Näin sanoi eksegetiikan opettajani Helsingin yliopistossa Vanhan testamentin kurssilla. Se kurssi jäi mieleen, vaikka olinkin loppuosan siitä Israelissa. En kiistä hänen ammattitaitoaan ja tutkimuksiaan(nimikin saattaa tulla esille sitten kommenttiosiossa). Tämä kuitenkin kuvasti sitä, miten tieteellinen tutkimus ja monien kristittyjen näkemys Mooseksesta ei tahtonut mahtua samaan kuvaan. Toisille riittää Jumalan ilmoitus ja toiset vaativat paljon tieteellistä dataa.
Eero Junkkaalan näkökulmaa tähän alkuun:
”Saloviita on oikeassa siinä, että arkeologiset lähteet eivät kerro Mooseksesta. Mutta jo seuraava lause vaatii kommenttia: ”’Luvattu maa’ oli tuohon aikaan Ramses-faaraoiden provinssi, joten valloitustarinatkin ovat keksittyjä.” Ramsekset tekivät kyllä valloitusretkiä kanaanilaisten alueelle ja kauemmaskin, mutta Ramses II:n poika, Merneptah, mainitsee noin vuodelta 1208 eKr. olevassa stelassa sanan ’Israel’. Toinen Mooseksen kirja kertoo heprealaisten rakentaneen Egyptissä Ramseksen kaupunkia ja sillä perusteella Ramses II:n ajatellaan olevan eksoduksen farao. Näin kirjoittaa myös suomalainen edesmennyt egyptologian professori Rostislav Holthoer. Vaikka Mooseksesta ei olekaan suoranaisia arkeologisia löytöjä (kuinka voisi ollakaan?), niin israelilaisten suorittamasta maanvalloituksesta 1200-1100 -luvuilla eKr. on massiivinen todistusaineisto, kuten olen omassa väitöskirjassani osoittanut.”:https://eerojunkkaala.net/2018/06/13/mooses-ja-jeesus-huijausta/
Luin tuoreimman Raamatun myytit ja totuudet julkaisun (Tieteen kuvalehti Historia sarja), jossa Mooseksen aikaisia Raamatun tapahtumia käsiteltiin tieteen näkökulmasta. Tuon tässä nyt esille joitakin havaintoja.
A. Mooseksen arvoitus yhä auki ( Raamatun myytit ja totuudet s.12-13)
- Aikalaislähteet puuttuvat Mooseksesta toisin kuin Aadamista&Eevasta sekä vedenpaisumuksesta, jotka ovat osa Genesistä(1.Mooseksen kirjaa).
- Raamattu kertoo yksityiskohtaisesti kuinka Mooses pelasti Israelin heimot Egyptin vankeudesta ja faaraon orjuudesta
- 10 käskyn tarinalle on merkitystä sekä juutalaisille että kristityille. Ne ovat perustavanlaatuisen tärkeitä molemmissa uskonnoissa onhan käskyjen antaja itse Jumala
- Tarinan paikkansapitävyyttä ei ole voitu osoittaa.
- Historiantutkijoilla on tukenaan 4000 vuotta vanhoja papyrykselle kirjoitettuja tekstejä, joissa kerrotaan Egyptin vitsauksista sekä 3700 vanhoja geologisia todisteita ilmastonmuutoksesta, joka on voinut olla syynä israelilaisten siirtymiseen Niilin laaksosta itään.
- Näiden lisäksi löytyy vielä 3500 vuotta vanha egyptiläinen tarina sotilasjoukosta, jonka valtava vuorovesiaalto saarsi Sihorin laguuniin, nykyiseltä nimeltään Samal Sinaan, joka Siinain pohjoisosasssa.
- Yksikään lähde ei mainitse Moosesta. Ensimmäiset maininnat hänestä löytyvät egyptiläislähteistä vasta 200 eKr, tuhat vuotta Raamatun mainitsemien tapahtumien jälkeen.
