Kotimaa-lehti esitteli paneelikeskustelua, jossa kaksi liberaalia ja kaksi konservatiivia keskusteli kirkon rippikoulujen seksuaaliopetuksesta. Taustalla oli konservatiivien julkaisema kirja ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi”. Kirjan linjaukset ovat herättäneet arvostelua. Keskustelussa kysyttiin, onko kirja vaarallinen.
Kirjan yksi tekijöistä totesi: ”Se meni minulla ihon alle, että kirja olisi vaarallista tai rikollista toimintaa.”
Itse en osaa ottaa tähän kysymykseen kantaa. En tunne kirjaa. Omasta mielestäni ei kuitenkaan vaikuta vaaralliselta keskustelussa esiin tuotu kirjan ajatus, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi tai että seksin oikea paikka on avioliitossa.
Toisaalta seksuaalielämän kysymykset ovat arkoja ja jyrkkä kategorisointi voi vahingoittaa syvältä. Kenenkään ihmisarvoa ei saa kyseenalaistaa esimerkiksi suuntautumisen perusteella.
Liberaalin puolen keskustelija katsoo, että kirkossa on syyllistytty kategorisointiin:
”Seurakuntaelämä ja kristityt ovat osanneet olla armottomia, kategorisoivia ja luokittelevia. Ihmisillä on aito kokemus siitä, että kristityt tuntuvat tietävän toisten asiat paremmin kuin he itse.”
Yksi kysymys keskustelussa sivusi seksin oikeaa aloitusikää.
Liberaalin puolen keskustelijat totesivat, ettei nuori odota aikuiselta päivämääriä vaan pohtijaa ja rinnalla kulkijaa sekä toisen kunnioittamista.
Entä, jos aikuinen odottaa nuorelta seksiä? Lain mukaan aikuisen ja alaikäisen seksi on rangaistava rikos. Parhaillaan eduskunta on uudistamassa lainsäädäntöä niin, että aikuisen seksi lapsen kanssa on lähtökohtaisesti raiskaus.
Olisiko tässä asiassa rippikoulussa oltava kuitenkin kategorinen ja annettava selviä rajoja? Toisenlainen opetus saattaisi olla ”vaarallista tai rikollista toimintaa”?
Martti Pentti kuinka Jumalan Sana varjelee ihmistä?
Mitä ”älä tee huorin” tarkoittaa? Mitä siitä seuraa kun tuota rikkoo?
Otetaampa yksinkertainen käsky ”älä tapa”, siis eikö olekkin selkeä, Jumala ei anna lupaa tappaa, eikö vain?
Entäpä mitä ihminen opettaa, on kyllä lupa tappaa kun toteuttaa esivallan käskyä, siis ihmiskäskyt menevät(kö) ohi Jumalan käskyn, ei mene.
Selitys on että esivalta on Jumalan säätämä, niin on mutta voiko Jeesuksen seuraaja kuulua esivaltaan, ei voi, yksikään Jeesuksen seuraaja ei voi hallita toisia vaan on toisien palvelija.
Minäkö määrittelisin mitä saa tehdä ja mistä voi rangaista, olisinko muka tuomarina toisille, en.
Laki ei ole Jumalan Sana. Jumalan Sana on Kristus, joka täytti lain meidän puolestamme. ”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.”
”Voiko Jeesuksen seuraaja kuulua esivaltaan? Ei voi, yksikään Jeesuksen seuraaja ei voi hallita toisia vaan on toisien palvelija.” Esivallan edustajakin on toisten palvelija; ei kenenkään hallitsija. Valtuudet antaa määräyksiä ja valvoa niiden toteuttamista kuulu hänen virkaansa eikä ole hänen omaa valtaansa.
Vaikea tajuta sitä, miksi kirkon nuorisotyössä voidaan olla rohkaisemassa nuoria seksin harjoittamiseen. Sen sijaan kielteisesti suhtautuvaa opetusta pidetään rikollisena. Neutraalia seksuaaliopetusta on melko mahdoton opettaa, sillä opettajan omat asenteet paljastuvat nuorille aina.
Kun viimeinen synti on pantu pakettiin ja museon hyllylle, kirkko menettää tarkoituksensa.
