Hei! Olli Valtonen muotoili omanlaisensa uskontunnustuksen, jonka tarkoitus ei ollut syrjäyttää alkuperäistä tunnustusta.
Minä laitan samaan soppaan lusikkani, muotoilen omani ja pyydän teitä Kotimaan lukijoita muotoilemaan omanne täällä vastausosassa. Kiinnostavaa tässä olisi kuunnella, mitä asioita ihmiset nostavat tärkeiksi itsellensä ihan arjen keskellä. En siis pyydä teitä syrjäyttämään vanhaa teologista uskontunnustusta, vaan luovan sen kylkeen jonkinlaisen kuvauksen, mitä uskominen sinulle merkitsee. Uskon, että saisimme lukea erilaisia ja kiinnostavia näkökulmia asiaan.
Alla uskontunnustukseni:
Minä uskon Luojaani, jonka kanssa koen pyhyyttä ja kiitollisuutta monissa elämäni hetkissä; kun saan virheeni anteeksi, pääsen jaloilleni, löydän tienviitan edestäni, koen myötätuntoa ja rakkautta ympärilläni, tunnen itseni riittäväksi, löydän hyvän sisältäni, kohtaan toisen kunnioittavasti, annan hyvän eteenpäin, saan toteuttaa itseäni ja voin iloita luonnon kauneudesta. Puutteellisenakin olen Luojani mestariteos.
Kiitos osallistumisestasi!
Wallentin: Aika tarkkaan väität tietäväsi ainakin sen, mitä silloin EI tapahtunut. Naturalistisille ennakkoasenteille en anna mitään arvoa.
Muille: Kotimaa-lehteä ainakin pidetään jonkinlaisena kirkon äänenkannattajana, oli se sitä virallisesti tai ei. En ole sitä vuosiin tilannut sen sekalaisen ja epäselvän linjan vuoksi. Mutta tämä oli itse asian kannalta sivuseikka. Mikähän sitten mahtaa olla Kotimaa24n taustayhteisö? Seurakuntalaisen taustayhteisöt tiedän, mutta en tämän Kotimaa24n. Ehkä se selviää jostain sivustalta, mutta enpä ole tullut tarkistaneeksi. Pitänee kysyä toimitukselta.
No kyllä aika kirkon äänenkannattajalta vaikuttaa. 🙂 Taustalla näköjään Kirkkopalvelutkin.
Wikissä seuraava tieto: ”Kotimaa Oy on suomalainen viestintätalo. Yhtiön ydinliiketoimintoja ovat lehti, asiakaslehtien kustantaminen sekä kirkollisten tarvikkeiden valmistus ja välittäminen sekä digitaaliset tuotteet ja palvelut. Sen omistavat Suomen evankelisluterilaisen kirkon organisaatiot ja paikallisseurakunnat.
Yhtiön tuotteita ovat muun muassa viikkosanomalehti Kotimaa, verkkomedia Kotimaa24 ja aikakauslehti Askel ja Veikko Virtasen urut, Juhavan kynttilät sekä Ateljé Solemniksen kirkolliset tekstiilit.
Tytäryhtiö Insight360 oy perustettiin 2016 tuottamaan suomalaisten arvoja, asenteita ja markkinakäyttäytymisiä kuvaavia segmentointeja, kohderyhmiä markkinoinnin tarpeisiin sekä näihin liittyvää koulutusta. Insight360 oy:n asiakaskunta koostuu markkinointiaan kehittävistä yrityksistä, kansalaisjärjestöistä kuten puolueista sekä seurakunnista. Yhtiön tuottamia segmentointeja ovat marraskuussa 2016 muiden muassa Media360°, Jäsen 360°, Liikunta360°, Terveys360° ja Ruoka360°.