B. Mooseksen aikaisten tapahtumien analysointi (Raamatun myytit ja totuudet s.19- )
- Koska historiallisia lähteitä ei ole löydetty hänen ajaltaan, niin tutkijat ovat siirtyneet yksittäisten tapahtumien analysointiin
- Egyptin vitsauksiin on löydettävissä tieteelliset perusteet (Esim. Niilin vesi muuttui vereksi=on olemassa sinilevää, joka pystyy tekemään tälläisen muutoksen. Vuonna 2016 Iranissa oleva Urmiajärvi muuttui punaiseksi)
- Punaisen meren jakaantuminen kahtia on tapahtuma, josta tutkijat ovat olleet kiinnostuneita.
- Ajatus meren jakaantumisesta kahtaalle sotii auttamatta järkeä ja tieteellistä ajattelua vastaan. Täysin mahdotonta se ei silti ole; tätä mieltä on ainakin joukko yhdysvaltalaistutkijoita, jotka vuonna 2010 havaitsivat, että tietynlaiset sää- ja tuuliolosuhteet voivat saada aikaan eräänlaisen käytävän jopa laajalle merialueelle. Ryhmän luoma tietokonesimulaatio osoittaa, etttä jos myrskytuuli puhaltaa 12 tuntia 101 kilometrin tuntinopeudella, syntyvä käytävä voisi kestää jopa neljä tuntia.
- Tieteellisesti ajatellen teoria, jonka mukaan tietynlainen sääilmiö olisi saanut vedet jakaantumaan Mooseksen edessä, on pelkkä arvaus. Vaikka sukeltajat ja arkeologit ovat etsineet vuosikymmeniä sinnikkäästi Punaisesta merestä merkkejä faaraon armeijasta, jäännöksiä sotilaista, hevosista ja taisteluvälineistä ei ole löytynyt.
- Raamatuntutkijat arvioivat, että Israelin joukko olisi ollut noin kahden miljoonan hengen suuruinen. Arkeologit eivät ole löytäneet luunpalaa tai jälkiä tulisijoista, jotka tukisivat väitettä, että Siinain erämaassa olisi 3000-4000 vuotta sitten ollut näin suuri joukko
- C. Palapeli kaipaa kokoajaa (Raamatun myytit ja totuudet s.20-21)
- Jumalan vuoreksi on ehdolla Negevin autiomaan lounaisosassa sijaitseva 487-metrinen Har Karlom. Tieteellisestä nälökulmasta sijainti on looginen. Siinainvuori on niemimaan eteläosassa, Har Karlom puolestaan pohjoisessa ja siten lyhimmän ja suorimman reitin varrella Egyptistä Kanaaninmaahan
- Exoduksen(2.Mooseksen kirja) mukaan ”Mooses rakensi vuoren juurella alttarin ja pystytti sen luo kaksitoista kivipatsasta Israelin heimojen mukaan”
- Har Karkomin juurelta eräs italiaistutkija on kaivanut esiin 12 kivipatsasta ja kivialttarin jäännöksiä pronssikautisen leiriytymispaikan luota. Löytö kertoo arkeologien mukaan että Siinainvuoren sijaan Har Karkom olisi se paikka, jossa Mooses kohtasi Jumalan. Sieltä on löydetty myös kaksi kivikaiverruksia, jotka muistuttavat kahta kivitaulua, joissa Mooses sai 10 käskyä.
- Jos lähdetään oletuksesta,e ttä Har Karkom on Raamatun tarkoittama paikka, Mooseksen vaellus voidaan ajoittaa vuoteen 2200 eKr eli tuhat vuotta oletettua aiemmin. Tämä vaikuttaisi palapelin paikalleen asettumiseen. Mooseksella saattaa olla yhteyksiä egyptiläisen Sinuhe-myytin kanssa. Se kertoo virkamiehestä, joka pakeni Kanaaninmaahan vuonna 1900eaa, saavutti merkittävän aseman ja voitti taistelussa syyrialaisen hallitsijan. Siitä kuka Sinuhe oli(kenties israelilainen) ei ole varmaan tietoa.
