Eksegeetti väitti, että Mooses on yhtä historiallinen kuin Väinämöinen

Näin sanoi eksegetiikan opettajani Helsingin yliopistossa Vanhan testamentin kurssilla. Se kurssi jäi mieleen, vaikka olinkin loppuosan siitä Israelissa. En kiistä hänen ammattitaitoaan ja tutkimuksiaan(nimikin saattaa tulla esille sitten kommenttiosiossa). Tämä kuitenkin kuvasti sitä, miten tieteellinen tutkimus ja monien kristittyjen näkemys Mooseksesta ei tahtonut mahtua samaan kuvaan. Toisille riittää Jumalan ilmoitus ja toiset vaativat paljon tieteellistä dataa.

 

Eero Junkkaalan näkökulmaa tähän alkuun:

”Saloviita on oikeassa siinä, että arkeologiset lähteet eivät kerro Mooseksesta. Mutta jo seuraava lause vaatii kommenttia: ”’Luvattu maa’ oli tuohon aikaan Ramses-faaraoiden provinssi, joten valloitustarinatkin ovat keksittyjä.” Ramsekset tekivät kyllä valloitusretkiä kanaanilaisten alueelle ja kauemmaskin, mutta Ramses II:n poika, Merneptah, mainitsee noin vuodelta 1208 eKr. olevassa stelassa sanan ’Israel’. Toinen Mooseksen kirja kertoo heprealaisten rakentaneen Egyptissä Ramseksen kaupunkia ja sillä perusteella Ramses II:n ajatellaan olevan eksoduksen farao. Näin kirjoittaa myös suomalainen edesmennyt egyptologian professori Rostislav Holthoer. Vaikka Mooseksesta ei olekaan suoranaisia arkeologisia löytöjä (kuinka voisi ollakaan?), niin israelilaisten suorittamasta maanvalloituksesta 1200-1100 -luvuilla eKr. on massiivinen todistusaineisto, kuten olen omassa väitöskirjassani osoittanut.”:https://eerojunkkaala.net/2018/06/13/mooses-ja-jeesus-huijausta/

 

Luin tuoreimman Raamatun myytit ja totuudet julkaisun (Tieteen kuvalehti Historia sarja), jossa Mooseksen aikaisia Raamatun tapahtumia käsiteltiin tieteen näkökulmasta. Tuon tässä nyt esille joitakin havaintoja.

A. Mooseksen arvoitus yhä auki ( Raamatun myytit ja totuudet s.12-13)

  • Aikalaislähteet puuttuvat Mooseksesta toisin kuin Aadamista&Eevasta sekä vedenpaisumuksesta, jotka ovat osa Genesistä(1.Mooseksen kirjaa).
  • Raamattu kertoo yksityiskohtaisesti kuinka Mooses pelasti Israelin heimot Egyptin vankeudesta ja faaraon orjuudesta
  • 10 käskyn tarinalle on merkitystä sekä juutalaisille että kristityille. Ne ovat perustavanlaatuisen tärkeitä molemmissa uskonnoissa onhan käskyjen antaja itse Jumala
  • Tarinan paikkansapitävyyttä ei ole voitu osoittaa.
  • Historiantutkijoilla on tukenaan 4000 vuotta vanhoja papyrykselle kirjoitettuja tekstejä, joissa kerrotaan Egyptin vitsauksista sekä 3700 vanhoja geologisia todisteita ilmastonmuutoksesta, joka on voinut olla syynä israelilaisten siirtymiseen Niilin laaksosta itään.
  • Näiden lisäksi löytyy vielä 3500 vuotta vanha egyptiläinen tarina sotilasjoukosta, jonka valtava vuorovesiaalto saarsi Sihorin laguuniin, nykyiseltä nimeltään Samal Sinaan, joka Siinain pohjoisosasssa.
  • Yksikään lähde ei mainitse Moosesta. Ensimmäiset maininnat hänestä löytyvät egyptiläislähteistä vasta 200 eKr, tuhat vuotta Raamatun mainitsemien tapahtumien jälkeen.

