittäin koskee sama adoptiolaki…
Nimimerkki ”Marjatta”, sivuston käyttöehdot edellyttävät koko nimen käyttämistä kommentoinnissa. Pelkällä etunimellä tai nimimerkillä ei saa esiintyä.
”Avioliittolaki ei rajoita lapsen oikeutta tietää vanhemmistaan.”
Puuttumatta nyt siihen mitä lakialoitteessa lukee ja riippumatta siitä mikä on tilanne nyt ja tulevaisuudessa, jokaisen olisi syytä miettiä ihan itse ONKO lapselle tärkeää tietää biologisista vanhemmistaan. Ja TÄYTYYKÖ lapsella olla tähän oikeus. Onko kyseessä oikeus jota on puolustettava?
Koska tämä asia joutuu tarkastuksen alle, kun vanhemmuus käsitteenä ei olekaan enää niin selvä ja sitä ollaan tulkitsemassa uudelleen. Ne, jotka nyt taistelevat kaikin tavoin saadakseen homo- ja lesbopareille avioliitto-oikeuden, taisteletteko myös lasten oikeudesta tuntea biologiset vanhempansa? Nyt ja tulevaisuudessa?
Jos ja kun tällaisia tarinoita tulee esiin, pidättekö lapsen ja syrjään pyyhkäistyn hyväuskoisen isän puolta?
http://www.kristillisdemokraatit.fi/KD/weblehti/fi/juttuarkisto/artikkelit.php?we_objectID=6939
Onko bioloigsen vanhemman ja lapsen suhde toisiinsa asia, jota tulee suojella lain voimalla? Se tässä pitäisi päättää. Siitä olisi puhuttava myös julkisesti, mutta jokaisen tulisi vähintään tietää mitä mieltä itse on. Ja onko valmis tämän oikeuden puolesta taistelemaan.
Tämä ei siis mitenkään liity siihen, että homot tai lesbot olisivat huonompia kasvattajia. Tai epäluotettavampia kuin heterot. Mutta ei heistä pyhimyksiäkään pidä tehdä.
(Ko. juttu on julkaistu KD-verkkolehdessä. Se ei sinänsä ole merkityksellinen asia, mutta valtamedia ei tällaisista tapauksista koskaan kerro.)
Se vielä, että jutun todenperäisyyden spekuloiminen on tässä epäoleellista.
Koska oleellisin asia ja kysymys on se, että ONKO lapsella oltava oikeus tietää biologiset vanhempansa ja alkuperänsä? Jos vastaat nyt että ”on”, niin muista se myös tulevaisuudessa. Kun avioliittolaki on muuttunut, ja ”vanhemmuudesta” puhutaan eri merkityksessä.
Tämä lapsen oikeus ei ole eikä tule olemaan aina itsestäänselvyys. Juuri siksi se aikanaan lasten oikeuksiin kirjattiin, että sitä suojeltaisiin.
Sari Weckroth: ” jokaisen olisi syytä miettiä ihan itse ONKO lapselle tärkeää tietää biologisista vanhemmistaan.”
Äkkiä miettien tämä asia on mielestäni relevantti vain keinohedelmöityksen osalta ja tällöin sillä ei mielestäni ole mitään merkitystä, annetaanko keinohedelmöitys heteroparille vai naisparille. Missään muussa tapauksessa lainsäätäjä ei voi puuttua siihen, miten lapsia tehdään ja mitä heille kerrotaan.
Asia ei liity mitenkään kansalaisaloitteeseen tasa-arvoisesta avioliittolaista eikä kansalaisaloite muuta nykytilaa.
Sari Weckroth: ”Ne, jotka nyt taistelevat kaikin tavoin saadakseen homo- ja lesbopareille avioliitto-oikeuden, taisteletteko myös lasten oikeudesta tuntea biologiset vanhempansa?”
Mielestäni näillä kahdella asialla ei ole mitään tekemistä. Homoparin parisuhteen nimellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, tunteeko lapset biologiset vanhempansa. Ylipäätään ihmiset eivät tarvitse mitään laissa säädettyä parisuhdeinstituutiota hankkiakseen lapsia.
Minusta tällä asialla ei ole mitään tekemistä tasa-arvoisen avioliittolain kanssa.
