Eduskunta on toisessakin äänestyksessä päätynyt äänestämään sukupuolineutraalin avioliittokäsityksen puolesta. Monille asian puolesta äänestäneille kysymys oli oikeudenmukaisuudesta.
Tähän kysymykseen suuntautui paljon tunnetta, joka myös lisäsi eri kannalla olevien vastakkainasettelua. Nyt on aika katsoa eteenpäin niihin varsinaisiin kysymyksiin – työn luomiseen, viennin lisäämiseen, kestävyysvajeen kaatamiseen – joilla voidaan todellisesti vaikuttaa suuren osan suomalaisista tulevaisuuteen ja myös oikeudenmukaisuuteen.
_ _ _
Suomen pankki korjasi tulevaisuuskatsauksessaan puolen vuoden takaista bkt:n ennustetta ensi vuodelle peräti 1,5 prosenttiyksikköä alaspäin. Muutos tarkoittaa talousnäkymien nopeaa heikkenemistä. Hitaan kasvun jakso kestää näillä näkymin ainakin seuraavat 15 vuotta. Nykyiseen hyvinvointiin ei ole varaa ja velkaantuminen on saatava pysäytettyä. Pääjohtaja Erkki Liikanen totesi, että Suomen kaksoistaantuma ei enää johdu suhdanteista, vaan on kotoperäistä ja rakenteellista. Korkea kustannustaso ja matala työllisyysaste haittaavat vientiä. Siksi tarvitaan nopeasti välttämättömiä ratkaisuja.
_ _ _
Minulle tulee väistämättä mieleen, että paljon huomiota saanut avioliittokeskustelu on lykännyt talouden perusteista käytävää keskustelua ja vaikeiden talousongelmien ratkaisua vielä eteenpäin. Monet suomalaiset peukuttavat vähemmistöjen oikeuksien edistämistä. Se ei ole itseltä pois, eikä vaadi muuttamaan omaa elämää. Myös poliitikot saattavat ajatella samoin.
Jos taas poliitikko ryhtyy ajamaan hyvinvointiyhteiskunnan rippeiden säilyttämistä – puuhata valtion velan vähentämistä, maltillisia palkkaratkaisuja, työajan pidentämistä, yritysten toimintaedellytysten ja työpaikkojen luomisen helpottamista, työnteon kannustavutta ja työttömyysturvan karsimista – auta armias, äänestäjät pudottavat eduskunnasta. Samalla uskon, että kriistietoisuus vielä kasvaa ja yhä useampi antaa tukensa vaikeillekin ratkaisuille.
_ _ _
Aikanaan herätti keskustelua lakiesitys hedelmöityshoidoista, jotka mahdollistettiin myös yksinäisille naisille (Hallituksen esitys 2006). Tuolloin painotettiin, että yksikin vanhempi riittää lapselle. Samalla kiistettiin, että yksinhuoltajaperheet kohtaisivat vaikeuksia todennäköisemmin kuin äidin ja isän muodostamat perheet.
Nyt tiedetään toisin. Noin viidennes lapsiperheistä on yksinhuoltajaperheitä. Heillä on kahden huoltajan perheisiin verrattuna suurempi riski kohdata taloudellisia ongelmia ja päätyä lastensuojelun asiakkaiksi.
Tunnen lämmintä sympatiaa näitä perheitä kohtaan. Monet ovat päätyneet yksinhuoltajiksi tahtomattaan, usein vaikean eroprosessin kautta. On ilahduttavaa, että sosiaalisessa mediassa on syntynyt tukiryhmiä auttamaan väsyneitä ja apua tarvitsevia äitejä. Samalla ihmettelen sitä, että eduskunta on lakia säätämällä ollut edistämässä jo lähtökohdissaan lasten syntymistä yhden vanhemman perheisiin. Kaikki perhemallit eivät tarjoa samoja lähtökohtia lasten kasvulle.
_ _ _
Kirkon käsityksen mukaan naisen ja miehen avioliitto, joka solmitaan eliniäksi, antaa vakaimman pohjan parisuhteelle ja lasten kasvulle. Lapsi tietää, mistä hän on tullut. Hän syntyy suvun verkostoon, jossa eri sukupolvet, isovanhemmat, tädit ja sedät, serkut ja pikkuserkut liittyvät toisiinsa sukusiteillä. Nämä verkostot tarjoavat ja vastaanottavat tukea elämän eri vaiheissa.
