Jätin 7.5.2019 kirkolliskokoukselle ja keskusrahaston tilintarkastajille muistion, jonka julkaisen tiedustelujen johdosta nyt myös tässä blogissa. Kyseessä on julkinen asiakirja. Pahoittelen, että tekstin keskellä olevan taulukon rivitystä en nyt saa tämän paremmaksi. Taulukkoa pystyy kuitenkin lukemaan sarakkeittain.
Muistio: Huomioita Helsingin hiippakunnan toimintakertomuksesta ja tilinpäätöksestä 2018
Hiippakuntien (kapitulien) toiminta luetaan kirkossa osaksi kirkon yhteistä toimintaa. Hiippakuntien toimintaan varatut varat ovat osa kirkkohallituksen hallinnoimaa keskusrahaston budjettia. Yksittäisen hiippakunnan toimintakertomus ja tilinpäätös ovat osa kirkon keskusrahaston tilinpäätöstä, jonka hyväksyminen kuuluu kirkolliskokoukselle.
Hyväksyminen edellyttää, että toimintakertomus ja tilinpäätös on tehty oikein ja noudatetut menettelytavat vastaavat ohjeita. Helsingin hiippakunnan toimintakertomuksessa ja tilinpäätöksessä 2018 on kuitenkin puutteita, jotka edellyttävät lisäselvityksiä, ja varainkäyttöä, joka ei vastaa keskusrahaston ohjeita tai on niiden vastaista.
Hiippakunnan toimintakertomus on selvitys siitä, mitä piispa ja kapituli ovat vuoden aikana tehneet ja kuinka toiminnalla on edistetty piispan ja kapitulin vastuulle annettuja tehtäviä. Tilinpäätös on selvitys kuluista, joita toiminnan toteuttamisesta on koitunut.
Helsingin hiippakunnan toimintakertomus 2018 on edellisvuotisiin verrattuna poikkeuksellisen suppea, eikä siitä saa paljonkaan tietoa siitä, millaiseen toimintaan kapitulin vastuulle uskottuja resursseja on käytetty. Toimintakertomuksessa ei kerrota kapitulin mahdollisesti järjestämistä koulutuksista ja vastaavista. Kapitulin Englannin-matkasta on lyhyt maininta. Toimintakertomuksessa ei myöskään selvitetä, millaisista asioista on maksettu erillisiä palkkioita monille henkilöille. Kirjanpidon tositteista käy ilmi, että piispa Laajasalo on tehnyt useita matkoja sekä Suomessa että ulkomaille. Niiden aihetta ja liittymistä hiippakunnan toimintaan ei ole kuitenkaan kuvattu toimintakertomuksessa.
Kertomuksen mukaan Piispan päivä -nimisiä tilaisuuksia on järjestetty 19 kertaa, ja Facebook-viestintä on ollut vilkasta.
Tilinpäätöksen mukaan hyväksytyn budjetin mukainen menokehys on Helsingin hiippakunnassa ylitetty summalla, jota voidaan kirkon yhä kiristyvässä taloustilanteessa pitää huomattavana. Se, että Helsingin hiippakunnan taloudenpidossa monen eri tililuokan menokehys on ylitetty – menot ovat olleet jopa yli kaksinkertaisia budjetoituun nähden – ei selity yhdellä kalliihkolla oikeudenkäynnillä (Ruotsinpyhtään kirkkoherran irtisanomisen laillisuus), josta toimintakertomuksessa kerrotaan.
Toimintakertomuksesta ei käy ilmi, onko budjetin toteutumista seurattu, eikä siinä viitata talousarvion korjaamiseen tai kulujen hillitsemiseen budjettivuoden 2018 kuluessa. Lisäksi on huomattava, että diakonia-avustukset on kirjattu ohjeiden vastaisesti taseeseen eikä käyttötaloutta kuvaavaan tuloslaskelmaan. Ne on maksettu rahastovaroista eikä talousarvion mukaisesti hiippakunnan varsinaisista käyttömenoista. Jos kirjanpito olisi laadittu ohjeiden mukaisesti, olisi tullut näkyväksi, että menokehyksen ylitys on selvästi yli satatuhatta euroa, mikä merkitsee 7,4 prosentin määrärahaylitystä.
Kirkon keskusrahasto tarjoaa tuomiokapituleille kirjanpitopalvelujen lisäksi mahdollisuuden hankkia myös kulujen asiatarkistus- ja hyväksymispalvelut keskusrahastolta, ja jotkut tuomiokapitulit käyttävät tätä palvelua. Ilman sitä tuomiokapitulin on itse järjestettävä kulujen asiatarkistus ja hyväksyminen, johon kuuluu olennaisena osana virkamatkojen etukäteishyväksyntä ja toteutettujen matkojen kulujen asianmukaisuuden tarkistaminen. Toimintakertomuksesta ja tilinpäätöksestä ei selviä, kuinka tarkastamis- ja hyväksymismenettely on järjestetty Helsingin kapitulissa; keskusrahastolta sitä ei ole ostettu.
Piispa Askolan aikana tuomiokapitulin istunto teki keskusrahaston ohjeen mukaisesti päätökset piispan ulkomaan virkamatkoista. Menettelystä on luovuttu piispan vaihduttua. Toimintakertomuksessa mainitaan nykyisen piispan ulkomaanmatkoista ”piispanvihkimys Reykjavikissa” (tosiasiassa apulaispiispan vihkimys Skálholtissa) sekä tutustuminen lähetysjärjestöjen toimintaan Tel Avivissa. Kirjanpidon tositteista käy lisäksi ilmi, että Teemu Laajasalo on myös ollut kahdesti Brysselissä, mutta näistä matkoista ei kerrota toimintakertomuksessa mitään.