Sari Weckroth: ”Onko bioloigsen vanhemman ja lapsen suhde toisiinsa asia, jota tulee suojella lain voimalla?”
Kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista ei muuta biologisen vanhemman ja lapsen suhdetta toisiinsa mihinkään siitä, miten siitä tänä päivänä laissa säädetään.
Onko sinulla mielessä jokin kansalaisaloitteessa oleva epäkohta vai hössötätkö nyt ihan vain varmuuden vuoksi asiasta, johon kansalaisaloitteessa ei puututa?
Sari Weckroth :”Onko bioloigsen vanhemman ja lapsen suhde toisiinsa asia, jota tulee suojella lain voimalla? ”
Mielestäni lapsen oikeus tietää, ketkä ovat hänen biologiset vanhenpansa, pitäisi suojella lain voimalla jo ihan senkin vuoksi, että hän tietäisi, kuka mahdollisesti on hänen sisar- tai velipuolensa, eikä avioituisi lähisukulaisensa kanssa.
Tuula Hölttä: ”Mielestäni lapsen oikeus tietää, ketkä ovat hänen biologiset vanhenpansa, pitäisi suojella lain voimalla”
Kuten jo aikaisemmin Sarille vastasin, keinohedelmöitys sikäli kun se tehdään Suomessa valvonnan alaisella klinikalla on ainoa paikka, jossa viranomaisilla on edes teoriassa mahdollisuus valvoa, että lapsen biologinen isä on tiedossa. Ja tämä täysin riippumatta siitä keinohedelmöitetäänkö heteroparia vai lesboparia.
Muilta osin ihmiset voivat tehdä lapsia siten kuin haluavat ilman valtiovallan lupaa, ilman mitään avioliittoa tai rekisteröityä parisuhdetta. Ja kukaan ei voi pakottaa heitä kertomaan lapselle mitään hänen biologisesta isästään. Äiti on useimmiten tiedossa jos synnytys tapahtuu suomalaisessa sairaalassa.
Ja tällä kaikella ei ole oikeastaan juuri mitään tekemistä homouden kanssa.
Tuula Hölttö:”Mielestäni lapsen oikeus tietää, ketkä ovat hänen biologiset vanhenpansa, pitäisi suojella lain voimalla jo ihan senkin vuoksi, että hän tietäisi, kuka mahdollisesti on hänen sisar- tai velipuolensa, eikä avioituisi lähisukulaisensa kanssa.”
Eikö biologisilla vanhemmilla ole oikeutta salata henkilöllisyytensä, jos nämä eivät halua missään vaiheessa olla missään tekemisissä adoptioon annetun lapsen kanssa?
Tuula ja Sari, lapsen oikeus tuntea tai tietää biologiset vanhempansa voitaisiin säätää pakolliseksi, mutta se ei onnistu avioliittolailla. Adoptio-, isyys- ja keinohedelmöityslaki voisivat tulla kyseeseen. Esim. avioliittolain isyysolettama rikkoo nimenomaan tätä lapsen oikeutta vastaan. Adoptiovanhemmilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta paljastaa, että lapsi on adoptoitu, eikä viranomaisilla liioin. Paras tilanne on luovutetuista sukusoluista alkunsa saaneella lapsella, joka saa lain mukaan biologisen alkuperänsä selville luovutusrekisteristä täysi-ikäisenä. Siis sikäli kuin hänelle on kerrottu keinoalkuisesta hedelmöityksestä. Adoptioon antaneiden vanhempien tietoja pn monesti huomattavasti vaikeampi jäljittää.
Ihmisoikeusjulistuksessa on kyllä sanottu muutakin kuten esimerkiksi se, että ” Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.” ja ”Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.”
Lisäksi lapsen oikeuksien sopimuksessa todetaan, että ”perheellä, joka on yhteiskunnan perusryhmä ja sen kaikkien jäsenten ja erityisesti lasten hyvinvoinnin ja kasvun luonnollinen ympäristö, on oikeus saada tarvittavaa suojelua ja apua niin että se pystyy täydellisesti hoitamaan velvollisuutensa yhteiskunnassa” puuttumatta millään tavalla sukupuolikysymykseen, mutta jos KD nyt puolueena haluaa ratsastaa tällä asialla vaaleihin, niin senhän se tekee perheen huoltajien keskinäisestä perherakkautena heijastuvasta Rakkaudesta (agape) välittämättä.