Vuonna 2009 Kotimaa-yhtiöiden liikevaihto oli 22 miljoonaa euroa ja sen palveluksessa oli 125 henkeä. Kotimaa-yhtiöt on osa pääomistajansa Kirkkopalveluiden muodostamaa konsernia. Kotimaa-yhtiöt ja Kirkkopalvelut ovat seurakuntien ja järjestöjen oma palvelujen tuottaja.”
Olen ollut varsin hyvää pataa paikkakunnan kirkkoherrojen kanssa, vaikka eri linjoilla joistakin Raamatun ymmärryksistä olemmekin.
Vuosia sitten kirkkoherranvirastosta soitettin ja kerrottiin, että seurakunnan puolesta minulle on tulossa Kotimaa-lehti, jos otan tarjouksen vastaan. Kirkkoherra oli niin sanonut.
Oletan, että olen siis hiukan saanut kirkollisverorahoja omalle kontolleni, mitä kiitollisuudella edelleen muistelen.
Joten kyllähän tällä alustalla jotakin kirkollista kytkentää on. Mutta keskustelijoissa asuu se minun kiinnostukseni, ei alustoissa.
Ojala, tässä vähän valaistusta tiedonjanoosi:
https://www.kotimaa.fi/kotimaa/
Ojala: ”En ole sitä vuosiin tilannut sen sekalaisen ja epäselvän linjan vuoksi.”
Kas kun kuitenkin kirjoittelet tänne. Tuntuu kuitenkin kiinnostavan.
Ojala: ”Naturalistisille ennakkoasenteille en anna mitään arvoa.”
Taisi sitten tulla tasapeli. Minä taas jätän omaan arvoonsa henkimaailman hommat ja niihin uskovien höpinät.
Lisään vielä, että käytän varmasti virallisia, organisatorisia, byrokraattisia yms käsitteitä joskus epätarkasti, koska en ole niistä järin kiinnostunut. Muistan vain jostain saaneeni käsityksen, että ev.lut.kirkko jollain tavalla tukisi taloudellisesti ainakin Kotimaa-lehteä, mahdollisesti Kotimaa24:ääkin. Ilmeisesti siis väärä käsitys.
Mutta olen vain iloinen, jos käsitykseni on väärä, koska se merkitsee, etten omilla kirkollisverorahoillani ole mukana tukemassa näin epämääräistä sekametelisoppaa.
Wikipedian maininta ”kirkollis-yhteiskunnallinen” ei kyllä sovi ainakaan Kotimaa24:ään. Pikemminkin se on uskonnollis-yhteiskunnallinen, koska silloin siihen sisältyisivät kaikki uskomusperäiset aatesuunnaat ateismista alkaen :D.
Niinpä. Maininta, että Kotimaa-yhtiöt ja Kirkkopalvelut ovat seurakuntien ja järjestöjen oma palvelujen tuottaja. Seurakunnat nyt aivan selvä juttu vaan järjestöthän voivat olla mitä tahansa. Eli kai sitten niitä kirkolliverorahoja tähänkin käytetään.
Ojala: ”Wikipedian maininta “kirkollis-yhteiskunnallinen”
Lue tarkemmin. Wikipedia kertoo Kotimaan olevan kristillis-yhteiskunnallinen, ei kirkollis-yhteiskunnallinen.
Anita, olisiko ehkä jopa toivottavaa, että keskustelua ja vuoropuhelua käytäisiin kirkon asioista enemmänkin vai haluatko oikeasti vaientaa keskustelun. En oikein ymmärrä tätä näkemystäsi.
Heikki Halme sanoittaa asioita omalla tavallaan. Itselleni vanhat uskontunnustukset riittävät, en tarvitse uusia, sillä vanhoissa uskontunnustuksissa on sen verran dynamiittia, humalaa, avaruutta, syvällistä teologiaa ja siinä lepää marttyyrien siemen.
No Heikiltä voisi tietysti kysyä kaksi tärkeää kysymystä; ” Minä uskon Luojaani, jonka kanssa koen pyhyyttä ja kiitollisuutta monissa elämäni hetkissä; > Mikä tämän Luojan nimi on? Ja mitä hän on luonut?
