Miten pappi pääsee median valokeilaan?

Olen teologian kandidaatti, ja opintoihini kuuluu laajasti myös viestintää.  Selvitin kandidaatintutkielmassani, Papit tapetilla – pappikuva Helsingin Sanomissa vuonna 2015,  sitä, millaisten aiheiden ympärillä papit esiintyivät maamme levikiltään suurimmassa lehdessä. En jaotellut pappeja yksittäisten kirkkokuntien alle, vaan tarkastelun kohteena olivat kaikki lehdessä esiintyneet papit. Vastaavanlaista aiheiden ympärille rakentuvaa tutkimusta ei papeista tältä vuosikymmeneltä ole. Kaiken kaikkiaan pappeja koskevia artikkeleita löytyi vuoden ajalta n. 230 kappaletta.

Ensimmäisen esiteltävän aihealueen, moraalit ja säännöt, osalta voidaan todeta, että papeilla ei näytä olevan suurta sananvaltaa kirkon oppien tai ylempien auktoriteettien päätösten suhteen. Papit esiintyivät myös kirkon oppien uhmaajina ja sääntöjen rikkojina. Pappien esiintyminen kirkon tunnustuksen vastaisen elämäntavan puolustajana voi ihmisen perusoikeuksien toteutumisen kannalta olla myönteistä, mutta tämä ei välttämättä ole kirkon oman arvopohjan mukaista. Pappisvirkaan kuuluu velvoite pysyä kirkon tunnustuksessa. Tämän teeman artikkelit koskivat pääasiassa katolista kirkkoa. Kirkon opit ja pappeja ylemmät auktoriteetit ovat osa pappien arkea, ja ne määrittävät papin toimintaa ja työtä. Myös todellisuudessa papit saattavat kyseenalaistaa ja pohtia kirkon oppien toimivuutta osana työtään, mutta ristiriidat oppien ja vallankäytön suhteen eivät välttämättä ole jokapäiväistä keskusteluilmastoa kirkossakaan.

Artikkeleissa esiintyneet papit kannattivat myös sukupuolineutraalia avioliittoa, ja osa papeista myönsi itsekin kuuluvansa seksuaalivähemmistöön. Kuva papeista on uudistushaluinen, ja he toivovatkin kirkon menevän eteenpäin kysymyksen kanssa. Helsingin Sanomat haluaa rajaavalla ja painottavalla uutisoinnillaan korostaa itsekin kannattavansa liberaalia näkemystä asiasta.

Papit identifioituivat myös seksuaalirikosten ja rahojen kavaltamiseen liittyvien rikosten ympärille. Osassa rikollisuutta koskevissa artikkeleissa henkilön ammattinimike, pappi, on tuotu julki. Ammattinimikkeen julkituomisella halutaan rikkoa käsityksiä papeista, ja herättää keskustelua sekä paheksuntaa pappeja kohtaan.

Lisäksi papit tulivat esille työnkuvansa kautta. Papin työnkuva sisältää kirkossa tapahtuvia toimituksia, mutta samalla pappi on asiantuntija ja tukija. Artikkeleita lukemalla sai monipuolisen kuvan papin työstä myös eri kirkkokunnissa. Artikkelit papeista turvapaikanhakijoiden puolustajina luonnehtivat pappeja kristillisen diakonian ja altruismin toteuttajina. Samalla papit kannustavat muitakin auttamistyöhön. Papit katsovat, että jokainen on yhtä arvokas henkilökohtaisista taidoista, arkipäiväisistä valinnoista tai yhteiskunnallisesta asemasta huolimatta. Turvapaikanhakijoita puolustavat papit antavat papeista totuudenmukaisen kuvan, sillä toisista huolehtiminen kuuluu kristilliseen perinteeseen.