B. Mooseksen aikaisten tapahtumien analysointi (Raamatun myytit ja totuudet s.19- )

  • Koska historiallisia lähteitä ei ole löydetty hänen ajaltaan, niin tutkijat ovat siirtyneet yksittäisten tapahtumien analysointiin
  • Egyptin vitsauksiin on löydettävissä tieteelliset perusteet (Esim. Niilin vesi muuttui vereksi=on olemassa sinilevää, joka pystyy tekemään tälläisen muutoksen. Vuonna 2016 Iranissa oleva Urmiajärvi muuttui punaiseksi)
  • Punaisen meren jakaantuminen kahtia on tapahtuma, josta tutkijat ovat olleet kiinnostuneita.
  • Ajatus meren jakaantumisesta kahtaalle sotii auttamatta järkeä ja tieteellistä ajattelua vastaan. Täysin mahdotonta se ei silti ole; tätä mieltä on ainakin joukko yhdysvaltalaistutkijoita, jotka vuonna 2010 havaitsivat, että tietynlaiset sää- ja tuuliolosuhteet voivat saada aikaan eräänlaisen käytävän jopa laajalle merialueelle. Ryhmän luoma tietokonesimulaatio osoittaa, etttä jos myrskytuuli puhaltaa 12 tuntia 101 kilometrin tuntinopeudella, syntyvä käytävä voisi kestää jopa neljä tuntia.
  • Tieteellisesti ajatellen teoria, jonka mukaan tietynlainen sääilmiö olisi saanut vedet jakaantumaan Mooseksen edessä, on pelkkä arvaus. Vaikka sukeltajat ja arkeologit ovat etsineet vuosikymmeniä sinnikkäästi Punaisesta merestä merkkejä faaraon armeijasta, jäännöksiä sotilaista, hevosista ja taisteluvälineistä ei ole löytynyt.
    • Raamatuntutkijat arvioivat, että Israelin joukko olisi ollut noin kahden miljoonan hengen suuruinen. Arkeologit eivät ole löytäneet luunpalaa tai jälkiä tulisijoista, jotka tukisivat väitettä, että Siinain erämaassa olisi 3000-4000 vuotta sitten ollut näin suuri joukko
    •                                                                                                                                                                                                                      C. Palapeli kaipaa kokoajaa (Raamatun myytit ja totuudet s.20-21)
    • Jumalan vuoreksi on ehdolla Negevin autiomaan lounaisosassa sijaitseva 487-metrinen Har Karlom. Tieteellisestä nälökulmasta sijainti on looginen. Siinainvuori on niemimaan eteläosassa, Har Karlom puolestaan pohjoisessa ja siten lyhimmän ja suorimman reitin varrella Egyptistä Kanaaninmaahan
    • Exoduksen(2.Mooseksen kirja) mukaan ”Mooses rakensi vuoren juurella alttarin ja pystytti sen luo kaksitoista kivipatsasta Israelin heimojen mukaan”
    • Har Karkomin juurelta eräs italiaistutkija on kaivanut esiin 12 kivipatsasta ja kivialttarin jäännöksiä pronssikautisen leiriytymispaikan luota. Löytö kertoo arkeologien mukaan että Siinainvuoren sijaan Har Karkom olisi se paikka, jossa Mooses kohtasi Jumalan. Sieltä on löydetty myös kaksi kivikaiverruksia, jotka muistuttavat kahta kivitaulua, joissa Mooses sai 10 käskyä.
    • Jos lähdetään oletuksesta,e ttä Har Karkom on Raamatun tarkoittama paikka, Mooseksen vaellus voidaan ajoittaa vuoteen 2200 eKr eli tuhat vuotta oletettua aiemmin. Tämä vaikuttaisi palapelin paikalleen asettumiseen. Mooseksella saattaa olla yhteyksiä egyptiläisen Sinuhe-myytin kanssa. Se kertoo virkamiehestä, joka pakeni Kanaaninmaahan vuonna 1900eaa, saavutti merkittävän aseman ja voitti taistelussa syyrialaisen hallitsijan. Siitä kuka Sinuhe oli(kenties israelilainen) ei ole varmaan tietoa.
    • Mooseksen tarinassa saattaa tutkijoiden mukaan piillä totuuden siemen. Egypti oli aikoinaan poliittinen ja sotilaallinen suurvalta, ja todennäköisesti sen mahdin alla eli pieniä kansakuntia tai niiden osia itäisen Välimeren alueilla, missä sijaitsee nykyään Israel ja Syyria.

 

blogin täydennys 13.7.2020

Päätin ottaa toisen näkökulman aiheeseen.