- Mooseksen tarinassa saattaa tutkijoiden mukaan piillä totuuden siemen. Egypti oli aikoinaan poliittinen ja sotilaallinen suurvalta, ja todennäköisesti sen mahdin alla eli pieniä kansakuntia tai niiden osia itäisen Välimeren alueilla, missä sijaitsee nykyään Israel ja Syyria.
blogin täydennys 13.7.2020
Päätin ottaa toisen näkökulman aiheeseen.
- Egyptin kronologiaa tulee muuttaa, koska tapahtumat on sijoitettu väärin
Sir Alan Gardiner, Egyptin historian arvovaltainen asiantuntija tunnustaa olennaiset ongelmat koskien Egyptin kronologiaa:
”Vaikka kuninkaiden listoista ja muista senkaltaisista apulähteistä, jotka ovat selviytyneet, on otettu kaikki irti, niin perustavanlaatuinen Egyptin historian dynastioiden kehys osoittaa masentavia aukkoja ja monia kyseenalaisia piirteitä… Mitä ylpeästi mainostetaan Egyptin historiana, on todellisuudessa vain kokoelma ryysyjä ja riekaleita.”4
Viimevuonna David Down (joka myöskin kirjoitti erityisen asiaan kuuluvan teoksen False History – Out with David and Solomon) ja Dr John Ashton kirjoittivat Unwrapping the Pharaohs: How Egyptian Archaeology Confirms the Biblical Timeline. Down on suorittanut arkeologisia tutkimuksia Egyptissä, Israelissa ja keski-idässä melkein puolen vuosisadan ajan. Kirjassaan he ehdottavat uudistettua kronologiaa, joka sovittaa Egyptin ja Vanhan Testamentin historian.
”On olemassa kertomus vanhasta hyvin arvostetusta arkeologista, joka kaivoi nuoren arkeologin vieressä Gezer:llä Israelissa.23 Nuori arkeologi pilkkasi Raamatun historiallista luotettavuutta, kun vanhempi arkeologi vastasi hiljaa: ”No, jos minä olisin sinä, en pitäisi Raamattua roskana”. Kun nuori arkeologi kysyi syytä, vanhempi vastasi: ”No, sillä nyt on vain tapana kuitenkin osoittautua oikeaksi.”
Tähän aikaan vuodesta kristittyjä tullaan pommittamaan ohjelmilla ja artikkeleilla, jotka esittävät Raamatun kuvausten Joosefista, heprealaisten orjuudesta, Mooseksesta ja Exoduksesta olevan legendoja ja myyttejä. Kuitenkin, kuten olemme nähneet, oikeisiin aikoihin asetettuna on olemassa runsaasti historiallisia ja arkeologisia todisteita, jotka vahvistavat 1. ja 2. Mooseksen kirjan kuvaukset.
Raamatullisen aikajanan synkronoiminen uusittuun Egyptin kronologiaan tulee vaatimaan lisää testausta, tutkimusta, kovaa työtä ja perusteellista tutkimusta. Ryhmä tutkijoita on lupaavassa alussa ja he hyödyntävät ammattimaisia tutkimustapoja ennakko-oletuksenaan, että Raamattu pitää paikkansa. Dr Clifford Wilson, Australian Arkeologisen Instituutin entinen johtaja sanoi sen parhaiten: ”En tiedä yhtäkään oikein todennettua arkeologista löytöä, joka olisi vastakkainen Raamatun kirjoituksille. Raamattu on kaikista tarkin historiallinen kirja, jonka maailma on koskaan nähnyt.” Löytyy täältä kokonaisuudessaan https://luominen.fi/egyptin-historia-ja-raamatun-ilmoitus-taydellisesti-yhteensopivat
Tänä aikana otsikot vain luetaan ja ne juuri muokkaavat mielipiteitä.
Kiitos huomiosta. Muutin hieman otsikkoa.
