Kerro, miten Sinä koet jumaluutta?

Lainaan Lari Launosen artikkelista muutaman lyhennetyn lauseen alustukseksi. Itse lähde löytyy täältä, jos haluat perehtyä siihen tarkemmin.

https://www.areiopagi.fi/2015/04/onko-kokemus-jumalan-lasnaolosta-hyva-syy-uskoa/

Kun 10 000 amerikkalaiselta tiedusteltiin, miksi nämä uskovat Jumalaan, yleisin vastaus liittyi luonnossa esiintyvään suunnitelmallisuuteen, kompleksisuuteen, kauneuteen ja täydellisyyteen (28.6%). Toiseksi yleisin vastaus liittyi jokapäiväisessä elämässä koettuun Jumalan läsnäoloon (20,6%).

Minulle Luoja-kokemus esiintyy useimmiten luonto- tai ihmissuhteissa, jolloin saatan herkistyä mielessäni kiittämään jotain minua suurempaa. Kun aamuaurinko siivilöityy tutulla mökkipolulla ja jättää pitkät varjot vehreään sammaleeseen tai kun olen saanut puhua pitkään elämän kokoisia asioita tutun ihmisen kanssa. Musiikki ja hieno sanoitus voi nostaa minut irti maasta, tuosta vaan. Yhteistä kokemuksille on se, että tunne tulvahtaa nurkan takaa, varoittamatta.

Arvaan, että joku näkee nämä kokemukset inhimillisinä ja pelkkänä psykologiana. Ehkäpä yliaktiivisen mielen tuotteina. Voi ollakin, mutta ehkä Jumaluus on juuri sitä, minussa. Se ei ole minulle vuoropuhelua selvin sanoin, enkä saa piirretyksi Luojasta itselleni mitään visuaalista mielikuvaa.

Kiinnostava Beringin väite Launosen tekstissä on minusta se, että jos ihminen tunnistaa hyvin toisen ihmisen mielentiloja, se tuottaa uskoa myös näkymättömään Jumalaan, ikään kuin sen sivutuotteena.

Tätä ajatusta vasten piirrän leikillisenä ajatuksena kaksi äärilaitaa, kun tunnistan ihmisten tavat uskoa. Tunneherkät löytävät uskon syvimmän olemuksen vahvuuksistaan, ihmissuhteista ja luonnosta ja rationaalisemmat pitäytyvät järjen saattelemana opissa, teologiassa ja rakenteissa. Em. lause on ilmainen, eikä sillä ole edes perävalotakuuta.

Olisi kiinnostavaa kuulla, missä sinä kohtaat pyhää tai minkälainen on sinun visuaalinen kuvasi jumaluudesta.

  1. Olen ilmeisesti agnostikko koska en voi kohdata pyhää enkä muodostaa visuaalista kuvaa jumalasta. Enhän minä edes tiedä onko mitään jumalaa edes olemassa. Jos nyt jotenkin yrittäisin luonnehtia jumalaa niin olettaisin sen sisältyvän jotenkin kaikkeen mitä ihminen näkee, tuntee ja kuulee. Tässä tulee nyt sitten sellaiset kaksi mahdollisuutta vastaan joista toisessa jumala on todellakin kaikessa ja kaikki on jumalassa. Toinen mahdollisuus on, että jumala on jossain ihan toisessa ulottuvuudessa ja on vain pannut alkuun jotain joka yhä kehittyy siihen sisältyvän informaation vaikutuksesta.

    Koska kukaan ei voi jumalasta tietää mitään niin parempi olisi, että siitä käytettäisiin nimitystä ”Se”.