  • Egyptin kronologiaa tulee muuttaa, koska tapahtumat on sijoitettu väärin

Sir Alan Gardiner, Egyptin historian arvovaltainen asiantuntija tunnustaa olennaiset ongelmat koskien Egyptin kronologiaa:

”Vaikka kuninkaiden listoista ja muista senkaltaisista apulähteistä, jotka ovat selviytyneet, on otettu kaikki irti, niin perustavanlaatuinen Egyptin historian dynastioiden kehys osoittaa masentavia aukkoja ja monia kyseenalaisia piirteitä… Mitä ylpeästi mainostetaan Egyptin historiana, on todellisuudessa vain kokoelma ryysyjä ja riekaleita.”4

Viimevuonna David Down (joka myöskin kirjoitti erityisen asiaan kuuluvan teoksen False History – Out with David and Solomon) ja Dr John Ashton kirjoittivat Unwrapping the Pharaohs: How Egyptian Archaeology Confirms the Biblical Timeline. Down on suorittanut arkeologisia tutkimuksia Egyptissä, Israelissa ja keski-idässä melkein puolen vuosisadan ajan. Kirjassaan he ehdottavat uudistettua kronologiaa, joka sovittaa Egyptin ja Vanhan Testamentin historian.

”On olemassa kertomus vanhasta hyvin arvostetusta arkeologista, joka kaivoi nuoren arkeologin vieressä Gezer:llä Israelissa.23 Nuori arkeologi pilkkasi Raamatun historiallista luotettavuutta, kun vanhempi arkeologi vastasi hiljaa: ”No, jos minä olisin sinä, en pitäisi Raamattua roskana”. Kun nuori arkeologi kysyi syytä, vanhempi vastasi: ”No, sillä nyt on vain tapana kuitenkin osoittautua oikeaksi.”

Tähän aikaan vuodesta kristittyjä tullaan pommittamaan ohjelmilla ja artikkeleilla, jotka esittävät Raamatun kuvausten Joosefista, heprealaisten orjuudesta, Mooseksesta ja Exoduksesta olevan legendoja ja myyttejä. Kuitenkin, kuten olemme nähneet, oikeisiin aikoihin asetettuna on olemassa runsaasti historiallisia ja arkeologisia todisteita, jotka vahvistavat 1. ja 2. Mooseksen kirjan kuvaukset.

Raamatullisen aikajanan synkronoiminen uusittuun Egyptin kronologiaan tulee vaatimaan lisää testausta, tutkimusta, kovaa työtä ja perusteellista tutkimusta. Ryhmä tutkijoita on lupaavassa alussa ja he hyödyntävät ammattimaisia tutkimustapoja ennakko-oletuksenaan, että Raamattu pitää paikkansa. Dr Clifford Wilson, Australian Arkeologisen Instituutin entinen johtaja sanoi sen parhaiten: ”En tiedä yhtäkään oikein todennettua arkeologista löytöä, joka olisi vastakkainen Raamatun kirjoituksille. Raamattu on kaikista tarkin historiallinen kirja, jonka maailma on koskaan nähnyt.” Löytyy täältä kokonaisuudessaan https://luominen.fi/egyptin-historia-ja-raamatun-ilmoitus-taydellisesti-yhteensopivat

 

  1. Vai onko niin, että alusta alkaen on kuka tahansa voinut julistaa oman tulkintansa, Pietarista ja Paavalista alkaen monien apostolisten ja kirkkoisien kautta Lutheriin ja monenmoisiin billy grahameihin saakka? Monia harhaopeiksikin tuomittuja tulkintoja on ollut.

    Raamattu kun on itsessään niin monitulkintainen opus, että yhtä ainoaa tulkintaa sieltä ei oikein irti saa. Voisiko olla niin, että monet erilaiset tulkinnat olisivat vain rikkaus eikä riitojen aihe?

  2. Eikö kuitenkin raamatuntulkinta ole pohjimmiltaan sitä, että ei epäillä Jumalan sanaa, vaan uskotaan Hänen sanaansa. Eksegeettinen raamatuntutkimus jättää luonnollisesti ihmeet sivuun, koska järki ei niitä käsitä. Luther joutui myös tulkitessaan Raamattua kohtaamaan sellaisia raamatunkohtia, jotka näyttivät ristiriitaisilta ja virheellisiltä. Vaikka Luther myöntää, että joissakin Raamatun teksteissä esiintyy ongelmia, hän samalla kuitenkin – varoo arvostelemasta Jumalan sanaa – ”laskien historialliset epätäsmällisyydet Pyhän Hengen tarkoitusperiin kuuluviksi.” On täysin mahdotonta, että Raamattu olisi jotenkin ristiriidassa itsensä kanssa. Toinen asia on tietenkin, että me emme koskaan voi päästä perille Jumalan sanan syvyydestä tässä ajassa.