Hölttä, tässä nimenomaisessa kysymyksessa ainoa mahdollinen rakkauden muoto on eros, sen tietävät täysin kiistatta juuri kristillisdemokraatit.
Tarja Koivumäki :”tässä nimenomaisessa kysymyksessa ainoa mahdollinen rakkauden muoto on eros, sen tietävät täysin kiistatta juuri kristillisdemokraatit.”
Eros ei ole Jumala, sanoivat jo muinaiset kreikkalaiset, mutta eihän sille mitään mahda, että tassäkin asiassa pyöritään yhäkin historiaan jääneen Maslow’n tarvehierarkian mukaisella alimmalla tasolla, jossa tärkeimpiä ovat biologiset tarpeet kuten jano, nälkä ja seksuaalisuus. Asia on sama kuin ay-liikkeen ylipainoistenkin ikuinen lisää-liksaa vaatimus, ja näyttää siltä, että todellisuudessa ei ole haluakaan nousta ylemmille sosiaalisuuden, arvostuksen ja kehittymisen tasoille.
Räsänen ei keksinyt mitään uutta, asia on vanha ja vakaa.
Kyllä hän sen keksi uutena, että oikeuksia aletaan tulkita rajoituksina. Lainkäytöstä vastaavalta ministeriltä tällainen on huolestuttavaa, sillä ylipäätään oikeudet ovat yleisesti asioita, joita ei voi supistaa, mutta laajentaa voi. Ihmisoikeudetkin ovat minimioikeuksia, eivät enimmäisoikeuksia.
En ole nähnyt Päivi Räsäsen haastattelua, mutta ihmettelisin jos hallituksen ministeri tulkitsisi ihmisoikeuksien julistusta siten, että miehen ja naisen oikeus avioliittoon tarkoittaa sitä, että samaa sukupuolta olevien avioliitto loukkaa tuota ihmisoikeutta.
Ymmärrän täysin näin typerän väitteen nettikeskustelussa, koska täällä kaikkia amatöörit koohottavat mitä sattuu, mutta ministerin en usko tällaista sanoneen. Kyseessä lienee (jälleen kerran) väärinkäsitys Päivi Räsäsen sanomisista.
Radio Helsingin sivuilla on referaatti (ja podcast) Päivin jutuista. Kyllä hän siellä nimenomaan korostaa, että noin sitä julistusta on tulkittava.
Lainaus ohjelmasta:
”No kyllä mä väitän että tää tulkinta on tarkoitettu nimenomaan näin. Siinähän olisi sanottu muuten, että täysi-ikäisillä ihmisillä on oikeus solmia avioliitto. Eli kyllä siinä puhutaan nimenomaan miehistä ja naisista, joilla on oikeus solmia avioliitto. Mä oon täysin vakuuttunut, että tällä on myös tätä aikanaan tarkoitettu.”
Arvatkaapa muuten, missä alkoi taas laskuri raksuttaa kiivaammin;)
Tässä yhteydessä on syytä todeta, että esimerkiksi minä ja vaimoni solmimme aikoinamme lain mukaisen liiton, joka tarkoitti juuri sitä perinteistä eri sukupuolisten elämänikäiseksi tarkoitettua avioliittoa. Jos nyt lainsäätäjä määrittelee avioliittoinstituution uudella ja meille sietämättömällä tavalla, niin se koskee ehdottomasti meitä. Emme kuulu sellaiseen, joka on meidän tahtomme vastaisesti muutettu aivan uudenlaiseksi. Missä, hyvät ystävät, on meidän oikeusturvamme? Homot ja lesbot saavat elää ihan minkälaisissa suhteissa haluavat, mutta oikeutta meidän liittomme perustan muuttamiseen heillä ei saa olla, eikä ole. Se olisi nimenomaan meiltä pois!
Matti Nissinen,
Mikä konkreettinen oikeus avioliitostasi poistetaan tai lisätään tai vaihtoehtoisesti mikä konkreettinen velvollisuus avioliittoosi lisätään tai poistetaan, jos kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista hyväksytään. Et mielestäsi kommentissasi esittänyt mitään konkreettista muutosta.