Kirkko elää kuolemasta (Tiililä!), ei synneistä ja sen yksi iso tarkoitus on tuoda toimentulo mm. 22 000:lle palkatulle työntekijällee.
Joku varhain piispa, tai kirkkoisä ohjeisiti pappiaan, joka kauhisteli maailman pahuutta. Piispa sanoi tähän tapaan : ” on asioita joiden tulisi olla tietyllä tavalla. Sitten on se miten asiat on. Lisäksi on vielä sitä, mitä meidän on pakko sietää.”
Tuon viisauden kun voisimme omaksua, niin monilta turhilta riidoilta ja jopa oikeuskäsittelyiltä voitaisiin kirkossa välttyä.
Rippikoulunuoret ovat tavallista nuorten joukkoa. Ei heille usko ja sen mukainen elämä ole mitenkään tärkeää. On turha kuvitella, että riparilla saadut opetukset pysyisivät edes mielessä. Saatikka sitten, että ne saisivat aikaan jokin muutoksen elämän arvoissa. Riparin jälkeen jatkuu aivan sama elämä, kuin sitä ennenkin.
Miksi siis on tärkeää pohtia sitä, mitä rippikoulussa opetetaan seksistä?
> Miksi siis on tärkeää pohtia sitä, mitä rippikoulussa opetetaan seksistä?
Tämä on mainio kysymys.
Ylipäätään voisi kysyä, miksi kirkon kiistat niin tavattoman usein liittyvät sukupuoleen ja seksuaalisuuteen?
Yhdyn siihen, miten Pekka Pesonen kuvaa riparille osallistuvia nuoria ja olen muutenkin sitä mieltä, ettei kirkon ydintehtävä ole neuvoa ihmisiä siinä, miten makuuhuoneessa käyttäydytään. Me voisimme keskittyä aivan johonkin muuhun kuin siihen, että kyttäämme lähimmäistemme petipuuhia sääntökirja kädessä.
Rippikoululaisten miehenä ja naisena olemiseen liittyvät kysymykset taitavat liittyä enimmäkseen muihin asioihin kuin ’petipuuhiin’. Voidaanko niihin vastata pitämällä edelleen kiinni Raamatun välittämästä antiikin miesvaltaisesta asennemaailmasta? Kannattaisiko löytää myös Raamatun vahvat naiset?
Martti Pentti ketä Raamatun vahvaa naista mahtanet tarkoittaa?
Eipä taida löytyä montaa naista joiden kautta Jumala olisi johdattanut miestä?
Vanhan testamentin tuomari ja profeetta Debora oli ensimmäisenä mielessäni. Radion aamuhartaudessa kerrottiin juuri Foibesta, joka mainitaan Paavalin Roomalaiskirjeessä: ”Annan teille suositukseni sisarestamme Foibesta, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija. Ottakaa hänet vastaan Herran palvelijana niin kuin pyhille sopii ja auttakaa häntä kaikessa, missä hän tarvitsee teitä. Onhan hän itsekin ollut tukena monille, myös minulle.” Priscilla on syytä muistaa. Magdalan Maria sai ylösnousseelta Jeesukselta tehtävän: ”Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”
Martti Pentti entä ”vahvat miehet” alkaen Jeesuksesta? Miksi koko evankeliumi puhuu miehistä Jeesuksen opetuslapsissa?
Yksinkertaisesti kuka johti Marian ja Joosefin perhettä kun Jeesus oli syntynyt?
Enkelihän sitä perhettä johti: ”Tietäjien lähdettyä Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille ja sanoi: ’Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja pakene Egyptiin. Pysy siellä, kunnes käsken sinun palata.'”
Kiitos Mikko Nieminen rohkaisusta. Tuollaista tsemppausta tarvitsee paljon. Muuten ei oikein jaksa nostaa uudelleen ja uudelleen esiin, tiettyjä rippikoulutytön paradokseja. Joiden tähden suuri työ valuu hukkaan . Samalla kuitenkin riemuitaan hienosta kirkon rippikoulutyöstä. On se vaan niin kummallista. Miksiköhän asioita ei voitaisi tehdä toisella tavalla. Tai edes ajatella, että tehtäisiin. Ei se on opillisuuteen sitoutuneelle suomen kirkolle mahdottomuus. Asiat täytyy tehdä juuri niin kuin ne on papereissa sovittu. Juuri niin kuin ne on aina ennenkin tehty.