Lapset ja lapsiperheet saavat tarvitsemansa avun. Kun heidän elämäntilanteensa paranee, he antavat vastavuoroisesti apuaan suvun vanhuksille ja sairaille. Ei ihme, että tämä ydinperheen ja lähisuvun keskinäisen avun malli on vallitseva eri kulttuureissa ja eri aikoina, sillä se on kestänyt historian kovimmatkin testit.
Muunlaiset perhemallit tuntuvat edellyttävän enemmän tai vähemmän yhteiskunnan tukea. Tämä on ollut mahdollista kasvavan talouden ja hyvinvointiyhteiskunnan oloissa, mutta muuttuu vaikeammaksi samalla kun taloustilanne kiristyy.
Särkiö kirjoittaa että ”kirkon käsityksen mukaan naisen ja miehen avioliitto, joka solmitaan eliniäksi, antaa vakaimman pohjan parisuhteelle ja lasten kasvulle.”
Mitä homoseksuaalien tulisi ajatella tästä?
Entä mitä sateenkaariperheissä kasvavien lasten ja nuorten tulisi tästä ajatella?
Särkiö myös ilmeisesti katsoo, että yksinhuoltajuus on riskialtis ja ongelmallinen asia. Mitä yksinhuoltajien tulisi ajatella tästä? Pitäisikö huonossa avioliitossa sinnitellä lasten vuoksi?
”Pitäisikö huonossa avioliitossa sinnitellä lasten vuoksi?”
Nykyisin ”huono avioliitto” käsitetään usein siten, että ei koe olevansa siinä niin onnellinen kuin oli odottanut ja halunnut. Ihmisten kynnys erota ”huonosta” liitosta (joka ei täytä omia toiveita) on madaltunut huomattavasti.
Tämän seurauksena on tullut vielä melko uutena ilmiönä, pienten lasten vanhempien erot.
Minusta avioliitossa tulisi sinnitellä lasten vuoksi. Tiettyyn rajaan asti toki. Henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei pidä kenenkään sietää tai lapsiaan sille altistaa. Mutta perheen yhteys ei voi olla pelkästään sen varassa kuinka onnellisiksi perheen aikuiset itsensä kokevat.
Myös lasten ja vanhempien välinen suhde voi olla ”huono”. Se voi olla raskas, haastava eikä todellakaan tee onnelliseksi. Mutta voiko lapsistaan erota?
Valitettavasti tällaistakin on tapahtunut. Ei vielä kovin usein, mutta kertakin on liikaa. Kuten äiti, joka antoi lapsensa huostaan voidakseen keskittyä uuteen rakkaussuhteeseen.
Jos aikuiset ajattelevat perheessä enemmän itseään, omia toiveitaan ja onnellisuuttaan kuin lapsiaan, se ei anna perheelle minkäänlaista kestävää perustaa. Minusta lapsia pitäisi ajatella enemmän, silloinkin kun ei itse koe olevansa erityisen onnellinen, vaikka rakastuisi toiseen mieheen/naiseen, vaikka olisi kyllästynyt puolisoon, vaikka olisi kommunikointiongelmia jne.
Kuten sanottua, näitä voi olla vanhemman ja lapsen välilläkin. Mutta ei sitäkään suhdetta katkaista.
Mitä tulee sateenkaariperheisiin niin varmaan lasten kannalta on hyvä jos perheen aikuiset siinäkin pysyvät yhdessä, jos ovat lapsille tuttuja ja turvallisia, ja nämä ovat saaneet kasvaa heidän hoidossaan. Etkö näiden perheiden kohdalla ajattele, että perheen eheyden ja yhtenäisyyden säilyttämiseksi olisi tehtävä kaikkensa?
Vai meneekö sateenkaariperheissä aina hyvin ja kaikki ovat onnellisia? Aikuiset eivät koskaan ihastu keneenkään toiseen ja halua jättää perhettään?
Sateenkaariperheiden lasten osalta pitäisin kuitenkin tärkeänä, että lapsilla on mahdollisuus olla yhteydessä toiseen biologiseen vanhempaansa, kuten uusperheissä muutenkin.
Tarvinneeko erikseen sanoa, että mielestäni näihin parisuhteisiin lapsia ei pitäisi hankkia vartavasten.