Se, että joku muu saa oikeuden solmia avioliiton, ei ole sinulta pois. Väitteesi on yhtä järjetön kuin jos minä vaatisin Elisalta internet-liittymän määräaikaisen sopimuksen purkamista sillä perusteella, että Elisa on tehnyt samanlaisen sopimuksen jonkun toisen asiakkaan kanssa sellaisella paikkakunnalla, jossa Elisalla ei ollut palvelutarjontaa sillä hetkellä kun minä tein oman sopimukseni.
Mielestäni Simo Alastalo siteeraa keskustelua uutisessa väärin. Räsänen ei sano, että samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliitto olisi ihmisoikeuksien julistuksen vastainen toisin kuin Alastalo uutisartikkelissa väittää.
Mitä Räsänen sanoo on, että ihmisoikeuksien julistus takaa avioliiton ihmisoikeutena vain miehelle ja naiselle. Valtioilla on tämän lisäksi mahdollisuus tarjota avioliittoa myös samaa sukupuolta oleville pareille, mutta ihmisoikeuksien julistus ei tähän pakota.
Mielestäni Räsänen ei sanonut haastattelussa, että samaa sukupuolta olevien parien avioliitto olisi ihmisoikeussopimuksen vastainen eli että se loukkaisi jonkun toisen ihmisen ihmisoikeutta. Ihmisoikeussopimus ei Räsäsen mukaan estä valtioita säätämästä tasa-arvoista avioliittolakia.
Joo, noin sen tosiaan voi ymmärtää. Eli Päivin mielestä samaa sukupuolta olevien avioliitto ei loukkaa ihmisoikeuksia, vaan ihmisoikeuksien julistusta;)
Jusu, kyllä Räsäsen puheista ja myös K24:n jutun pohjana olevasta referaatista on vain niin luettavissa.
Kyllä ihminen on luotu joko mieheksi tai naiseksi. Ei sukupuolineutraaliksi.
Homot ja lesbot ovat miehiä ja naisia. Ja tästä faktasta riippumatta on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole selkeästi kumpaakaan. Sunin mielestä intersukupuolisten liitot ovat myös ihmisoikeuksien vastaisia?
Kuuntelin koko haastattelun. Räsänen sanoo siinä, että ihmisoikeuksien julistuksen mukaan miehen ja naisen välinen avioliitto on julistuksessa mainittu ihmisoikeudeksi. Samoin hän sanoo, että julistusta ei voi tulkita siten, että samaa sukupuolta olevien avioliitto määriteltäisiin siinä ihmisoikeudeksi. Olen tästä Päivi Räsäsen kanssa täsmälleen samaa mieltä. Ihmisoikeuksien julistuksessa puhutaan vain miehen ja naisen välisestä avioliitosta.
Tätä lausuntoa on julkisuudessa tulkittu siten, että Päivi Räsäsen mielestä samaa sukupuolta olevan parin avioliitto olisi ihmisoikeuksien julistuksen vastainen eli toisin sanoen ihmisoikeuksien julistus pitäisi homoliittoja ihmisoikeusloukkauksena ja kieltäisi valtioita säätämästä lakia samaa sukupuolta olevien avioliitoista. Tällaista Päivi Räsänen ei haastattelussa missään kohti sano eikä tarkoita. Tämä on täysin väärä tulkinta hänen sanomisistaan.
Mielestäni K24 sekä Iltalehti tulkitsevat uutisissaan Päivi Räsästä väärin, mikä näyttää satavan eroakirkosta.fi palvelun laariin.
Päivi Räsänen todennäköisesti edesauttaa lain läpimenoa näillä kommenteillaan.
Kun lakiesitystä vastustavan leirin argumentit ovat tätä tasoa niin todennäköisesti aika monet eivät halua identifioitua tähän porukkaan
Sari, arvaa kenen kannanotot vaikuttivat sinun ja liikkeesi vaalimenestykseen Vantaalla?