” kun saan virheeni anteeksi, pääsen jaloilleni,” Miten tämä anteeksi antamus tapahtuu ja kuka antaa anteeksi ja millä perusteella?
No Heikiltä voisi tietysti kysyä kaksi tärkeää kysymystä; Mikä tämän Luojan nimi on? Ja mitä hän on luonut? V: kaiken olevaisen. nimellä ei niin väliä, mutta Luoja-sana kuvaa hyvin sitä.
Miten tämä anteeksi antamus tapahtuu ja kuka antaa anteeksi ja millä perusteella? V: viittaan tässä ihan kahden ihmisen väliseen anteeksiantamukseen, jossa on pyhän tuntua saajana ja antajana.
Kiitos Heikki vastauksesta, kristityille Jumalan, luojan nimi on tärkeä, Jeesus. ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.” ( Apt 4:12)
Kahden ihmisen välinen anteeksiantamus, saaminen ja antaminen ovat elämää kantavia asioista. Ne virkistävät mielen ja koko sielun. Vielä tärkeämpää on Jeesuksen anteeksiantamus; ” Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” ( 1 Jh 1:9)
Mä olen ajatellut, että pelastusta (helvetistä?) on saarnattu peloittelukeinona niille, jotka ovat uppiniskaisia, eivätkä usko toisen, paremman ihmisen sanaa. Mun luottamus ihmisen kirjoituksiin on aika vähäinen. Mun kaltaisia uppiniskaisia, jotka tuntevat mieluummin jumaluuden tai pyhuyden arjen hetkissä, taitaa olla aika paljon liikkeellä. Sami, mitä luulet, olisko meille sitten se Armo tarjolla, vaikkei ihan opillisesti ollakaan Raamatun mukaisia?
Minä voin kysyä myös omasta puolestani, onko
minulle tänään armo tarjolla kaikesta huolimatta?
Heikki, tietysti helvettiä voidaan käyttää lyömäaseena, kuten kaikkea Raamatullista aineistoa. Puhujalla, julistajalla, sielunhoitajalla, papilla ja saarnaajalla on siksi suuri vastuu.
Kokemus pyhyydestä arjen hetkissä ei välttämättä takaa mitään. Kristinusko on suhde persoonaan Jumalan Poikaan. Armo on varmasti jokaiselle tarjolla huolimatta siitä mitä me ajattelemme. Oman tahdon seuraaminen sulkee tietysti armon, mutta sen on meidän oma valintamme. ” Jeesus sanoi;
Kuinka usein olen tahtonut, mutta te ette tahdo ” . Tätäkin näkökulmaa on hyvä pohtia.
Armo ei olekaan armo, vaan sillä on ”armottomat ehdot”, jos vähän sanailen. Vakavasti, mitä ehtoja sille on mielestäsi, Sami?
Heikki kysymyksesi on varsin laaja ja syvällinen. Lyhyesti armo tarkoittaa rakkautta ja rajoja. Se on aina tätä. Aina. Tämä ei tietysti meistä kuulosta rakkaudelta ja vaadimme jotakin muuta. Jumalallakin on rajat ja hän kunnioittaa ihmisen omaa tahtoa, väkisin hän ei halua tehdä mitään.
Niin Sami, yrittihän Lutherkin rakkauden kautumuksen kautta löytää armon. Ei onnistunut. Olisihan Jumalan pitänyt myös kunnioittaa Paavalin tahtoa hänen vainotessaan kristittyjä. Jumala ei kuitenkaan katsonut tähän Paavalin ansioon.
Kosti, juuri tästä on kysymys. Jos ihminen haluaa seurata omaa tahtoa käy kuten edellä kuvasit.
Paavali on hyvä esimerkki siitä, että meille kaikille on luvattu armo ansiotta henkilöön katsomatta ja ilman mitään ehtoja.