  2. Jumala kun on paljon meitä viksumpi. Hän on niin paljon meidän käsityskykymme yläpuolella, ettemme oman viisautemme avulla kykene löytämään tietä Hänen luokseen.
    Meidät hyvin tuntien Hän toimi toisin. Hän ei jäänyt odottamaan että selviäisimme lopulta kuitenkin perille. Hän tiesi sen meille täysin mahdottomaksi. Niinpä Hän tuli itse maan päälle ihmisen kaltaisena ja täydellisenä ihmisenä. Voidakseen saada yhteyden meihin. Siksi meille on kirjoitettuna yksinkertaiset evankeliumien tekstit, että niiden avulla saisimme sen kadotetun yhteytemme
    takaisi. Ohjeet ovat hyvin yksinkertaiset ja niiden avulla ainoastaan on mahdollista yhteys saavuttaa. Jumala haluaa olla yhteydessä. Eikä kukaan, joka sen yhteyden on saanut, voi väittää, ettei Jumalaa ole.

  3. Komppaan Pekkaa. Yhteydestä on kysymys. Jumaluus ja Jumala ovat jotenkin eri asioita ainakin minun kokemusmaailmassani. Voisin tietysti ajatella olevan suuren ja mystisen kaiken takana olevan voiman ja tekijän, Luojaksi sitä voisi nimittää. Ihminen yrittää ymmärtää elämän kokonaisuutta, mutta ei siinä onnistu. Rajoittunut ihmismieleni tykkääkin enemmän lähellä olevasta ystävä Jumalasta, se on persoona nimeltä Jeesus. Miten hänet, Jeesuksen ja Jumalan sitten koen?Jokapäiväisen arjen keskellä olevaksi hyväksi kumppaniksi, jolla ei ole sellaisia rajoitteita kuin itselläni. Hän tuli elämääni jo lapsena, eikä ole minulta lupia kysellyt myöhemminkään. Omalla äänellään Hän on minulle puhunut vain kerran. Olin silloin ehkä kuusivuotias. Samanlainen kirkkaan sininen taivas kesäpäivänä kuin tänään. Olin yksin pihamaalla, kun taivaasta kuului nimeni kaksi tai kolme kertaa, niin että en varmasti harhoja kuullut. Tuntui kuin ääni ja nimeni olisi kimpoillut taivaankannen laidasta laitaan. En nähnyt muuta kuin sinisen taivaan, mutta ääni oli kirkas.

    Jos joku soittaa sinulle maapallon toiselta puolelta, todennäköisesti et kuvittele asiaa harhaksi. Jumala ottaa meihin yhteyttä konkreettisesti, selvästi ja yhteys ja läsnäolo on koettavissa. Tapoja on lukemattomia. Usein ne yllättävät, hämmentävät tai et keksi hyvää selitystä, miksi nyt tapahtui näin. Asioita voi selitellä luonnollisiksi sattumuksiksi, psyyken harhoiksi tai mielikuvituksen tuotteiksi, onhan ufojakin nähty. Jossakin vaiheessa selittelyt eivät enää riitä, vaan hyväksyt Jeesuksen läsnäolon elämässäsi. Siitä aukeneekin kokonaan erilainen näköala ja uusi maailma, Jumalan valtakunta.

    Miksi Jumala ottaa toisiin yhteyttä niin konkreettisesti ja toisiin ei? Miksi Jumala otti huomaansa naapurikylän Martin, kotituvan lattialta kun elämäntyö oli tehty, vaimo kuollut, kaikki tuntui tyhjältä ja pistooli odotti pöydän laidalla ladattuna? Miksi juuri hänelle Jumala sanoi, että kuule, Martti, kaikki on hyvin, sinulla on edessäsi vielä hyvä elämä minun seurassani? Miksi Jumala ei sanonut sitä naapurin nuorelle miehelle, jolla oli hyvä koti, vaimo ja lapsi ja työtä ja toimeentuloa tarjolla? Miksi Jumala antoi hänen ajautua merkitsemättömyyden tunteeseen ja itsemurhaan? Näihin kysymyksiin emme saa vastausta. Siitä huolimatta uskon Jumalan rakkauteen. Sitä ei järki ymmärrä!