Minäkin ajattelin, että noin hölmöillä puheilla saattaa olla vaikutusta myös eduskunnassa. Edustajat miettivät jo seuraavia vaaleja ja yrittävät haistella kansan ja omien äänestäjiensä tahtoa tarkasti. Kansan enemmistöhän kannattaa, ja siitä on lyhyt matka päätelmään, että äänestäjien enemmistökin saattaa kannattaa. Hyvin jännä tilanne;)
Kirkosta eroamistahan jo tämä Räsäsen avautuminen kiihdyttää reippaasti. Jos eduskunta vielä hylkää tasa-arvoisen avioliittolain, saattaa eroamisissa tulla loppuvuodelle Iso Jytky.
Teidän kannattaa ennemmin erota valtiosta ja muuttaa Ruotsiin. Siinä voittaisi jokainen.
Kiitos vinkistä Juha! Tuo menee kuitenkin vähän keskustelun aiheesta ohi. Kirjoittaisitko siitä mieluummin blogin?
Eräs lasta odottava homopari ilmoitti ottavansa lapsensa kummiksi lapsen biologisen äidin. Millaisia ovatkaan tulevaisuudessa lapsen oikeudet tuntea äitinsä ja isänsä sellaisina, kuin Jumala on tarkoittanut? Homoperheessä voi jatkossa olla joskus jopa tilanne, että lasta hankittaessa munasolun luovuttanut biologinen äiti asuu esim. samassa maassa, lapsen synnyttänyt äiti (vuokrakohtu)vaikkapa Intiassa. Kuka oikeastaan on äiti ja kuka isä? Lääketiede ja teknologia ovat mahdollistamassa monet asiat, mutta ei aina ajatella seuraamuksia!
Sari, argumentoinnin tasosta ja pätevyydestä voi kyllä olla kanssasi eri mieltä.
Mirja Rautkoskelle voi tulka yllätyksenä, mutta heteroparien adoptioissa on jo nyt näin, ja myös keinoalkuisissa raskauksissa heterojen hoidot ovat suurena enemmistönä. Mikään näistä ilmiöistä ei aiheudu homoudesta ja on sallittua myös heteroille.
Mirja, Sinä et taida ymmärtää, että ollakseen (post)moderni pitää lähteä siitä, että kaikki mielipiteet ovat yhtä arvokkaita aivan perusteluista ja niiden seurausvoikutuksista huolimatta. Sukupuolten ja -puolettomien todellinen tai kuviteltu tasa-arvo on niin tärkeä asia, että kansanedustajien tai sellaisiksi havittelevien on syytä vakavasti puolustaa sitä varsinkin, jos haluavat olla samaa mieltä kuin kaikki muutkin ovat, tai ainakin useimmat.
Lapsista ei kannata niinkään välittää, hehän eivät äänestä.
Pyrkiessään leimaamaan homoseksuaaleja kelvottomiksi ihmisiksi ja vanhemmiksi Mirja Rautkoski näyttää myös unohtavan sen, että kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista ei muuta Mirjan kertomaa esimerkkiä millään tavalla.
Nämä Mirjan esimerkin kelvottomat homostelijat voivat kutsua biologisen äidin kummiksi kutsuttiinpa heidän parisuhdettaan rekisteröidyksi parisuhteeksi tai avioliitoksi. Sillä ei ole mitään merkitystä.
En ehkä lähtisi pelkän loanheiton suuntaan vaan jos olisi Mirja Rautkoski, pyrkisin tuomaan sellaisia näkökohtia, joilla on jotain tekemistä lakimuutoksen kanssa. Uskoisin, että myös heteroseksuaalien elämästä löytyy epäkohtia, jos tarkoituksena on vain julkisesti nälviä täällä toisia ihmisiä.
Miten lienee biologisen isän ja äidin tuntemisen laita niissä heteroperheissä joissa lapsia hankitaan luovutetuilla sukusoluilla? (sellaista on tehty jo pitkään, että jos esim. aviomiehen siittiöt ovat kykenemättömiä hedelmoitykseen niin käytetään luovutettuja sukusoluja). Toteutuuko tällöin lapsen oikeus tuntea äitinsä ja isänsä sellaisina, kuin Jumala on tarkoittanut?
Entä sellainen aika yleinen tilanne, jossa pieni vauva annetaan adoptiolapseksi heteropariskunnalle, jotka eivät kerro lapselle keitä hänen biologiset vanhempansa ovat, eivätkä saata lasta yhteyteen heidän kanssaan?
Tarpeellisia ja tärkeitä kysymyksiä tuolla Mirjalla.