Papit esiintyivät myös elokuvissa, sarjoissa ja kirjallisuudessa. Papit esiintyivät monissa esille tuoduissa teoksissa moraalisesti vääriä tekoja tekevinä henkilöinä tai pahuuden edustajina. Viihdeteollisuus ei ole kuvannut pappeja kovin imartelevassa valossa, etenkin kun erilaisia pedofiilitapauksia alkoi säännöllisesti esiintymään katolisessa kirkossa. Papit kuvataan monesti tekopyhinä ja rikollisina. Helsingin Sanomat on valikoinut artikkeleissaan esitetyt teokset, joten se pystyy vaikuttamaan siihen, mitä lehden lukijat katsovat tai lukevat.

Henkilökuva-artikkelit antoivat papeista inhimillisen kuvan. Jokaisella papilla on oma elämäntarinansa ja omat kokemuksensa, oma arvomaailmansa ja kanta asioihin. Muistokirjoitukset kunnioittavat pappeina toimineita ja heidän uraansa.

Viimeinen pappeja koskeva aihealue koski pappien osallisuutta historiallisesti merkittävissä tapahtumissa. Tällä aihealueella on myös opetuksellinen ulottuvuus. Tarkoituksena on ollut kertoa historiallisten pappien vaikutuksesta nykypäivään.

Vuoden aikana Helsingin Sanomat käsitteli artikkeleissaan pääasiassa katolisen ja luterilaisen kirkon pappeja. Positiivissävytteisistä artikkeleista erottuivat suomalaiset luterilaisen kirkon papit, ja negatiivissävytteisistä pääosin katolisen kirkon papit.

Helsingin Sanomilla on Suomen suurimpana lehtenä vaikutusvaltaa ja paljon lukijoita. Uutisoinnillaan se pystyy vaikuttamaan käsityksiin ja keskusteluilmapiiriin papeista. Monien käsitys papeista voi syntyä pelkästään lehden uutisoinnin pohjalta, ja harvoin, jos ollenkaan tosielämästä. Helsingin Sanomat tarjosi monipuolisen ja monimuotoisen kuvan papeista. On tärkeää tarkastella pappien asemaa mediassa, ja sitä kautta yhteiskunnassa, sillä se auttaa meitä ymmärtämään ja pohtimaan sitä, missä asioissa papit ovat viime aikoina onnistuneet ja missä taas epäonnistuneet, ja miten papit voisivat vaikuttaa oman julkisuuskuvansa kehittymiseen.

Ari Minadis

Minandis_Ari

  1. Odotan mielenkiinnolla Teemu Kakkurin kirjan ilmestymistä.

    Tämä suomalaisten rakkaus organisaatioihin, suunnitelmiin, raportteihin etc on kyllä kummallista: Siioninvirsiseurat voisivat aivan hyvin olla organisatoorisestikin seurakuntien perustyömuoto (mitä se käytännössä voi ollakin) ilman omaa erillisorganisaatiotaan. Samoin Raamattuopiston (ja Kansanlähetyksen ja Kylväjän kotimaantyön) Raamattu-keskeinen luento-, opetus-, nuorisotyö- etc voisi toimia kirkon organisaatiossa (jolloin toiminta suureksi osin maallikkovetoista).

    Mutta tämä siis konditionaalissa, koska käytännössä kyky sietää erilaisia näkemyksiä on niin heikko ja esim. naispappeuskysymys selvästi pönkittää liikkeitä työntekijäorganisaationa (ns. yhteistyökyvyttömät miespapit ja naislehtorit).

    Perinteistä pietististä herätyskäyttäytymistä spontaaneine akteineen ja kotiseuroineen ei herätysliikkeissä taida olla.

    • Mitähän mahdoit tarkoittaa?
      Kotiseuroja ja tupaseuroja ainakin on. Saarnataan ja luetaan postillaa pöydän takaa, veisataan
      ja puhellaan ”tiestä ja matkasta” ja juodaan rutosti kahvia…

    • Kyllä, kyllä, ja kahveenjuonnin sakramentti on ihan ok, mutta painotin attribuuttia ”spontaaneine”.