    • On vaarallista puhua Raamatusta kuin henkilöstä. Mielestäni lause: ”Raamattu olisi ristiriidassa itsensä kanssa” on lähellä tällaista kirjoitusten henkilöllistämistä. Emme saa tehdä Raamatusta itsellemme jumalaa. Räikeimmissä tapauksessa voisimme luulla, että Raamattu olisi Jumalan kaikkivaltiutta rajoittava auktoriteetti.

    • Päinvastoin. Raamattu on myös armonväline. Se ei ainoastaan kerro Kristuksesta, vaan Kristus annetaan meille sanassa. Raamattu on ”Pyhän Hengen kirja”. Näinollen on täysin mahdotonta, että Raamattu olisi ristiriidassa itsensä kanssa. Vai voiko Jumala olla itsensä kanssa ristiriidassa?

  3. Kyse ei aina ole epäilystä eikä arvostelusta vaan yksinkertaisesti siitä, miten Raamatun tekstejä oikein pitäisi ymmärtää. Kun se ei ole mikään yksi kiinteä kokonaisuus vaan tuhansien tai ainakin satojen vuosien aikana syntynyt kokoelma erilaisia kirjoituksia. Kyllä siellä on paljon asioita, jotka ei stemmaa toisaalla esitettyjen asioiden kanssa. Siksi joudumme joka tapauksessa tulkitsemaan ja selittelemään niitä yhteensopiviksi, jos niin tahdomme. Tai sitten hyväksymään erilaisuudet ja erilaiset tulkinnat vain rikkautena. Jokaiselle tulkinnalle kun yleensä löytyy tukea Raamatun jostain kohdasta.

    • Olet oikeassa siinä, että aina ei ole kysymys epäilystä tai arvostelusta. Nykyään tulee kuitenkin vastaan entistä enemmän sellaista eksegeesiä, jossa tutkimuksen lopputulos viittaa vaikkapa siihen (1. Kun 8:12–13 ), että alunperin Jahve olisi ollut ”auringonjumala”, jolla olisi ollut myös puoliso Asera. Edellinen vaikuttaa kaukaa haetulta, kun Raamatusta voidaan todeta, kuinka ankarasti Jumala suhtautui epäjumalanpalvelukseen. Kuten aiemmin totesin, niin Luther lähti tulkitessaan Raamatun tekstejä kirjaimellis-kieliopillista merkitystä, joka on samalla hengellinen merkitys. Tämä tulee selkeästi ilmi hänen teksteistään.

      Vaikka onkin niin, että Raamattu on syntynyt pitkän ajanjakson tuoksena, niin pelastushistoriallinen linja, kuten myös se, miten Jumala toimii ylipäätään historiassa on selkeästi nähtävissä. Esimerkiksi siinä, että Jumala aukaisi Punaisen meren kahtia. Vai onko tämä mahdollista? Ollaanko nyt sitten tilanteessa, että voidaan todeta, että ”Raamatun moneen kertaan muuttunut sisältö asettaa uuteen valoon vaatimukset pitää kiinni Raamatun sanasta.” Onko Jumalan sana enää sellainen auktoriteetti, mitä se oli reformaattoreille? Ei taida olla, kuten voidaan havaita kristillisen lännen hylätyistä kirkoista.

  4. Jari Haukka. Olet mielestäni osittain oikeassa ja osittain väärässä. Sola scriptura tarkoittaa sitä, että Raamattu yksin on kristillisen uskon ylin normi. Me tunnustukselliset ja konservatiiviset luterilaiset (paperilla tämä koskeee koko Suomen ev.lut. kirkkoa) emme ole koskaan lakanneet käyttämästä Vanhan kirkon kirkkoisiä tai kiistäneet vaikkapa ekumeenisten kirkolliskokousten opillisia linjauksia esimerkiksi Mariasta Jumalansynnyttäjänä ja ainaisena neitsyenä puhumattakaan Kristuksen kahdesta luonnosta ym ym.