On kiistelty paljon siitä tarvitseeko lapsi isän ja äidin vai ainoastaan ”vanhemmat”. Isyydessä ja äitiydessä on kyse miehen ja naisen mallista, mutta katson, että myös sillä vanhemmalla, joka on eri sukupuolta kuin lapsi, on merkitystä lapsen kasvulle ja kehitykselle.
Mutta ennen kaikkea lapset tarvitsevat jonkun, jolle kuuluu ensisijaisesti ja viime kädessä vastuu heidän kasvattamisestaan. Täysin riippumatta siitä kuinka mieluinen tämä tehtävä on.
Lasten kasvattamisen tulee perustua enemmän vastuun kantamiselle, sen osalta, jolle se vastuu kuuluu, kuin vapaaehtoisuudelle ja halukkuudelle siihen ryhtyä.
Nykyisin kavahdetaan kaikkea mikä vaikuttaa ”pakottamiselta”. Mutta mielestäni vastuunkantaminen asiassa, joka on omalle kohdalle annettu, ei ole pakottamista eikä vapaaehtoisuuden ainoa vaihtoehto ole ”hampaat irvessä” ja vastentahtoisesti, marttyyrinomaisesti toimiminen.
Mielestäni on luonnollista, että lapsen kasvatuksesta ensisijaisesti vastaavat aikuiset ovat lapsen biologiset vanhemmat. Toivoisin, ettei lasten hankkiminen ja heistä huolehtiminen muuttuisi ”tuotteistamiseksi”, jossa suurin toivein hankitaan lapsi, jotta itse tultaisi onnelliseksi.
Lapsi ei välttämättä tee vanhempiaan onnelliseksi. Lapsi ei välttämättä ole rakastettava ja ympärilleen iloa tuova. Kuka rakastaa näitä lapsia? Vaikka olemme kuulleet järkyttäviä tarinoita perhesurmista, vanhemman rakkaus lapseen on luonnonvoima.
Jotta voisi rakastaa haasteellista lasta, joka ei ole oma, ja joka tekee vanhempiensa elämästä raskaan ja vie sietokyvyn ja jaksamisen äärirajoille, täytyy olla erityisen epäitsekäs ja vahva ihminen.
Mitä enemmän näitä kirjoituksia luen, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että lapsen etu on kasvaa ateistisessa tai korkeintaan tapakristillisessä perheessä.
Sari Roman-Lagerspetz :”Särkiö kirjoittaa että “kirkon käsityksen mukaan naisen ja miehen avioliitto, joka solmitaan eliniäksi, antaa vakaimman pohjan parisuhteelle ja lasten kasvulle.””
Kenttäpiispan näkökulma avioliiton merkityksestä yhteiskunnan perusryhmänä on kirkon voimassaoleva näkemys avioliitosta.
Nyt voisi kysyä, mitä homoseksuaalit, sateenkaariperheiden huoltajat ja yksinhuoltajat tekevät sen eteen, että työllisyystilanne kohenee, vienti lähtee nousuun ja maan velkaantuminen loppuu?
Tuula Hölttä: ”Nyt voisi kysyä, mitä homoseksuaalit tekevät sen eteen, että työllisyystilanne kohenee, vienti lähtee nousuun ja maan velkaantuminen loppuu?”
Kuten kenttäpiispa Särkiö tarkkanäköisesti kirjoituksessaan huomaa, matalasuhdanne ja velkaantuminen johtuu suurelta osin homoseksuaaleista. Tässä mielessä Tuula Höltän kysymys on erittäin aiheellinen ja seuraavan hallituksen tulee tähän ongelmaan puuttua.
Homot eivät erityisesti käy töissä eivätkä myöskään maksa veroja. He eivät ole erityisen innovatiivisia ihmisiä eivätkä yrittäjinä luo maahan työpaikkoja puhumattakaan, että he edistäisivät vientiteollisuutta. Lisäksi eräskin homo (Applen toimitusjohtaja Tim Cook) tuhosi Suomen vaurauden tappamalla Nokian kännykkäbisneksen sekä paperiteollisuuden tuomalla markkinoille iPuhelimia ja iTabletteja.
Lienee turha kysyä, mitä heteroseksuaalit tekevät sen eteen, että työllisyystilanne kohenee, vienti lähtee nousuun ja maan velkaantuminen loppuu?
PS. Apple on muuten maailman arvokkain pörssiyhtiö, joten taitaa olla, että vain amerikkalaiset homot osallistuvat työpaikkojen ja hyvinvoinnin luomiseen.