Tuomikapitulin päätösten ja keskusrahaston ohjesäännön väliset ristiriidat
Helsingin tuomiokapitulin taloudenpidossa on kiinnitettävä huomiota paitsi kulujen määrään, myös niiden syntymisen tapaan ja normistoihin, joita varainkäytössä on noudatettu.
Hiippakuntien ja tuomiokapitulien viranhaltijoiden kaikkialla Suomessa tulee noudattaa keskusrahaston matkaohjesääntöä (virastokollegion vuonna 2015 vahvistama matkustussääntö) ja virastokollegion tarjoiluohjetta (vahvistettu vuonna 2016).
Helsingin tuomiokapituli on näistä kaikkia tuomiokapituleja ja piispoja koskevista ohjeista välittämättä hyväksynyt 30.5.2018 vain Teemu Laajasaloa koskevan matka- ja vieraanvaraisuusohjesäännön, joka poikkeaa merkittävästi keskusrahaston ohjesäännöistä. Kapitulin päätökseen liitetyissä perusteluissa ei ole käsitelty lainkaan kirkkohallituksen antamaa, voimassa olevaa toimintanormistoa. Valmistelu on tämän vuoksi ollut puutteellista, ja Helsingin tuomiokapitulin päätös on perustunut olennaisesti vajavaiseen ja harhaanjohtavaan tietoon.
Päätöksen valmistelija ja esittelijä kokouksessa oli lainoppineen asessorin äitiysloman sijainen. Itse olin työesteen vuoksi ilmoittanut ennakkoon esteestä osallistua kyseiseen kokoukseen. Olen tutustunut päätökseen jälkikäteen asiakirjojen perusteella ja sen käytännön vaikutuksiin tilinpäätöstä tarkastellessani tänä keväänä.
Sen lisäksi, että kapitulin 30.5.2018 tekemä päätös on perustunut puutteelliseen valmisteluun, se on myös pätemätön. Kapituli käyttää keskusrahaston varoja ja on näin ollen keskusrahaston varainkäyttösääntöjen piirissä. Kapituli ei ole itsenäinen taloudellinen oikeushenkilö, vaan sen käyttöön uskotut varat tulevat keskusrahaston budjetista. Näin ollen Helsingin kapitulin ei ole mahdollista laatia sellaisia omia sääntöjä, jotka olisivat ristiriidassa keskusrahaston sääntöjen kanssa. Jokaista kapitulia sitoo keskusrahaston matkaohjesääntö sellaisenaan. Kyseinen ohjesääntö vastaa myös Suomen laista johdettuja virkamatkojen toimintaperiaatteita.
Se, että keskusrahaston säännöstöä ei ole noudatettu, näkyy Helsingin tilinpäätöksestä menokehysylityksinä ja käy ilmi tositteista, jotka on toimitettu keskusrahaston kirjapitoon. Kirkkohallituksen ohjeiden ja Helsingin kapitulissa hyväksytyn päätöksen eroja seurauksineen on havainnollistettu oheisessa taulukossa.
| Keskusrahaston voimassa oleva matkustussääntö (hyv. 2015) | Hgin kapitulin päätös ”Piispan vieraanvaraisuuden ja matkakorvausten periaatteet” 30.5.2018 (kursivoinnit alkutekstiin JK)
[JK:n lisäykset hakasulkeissa] |
Hgin toteuma tilinpäätöksen mukaan 2018 |
| ”Ulkomaan matkoista on aina tehtävä matkapyyntö, jonka hyväksyy esimies tai hiippakunnissa tuomiokapituli.” | ”Piispan viranhoidon luonteeseen kuuluu virkamatkojen tekeminen hiippakuntaan tai hiippakunnan ulkopuolelle. Virkamatkat liittyvät piispan tehtäviin hiippakunnassa ja koko kirkossa. Tuomiokapituli tekee virkamatkapäätöksen erikseen Euroopan ja Lähi-idän ulkopuolelle suuntautuvista virkamatkoista, joissa matkakulut korvaa tuomiokapituli. ” | Tuomiokapituli ei ole päättänyt piispan ulkomaanmatkoista, vaan niistä on ilmeisesti päättänyt piispa itse.
Matkaraportteja ei ole saatavissa kapitulista eikä keskusrahaston kirjanpidosta. |
| ”Kirkon ulkomaiseen edustukseen liittyvistä matkoista tekee päätökset kirkon ulkoasiain neuvosto tai sen työjaosto, vuoden 2016 alusta lähtien piispainkokous.” | – – | Helsingin HPK:ssa tämä ulkomaisen edustamisen ohje on jätetty huomiotta. |
| ”Virkamatka on tehtävä niin lyhyessä ajassa ja niin vähin kustannuksin kuin virkamatkan ja viranhaltijan tehtävän tarkoituksenmukaisen suorittamisen kannalta on mahdollista. Virkamatkasta suoritetaan korvausta vain edellä tarkoitetun edullisimman matkustustavan kustannusten mukaan.” | ”[Piispan] Normaalina majoitustasona pidetään hotellien tähtiluokituksessa 4-luokitusta.”