    Sola Scriptura lähtee siitä, että Raamattua selitetään siitä itsestään nousevien raamatuntulkinnan koeteltujen periaatteiden mukaan. Ne taas löytyvät erityisesti ekumeenisista uskontunnustuksista sekä vanhurskauttamisopista (=lain ja evankeliumin ero). Unohtamatta siis esimerkiksi monia Idän kirkon isien linjauksia. Samalla kirkolliskokouksien kirkollista elämää koskevia päätöksiä arvioidaan kyllä kriittisesti. Tällaisia huomioita teki jo metropoliitta Johannes väitöskirjassaan (korni esimerkki: papiston jäsenet eivät saisi kylpeä juutalaisten kanssa).

    Varsinainen ongelma on siinä, että protestanttisuudessa tulkitaan yleisesti sola scriptura -periaatetta mielivaltaisesti, irrallaan kirkon perinteestä milloin minkäkin päähänpiston mukaan. Yhdet päätyvät tällöin liberaaliprotestanttisiksi sateenkaariaktivisteiksi, toiset Israel-fanaatikoiksi ja kolmannet hylkäävät lapsikasteen tai sivuuttavat uskontunnustukset kokonaan. Pyydän, että et kuitenkaan syyttäisi tästä Martti Lutheria, joka tietenkään ei ollut virheetön.

  5. Martti Pentti. Olen hyvinkin tietoinen niistä ongelmista, joita seuraa, jos joka ikinen Raamatun kertoma yksityiskohta ymmärretään tarkaksi tieteellisen omaiseksi raportiksi jostakin tapahtumasta. Eli irroitetaan siitä tosiasiasta, että Jumala on nähnyt hyväksi puhua meille vaikkapa muinaisen Lähi-idän kielikuvien avulla. Jos me emme lähtökohtaisesti voi luottaa Raamatun totuudellisuuteen, mitä jää jäljelle? Se, että luotamme Raamattuun, palautuu siihen, että se ei ole vain sanoja Jumalasta tai ihmisten Jumalakokemuksesta vaan on itse Jumalan sanaa. Tässä olemme tietysti hyvin isolla vedenjakajalla.

    • Raamatun välittämä Jumalan sana on muodossa, joka ymmärrettiin silloin, kun kirjoitukset syntyivät. Omana aikanamme koululapsilla on niin laajat tiedot maailmasta ja sen ilmiöistä, että parin vuosituhannen takaiset viisaat niitä kadehtisivat. Tämä on hyvä pitää mielessä, jos Raamatun totuusarvoa ryhdytään pohtimaan.

  6. Miksi pitäisi ehdottomasti yrittää pitää kiinni siitä, ainakin minulle oudosta ajatuksesta, että itse Jumala olisi jotenkin kirjoittanut tai kirjoituttanut Raamatun juuri niillä ainoilla oikeilla sanoilla?

    Minulle ainakin Jeesus Kristus on se Jumalan Sana ja Raamatussa kerrottavat tapahtumat lienevät Hänen johdattamiaan jossain määrin, mutta kyllä Hän on antanut ihmisten kirjoittaa asiat niinkuin ovat parhaaksi ja oikeaksi nähneet. En näe, että Hän olisi paljoa sanoihin ja sanamuotoihin puuttunut. Siksi tuo sanatarkka tulkinta tuntuu usein käsittämättömältä.

  7. Martti Pentti. Vaikka Raamattu ei ole Jumala, se on kuitenkin Jumalan sanaa. Samalla, kun se on ihmissanaa. Jos sovelletaan vanhakirkollisia uskontunnustuksia, se on sekoittamatta, muuttamatta, erottamatta ja jakamatta Jumalan ja ihmisten sanaa yhtä aikaa. Kummallekin puolelle tulee kaiketi tehdä oikeutta pelaamatta niitä kuitenkaan toisiaan vastaan.

Yli-Jaakkola Juha
Yli-Jaakkola Juha
Maaseudulla kasvanut ja urbaaneissa ympyröissä asunut mies. Toimin nykyään Kansan Raamattuseuran kaupunkityöntekijänä Turussa. Luottamustehtävänä on Turku Mission toiminnanjohtajan pesti. Kristittyjen yhteys, rukous ja elävä kristillisyys sen monissa muodoissa ovat lähellä sydäntäni.