Ei kovin motivoivaa opetusta ole tuonkaltaiset väitteet, että Mooses ja samalla muukin Raamatun teksti perustuu legendoihin ja satuihin. Monet opettajiksi valmistuvat suorittavat yleisenteologian opinnot ja siinä saavat kuulla arvovaltaiselta taholta tämänkaltaista opetusta. Ei ole ihme, jolli synny motivaatiota lasten uskonnon opetukseen. Josta suoranaisena seurauksena on tylsät uskonnon tunnit alaluokilla. Ylemmillä luokilla ja lukiossa vakinaiset uskonnonopettajat kohtaavat sitten oppilaat joiden kiinnostus uskontoa kohtaan on kadonnut.
Onneksi en ottanut eksegetiikkaa pääaineeksi vaan Systemaattisen teologian. Sen opinnoissa oli jopa uskoa rohkaisevia näköaloja, kun sai tutkia mm. Nikean uskontunnustusta, reformaation aikakautta ja ekumeniikan näköaloja.
Juha Y-J,
Jos Mooses on eksegeettien mukaan taruhahmo, myös Kristuksen kirkastus on täyttä tarua, samoin kuin monet muut evankeliumien, koska niissä puhutaan Mooseksesta jne.
Uskosta jää jäljelle muutama moraaliopetus, muu on näiden mukaan siis sepitelmiä. Näillä lähtökohdillako siis ev.lut. toimihenkilöt nykyään koulutetaan?
Kyllä, tuloksetkin ovat näkyvissä. Muusta toiminnasta voi tulla jopa tutkintapyyntö, onko loukattu tasa-arvoa, jos opettaa toisin kuin mikä on sopivaa nykykäsitykselle.
Joo. En allekirjoita moniakaan eksegetiikan näkemyksiä kristillisen uskon kannalta, koska ne ovat tieteellistä tutkimusta, josta puuttuu Jumalan ilmoituksen näkökulma ja Raamattua ei pidetä pyhänä kirjana vaan tutkitaan kuin mitä tahansa muuta aineistoa(tai itseasiassa paljon kriittisemmin jopa)
Eksegetiikan kohdalta tilanne on hieman erilainen Uuden testamentin puolella. Tämä on vain yksi siivu kokonaisuudessa.
Tässä blogissa koitin hieman raapaista pintaa teologian opintojen kokonaisuudesta. Olet sinne näemmä kommentoinut, joten blogi on tuttu https://www.kotimaa.fi/blogit/aloitti-hengessa-lopetti-helsingissa-2/comment-page-1/#comments
Kokonaisuutena näkisin, että opinnot olivat antoisia, mutta hengelliset eväät tuli hakea pääosin muualta. Opinnot antoivat teologisia työkaluja ja valmiuksia toimia kirkon tehtävissä. Parhainta antia käytännön työhön olivat jumalanpalvelusharjoitukset ja seurakuntaharjoittelu sekä teinpä jopa harjoittelun ortodoksisessa uskonnonopetuksessa Espoossa. Tämä oli siis monikulttuurisuus harjoittelujakso, jossa sai valita eri tunnustuskuntaan kuuluvan harjoittelukokonaisuuden.
Itselle olivat tärkeitä Suomen Teologisen Instituutin eksegetiikan luennot, joissa otettiin huomioon laajemmin arkeologiset löydäkset ja lähdettiin siitä, että Raamattu on Jumalan Sanaa ja ilmoitusta.
Lain viimeaikaisen tulkinnan mukaan Raamattua saa kyllä siteerata, mutta sen sanomaa ei saa tulkita. Tästä syytä yksi kansanedustaja juuri on tutkinnan alla.
Lain viimeaikaisen tulkinnan mukaan Raamattua saa kyllä siteerata, mutta sen sanomaa ei saa tulkita. Tästä syytä yksi kansanedustaja juuri on tutkinnan alla.