”[Piispan matkustaessa] Junassa käytetään ekstraluokkaa.”
|
Laajasalo on matkustaessaan noudattanut kapitulin häntä varten laatimaa omaa sääntöä, joka on mahdollistanut keskusrahaston ohjesääntöä kalliimman matkustamisen. Hänelle on korvattu kaikki kulut, ei ainoastaan edullisimman matkustustavan mukaisia kuluja. |
| ”Oman auton käyttö on mahdollista perustellusta, esimiehen hyväksymästä syystä. – – Taksin käyttö on mahdollista perustellusta syystä, kuten aikataulujen tai matkatavaroiden kuljetuksen vuoksi.” ”Oman auton tai taksin käyttö tai auton vuokraus on pystyttävä perustelemaan kokonaisedullisuudella, aikataulusyillä tai kuljetettavalla henkilö- tai tavaramäärällä. Jos perusteita ei ole, omalla autolla – – tehdystä virkamatkasta maksetaan korvausta sen mukaan, mitä matka olisi tullut maksamaan julkisia kulkuneuvoja käyttäen, jos tämä on edullisempaa.” | ”Hiippakunnan alueella käytetään [piispan matkustaessa] joko omaa autoa tai taksia tai taksiyhtiön tilausajokuljetusta. – – Hiippakunnan alueella oman auton tai taksin käyttö ei [piispan matkustaessa] edellytä erillistä perustelua.” | Laajasalo on vuonna 2018 ajanut omalla autollaan työajoja yli 6 000 km ja nostanut kilometrikorvauksia 2 400 euroa. |
| ”Virkamatka on tehtävä niin lyhyessä ajassa ja vähin kokonaiskustannuksin kuin matkan tarkoitus huomioon ottaen on mahdollista sekä käyttää energiatehokkainta matkustusmuotoa.” | ”Hiippakunnan alueella [piispan] oman auton tai taksin käyttö ei edellytä erillistä perustelua.” | Laajasalo ei ole perustellut runsasta oman auton ja taksin käyttöään. |
| ”Viranhaltijoiden tulee lentoja ja majoitusta järjestäessään valita halvin ja tarkoituksenmukaisin käytettävissä oleva vaihtoehto – – ” | ”[Piispan] Normaalina majoitustasona pidetään hotellien tähtiluokituksessa 4-luokitusta.”
”[Piispan matkustaessa] Junassa käytetään ekstraluokkaa.” |
Hgin piispan matkoissa ei ole noudatettu halvimman ja tarkoituksenmukaisimman vaihtoehdon periaatetta. |
| ”Jos puoliso tai muu perhe seuraa viranhaltijaa virkamatkalle, työnantaja ei vastaa heidän matkakustannuksistaan, ellei puolison tai perheen matkaan liity tilaisuuden järjestäjän perustelemia velvoitteita/tehtäviä”. [lihavointi alkutekstissä, JK:n huomautus] | ”Korvaus koskee piispan puolison edustusmatkoja piispan kanssa, kun piispan saamassa kutsussa edellytetään tai toivotaan puolison osallistumista tai sitä on pidettävä yleisen tapakulttuurin ja kirkon tehtävän vuoksi tarpeellisena. Tällaisia ovat muun muassa piispanvihkimysmessu, pohjoismaiset piipainkokoukset, ystävyyshiippakuntavierailut, lähetysjärjestöjen kenttävierailut, ekumeeniset vierailut, piispan viran yhteistyöverkoston maakunnalliset ja valtakunnalliset tapahtumat ja presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotot, ellei valtio korvaa kuluja. – Muista ulkomaille suuntautuvien piispan puolison matkojen kuluista päätetään erikseen.” | Laajasalon puoliso on Laajasalon päätöksellä osallistunut joillekin ulkomaan virkamatkoille. Hänen kulunsa on korvattu kirkon varoista, vaikka puolison matkaan ei ole liittynyt keskusrahaston ohjesäännön mukaisia ”tilaisuuden järjestäjän perustelemia velvoitteita/tehtäviä”. |
| ”Työlounaat oman henkilökunnan kesken eivät ole sallittuja talon ulkopuolisissa ravintoloissa ellei kyse ole henkilökunnan palkitsemisesta.” (virastokollegion päätös 17.3.2016) | ”Piispa voi harkintansa mukaan käydä työlounaalla tai työillallisella kollegojen, kaitsettavien tai yhteistyötoimijoiden kanssa. Tarjoiluun voi sisältyä kohtuullinen alkoholitarjoilu.”
|
Laajasalo on tarjonnut työtovereilleen työlounaita ym. aterioita. Tämä menettely on myös verohallinnon ohjeen vastainen; ”työlounaat” yms. tulisi ilmoittaa verottajalle verotettavaksi tuloksi.
|
Hiippakuntavaltuustolle toimitettujen ja kirjanpidossa tallennettujen asiakirjojen perusteella näyttää ilmeiseltä, että Laajasalo on noudattanut kapitulin häntä varten hyväksymää ohjesääntöä ja päättänyt itse virkamatkoistaan, määritellyt majoitustasonsa keskusrahaston ohjetta korkeammaksi ja käyttänyt omaa autoaan runsaaseen liikkumiseen ilman keskusrahaston matkaohjesäännön mukaista perustetta nostaen kuitenkin ajoistaan kilometrikorvaukset.
Esimerkkejä virheelliseen päätökseen pohjautuvista taloudellisista seurauksista. Laajasalo on ajanut omalla autollaan työajoja yhteensä yli kuusi tuhatta kilometriä vuoden aikana. Kilometrikorvauksia hän on näistä ajoista nostanut vuoden aikana noin 2 400 euroa verottomana tulona. Ajomäärä on huomattava suhteutettuna siihen, että hiippakunnan pinta-ala on pieni ja ylivoimaisesti suurin osa seurakunnista sijaitsee pääkaupunkiseudulla.
Oman auton kulukirjauksiin on kirjattu matkakohteita, mutta läheskään aina ei edes ajon tarkoitusta. Matkakulutositteiden mukaan Laajasalo on esimerkiksi huhtikuussa 2018 ollut Björn Wahlroosin vieraana tämän Joensuu-nimisessä kartanossa Salossa. Jos kyseessä on virkatehtävä, jostain tulisi käydä ilmi, miksi piispa on tehnyt tällaisen vierailun toisen piispan alueelle ja mikä on ollut vierailun aihe tai tulos. Jos kyseessä on yksityinen tapaaminen, siitä ei tulisi laskuttaa kirkkoa.