Jusu Vihervaara :”Lienee turha kysyä, mitä heteroseksuaalit tekevät sen eteen, että työllisyystilanne kohenee, vienti lähtee nousuun ja maan velkaantuminen loppuu?”
Vastaan tähän huippuälykkääseen vuodatukseen vain omasta puolestani: yrittäjäsuvun jälkeläisenä tiesmonennessako polvessa olen tietenkin yrittäjä, siis yksi niistä ”riistoporvareista”, joita ei ole voinut hyväksyä edes heitä velvoittaviin Tupo-neuvotteluihin, koska he ”eivät kanna yhteiskunnallista vastuuta”.
Jäin pankkityöstä pois 90-luvulla juuri siksi, että näin mitä lamassa vailla muulle väestölle kuuluvaa sosiaaliturvaa oleville yrittäjille vallankäyttäjien toimesta tehtiin. Ryhdyin mikroyrittäjäksi auttamaan etupäässä nuoria, jotka eivät halunneet jäädä työttömiksi, vaan ryhtyivät vailla sosiaaliturvaa oleviksi yrittäjiksi ja verkostoituivat ja työllistivät itsensä business-to-business -periaatteella.
Pekka Särkiö: ”Muunlaiset perhemallit edellyttävät enemmän tai vähemmän yhteiskunnan apua selviytyäkseen. Tämä on ollut mahdollista kasvavan talouden ja hyvinvointiyhteiskunnan oloissa, mutta muuttuu vaikeammaksi samalla kun taloustilanne kiristyy.”
Särkiö aloittaa bloginsa harhaanjohtavasti ”Nyt [avioliittolakiäänestyksen jälkeen] on aika katsoa eteenpäin niihin varsinaisiin kysymyksiin – työn luomiseen, viennin lisäämiseen, kestävyysvajeen kaatamiseen”. Hetken jo kuvittelin, että hänen tarkoituksenaan oli puhua suomalaisen hyvinvoinnin puolesta eikä jälleen kerran hyökätä sateenkaariperheiden kimppuun. Olin väärässä.
Hieman jäin miettimään, miten Särkiö aikoo viedä lapset pois yksinhuoltajilta sekä sateenkaariperheiltä, kun kerran kiristyvässä taloustilanteessa yhteiskunnalla ei ole enää varaa elättää näitä lapsia. Ehkä Särkiön seuraava ”talouspoliittinen” kirjoitus tarjoaa tähän ratkaisun.
Toivoisin, että Särkiö lopettaisi tämän typerän ihmisten leimaamisen.
Jusu Vihervaara :”Toivoisin, että Särkiö lopettaisi tämän typerän ihmisten leimaamisen.”
Toivon, että lopetat itse tuon typerän ”koohottamisesi”.
Kirjoitin 90-luvun lamassa Hesarin yleisönosastoon, että ”teemme taksvärkkiä tälle järjestelmälle yli puolet työvuodestamme. Järjestelmän alkuperäinen tarkoitus oli oikeudenmukaisuuden tuottaminen, mutta siitä on tehty itseään varten olemassaoleva bisnes.” Kuinka paljon itsensä milloin mistäkin syystä uhriuttavat todella vaativat meiltä taksvärkkiä omalle-kivalleen, että ”jusuvihervaaratkin” olisivat tyytyväisiä tai edes osaisivat pitää suunsa kiinni, kun mitään todellista sanottavaa ei ole.
Tuula, miten ihmeessä tuo sinun taksvärkkisi minuun liittyy?
Mitä tämä ”vapaa-ajattelia” ateisti, ja kirkkoon kuulumaton yleensä näillä palstoilla pyörii, ja vähän viel liian aktiivisesti.
kiusantekoa sanoisin vilpittömille kirjoittajille.
nimittäisin häntä trolliksi, mikset mene oman elämänkatsomuksesi omaavien palstoille, siellä saisit taipumuksiasi viljellä vapaasti.
Sulle kai on turha selittää että vielä tänä päivänä on suomessa jotain mitä voi pitää pyhänä.
Se on yleensä ottaen sitä jolle sinä irvistelet ja irvailet joka aihe.alueella näilläkin palstoilla.
Maanpuolustus ja puolustusvoimat suomessa toteuttavat sitä asiaa,
jota sinä et toteuta, ja jos sunlaisias ois ollu enemmän 75 v. sitten,
ni ei sun tartteis kiriotella näille foorumeille siksi kun ei olis foorumeita eikä omaa kieltä millä kirjoitella ja ei kirjoittajajiakaan ehkä.