Tulevaisuudessa näyttää todella käyvän niin, että ”isä”-ja ”äiti” – käsitteet käyvät yhä enemmän epäselviksi, ja on yhä enemmän vain ”vanhempia”, joita voi olla lapsella kaksi tai kolme tai neljä – tai vaikkapa 10, jos ollaan polyamoriaperheessä. Käsittelyyn ensi viikolla eduskunnassa tuleva lakiehdotus tulee toteutuessaan todennäköisesti poikimaan lisää lakiehdotuksia. Kun Jumalan sanan mukaisesta ja kautta historian laajalti eri puolilla maailmaa eri uskonto-ja aatesuuntien parissa olleesta miehen ja naisen välisestä avioliitosta lähdetään tekemään nykyihmisen fantasioiden mukaisia ”sovellutuksia”, ollaan lopulta melkoisessa viidakossa!
Tunnen ja tiedän entisiä homoseksuaaleja, jotka ovat perustaneet heteroperheen ja iloitsevat siitä, samoin heidän lapsensa. Eikö tällaistakin luonnonmukaista vaihtoehtoa voitaisi vielä muistaa?
Rautkoski: ”Tunnen ja tiedän entisiä homoseksuaaleja, jotka ovat perustaneet heteroperheen ja iloitsevat siitä, samoin heidän lapsensa. Eikö tällaistakin luonnonmukaista vaihtoehtoa voitaisi vielä muistaa?”
Minun mielestäni luonnotonta on se, jos homo perustaa heteroperheen ja toimii näin luontaista identiteettiään vastaan. Ainahan voi näytellä onnellista, mutta ei sellainen liitto onnistu. Maailma tuntee kyllä moisesta näyttelemisestä lukuisia surullisia esimerkkejä.
Rautkoskelle vielä:
Telluksella tallustelee homoja ja heteroita ja vielä jotain siitä väliltäkin. Eiköhän olisi fiksuinta ja luonnollisinta tyytyä ihan vain siihen, millaisia olemme ja millaisiksi meidät on ”luotu”, eikä yrittää näytellä yhtään mitään muuta.
Seurakuntavaaleihin liittyvän keskustelun yhteydessä lupasin itselleni, että en ota enää kantaa kysymykseen sukupuolineutraalista avioliittolaista. Nyt kuitenkin ilmassa hypähtelee sellaisia sammakoita, että lakimiehenä on ihan pakko puuttua asiaan.
YK:n ihmisoikeuksien julistuksen juridinen merkitys on erittäin pieni. Se on luonteeltaan ja nimensä mukaisestikin vain ”julistus”, johon on koottu sellaisia asioita, joita YK:n silloiset jäsenmaat (tai oikeastaan 48 ns. länsimaata) pitivät tärkeinä. Julistuksessa ei ole sanktioita ja sillä ei ole juridista sitovuutta kansallisessa lainsäädännössä. Se on huomattavasti alempana kuin kv-ihmisoikeussopimukset, joihin itse asiassa kuuluisi vedota. Ministeri Räsäsen on pitänyt olla tästä tietoinen, joten hänen argumentointiaan on pakko arvostella. Virkavastuulla toimiva ministeri ei voi puhua muunnettua totuutta hallinnonalansa asioissa. Suorastaan koomista on, että ministeri sivuuttaa julistuksen 30. artiklan, joka nimenomaisesti kieltää julistuksen määräysten käytön ihmisoikeuksien rajoittamisperusteena.
Ihmisoikeuksien yleismaailmallista julistusta laadittaessa siihen otettiin siis asioita, joita pidettiin tärkeinä ihmisoikeuksien kannalta. Mukaan ei otettu sellaisia asioita, joiden suhteen ei ollut riittävää yksimielisyyttä. Esimerkiksi länsimaat eivät hyväksyneet vaatimusta, että julistukseen tulee ottaa määräys, jonka mukaan köyhällä vanhuksella on oikeus saada elatus omilta lapsiltaan (sellainen määräys muuten oli Suomenkin lainsäädännössä, mutta se on 70-luvulla kumottu). Tuon ministeri Räsäsen siteeraaman julistuksen kohdan rationa on korostaa yksilön oikeutta vapaasti valita puolisonsa esimerkiksi ilman suvun määräysvaltaa, eikä sillä ole tarkoitettu ottaa kantaa sukupuolineutraalin avioliiton suhteen.