Laajasalo on syönyt ravintoloissa ns. työlounaita kirkon kuukausipalkkaisten työntekijöiden kanssa, vaikka ne keskusrahaston ohjesäännön mukaan ovat kiellettyjä (paitsi, jos kyseessä on henkilöstön palkitseminen, esim. joululounas, kunniamerkin juhlistaminen, eläkkeelle jääminen). Esimerkiksi Brysselissä Laajasalo on lounastanut kirkon varoin oman avustajansa Satu Huttusen, kirkkohallituksen Leena Kumlinin ja yhtymän Juha Rintamäen kanssa (151 e), vaikka tällaisessa tilanteessa kunkin olisi tullut maksaa lounaansa itse. Keskusrahaston ohjeen mukaan vieraanvaraisuutta saa tarjota vieraille, ei itselleen ja työtovereilleen tilanteessa, jossa läsnä ei ole yhtään varsinaista vierasta. Vieraita tulisi tilaisuudessa olla ohjeen mukaan ”vähintään yhtä monta kuin on isäntäväen edustajia”.
Laajasalon tapa laskuttaa oman auton käytöstä on aiheuttanut kerrannaiskustannuksia. Tositteista käy ilmi, että hän on jokaisen lentäen tehdyn matkan yhteydessä jättänyt autonsa lentokenttäparkkiin, jolloin pysäköintikulu jo muutaman päivän matkan ajalta on usein ollut 80-90 euroa. Edestakaiset taksimatkatkin tulisivat edullisemmiksi.
Erillisiä huomioita: Laajasalon henkilökohtaiset kulut hiippakunnan tilinpidossa
Kun oli käynyt ilmeiseksi, että toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen tiedoissa on epäselvyyksiä, otin yhteyttä kirkon keskusrahaston kirjanpitoyksikköön. Kirjanpitopäällikkö Markku Vasara ja taloushallinnon asiantuntija Seija Nieminen toimittivat tai näyttivät minulle pyytämäni kulutositteet, minkä ansiosta saatoin todentaa edellä kuvatut seikat.
Lyhyessä ajassa tekemäni satunnaiset otannat kulutositteista paljastivat muitakin epäkohtia, jotka olen listannut alle. Tarkastelin sekä Teemu Laajasalon kuluja (yhteydessä yllä selostettuun virheelliseen ohjesääntöön) että vertailun vuoksi parin muun Helsingin kapitulin viranhaltijan kuluja. Kyseenalaisia kuluja ei tekemälläni satunnaisotannalla löytynyt muilta kuin Laajasalolta. Alla olevat ovat pikaisella perehtymisellä poimittuja yksittäisiä esimerkkejä; ajankäyttöni ei ole sallinut minun käydä tositteita läpi järjestelmällisesti.
- Teemu Laajasalo on järjestänyt piispan käyttöön osoitetussa huoneistossa 17.8.18 vastaanoton, jonka kulut olivat 2502 euroa. Tästä pitopalvelun (Parfait Kuutschin) osuus oli 2 155 euroa ja Alkon kuitin osuus 347 euroa (alkoholeja ostettu 482 eurolla, mutta niitä tuli kuitin mukaan myös virka-asunnon juomavarastoon eli kaikkia ei lueta tämän tilaisuuden kuluihin). Tilaisuuden 51 osallistujasta lähes jokaisen nimi oli myös Laajasalon piispakampanjan kampanjaesitteen takasivulla julkaistussa tukijalistassa.
Kyseessä oli piispanvaalikampanjassa tukensa antaneille henkilöille pidetty kiitosjuhla. Keskusrahaston vakiintuneen linjauksen mukaan tällainen kulu on rinnastettavissa vaalikampanjan kuluihin, jotka piispan on maksettava omista varoistaan. (Keskusrahaston kirjanpitopäällikön mukaan linjausta sovellettiin 2018 esim. arkkipiispa Tapio Luoman järjestämään vastaavaan tilaisuuteen.)
Laajasalon vaalitukiryhmän tilaisuuden kulut 2502 euroa on näin ollen siirrettävä hiippakunnan/keskusrahaston tilinpäätöksestä Laajasalon itsensä maksettaviksi. Tilinpäätökseen ne voidaan vuodenvaihteen tilanteen mukaan kirjata saamisina, joiden periminen hoidetaan normaaliin tapaan.
- Islannin kirkko kutsui kesäkuussa 2018 Suomen arkkipiispan tai kirkkomme muun edustajan osallistumaan apulaispiispan vihkimykseen Skálholtissa heinäkuun 22. päivänä. Arkkipiispa päätti 9.7. lähettää tilaisuuteen Laajasalon kirkon edustajaksi.
Laajasalo on ostanut lentoliput (594 eur) luottokortilla 20.7. Hotellilaskusta (jonka Laajasalo on maksanut luottokortilla) näkyy, että matkalla oli mukana myös Taina Laajasalo.
Taina Laajasalon matkakulut on tositteiden mukaan maksettu kirkon varoista, vaikka Islannin kirkko ei ollut kutsunut häntä tilaisuuteen eikä hänellä ollut siellä ”tilaisuuden järjestäjän perustelemia vastuita/tehtäviä”, jotka keskusrahaston mukaan ovat edellytys puolison kulujen korvaamiseen. Nämä kulut kuuluisivat toisin sanoen Laajasalojen henkilökohtaisesti maksettaviksi.