Kalle Kuokka,
Uskotko tosissasi, että kaikki Suomea sodissa puolustaneet sotilaat olivat heteroseksuaaleja?
Samaa voisi tietysti kysyä kenttäpiispalta varusmiehistä.
En ole homofobinen!
esimerkiksi samassa poterossa oleva aseveli,
mua ei edes kiinnostaisi millä tavalla hän olisi suuntautunutt
En ole koskaan väittänytkään että suuntautuminen vaikuttaisi
välttämättä isänmaan puolustustahtoon.
Mä en arvostele mitään muuta kuin tämänhetkistä
arkipiispaa ja hänen kannanottojaan ja agendaansa.
Hänellä on suuri valta ja vastuu mielipidevaikuttamiseen,
ja jos jollekin ihmiselle annetaan sellainen leiviskä,
niin hänen pitäisi olla nöyrä ja jumalaapelkääväinen työssään.
Hän saa aikaan erittäin suurta ahdistusta käytöksellään valtaosassa ihmisiä,
Ja siinä hän osoittaa suuren epäpätevyytensä.
Kalle Kuokka :” En ole homofobinen ! ”
Kalle Kuokka:” Maanpuolustus ja puolustusvoimat suomessa toteuttavat sitä asiaa, jota sinä (homo) et toteuta, ja jos sunlaisias ois ollu enemmän 75 v. sitten, ni ei sun tartteis kiriotella näille foorumeille siksi kun ei olis foorumeita eikä….”
Kyllä Kalle, tämä on kyllä juuri sitä homofobista (homovastaista) kirjoittelua jossa ei ole mitään järkeä tai pienintäkään totuutta.
Kyllä meidän kaikissa sodissa on ihan samalla tavalla sekä homot että heterot tätä maata puolustaneet ja tiedän itse että nykyisinkin monet homot ovat esim RAUKin tai RUKin käyneitä ja valmiita puolustamaan maatamme ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa muukin !
mikko niemi
Ei tuo ole mun siteeraus
miksi valehtelet itsellesi
olet lisännyt omia luulottelujasi mun alkuperäiseen tekstiin.
Ei mun teksteihin pidä mitään lisätä eikä poisottaa.
en aikaisemmin tiennyt edes vihervaaran statuksesta mitään,
mutta nyt kun sen kerrot niin tiedän.
Elikkä tarkoitin sunlaisias sanalla hänen yleistä asennoitumistaan,
ja myös yleistä häiriköintiään näillä palstoilla, en puutu kenenkään esim. henkilökohtaisiin asioihin jotka ei mua edes kiinnosta,
tässä tapauksessa oli kyllä kysymys pelkästään maanpuolustuksesta!
Monilapsinen suurperhe isoäitineen ja -isineen sopi hyvin agraariyhteiskuntaan. Ydinperheen kulta-aikaa oli teollisuusyhteiskunta. Postmodernissa, jälkikapitalistisessa tuotantotavassa prekarisoituu muutakin kuin työsuhde.
Kentänpiispan maalailema käsitys ydinperheen ja lähisuvun muodostamasta toisiaan tukevasta onnelasta on soma ja kaunis, mutta se edustaa auttamatta mennyttä maailmaa, sikäli kuin sitä koskaan on ollut.
Homojen avioituminen ja täydet ihmisoikeudet eivät muodosta taloudellista, kulttuurista tai biologista uhkaa jälkimodernissa yhteiskunnassa, pikemminkin ne ovat voimavara.
Onko se välttämättä kaunis menneisyyden onnela?
Entiseen ei ole tietenkään paluuta, mutta pienentyvät resurssit voivat panna yksilöitä ottamaan tässä suhteessa askeleita taaksepäin. Nythän ollaan niin herttaisen vapaita vastuusta vanhempien suhteen. Entäs 30 vuoden päästä?
Kari-Matti Laaksonen :”Postmodernissa, jälkikapitalistisessa tuotantotavassa prekarisoituu muutakin kuin työsuhde.”