  4. ” Minulle Luoja-kokemus esiintyy useimmiten luonto- tai ihmissuhteissa, jolloin saatan herkistyä mielessäni kiittämään jotain minua suurempaa. ”

    Aikaisemmin kirjoitit Heikki, että ei nimestä väliä. Paavali kohtasi aikoinaan;

    ” Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: ’Tuntemattomalle jumalalle’. ( Apt 17:23).

    Ateenalaisesten ominaispiirre oli, että he rakentavat alttareita tuntemattomillekin jumalille. He ovat niin ’pelokkaan uskonnollisia’, että he esim. ruton uhatessa varmuuden vuoksi pystyttävät alttarin ja uhraavat sillä kaikkien maitten tunnetuille ja tuntemattomille jumaluuksille, jottei vain kukaan laiminlyötynä loukkaantuisi.

    Joko Heikki haluaisit paljastaa nimen ketä kiität?

    • Jos yhden nimen tähän haluat, niin sanoisin, että kiitän Elämää, joka tuntuu siinä hetkessä merkitykselliseltä ja hienolta.

  5. Kerran muutama vuosikymmen sitten soi asuntoni ovikello. Kun menin avaamaan oven seisoi portailla tummapukuinen mies. Ennenkuin ehdin kysyä mitään hän esitteli itsensä. Risti on etunimeni ja Ahdistus sukunimeni. Samassa hän oli jo sisällä ja ovi naksahti kiinni. Sen jälkeen hän on tullut ja lähtenyt lupaa kysymättä aivan omalla aikataulullaan.

    Näin vuodet kuluivat, kunnes kerran ovikello soi erityisen pitkään. Avasin oven. Kuolema on nimeni ja nyt lähdetään tanssiin. Niin lähdettiin hurjaa vauhtia. Kuolema tanssitti minua väsyksiin asti ja tuon tanssin pyörteissä vilisivät Golgata, Taivas, Kuolema ja Tuonela. Selvisin kuitenkin tuosta ”kuolemantanssista”. Eilen illalla soi ovikello. Joko taas? Nukahdin ja heräsin klo 03.15 ja uni pakeni silmistäni.

  6. Tänne palstalle on näköjään alkanut herra Sunin lisäksi kirjoittamaan toinenkin sekoilija, jolle Raamattu ei merkitse mitään. Kaikki kristillinen kokemus on kutenkin sidosissa Raamatun ilmoitukseen, myös yksityiset ilmestyksemme. Vain näin pysymme tasapainossa ja hengellisesti terveinä.
    Herra Halme varmasti tarkoittaa hyvää mutta tällaisten ideoiden kanssa pitäisi perustaa oma lahko. Täällä on jo enenstään herra Tuomaala ja herra Suni joilla on samantapaisia ongelmia.
    MInusta olisi tietysti hyvä, että ylläpito perkaisi suurimmat tyhmyyden pois ennenkuin kenekään täyryy niitä edes lukea. Tällaisila jutuilla ei ole mitään tekemistä .kristinuskon kanssa. Olemme saaneet Raamatun juuri siksi, ettei ymmärryksemme pimene hengellisissä etsinnöissämme.

    • Tästä kommentista kuultaa läpi, että matkalle on nyt kyllä jäänyt sekä tunneherkkyys, että rationaalisuus. Kaikkeen ei ole vastauksena Raamattu. Artikkeli kyseli ihmisten jumalkokemusten perään, eikä tarkoituskaan ollut keskustella opillisista asioista, joihin kumma kyllä, mikä tahansa aihe aina taipuu. Ilmeisesti sinulle jumaluus näyttäytyy kirjana.