- Brysselin-matkansa aikana Laajasalo on 26.9.18 asioinut liikkeessä nimeltä Création MC, osoite Rue Leopold 1 351, Jette, Bryssel, ja maksanut yritykselle 39,40€ kirkon luottokortilla. Kirjanpitoon toimittamaansa kuittiin Laajasalo on kirjoittanut ”TAXI”. Kuittiin merkitty yrityksen nimi ja osoite kuuluvat Création MC -hiussalongille. Meno 39,40 euroa on Laajasalon merkinnän perusteella kirjattu taksikuluksi, vaikka kuitissa parturiliikkeen tavalliseen tapaan ehdotetaan juomarahaa (pourboire) parturille.
Helsingin hiippakuntavaltuusto keskusteli tilinpäätöskokouksessaan 28.2. tästäkin yksityiskohdasta. Lakimiesasessori Ritva Saarion mukaan on mahdollista, että parturi ajaa myös taksia. Tämän selvittämiseksi soitin kyseisen kuitin antaneeseen liikkeeseen 5.3. ja keskustelin liikkeen omistajan kanssa. Kysyin, onko yritys parturiliike vai taksiyritys. Omistaja vastasi, että kyseessä on hiussalonki (salon de coiffure). Omistajan mukaan hän tai kukaan hänen parturi-kampaajistaan ei aja taksia eikä Création MC järjestä kuljetuspalveluja kenellekään edes erikseen pyydettäessä.
Näyttää siltä, että piispa Laajasalo on maksanut parturinsa kirkon luottokortilla ja liittänyt sen matkalaskuun taksikuluna. Tällaiset kulut kuuluvat kuitenkin piispan yksityistalouden puolelle.
Yllä olevat ovat yksittäisiä poimintoja. En ole pystynyt tällä aikataululla tutustumaan hiippakunnan viime vuoden tilinpidon tositteisiin kuin satunnaisotannoin. Jotta Helsingin hiippakunnan tilinpäätöksen asianmukaisuudesta voitaisiin varmistua, tilinpito tulee käydä läpi yksityiskohtaisemmin.
Tilinpäätöksen käsittely Helsingin hiippakunnassa
Esittelin Helsingin hiippakuntavaltuustolle 28.2.2019 edellä kuvatut epäkohdat. Esitin, että tilinpäätös palautetaan kapituliin korjauksia varten.
Esitykseni raukesi kannatuksen puutteeseen. Valtuusto päätti hyväksyä Hgin hiippakunnan tilinpäätöksen sellaisenaan. Tilinpäätöksen hyväksyivät hiippakuntavaltuutetut Susanna Airola, Reino Halonen, Soili Haverinen, Jorma Hentilä, Kirsi Hiilamo, Tarja Kantola, Virpi Koskinen, Paula Lehmuskallio, Tapio Leskinen, Tytti Matsinen, Jaakko Mikkola, Pekka Reinikainen, Kaija Salmela, Pekka Salomaa, Marjaana Toiviainen ja Wiking Vuori.
Jätin päätökseen eriävän mielipiteen ja koen velvollisuudekseni tuoda asian kirkolliskokoukseen.
Esitykseni kirkolliskokoukselle
Pyydän, että talousvaliokunta / kirkolliskokous tutustuu Helsingin hiippakunnan varainkäytön periaatteisiin ja toteumaan sekä ottaa kantaa siihen, pitääkö kirkon yhteisen toiminnan varainkäyttösääntöjä noudattaa myös Helsingin hiippakunnassa.
Ehdotan, että Helsingin piispan omaan ohjesääntöön perustuva käytäntö, kuten myös havainnot piispan henkilökohtaisten kulujen sisällyttämisestä hiippakunnan tilinpitoon raportoidaan keskusrahaston tilintarkastajille, jotta nämä voivat tehdä ehdotuksen, kuinka näiden toimintatapojen mahdollisesti aiheuttamat, perusteettomat kustannukset voidaan korvata kirkon keskusrahastolle.
Kiitoksia Johanna Korhoselle.
Tälläisessa Herran kukkarossa sitä sitten jäsenmaksunsa hoitavat elävät.
Miten tämä on ymmärrettävissä ? Onko jossain ”Herran kukkaro” ? Pääseekö sinne jäsenmaksulla ? Parturoidaanko siellä taxissa ?
Vai käykö ”Herran kukkarossa ” elävät toisten kukkarolla ?
Herran kukkaro on potti mistä jaetaan yhteistä hyvää niin katsottaessa.
Kirkolliskokouksessakaan ei asiasta syntynyt puhetta. Keitähän siellä on kristikansaa edustamassa niinsanotusti yhteisissä asioissa. Piispathan eivät ota kantaa mihinkään asioihin vaikka muistaakseni istumisesta saavat erillisen korvauksen.
Onnetonta tässä on se, ettei Laajasalo ole ottanut opikseen entisistä rikkeistään. Alaiset tuomiokapitulissa peittelevät piispan jälkiä parhaansa mukaan, ts. pimittävät sellaista, mistä on tullut tuomiokapitulissa tapa uuden piispan valtakaudella.
Kirkolle Laajasalo on onnettomuus, mutta Laajasalolle se näytää olevan yhdentekevää. Hänelle löytyy aina vientiä ja vihreämpää ruohoa kirkkoaitauksen ulkopuoleltakin. Politiikassa Laajasalolle on ottajia. Etenkin eräs puolue olisi ikionnellinen, mikäli tuhlaajapoika löytäisi siitä oikean kodin.
Blogistin nostamat esimerkit todistavat, että piispa ottaa kirkon seinistä irti jokaisen naulankin, jos se vain tipahtaa kämmenelle luottokortin hipaisulla.