Juu-juu. ”Prekarisoitukaa” kaikessa rauhassa ihan vaan keskenänne. Keittiövallankumouksessa alettiin puhua ”äiti-myytistä”, jota todellisuudessa ei muka ole olemassakaan. Verotuksen avulla on käytännössä sitten pyritty hävittämään tuo ”myytti”. Nyt on näköjään vuorossa ”perhe- ja sukumyytin” hävittäminen ”jumala-myytin” hävittämisen ohella. Tuolla yhteiskunnan arvopohjan rikkomisella ei saada aikaan muuta kuin sairas yhteiskunta, jossa ei kunnioiteta yksilön ihmisarvoa eikä -oikeuksia. Käväisepä vaikka itärajan takana katsomassa esim. Pietarin katulapsia, niin näet mitä tuolla ”myyttien” hävittämisellä on käytännössä saatu aikaan.
Suomeakin sitovan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan sopimuksen hyväksyneet ”ovat vakuuttuneita siitä, että perheellä, joka on yhteiskunnan perusryhmä ja sen kaikkien jäsenten ja erityisesti lasten hyvinvoinnin ja kasvun luonnollinen ympäristö, on oikeus saada tarvittavaa suojelua ja apua niin että se pystyy täydellisesti hoitamaan velvollisuutensa yhteiskunnassa.”
Vaikka maailma muuttuu, niin syntyvät lapset ja heidän oikeutensa ikäkautensa mukaiseen kasvamisen rauhaan ja ympäristöön ei muutu. YK:n lastenjärjestö Unicefin entinen pääsihteeri on sanonut, että ”Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus” ja mielestäni vastuunkantaminen tuosta velvollisuudesta kuuluu ensisijaisesti jokaiselle syntyvän lapsen fyysiselle vanhemmalle itselleen.
Kenttäpiispa Särkiö, Sari Weckroth ja Tuula Hölttä kiinnittävät huomiota todellisiin arkielämän tilanteisiin, joiden katsotaan vaikuttavan laajasti kansakunnan, perheen ja yksilön, ennen kaikkea lapsen, hyvinvointiin. Kokemuksen pohjalta nousevaa kypsää pohdiskelua.
Särkiö kirjoittaa että ”kaikki perhemallit eivät tarjoa samoja lähtökohtia lasten kasvulle. Yksinhuoltajaperheillä on kahden huoltajan perheisiin verrattuna suurempi riski kohdata taloudellisia ongelmia ja päätyä lastensuojelun asiakkaiksi”. Särkiö jatkaa, että ”kirkon käsityksen mukaan miehen ja naisen muodostama avioliitto, joka solmitaan eliniäksi, antaa vakaimman pohjan parisuhteelle ja lasten kasvulle.”
Kirkollisissa dokumenteissa kuitenkin todetaan myös että seksuaalieettisissä ja perhettä koskevissa kysymyksissä kirkon haasteena on ottaa huomioon näitä asioita koskeva tieteellinen tieto (näin todetaan esim. perustevaliokunnan mietinnössä 4/2010 piispainkokouksen esityksestä 2/2010.).
Esim. Lastensuojelun Keskusliitto, Suomen Unicef, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Psykologiliitto ovat tiedotteissaan tukeneet tasa-arvoista avioliittolakia ajankohtaisen tutkimustiedon perusteella. Lastensuojelun keskusliiton lehdistötiedotteessa (”Tasa-arvoinen avioliittolaki edistää lasten yhdenvertaisuutta”, 27.11.2014) todetaan, että YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen keskeinen periaate on syrjinnän kielto ja yhdenvertaisuus. Sen mukaan sopimuksessa tunnustetut oikeudet kuuluvat yhdenvertaisesti kaikille lapsille esimerkiksi ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa sukupuoleen tai sosiaaliseen alkuperään perustuvaa erottelua. Tiedotteen loppulause kuuluu seuraavasti: ”Tasa-arvoinen avioliittolaki mahdollistaa samaa sukupuolta olevien vanhempien perheessä kasvavan lapsen yhdenvertaisuuden toteutumisen ja vahvistaa sateenkaariperheissä elävien lasten yhteiskunnallista asemaa. Tasa-arvoinen avioliittolaki on siten lapsen edun mukainen”.
Jos kirkko on kiinnostunut eettisyyden ja oikeudenmukaisuuden toteutumisesta ja lapsen edusta niin olisi hyvä, että se ottaisi kantaa ajankohtaiseen tieteelliseen tutkimustietoon.
“Tasa-arvoinen avioliittolaki mahdollistaa samaa sukupuolta olevien vanhempien perheessä kasvavan lapsen yhdenvertaisuuden toteutumisen…”
Täysin hatusta vedettyjä olettamuksia ilman pienintäkään näyttöä. Ihmeellisiä verukkeita. Kysymys on oikeasti sateenkaariväen huonosta itsetunnosta tai oman arvon tunnosta jota mikään laki ei voi korjata.