    • Halme. ”Kaikkeen ei ole vastauksena Raamattu”.
      Kristitylle Raamattu antaa turvalliset puitteet joiden avulla pysymme hengellisesti terveinä. Tietysti erotamme kirjaimen ja Hengen, mutta kristillisyydessä Raamatun tekstillä ja Pyhän Hengen kokemuksella ei ole ristiriitaa. Tietysti kristittynäkin voimme sanoa, että luonnon keskellä koemme Jumalaa tms. Kuitenkin, lopulta aina palaamme Raamatuun, koska Jumalan pelastava ilmoitus ihmiskunnalle on siinä.
      Minun saarnaajakaveri sanoi kerran, että tietysti Jumala olisi voinut antaa meidän pelastua vaikkapa pelargoniaa nuuhkimalla, mutta Hän kuitenkin valitsi antaa meille Sanansa ja vedota ymmärrykseemme. Syntiinlankeemuksen jälkeen ihmisen mieli on monenlaisen oikaisun tarpeessa ja siksi meillä on Sana, joka voi parantaa kieroituneen ajattelumme ja aikaansaada meissä tervehdyttävän mielen uudistksen, Roomalaiskirje 12:2..

  7. Heikki kirjoitit: ” Kaikkeen ei ole vastauksena Raamattu. Artikkeli kyseli ihmisten jumalkokemusten perään”

    Tämä on aivan totta, riippuu kysymyksestä. Sinun esittämiin jumalakokemuksiin taas se Raamattu liittyy oleellisesti. Lisäksi kirjoitat et suomi 24 ssa. vaan kirkollisella alustalla. Siksi argumentaatiosi ei tee oikeutta kirkollisen alustan lukijoille. Jos jumala-kokemuksesta keskustellaan, et voi rajata jotakin uskontoa pois, ikään kuin Raamattua ei saisi käyttää. Se on sama kuin demari menisi keskustapuolueeb kokoukseen esittelemään omia sosialistisia ideoitaan ja kokemuksiaan.

    • No kysymys on tietysti myös, että onko tällaisen palstan tarkoitus olla kaikenlaisten hengellisten harhojen esittely paikka?
      Minusta olisi järkevämpää että lähtökohtaisesti puhuttaisiin kristillisyydestä. Sitten gnostikot ja Jehovan todistajat sekä ”heinolalaiset” voisivat kirjoitella omilla foorumeillaan.

  8. Heikki kysyy mielestäni hyvin asiallisesti: ”miten Sinä koet jumaluutta?” Omassa vastauksessani en voi olla viittaamatta Raamattuun, toivottavasti ei mene kuitenkaan liian opilliseksi.

    Näyttäisi siltä, että seuraava kohta Raamatussa on varsin suora ja myös omakohtainen vastaukseni esitettyyn kysymykseen: ”Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.”(Ro1:20) Amerikkalaistutkimuskin taitaa viitata tähän logiikkaan ”kaikella hienolla on oivallinen tekijä”.

    Elämän monimuotoisuus, sen esiintyminen niin kilometrien syvyyksissä kuin korkeuksissakin, kertoo jostakin. Jonkun mielestä miljoonat vuodet ovat se selitysavain, itselleni en voi tuollaista spontaaniutta hyväksyä. Miksi elämää on sielläkin, missä sitä ei oikeastaan pitäisi? Mariaanien haudan esimerkiksi voisi olettaa olevan todellinen hautapaikka, varsinkin monisoluiselle elämälle Miksi jotkut kalat ja muukin merielämä on sukeltanut noihin olosuhteisiin, jotka vaativat paljon?

    Ei liene kuitenkaan virittää tässä otsikossa keskustelua luominen/evoluutio, kukin olkoon onnellinen uskonsa kanssa.

    Toinen jumalallisuuden piirre tulee esiin meissä ihmisissä, Raamatun mukaan ”Jumalan kuvissa”. Meihin istutetun kauneudentajun ohella itseäni puhuttelee se ajattelumalli, joka on yhteistä ihan kaikille normaalisti eläville: Muistelemme menneitä ja suunnittelemme tulevia. Molempiin liittyy paljon muutakin kuin rationaalisuutta, nimittäin iloa ja surua. Ihmissuhteet tuovat meille sitten todella hienoja elämyksiä. Ja kaikki tämä saa aivan uusia sfäärejä, kun Luojan opaskirja Raamattu otetaan vakavasti. Esimerkiksi Jumalan perusominaisuus rakkaus, ja sovellettuna ihan kaikkiin ilmansuuntiin.