Kiitos Johanna Korhoselle, että jaksat valvoa ja nostaa esiin, miten Helsingin tuomiokapituli käyttää verovaroja.
Huhhuh mitä tekstiä Tapio Tuomaala! Käy jo mielessä, että ylittääkö hyvän maun rajat? Mutta eikös Raamatun Tuhlaajapojalle käynyt lopulta ihan hyvin? Miten lienee meillä Helsingin hiippakunnassa.
En vertaa piispallista tuhlaajapoikaa Luukkaan kertomaan tuhlaajaan, koska en näe näissä henkilöinä samankaltaisuutta.
Kirkon tuhlaajapoika ei törsää perintöään, omaa rahaansa, kuten Ut:n tuhlaajapoika, vaan kuluttaa kirkollisveronmaksajien rahoja. Ehkä siinä menee monen lesken ja vähävaraisen vähiä ropoja. Yksin piispan alkoholilaskuilla moni köyhä saisi jokapäiväisen leipänsä.
”Teemu Laajasalo on järjestänyt piispan käyttöön osoitetussa huoneistossa 17.8.18 vastaanoton, jonka kulut olivat 2502 euroa. Tästä pitopalvelun (Parfait Kuutschin) osuus oli 2 155 euroa ja Alkon kuitin osuus 347 euroa (alkoholeja ostettu 482 eurolla, mutta niitä tuli kuitin mukaan myös virka-asunnon juomavarastoon eli kaikkia ei lueta tämän tilaisuuden kuluihin). Tilaisuuden 51 osallistujasta lähes jokaisen nimi oli myös Laajasalon piispakampanjan kampanjaesitteen takasivulla julkaistussa tukijalistassa.”
Hyväsiskoveli koruptio elää ja voi hyvin piispallisessa kaitsennassa. Joku voisi sanoa, että pukki pääsi kaalimaan vartijaksi, mutta eihän niin ole hyvän tavan mukaista todeta kirkollisessa mediassa, joten en väitä niin olevan.
Timo, minusta yllä esitetyn perusteella piispa Laajasalon toiminta ylittää hyvän maun rajan. Mitä mieltä sinä olet siitä?
Kohtuullista olisi hakea selvitysmies tahi nainen katsomaan missä välikädessä kapitulin henkilökunta on asiassaan katsoa ja hyväksyä Piispansa toiminta ja niihin liittyvät kulut taloudellisessa konjunktuurissa.
Onpa uskomatonta mälläystä verovaroilla. Synnyttääkö edes keskustelua kirkolliskokouksessa, saati toimenpiteitä. Ei voi olla totta! Mutta valitettavasti on. Parempi että en sano mitä mielessä on, koska tämä on arvokas kirkollinen julkaisu eikä ole suotavaa sanoa asiasta niin kuin se on.
Koomi sintahan tässä on Piispan syyttömyys mihinkään väärinkäyttöön yhteisen kirkollisen rahan käytössä siihen asti kun hänelle on kapitulista todistetusti annettu ohjeet menojensa kirjauksista.
Huolen ei pitäisi olla suuri kun ruoka, juoma ja matkakulut majoituksineen pysyvät ennallaan.
Vietävä noita virheitä asussa.
Täsmennyksenä vielä edelliseen; kun ja jos asia saa enemmän huomiota voi Piispa Laajasalo todeta toimineensa hyvässä uskossa menojensa kirjauksissa siihen asti kun Hänelle todistetusti on annettu kirjalliset ohjeet korvattavista menoista kirkon varoista.
Jos kapituli ei tahdo tai kykene asiaa hoitamaan kaatuvat seuraukset myös sinne hoitamattomasta asiasta.
En usko, että Laajasalo voisi tai edes ilkeäisi yrittää tuollaista selitystä. Tuon tason virkamies on vuorenvarmasti selvillä kirkon matka- ja edustusmenoja koskevista säännöistä.
Johanna Korhonen on tehnyt vastaansanomattoman hyvää työtä. Kiitos hänelle!
Kirjoituksen lopussa lukee:
”Esittelin Helsingin hiippakuntavaltuustolle 28.2.2019 edellä kuvatut epäkohdat. Esitin, että tilinpäätös palautetaan kapituliin korjauksia varten. Esitykseni raukesi kannatuksen puutteeseen. Valtuusto päätti hyväksyä Hgin hiippakunnan tilinpäätöksen sellaisenaan. Tilinpäätöksen hyväksyivät hiippakuntavaltuutetut Susanna Airola, Reino Halonen, Soili Haverinen, Jorma Hentilä, Kirsi Hiilamo, Tarja Kantola, Virpi Koskinen, Paula Lehmuskallio, Tapio Leskinen, Tytti Matsinen, Jaakko Mikkola, Pekka Reinikainen, Kaija Salmela, Pekka Salomaa, Marjaana Toiviainen ja Wiking Vuori.”
Semmoinen ihmetyttää kovasti, että yksikään näistä edellä mainituista valtuutetuista ei nähnyt mitään syytä olla hyväksymättä kapitulin tilinpäätöstä sellaisenaan. Kukaan heistä ei kannattanut Korhosen esitystä palauttaa tilinpäätös kapituliin korjauksia varten.
Muutama tuttava on kysellyt minulta tänään (luettuaan tämän blogikirjoituksen), että miten tälläinen meno on kirkossa mahdollista. Olen sanonut, että kirkossa on sellainen syvään iskostettu normi, että ikäviin asioihin ei puututa, ettei ”ykseys ja yhteys” vaarantuisi. Tässäkin tapauksessa taas näkee miten hyvin se on mennyt perille…
Kyllä, ja juuri näin.