Sen sijaan muita ihmisiä loukataan ja ärsytetään mistä ei voi odottaa mitään hyvää. Ei kukaan ilahdu siitä että sateenkaariväki loukkaa ja kohtelee törkeästi muuta väestöä pakottamalla lain kautta muut alistumaan sateenkaariväen tavoitteisiin.
Tuollaista kohtelua ei voi hyväksyä.
Lapsen kasvun parhaat edellytykset ovat heteroperheessä. On isä ja äiti.
Niinhän sen Jumala on tarkoittanutkin.
Lapsen parasta arvioitaessa, en suoraan sanoen usko, että nk. sateenkaariperhe tai perinteinen ydinperhe eroavat millään tavoin toisistaan. Tällä hetkellä lienee jopa niin, että sateenkaariperheet todennäköisesti ovat lapsen kasvulle vieläpä parempia paikkoja johtuen niiden valikoituneisuudesta.
Kari-Matti Laaksosen kommenttiin liittyen:
Psykologiliiton puheenjohtaja antoi eduskunnalle lausunnon, jossa todetaan muun muassa: ”Jotkin tutkimukset viittaavat siihen, että samaa sukupuolta olevilla vanhemmilla on jopa paremmat vanhemmuustaidot kuin eri sukupuolta olevilla vanhemmilla keskimäärin. Tämän katsotaan olevan yhteydessä siihen, että ei-heteroseksuaalisessa parisuhteessa elävien henkilöiden kohdalla vanhemmaksi tulemiseen ja vanhempana olemiseen liittyy enemmän tietoisia valintoja”.
Psykologiliiton puheenjohtajan lausunnossa ei myöskään löydy tukea kirkon näkemykselle siitä, että miehen ja naisen avioliitto antaisi vakaimman pohjan parisuhteelle. Heterosuhteet eivät ole enemmän hyvinvoivia kuin samaa sukupuolta olevien parisuhteet. Ne tekijät jotka myötävaikuttavat hyvään parisuhteeseen tai ovat riskitekijöitä, ovat samat niin hetero-kuin homoliitoissakin. Ainoastaan sosiaalisen tuen puute on samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteille tavallisempi riskitekijä.
Sosiaalisen tuen antamisen suhteen kirkko voisi katsoa (itsekriittisesti) peiliin, jos se on kiinnostunut oikeudenmukaisuudesta ja eettisyydestä. Ainakin Särkiön blogin otsikko viittaa tällaiseen kiinnostukseen.
“Jotkin tutkimukset viittaavat siihen, että samaa sukupuolta olevilla vanhemmilla on jopa paremmat vanhemmuustaidot kuin eri sukupuolta olevilla vanhemmilla keskimäärin.”
Taas tulee täydellistä epäoleellista roskaa ”tieteenä”. Onko vanhemmuus jokin kilpaurheilulaji ? Mitä ihmettä tuossa oikein kuvitellaan tosi elämän tilanteesta lapsen kannalta ? Ei mikään samaa sukupuolta oleva pari ole sama asia kuin isä ja äiti normaalissa perheessä. EI mikään ”homo/lesbo-vanhemmuus-kilpaurheilija-pari” voi korvata sitä että oikea isä tai äiti puuttuu tuossa.
Ei myöskään tarvitse nyt tulla sanomaan että olen yksinhuoltajavastainen. Olen itse yksinhuoltajaisä ja arvostan äidin tärkeyttä silti. Aidot äiti ja isä ovat aina lapselle tärkeitä eikä sitä asiaa voi muuttaa millään huuhaalausunnoilla joilla ei ole tieteen tai tosielämän kanssa mitään tekemistä.
@Sari Roman-Lagerspetz,
Toivoisin Sinun katsovan itseäsi peiliin mitä puppua ja propagandaa täällä levität kautta linjan. Kirkko tekee paljon hyvää työtä monella alueella olkoonkin että sen arkkipiispa on hairahtumisellaan aiheuttanut paljon harmia.
Hyvä Arto. Nyt sinun tulee mennä nukkumaan. Muistathan heti aamulla herättyäsi ottaa sen pillerin, jookos? Se on se pinkki. Sen jälkeen rauhallinen kävely ulkoilmassa, sitten sopivat nokoset, niin kyllä se siitä.