    Jumalisuus meissä näkyy meissä Raamatun mukaan myös siinä, ettei lyhyt ihmiselämämme tahdo oikein tuntua riittävältä. Hyvinkin iäkkäällä on kohtalainen terveenä halu mennä vielä ohitusleikkaukseen tai niveliään uusimaan. Olisiko meillä se ajatus takaraivossamme, jonka Raamattu sanoo meihin jopa ihan asennetun: ”Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä.”(Saar3:11)

    Jumalisuuden näkeminen ei siis edellytä mitään erityisen poikkeavaa. Ei tarvitse havainnoida veden pinnalla kävelyä, kuolleiden herättämistä tai sairaiden paranemista. Raamatun Jumala ei vetoa noihin poikkeustapahtumiin vaan ihan siihen, mitä voimme arkielämästä johtopäätöksinä tehdä. Ja tietysti mielellään siihen Raamattuun vertailemalla…

    • Anita. ”Monet uskovat viljelevät tällaista sanontaa usein, ja tekisi aina mieleni kysyä, voisiko hän tarkentaa, miten Herra puhui”.
      Jumala puhuu meille Raamatun sanaa avamalla, Pyhän Hengen äänen kautta, ja ulkoisten olosuhteitten kautta. Ei tässä ole mitään kummallista, tai ainakaan sellaista, mitä ei voisi puhua. Tämähän kuuluu elävän suhteeseen Jumalan kanssa, joka tuntee meidät nimeltä. Tätä vartenhan olemme luotuja, siis rakkautta ja yhteyttä varten.

  9. Minäkin olen huomannut, että tällä sivustolla alkaa olla melkoisesti itse kehiteltyjä uskontoja. Mutta tämä ei kuulemma olekaan varsinaisesti kirkkoa tai sen oppia edustava sivusto, joten ylläpito tuskin lähtee karsimaan näitä näkemyksiä. Nykyäähän periaatteena on, että antaa kaikkien kukkien kukkia. Itse pidän tällaista hämmentävänä ja eksyttävänä, mutta eipä minulla ole tässä sananvaltaa.

    Mitä jumaluuteen tulee, se on mielestäni varsin outo käsite, itse asiassa täysin epäselvä. Mitä on jumaluus, jos se ei tarkoita persoonallista Jumalaa? Sellaista ei mielestäni voi olla ylipäätään olemassakaan. Jos puhutaan jumaluudesta, se edellyttää, että taustalla on persoonallinen Jumala ja jumaluus on sitten jotain hänelle ominaista, hänen ominaisuutensa. Blogistin olisi pitänyt ensin määritellä, mitä hän tarkoittaa jumaluudella, ennenkuin kysyy siitä kokemuksia.

    Itse uskon persoonalliseen, Raamatussa itsensä ilmoittavaan Jumalaan, josta lähes kaikilla uskovilla on myös jotain kokemuksia, hyvin erilaisia. Itselläni on yksinomaan sellaisia kokemuksia, että olen saanut kysymyksiini, vaikeuksiini, rukouksiini vastauksia Raamatun tai jonkin muun hengellisen kirjan kautta. Yksi selkeimmistä JUmalan puhutteluista elämässäni tuli erään virren sanojen kautta, kun elämässä oli vaikea vaihe.

    Varon sanomasta ”Herra sanoi minulle”, vaikka kokisinkin, että Jumala on puhutellut jonkin sanan kautta. Monet uskovat viljelevät tällaista sanontaa usein, ja tekisi aina mieleni kysyä, voisiko hän tarkentaa, miten Herra puhui. Jumalan puhuttelu on eri ihmisillä erilaista. Jumala kohtelee meitä persoonina. Yhdelle hän puhuu yhdellä, toiselle toisella tavalla.