Niin, ihan mielenkiintoinen seikka tämä, että blogin kirjoittajan esitykset luottamuselimissä eivät oikein saaneet kannatusta. Paitsi toki täällä.
Täysin sivuseikkana panin merkille, että Johanna Korhosen kymmenestä näkyvillä olevasta blogikirjoituksesta yhdeksän käsittelee piispa Laajasalon asumiseen tai talouteen/kirjanpitoon liittyviä kysymyksiä.
Helsingin hiippakunnan taloudenhoidon esiin nostaminen on tärkeää, koska se paljastaa, miten syvän moraalisen muutoksen Laajasalo on tuonut hallinnollisiin rakenteisiin. Kun instituutio on tärkeämpi kuin läpinäkyvyys ja oikeudenmukaisuus seurakuntalaisia kohtaan, niin silloin kirkko menettää arvopohjansa ja merkityksensä.
Laajasalo käyttää retoriikassaan taitavasti institutionaalista pelastusoppia. Hän on todennut, että kirkon eli hänen on talutettava ihmisiä taivaaseen. Hän tekee itsestään välttämättömän pelastuksen välikappaleen, ja tämän syötin kirkon konservatiivit ovat nielleet koukkuineen, jolloin pelastusinstituutio edustajineen on tärkeämpi kuin oikeudenmukaisuuden toteutuminen. On turvallista elää luksuselämää köyhien rahoilla, kun tietää institutionaalisen pelastusopin kannattajien sulkevan silmänsä epäkohdilta.
Seuraava ei tähän keskusteluun kuulu, mutta joudun sitä kysymään Laajasalon perustellessa piispallista asemaansa ihmisten taivaaseen taluttamisella.
Mitä tehtävää varten kirkko on? Hokema ”Tämä on Herran temppeli, tämä on Herran temppeli” eli Kristuksen kirkko, kaipaavat teologisia perusteluja. En vielä kuullut yhtäkään perustelua, joka nousee Raamatusta.
Kirkon pelastusopillinen hämäys perustuu pitkälti siihen, että se on kääntänyt kreikan oikeudenmukaisuutta tarkoittavan sanan vanhurskaudeksi. Koska oikeudenmukaisuus on Raamatun keskiössä, niin ellei oikeudenmukaisuus ole kirkon keskiössä, niin miten kirkko voi olla Kristuksen kirkko?
Apostolit olivat tinkimättömiä oikeudenmukaisuuden suhteen. Siitä lipsuminen johtaa hapantumiseen, Jumalan oikeudenmukaisen tahdon vastaiseen toimintaan. Laajasalon toiminta tuo esiin, miten laajalle hapantuminen on levinnyt Helsingin tuomiokapitulissa.
Johanna Korhosesta löytyy tinkimätöntä apostolista oikeudenmukaisuutta. Se on kirkolle arvokasta, koska jos työ otetaan vakavasti vastaan, niin silloin ryhdytään perkaamaan hapatusta. Hapatus on kuin puurakenteissa pesivä home, sädesienet. Kun ne huomataan ajoissa, niin muutaman laudan ja villojen vaihto auttaa. Mutta jos ketään ei kiinnosta, niin jossain vaiheessa rakennus on asuinkelvoton. Helsingissä aletaan olla siinä pisteessä, ettei muutaman laudan vaihto ehkä enää auta. Home näyttää leviävän nopeasti suotuisissa olosuhteissa.
Timo Airamaa, fakta on fakta riippumatta siitä, ”kannattaako” sitä joku vai ei. Havaintosi siitä, että tämän blogin kirjoitukset käsittelevät Laajasalon taloudellisten epäselvyyksien selvittämistä, pitää paikkansa, koska tämä on juuri se alusta, johon jäsennän ja arkistoin kaikki tämän aihealueen asiat. Olen ammatiltani kirjoittaja, ja suurin osa kaikesta kirjoittamastani julkaistaan aivan muualla.
Pidän tärkeänä, että Laajasalo-tapauksen dokumentaatio on huolellinen ja kaikille kiinnostuneille avoin. Tämä kirkollisia ja kirkosta kiinnostuneita tahoja palveleva alusta on se, jossa raportoin luottamushenkilötyöstäni tämän monivuotisen selvitystyön osalta. Eräistä muista teemoista olen kirjoittanut esim. kirkolliskokousten yhteydessä Tulkaa kaikki -blogissa.
Näitä Helsingin piispan rahankäyttöjuttuja seuratessa ihmetyttää, miksi muut piispat eivät kommentoi ilmeisiä väärinkäytöksiä mitenkään. Johtuuko vaikeneminen solidaarisuudesta piispakollegaa kohtaan? Vai onko syy raadollisempi, onko omassa toiminnassa samaa leväperäisyyttä verovarojen käytössä kuin Laajasalon tapauksessa? Näihin kysymyksiin odottaisi vastauksia piispoilta itseltään. Onko muissakin hiippakunnissa maan tapa, että pientä vilppiä katsotaan läpi sormien? Näinhän on tahty Helsingin hiippakunnassa, kunnes valtuuston puheenjohtaja nosti asiat päivänvaloon. Tyypillistä kirkon toiminnalle ja ”ykseyden vaalimiselle” on, että Johanna Korhonen ei ole saanut tukea muilta valtuuston jäseniltä. Asiat selvitetään vaikenemalla. Ei hyvältä näytä.
Herrojen ja rouvien kukkarolla käy kuhina. Jos tavallisessa perheessä hoidettaisiin raha-asiat samalla tavalla (yksi jäsen ei piittaa muiden tarpeista), voisi edunvalvonta olla ajankohtaista. Tässä tapauksessa myös valvonta on pettänyt. Edut ovat jääneet.