Sukupuolineutraalin lain kannattajat katsovat, että ministerin argumentti on virheellinen, ja että julistuksen kohta nimenomaan oikeuttaa kaikki ihmiset solmimaan sellaisen avioliiton, kuin he itse haluavat. Tämäkään näkemys ei pidä paikkaansa: julistus ottaa vain ja ainoastaan kantaa miehen ja naisen oikeuteen solmia avioliitto, ei mihinkään muuhun. Mutta se, että julistus ei ota kantaa sukupuolineutraaliin avioliittoon, ei merkitse yhtään mitään. On muistettava, että vuonna 1948 homoseksuaalisuus oli useimmissa maissa (kuten Suomessa) kriminalisoitu teko. Julistukseen ei olisi ollut mahdollista ottaa mitään säännöksiä homoseksuaalien oikeuksista. Tämä ei ole mielipidekysymys, vaan faktaa. Etenkin nuorempien lukijoiden voi olla vaikea ymmärtää, miten näkemykset voivat muuttua.
Eli summa summarum: YK:n ihmisoikeuksien julistus ei ota minkäänlaista kantaa ns.sukupuolineutraaliin aviliittoon eikä sillä ole mitään merkitystä aviliittolakialoitteen eduskuntakäsittelyn suhteen. Ei puolesta eikä vastaan. Tässä suhteessa siis sekä ministeri että toimittaja ovat väärässä.
Ennen kuin alatte tuomita kirjoitustani niin huomatkaa: edellä en ole ottanut kantaa kysymykseen sukupuolineutraali avioliiton/homoliiton hyväksyttävyydestä. Se on kokonaan eri messun arvoinen ksymys. Väitän ainoastaan, että ministeri Päivi Räsänen tai kukaan muukaan eivoi vedota YK:n ihmisoikeusjulistukseen. Se ei mitenkään liity tähän asiaan.
Milloin ministeri Räsänen on väittänyt että avioliittolain muutos olisi ihmisoikeujulistuksen vastainen?
Argumentti on koko ajan ollut, ettei ihmisoikeudet edellytä lain muuttamista.
Jukka,
Päivi Räsänen nähdäkseni tulkitsi että YK:n ihmisoikeuksien julistus rajaa (normatiivisesti) avioliiton miehen ja naisen väliseksi.
Lakeja sen paremmin kuin allekirjoittajien yhteiseksi tahdoksi tarkoittamia julistuksia ei tehdä pelkästään niiden syntyajankohdan tarpeisiin. Varsinkin ihmisoikeuksien julistuksen ajateltiin jo aikanaan edustavan myös tulevaisuudessa ihmiskunnan yhteisiä arvoja siitä, millaisiksi yksilöiden oikeudet paikasta ja myös ajasta riippumatta nähdään. Aika hyvin ne ovat kestäneetkin.
Vaikka on selvää, että maailman muutos voi johtaa uusiin tilanteisiin joihin julistus ei vastaa, julistuksesta ei saa mitään tukea sukupuolineutraalille avioliitolle, koska asiaa koskevaa ihmiskunnan yhteistä tahtoa ei ole. Käsittääkseni sellaista tukea ei löydy myöskään yksityiskohtaisemmasta Euroopan ihmisoikeuksien julistuksesta. Tätä käsittääkseni Räsänen myös tarkoitti, vaikka juttu on laadittu siten, että hänen mukaansa sukupuolineutraalin avioliittolainsäädännön vastainen. Pointti oli kuitenkin se, ettei tällainen lainsäädäntö ole julistuksen valossa lainkaan ihmisoikeuskysymys.
Tasa-arvoisen avioliittolakiesityksen vastustamisessa vedotaan nykyään usein YK:n ihmisoikeuksien julistukseen. Nyt sen teki Päivi Räsänen mutta etenkin Tapio Puolimatka on harrastanut sitä jo pitkään.