No eihänse nyt aivan näin ole. Saat ihan vapaasti siteerata ja tulkinta Raamattua miten tykkäät, muta et saa siteerauksiasi ja tulkintojasi käyttää vastoin Suomen lakeja.
Vasarankin käyttäohjeita saan vapasti siteerata ja tulkita, mutta en saa lyödä vasaralla enkä edes käytöohjekirjalla ketään ilman seurauksia päähän, eikä auta että oman uskoni mukaan selitäsin sen olleen jumalallinen Thorin vasara…
”muta et saa siteerauksiasi ja tulkintojasi käyttää vastoin Suomen lakeja.”
-Tämä on epämääräisesti ilmaistu.
”Käyttää vastoin Suomen lakia” = kirjoittaa ylös tulkintasi niistä ja lähettää jollekin, jonka kuuluisi ottaa ne huomioon?
Voi Sari Sari, taas aloitit tapasi mukaan saivarrella kielipoliisina ja käsitemäärittelyjen sanelijana.
Ja Ilmaisuni on ko asiayhteydessä etenkin tuossä vaiheessa täysin täsmällinen. Kun sanon, että henkilöjuna lähti asemalta, ei minun tarvitse lauseen ja sanojen ymmärrettävyyden kannalta kertoa myös vaunujen sisustusta, eihän?
”Kun sanon, että henkilöjuna lähti asemalta, ei minun tarvitse lauseen ja sanojen ymmärrettävyyden kannalta kertoa myös vaunujen sisustusta, eihän?”
-Anteeksi nyt vain, mutta nämä rinnastuksesi eivät tässä yhteydessä oikein toimi.
Tarkoitin vain sitä, että jos sanoo että jokin on vastoin ”Suomen lakeja” olisi täsmennettävä mitä lakia ja miten. Ja otettava huomioon, että motiivilla on merkitystä siinä onko kyseessä rikos.
Sari, lause oli täysin riitävä sillä m i t ä ä n lakeja ei saa lähtökohtaisesti rikkoa. On sitten t o i n e n keskustelu mitenja milloinja missä ja kuka on mahdolisesti mitäkinrikkonut. Ja poikkeustapauksia on tietysti, esim. hengenpelastamisessa saat rikkoa tieliikennelakeja. Nämä ovat itsestäänselvyksiä.
Kun alat saivarrella jostain viestistä niin sinun täytyisi lukea myös mikälaiseen viestiin saivartelusi kohde on vastaus ja esim. tässä tapauksessa Pekka käytti absoluuttista sanontaa: sanomaa (siis Raamatun) e i s a a tulkita. Tämä väitehän on täyttä roskaa. Ja en ottanut tässä yhteydessä kantaa o n k o joku vastoin lakeja vaan sanoin ettei saa käyttää vastoin lakeja.
Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa.
Jari Haukka,
Itä-Suomen yliopistossa ortodoksisen teologian opiskelijat saavat saman eksegetiikan opetuksen kuin läntisen teologian opiskelijat. Mutta eksegetiikka Suomen kolmessa teologista koulutusta antavassa yliopistossa ei ole samasta puusta veistettyä.
Jari Haukka: ”Jos Mooses on eksegeettien mukaan taruhahmo, myös Kristuksen kirkastus on täyttä tarua, samoin kuin monet muut evankeliumien, koska niissä puhutaan Mooseksesta jne.”
Aivan niin. Tarua ja legendaa. Tämän todentaa myös se, että Jeesus piti Nooaa ja Raamatun esittämää vedenpaisumusta todellisena tapahtumana, vaikka sitä ei ole koskaan tapahtunut.
Antero Syrjänen,
mistä tiedät? Olitko silminnäkijänä?
Meidän ei tule arvioida Raamatun kertomuksia tieteen totuuskäsitysten mukaan. Niitä ei ole talletettu meidän päämme vaan sydämemme vataanotettavaksi. ’Päällä’ tarkoitan älyllistä pohdiskelua, ’sydämellä’ elämämme arvoja ja päämääriä. Usko ei ole kirjaimellista totenapitämistä vaan ojentautumista sen mukaan, mitä toivotaan.