Yleensäkään kirkossa ei haluta huomata verovarojen jatkuvaa pienenemistä. Ei haluta myöntää, että tällaiset tapaukset edesauttavat sitä. Kirkon herrat eivät halua luopua etuoikeuksistaan pakonkaan edessä.
Tässä ei ole kyse taksimaksuista tai juhlien järjestämisestä vaan elämäntyyliksi tulleesta toiminnasta joka on jatkunut vuosikausia.
Tämä on kolmas kerta kun asiallisesti voidaan todeta entisen kirkkoherran j nykyisen piispan katsovan että hänellä on oikeus käyttää julkisia varoja oman harkintansa eikä sovittujen sääntöjen mukaan. Olisi toivonut että hän olisi oppinut aikaisemmasta kiinnijoutumisestaan jotakin. Nyt ei näytä siltä.
Pelkään että hän tulee lopulta tuhoamaan elämänsä jossakin haaksirikossa ja tuomaan suuren pettymyksen kaikille jotka ovat häneen uskoneet.
Kun luin tätä Laajasalon rahaliikennettä, niin äimistyin. Parturikin maksetaan työnantajan rahoista, ei mene nyt kaaliin.
Raha, jota luottokortilla käytetään, on kirkollisveroa. Köyhyysrajan alittavalla tulotasolla elää tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä, veikkaan että heistä ainakin puolet maksaa kirkollisveroa. He, niukkuudessa elävät ihmiset, kustantavat piispan parturin samaan aikaan kun itse tuskailevat mistä ruokaa perheelle, millä maksetaan sähkölasku, vuokra, lääkkeet. Jonkun omantunnon pitäisi nyt herätä – vaikka sen paremmin piispojen kuin muiden kirkollisten toimijoiden pätevyysvaatimuksiin ei kuulu omatunto, saattaisi olla aihetta lisätä pätevyysvaatimuksiin sekin.
Jotakin tässä kirkollisessa rahankäytössä ja sen valvonnassa on pahasti pielessä. Voisi olla ihan terveellinen kopaus ev.lut.kirkolle, jos tämä uutinen kirvoittaisi oikein joukkoirtisanoutumisen kirkon jäsenyydestä. Tällaisen uutisen pitäisi laajasti levitä kansalaisten tietoisuuteen, meistä kuitenkin vielä 60-70 prosenttia maksaa sitä kirkollisveroa, osaisimme arvioida tilannetta ja tehdä omat johtopäätöksemme siitä, millaista toimintaa haluamme tukea.
Muistelen joskus ollutta uutista, jossa kerrottiin, että jossakin diakoniassa ei enää tarjottu ruokapöydässä maitoa, koska siihen ei ollut varaa. Ja sitten rahaa suolletaan valvomatta muualle. Kyllä tästä kristilliset ajatukset ovat kaukana, vaan eipä niitäkään missään pätevyysvaatimuksena ole, pappeus riittää piispalle.
Näyttää siltä, että kirkon toimintaan (ainakin Helsingin hiippakunnassa) on syntynyt piilossa oleva alakulttuuri. Onneksi nykyaikana piilotteleminen on käytännössä mahdotonta.
Laajasalon toimista esiin tulleiden tietojen perusteella olen kyllä täysin äimistynyt. Täytyy ihmetellä röyhkeyttä, jolla hän toimii ja esiintyy. Ja ennen kaikkea sitä, että merkittävin reaktio toimintaan kirkon puolelta tuntuu olevan puolustelu ja hyssyttely.
Voi käydä niin, että Laajasalosta tulee oikea taivaan lahja sekä kirkolle että yhteiskunnalle. Kuten Leeni hieman ennakoi, seurauksena voi olla jälleen yksi piikki eroamiskäyrässä. Kirkolle tämä taas olisi tuhannen taalan paikka kunnolliseen puhdistukseen ja toiminnan korjaamiseen.
Hatunnosto Johanna Korhoselle: sitkeää, määrätietoista ja hyvin perusteltua laatutyötä!
Risto Korhonen :”Hatunnosto Johanna Korhoselle: sitkeää, määrätietoista ja hyvin perusteltua laatutyötä!”
Voihan tämänkaltaista ”kirkkopoliittista” tiedottamista tietysti sellaiseksikin sanoa:
”Vantaan seurakuntien luottamushenkilöt Sari Roman-Lagerspetz ja Johanna Korhonen pitävät kirkkohallituksen tiistaina julkisuuteen toimittamaa lähetysjärjestöselvitystä osoituksena vastuuttomista ja jopa työsyrjintää suosivista asenteista kirkon keskushallinnossa.
– –
Roman-Lagerspetz ja Korhonen lähettivät oman tiedotteensa asiasta keskiviikkona. Heidän mielestään kirkkohallituksen yhteenveto sisältää juridisia ja eettisiä virhepäätelmiä. ”Sekavilla perusteilla se oikeuttaa lähetysjärjestöjen harjoittaman naisten ja seksuaalivähemmistöjen syrjinnän, vaikka syrjintä on kirkossa ehdottomasti kiellettyä ja Suomen lain mukaan rikos”, Korhonen kirjoittaa tiedotteessa. Hänen mukaansa on valitettavaa, että kirkkohallitus asettuu syrjintää harjoittavien lähetysjärjestöjen suojelijaksi.”
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/sari-roman-lagerspetz-ja-johanna-korhonen-arvostelevat-kirkkohallituksen-lahetysjarjestoselvitysta
Saattaa mennä kuuroille korville, mutta yritän. Tuula, minusta sinun kannattaisi kirjoittaa ihan oma blogi tuosta ihan eri asiasta ihan eri paikkaan. Ei siis tämän blogin kommentteihin.