Hei! Olli Valtonen muotoili omanlaisensa uskontunnustuksen, jonka tarkoitus ei ollut syrjäyttää alkuperäistä tunnustusta.
Minä laitan samaan soppaan lusikkani, muotoilen omani ja pyydän teitä Kotimaan lukijoita muotoilemaan omanne täällä vastausosassa. Kiinnostavaa tässä olisi kuunnella, mitä asioita ihmiset nostavat tärkeiksi itsellensä ihan arjen keskellä. En siis pyydä teitä syrjäyttämään vanhaa teologista uskontunnustusta, vaan luovan sen kylkeen jonkinlaisen kuvauksen, mitä uskominen sinulle merkitsee. Uskon, että saisimme lukea erilaisia ja kiinnostavia näkökulmia asiaan.
Alla uskontunnustukseni:
Minä uskon Luojaani, jonka kanssa koen pyhyyttä ja kiitollisuutta monissa elämäni hetkissä; kun saan virheeni anteeksi, pääsen jaloilleni, löydän tienviitan edestäni, koen myötätuntoa ja rakkautta ympärilläni, tunnen itseni riittäväksi, löydän hyvän sisältäni, kohtaan toisen kunnioittavasti, annan hyvän eteenpäin, saan toteuttaa itseäni ja voin iloita luonnon kauneudesta. Puutteellisenakin olen Luojani mestariteos.
Kiitos osallistumisestasi!
Kosti, kyllä kristityt pelastuvat armosta ( Ef 2). Egyptin faarao ( Ms) on hyvä esimerkki oman tahdon kulkevasta ihmisestä, joka seuraa omaa tahtoa. Näinkin voi käydä.
Sami, Paavali taisi olla oman tahdon tietä kulkenut vainooja. Hänen kohdallaan toteutui tuo sana, minkä hän oli itse kokenut (Room. 4:5), että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman armosta uskon kautta. Näin myös kävi.
Kosti, näinkin Jumala voi toimia. Ymmärrän ketunhäntäsi ystävä, mutta ei lähetä nyt tässä blogissa puhumaan vapaasta tahdosta, ehkä joku toinen blogi.
Ei Sami minulla ole mitään taka-ajatuksia tässä asiassa. Paavalihan oli juutalainen fariseus, joka ei Jeesusta tuntenut ennenkuin Hän ilmestyi Paavalille Damaskoksen tiellä. Kristitty hänestä tuli näinollen vasta sen jälkeen, kuten Raamatussa todetaan. En katso tätä asiaa vapaan tahdon vaan Jumalan armon kautta.
Ok, vapaa armo taas liittyy laajempii kysymyksiin ja loipulta tulemme kuitenkin tähänkin kysymykseen.
Paavali tahdostaan riippumatta kohtasi Jumalan. Emme löydä hänen tahdostaan mitään mikä edesauttaisi pelastumista. Faaraon kohdalla tilanne on toinen, vapaasta tahdostaan hän vastausti Jumalaa ja kun vapaata armoa tarjottiin, tuli torjunta. Miksi toinen torjun ja toinen käännytettiin väkisin.
En tiedä. Onko tahdolla jotakin tekemistä ja missä määrin ja missä määrin ei? Luterilaiset ovat lähestyneet kysymystä uskosta. Usko on se jolla on instrumentaalinen arvo joka tarttuu Kristukseen. Miksi joku saa sen toinen ei joku menettää toinen ei. En tiedä. Kuitenkin tekojen mukaan tuomio tulee, joka korostaa samalla ihmisen vastuullisuutta. Armosta olemme pelastetut kuten Paavali.