Pekka Pespnen :”Asiat täytyy tehdä juuri niin kuin ne on papereissa sovittu. Juuri niin kuin ne on aina ennenkin tehty.”
Tässä asenteessa juuri näkyy antiikin teleologisen ja nykyisin vallassa olevan käsitejärjestelmän välinen ristiriita. Jos olisin teleologi, asettaisin koko maailmankaikkeuden ja myös hyvän ihmisen päämääräksi Jumalan ja ikuisen elämän ja en arvioisi ovatko yksittäiset teot yhdenmukaisia lain säädösten kanssa, vaan toteuttavatko ne sisällöllisesti lopulliseen päämäärään pääsemistä. Siinä käsitejärjeslelmässä oikeudenmukaisuus ja moraali eivät ole juridisia vaan sielullisia käsitteitä. Käsitykseni mukaan antiikin Kreikan ”paideia”, kasvatus, merkitsee myös sivistystä ja sisältää olennaisena piirteenä ihannekuvan ihmisestä. Tämä oli myös perheemme tavoite kasvattajina.
Kuinka sitten Pekka ja Mikko Nieminen opettavat rippikoulussa ”pitämään kaikki mitä Jeesus on käskenyt pitää”?
He työntävät pään pensaaseen ja odottavat jotain tapahtuvaksi, MITÄ?
Siis jos opetetaan kastekäskynä Jeesuksen Sanoja ”kastamalla ja opettamalla” niin miksi tuo toinen ei kuulu siihen vaan vaietaan yhdeltä osin, tosin kaiketi kaikkein tärkeintä olisi nuorelle opettaa pitämään ”kunnioita isääsi ja äitiäsi”, eikö tämä käsky ”säästäisi” nuorelta monta pahaa jos vai tekisi niinkuin vanhemmat sanovat? (tämä pohdinta siisluterilaisuuden pohjalta)
Oikein helppoahan se opettaminen on jos sillä tarkoitetaan vain asioista oppitunnilla puhumista. Jos sillä sen sijaan tarkoitetaan sitä, että opitaan myös se mitä opetetaan, niin ollaan jo paljon hankalampien kysymysten äärellä. Löytyisikö Arilta sellaisiin vastauksia ja hyviä ohjeita?
Pekka evankeliuissa on tähän juuri täydellinen vastaus: ”tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi”, siis ilman tätä ei ihmisellä ole Jumalan voimaa eikä myöskään ymmärrystä Jeesuksen Sanoista, siis turha on opettaa kun ei ole Pyhää Henkeä.
Vaikka kuinka ”opetan” eli näytän Jumalan tahtoa niin et sinäkään Pekka ota opetusta vastaan, etkä voikkaan kun Jumala sen salaa.
Kannattaa miettiä miksi juutalaiset eivät sankoin joukoin kääntyneet ja seuranneet Jeesusta, mikä heitä esti? Sitten kannattaa kysyä itseltään olenko minä nyt eri asemassa kuin he olivat eli JO SAANUT kyvyn KUULLA Jeesusta ja olenko todella LÄHTENYT seuraamaan Häntä?
Olisiko vika opetuksesi tehottomuudessa siinä, että et ymmärrä käyttämiesi sanojen merkitystä, Ari Pasanen? Ajattelen kahta avainsanaa, parannusta ja uskoa. Edellistä tarkoittava kreikan sana voidaan kääntää suomeksi mielenmuutokseksi, katumukseksi tai kääntymiseksi. Se ei siis tarkoita kokonaisvaltaista irtautumista pahasta ja täydellistä hyväksi muuttumista. Jälkimmäistä tarkoittava kreikan sana voidaan kääntää vakaumukseksikin. Sille annetaan lisämerkityksiä asiayhteyden mukaan. a) usko Jumalan todellisuuteen, b) luottamus Jeesukseen vapahtajana, c) uskonnollinen vakaumus, joka voidaan taas ymmärtää eri tavoin. On eri asia uskoa johonkin, uskoa jokin tai uskaltautua jonkin varaan.