Teologia on yksi näkökulma todellisuuteen. Sen tutkimustulokset eivät voi tehdä tyhjäksi Jumalan olemassaoloa ja Jeesuksen ylösnousemusta. Jumala on meidän inhimillisen käsityskyvyn yläpuolella. Enemmistö tutkijoista pitää kuitenkin sentään Jeesusta historiallisena henkilönä.
Tuskin kaikkia Raamatun kirjoja on kirjoitettu meille. Sen enempää sydämelle kuin päällekään. Ja melkoinen osa on sellaista asiaproosaa, ettei siitä sydän, toivo ja luottamus juuri kostu.
Näin varmaan on, Teemu Kakkuri. Myönnän yksinkertaistaneeni ajatusta. Raamattu avautuu tavalliselle lukijalle kai usein katkelmina, kohti käyvinä oivalluksina. Niistä saattaa sitten tulla koko elämän mittaisia ’huoneentaluja’.
Hyvä Martti P,
Ongelman ydin on, että protestanttisen perinteeseen kuuluu, että kuka tahansa voi julistaa oman Raamatun tulkintansa ja pitää sitä oikeana. Ja seuraavaksi perustaa oman ”kirkon” ja ryhtyä sen saarnaajaksi. Erilaisia protestanttisia ryhmiä onkin kymmeniä tuhansia, jokaisella oma totuutensa.
Ongelma on siis tuo Lutherin keksimä idea ”sola scriptura”, joka on aiheuttanut paljon väärinymmärrystä ja hajaannusta.
Yli-Jaakkolan kokemukset vastaavat muutettavat muuttaen niitä, mitä meillä 1980-luvun alun konservatiiviopiskelijoilla oli.
Nyt on vaarallista ehdottaa kovin vallankumouksellisia uudistuksia muinaisen Egyptin kronologiaan, koska modernit ajoitusmemetelmät ratkaisevat. Sitten on toinen asia, kuinka arkeologiset löydöt ja Raamattu (sekä muut kirjalliset antiikin ajan dokumentit sovitetaan yhteen).
Minun opiskelun alkuaikanani Heikki Räisäsen perintö eli vielä aika vahvasti eksegetiikassa.
En kyllä muista törmänneeni heihin, jotka pitivät rukouspiiriä ennen eksegetiikan tuntia, että Herra varjelisi hapatukselta. Kuitenkin kyllä vastakkainasettelu STI vs. tiedekunnan eksegetiikka oli ilmeistä.
”Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut.” Joh. 5:46
Usko ei ole joka miehen. Paljon on niitä, jotka kadotukseen menevät.
Moosekseen uskominen oli Jeesuksen aikana Mooseksen kirjoihin eli Tooraan uskomista. Se on hieman eri asia kuin Mooseksen henkilön historiallisuuteen uskominen. Tässäkin tulee eteen totenapitämisen ja jonkin varaan uskaltautumisen ero.
Silti Jumalan tahto on ihmisten pelastuminen.
”Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” (1.Tim.2:3-4)
”47 Mutta jos te ette usko hänen (Mooseksen) kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun (Jeesuksen) sanojani?” Joh. 5:47
Martti Pentti. Uskaltautuva luottamus jonkin tekstin varaan edellyttää kai sitä, että voi luottaa tuon tekstin paikkansa pitävyyteen? Eli luottamusta edeltää historiallinen luotettavuus. (Tämä ei sulje pois sitä tosiasiaa, että monet Raamatun tekstit on alun perin kirjoitettu perin toisenlaisella logiikalla ja tarkkuudella kuin meidän aikamme fundamentalistiset liikkeet ajattelevat).