    Mutta kaikkea, mitä ihmiset kertovat Jumala-kokemuksistaan, ei tarvitse uskoa. Raamatun sanan, Pyhän Hengen ja uskon tiellä kertyneen ymmärryksen avulla on arvioitava, onko kyseessä aito Jumalan kohtaaminen. Jos ei ole vakuuttunut, että kyseinen kokemus on aito, sen voi jättää omaan arvoonsa. Jos taas kokee, että ei ole syytä epäillä, kokemuksesta voi itsekin ottaa opikseen. Viisainta kuitenkin luottaa ”kirjalliseen todistukseen”. Maallisissakaan instansseissa suullinen sopimus ei päde, pitää olla kirjallinen. Sellainen meillä on Raamatussa.

    • Anita. “Monet uskovat viljelevät tällaista sanontaa usein, ja tekisi aina mieleni kysyä, voisiko hän tarkentaa, miten Herra puhui”. Jumala puhuu meille Raamatun sanaa avamalla, Pyhän Hengen äänen kautta, ja ulkoisten olosuhteitten kautta. Ei tässä ole mitään kummallista, tai ainakaan sellaista, mitä ei voisi puhua. Tämähän kuuluu elävän suhteeseen Jumalan kanssa, joka tuntee meidät nimeltä. Tätä vartenhan olemme luotuja, siis rakkautta ja yhteyttä varten.

    • Mietin kolmea sanaa ja itse kunkin niille antamia merkityksiä: jumaluus, jumalallisuus ja jumalisuus. Kuvataanko Jumalan, ihmisen vai kokemuksen ominaisuutta? Tarkoittaako pyhä ja pyhyys samaa vai jotain muuta?

    • Pentti. ”Tarkoittaako pyhä ja pyhyys samaa vai jotain muuta?”

      Kristillisyydessä pyhyys liittyy Pyhään Henkeen, ja meidän pyhyyteme, pyhityksemme on Kristus.
      Sitten, esimerkiksi hindulaisuudessahan demoonista palvotaan pyhänä. Kuka vaanhan voi pitää mitä tahansa pyhänä, vaikkapa krokotiilin päätä.

    • Arkisessa merkityksessä pyhä tarkoittaa johonkin erityiseen tarkoitukseen tai erityiselle henkilölle varattua. Sana lienee sukua pihalle.

  10. Vielä lisäys. Kirjoitin, että itselläni on ”yksinomaan” sellaisia kokemuksia, että Jumala on puhutellut jonkun sanan kautta. Itse asiassa tämä oli liian kapea-alaisesti ilmaistu. On minulla myös sellaisia kokemuksia, että on tapahtunut jotain, jonka koen tai olen jälkeenpäin ymmärtänyt JUmalan järjestämäksi asiaksi tai selkeäksi varjelukseksi vaaratilanteessa. Tällaisia voisin kertoa paljonkin, mutta en siihen ryhdy. Monesti nuorempana menin tällaisten tilaisuuksien ohi tajuamatta niitä Jumalan antamiksi mahdollisuuksiksi. Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että olin soka JUmalan valmistamille mahdollisuuksille. Elämänkokemus on tehnyt herkemmäksi tarkkailemaan tällaisia.

    • Anita. ”. Vasta jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että olin soka JUmalan valmistamille mahdollisuuksille. Elämänkokemus on tehnyt herkemmäksi tarkkailemaan tällaisia”.

      Tämä on hyvä oivallus, koska iana kun Jumala sanoo meille jotain, se on merkityksellista. Juuri siksi, että Hän sanoo. Pääsään töisesti elämässä sitten kuuliaisuuden askelissa vajvistumme ja tulemme siunatuksi ja autetuksi.
      MInusta paras tapa tutkia sitä, jos joku kovasti sanoo Jumalan aina puhuvan hänelle, on tutrkia millaista hedelmää tämän elämässä näkyy. Hedelmistään puu tunnetaan, on hyvä ohje tässä. Jos ei mitään hedelmää ja ylösnousemuselämää näy, ei kannata kovasti uskoa tällaisen ilmestyksiäkään.