Tapio Puolimatkaa haastateltiin Suomen ev.lut.Kansanlähetyksen julkaisemassa Uusi Tie-lehdessä tänä syksynä (nro 36/2014). Puolimatkan mukaan sukupuolineutraalin avioliittolain seurauksena lainsäädännöstä poistuisi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen määrittelemä ihmisoikeus ”tuntea vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan”. Puolimatka on julkaissut aiheesta myös kirjan tänä syksynä: ”Lapsen ihmisoikeus: oikeus isään ja äitiin” (Suunta-kirjat, 2014)
Matti Hilli :”YK:n ihmisoikeuksien julistuksen juridinen merkitys on erittäin pieni. Se on luonteeltaan ja nimensä mukaisestikin vain “julistus”, johon on koottu sellaisia asioita, joita YK:n silloiset jäsenmaat (tai oikeastaan 48 ns. länsimaata) pitivät tärkeinä.”
Mielestäni julistuksen juridinen merkitys on siinä, että se on kansainvälisen oikeuden perusta, jonka 193 maata on hyväksynyt ja sitä noudattaville kansainvälisille sopimuksille rakentuu kansainvälinen oikeus.
YK:n yleismaailmallista ihmisoikeuksien julistusta valmistelleen työryhmän vetäjä oli Eleanor Roosevelt, ja että julistus kattaisi kaikkien ihmisten oikeudet, siihen vaikuttivat mm. sekä konfutselaiset periaatteet että Tuomas Akvinolaisen filosofiset näkemykset.
Konfutselainen näkemys on, että on olemassa enemmän kuin yksi perimmäinen totuus ja Akvinolaisenkin mukaan ”on viisi tapaa tiedostaa Jumalan olemassaolo”.
Henk.koht. olen näkevinäni julistuksessa ikäänkuin vilahduksen ”taivasten valtakunnasta”. 🙂
n. 10 % lapsista eivät ole tunnustettujn isiensä biologisia jälkeläisiä, vaikka miltei kaikki asianosaiset näin luulevat. Miksi kukaan, joka puolustaa lapsen oikeutta tietää biologisen isänsä ja sen varjolla vastustaa sukupuolineutraalia avio-oikeutta, ei sinnikkäästi aja lapsen oikeutta tässä asiassa? Missä on kansanliike, mikä vaatii täydellisiä geenitestauksia sukulaisuussuhteiden selvittämiseksi? Taitaa olla niin, että lapsen oikeus biologisen isänsä tietämiseen kiinnostaa vain, jos siitä oletetaan olevan hyötyä omalle agendalle.
ps. Arvelen, että parinkymmenen vuoden kuluessa valtio tulee tarjoamaan täydellisen geenitestauksen kaikille halukkaille kansalaisilleen mm. sairauksen ennakoitavuuden vuoksi. Samalla myös geneettiset sukulaisuussuhteet selviävät. Siinä voikin olla sitten ruotimista.
”Taitaa olla niin, että lapsen oikeus biologisen isänsä tietämiseen kiinnostaa vain, jos siitä oletetaan olevan hyötyä omalle agendalle.”
Älä nyt tee omia tulkintojasi vain siltä pohjalta että haluat uskoa noin.
On varmaan totta, että tämä avioliiton muuttaminen sukupuolineutraaliksi on herättänyt huomaamaan lasten aseman. Ja lasten tärkeät oikeudet ja tarpeet, ja ennen muuta sen, että ne eivät ole itsestäänselvyyksiä.
Itselleni oikeastaan vasta tämän taistelun tiimellyksessä on selvinnyt avioliiton tärkeä yhteiskunnallinen merkitys. Lasten aseman ja kasvun turvaaminen. Ja se, että lapset tuntevat alkuperänsä ja juurensa, rakentavat identiteettinsä sen pohjalta, ja saavat sekä äidin että isän rakkautta.
Tämä avioliittolaki on sellainen asia, joka muuttaa ratkaisevasti vanhemmuuden käsitettä. En enää edes kysy tuleeko niin käymään, koska kaikki on menossa siihen suuntaan ”äitiyden vahvistamisen” myötä.
Tähän asti on ehkä helposti ajatellut, että kyllä Suomen valtio ja lainsäädäntö takaavat lapsille oikeudet ja mahdollisuudet olla yhteydessä biologisiin vanhempiinsa, mutta tässä silmät avautuu monessa muussakin asiassa. Luulin tosiaan aika pitkään, että eduskunnan ihmiset kyllä tietävät mitä tekevät…