”Luottamusta edeltää historiallinen luotettavuus.” Miksi näin olisi? Raamatun ’historiallinen luotettavuus’ lienee nykyisin tietoa kirjoitusten alkuperästä ja myöhemmästä muokkauksesta kirjalliseen muotoon. Kuka on kertonut kenelle, milloin ja miksi? Kuka on koonnut perinteen ja toimittanut sen kirjaksi? Milloin kirjoitus on hyväksytty pyhien tekstien joukkoon? Tämä tieto voi olla tärkeää tieteellisesti asennoituvan lukijan luottamuksen heräämiselle ja vahvistumiselle. Toisenlainen luonne kokee, että viesti on syvällisellä tavalla totta piittaamatta siitä, onko Simson todella surmannut tuhat miestä aasin leukaluulla tai Joona ollut kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä.
Hyvät toverit,
Ongelmana on tuo ”sola scriptura”, josta protestanttienkin olisi jo aika päästä yli. Raamattua on kirjoitettu osa Kirkon Traditiota, mutta vain osa eikä läheskään kaikki. Kokonaisvaltainen osallistuminen Kirkon elämään on olennaista, ei hiusten halkominen jostain kirjoituksista.
PS. Olen muuten sitä mieltä, että uusi raamatunkäännös (vai väännös?) aliarvioi lukijaa ja pahoinpitelee kieltä. Kyseessä ei ole edes oikeastaan käännös vaan ideologisesti mukailtu uusi tulkinta, johon on sepitetty uutta tekstiä. Siis aito väärennös (sic.).
Teemu Kakkurille: Toisaalta myös mitä tylsimmät sukuluettelot voivat yllättävällä tavalla puhutella meitä Pyhän Hengen käytössä. Kirjaimellinen ja hengellinen raamatuntulkinta viihtyvät yhdessä.
Olen samaa mieltä tästä. Ennen teologian opintoja lähdin pitämään hengellisiä puheita pääosin siitä näkökulmasta, mitä Jumala on tehnyt minun elämässä ja mitä voisi opettaa Raamatun kohtien avulla siitä. Teologian opiskelu on rohkaissut entistä enemmän tutustumaan kunkin Raamatun kirjan ja kohdan kontekstiin ja mitä se tarkoitti alkuperäisille lukijoille.
Lutherhan lähti tulkitessaan Raamatun tekstejä juuri tuosta kirjaimellis-kieliopillista merkitystä, joka on samalla hengellinen merkitys. Tulkitessaan tekstejä hänen luottamuksensa Raamatun totuuteen – myös historiallisissa yksityiskohdissa – näkyy Lutherin koko tuotannossa. Vuonna 1520 hän kirjoittaa: ”Raamattu ei ole koskaan erehtynyt.” (WA 7, 316), kuten myös 7 vuotta myöhemmin (WA 23, 122) Lisäksi myös Galatalaiskirjeessä 1535.” Tämä Lutherin tulkintatapa ei taida oikein vastata nykyajan tarpeita.
”Ongelman ydin on, että protestanttisen perinteeseen kuuluu, että kuka tahansa voi julistaa oman Raamatun tulkintansa ja pitää sitä oikeana. Ja seuraavaksi perustaa oman “kirkon” ja ryhtyä sen saarnaajaksi. Erilaisia protestanttisia ryhmiä onkin kymmeniä tuhansia, jokaisella oma totuutensa.
Ongelma on siis tuo Lutherin keksimä idea “sola scriptura”, joka on aiheuttanut paljon väärinymmärrystä ja hajaannusta. ”(Jari Haukan kommentti)
Tässä on varmasti aivan todellista ja aiheellista kritiikkiä. Olemme hajanainen porukka. Lisäksi monet meistä haluavat omistaa totuuden. Onko sinulla Jari Haukka ehdotusta tähän protestaattien ongelmaan? Kenties tulisi palata juurille… Niin sekin tarkoittaisi monille niin eri asioita. Kuka kirkkoisistä on Augustinuksen ohella tärkeässä roolissa? Tulisiko kenties palata Apostolien tekojen malliin, kuten monet itsenäiset protestanttiset ja jopa osa luterilaisista haikailee