    • Kuinka spontaani pitää olla ollakseen tarpeeksi spontaani? Kelpaako se, että itsekseen hymisee bussipysäkillä siioninvirsiä? Ovatko syntymäpäivä- tai talkooseurat riittävän spontaaneja?

  2. Bengt Sandberg 27.09.2014 14:09
    ”Raha todellakin ratkaisee niin kirkossakin kuin herätysliikkeissä. Jos meillä olisi todellakin talkoo henkeä ja lähimmäisen rakkautta. Niin aina ei valitettaisi rahan puutteesta eikä jäsenistön vähyydestä. Mutta kun bisnes pitäisi pyöriä, niin silloin lähimmäisen rakkaus unohtuu jos ollaan pyyteettömän rehellisiä itsellemme ja näin on kirkossamme ja kirkkomme sisällä olevissa herätysliikkeessä, vai mitä olet mieltä esimerkiksi”…

    Jatkan hieman viestiäni vielä.

    ”Minulla ei ole aavistustakaan mikä kaikki foorumin ylläpidolle maksaa. Ja miten paljon. Ajattelin vain omaa osallistumistani. Paljon on tullut kirjoitettua kuuden vuoden aikana. Paljon joutavanpäiväistä löpinää, hymiöitä ja linkkejä.

    En halua tulla kalliiksi rakkaalle Herättäjäyhdistykselle. Pikemminkin olisin maksupuolella”.

    http://foorumi.h-y.fi/index.phpPHPSESSID=uam9op2qke3f8uu3qvmf7loj0&action=recent

    Sellaista se raha teettää ihmisen tunnoissa herännäisyydessä, kun ajattelee vain omaa osallistumista kristilliseen vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa, tällä kertaa kysymyksessä on niin kutsutut körtit.

    • Herätysliikkeet ovat kyllä herätyksestä puhuttaessa pihalla. Siellä on myös Kakkuri, minä ja kaikki muutkin. Herätyksiä kun ei oteta, vaan ne annetaan. Sanaa voidaan pitää tassut ristiin laittaen esillä, mutta herätyksen suhteen olemme täysin Jumalasta riippuvaisia.

  3. >>>Yhden rukoushuoneen joka toinen vuosi, pienet on kuviot. >>> Sandberg

    Minulle ei 2 millin investointi talkootöineen ole jollekin 10 000 yhteisölle enkaan ”pieni kuvio”.
    Uskoin sen kertovan jotakin sitoutumisesta ja siitä, että muukin ratkaisee kuin raha.

    Mutta, tämä on vain tällainen minun typerä ajatukseni.

    • Niin pitihän se summa mainita. Minä en vaan ymmärrä kyllä miksi ja toiseksi mihin se sitoo?
      Saako sillä talkoo työllä ja rahalla avaimen iankaikkiseen elämään?

      Vastaustaus en tiedä, kun olen tyhmä ja syntisistä syntisin.

    • ”Saako sillä talkootyöllä ja rahalla avaimen iankaikkiseen elämään?” Ei Saa. Se on järkevää ajan ja omaisuuden käyttöä iäisyyttä odotellessa, kun ne avaimet on jo taskussa.

    • Kun Salme tuolla yllä myönsi tietämättömyytensä, niin ehkä minäkin kehtaan. Mietin tässä, mikä on tuo noin 10000 hengen herätysliike, joka rakentaa talkoilla rukoushuoneen joka toinen vuosi. Tiedän yhden porukan, joka rakentaa talkoilla toimitiloja, mutta se on vähän suurempi ja sen rakennuksia sanotaan valtakunnansaleiksi. SRK taas on aivan liian suuri. Kokonsa puolesta kysymykseen voisivat tulla SLEY ja esikoiset.

    • ”Minulle ei 2 millin investointi talkootöineen ole jollekin 10 000 yhteisölle ollenkaan ’pieni kuvio’.” Kirjoittaja ei kehu sijoittaneensa itse 2 milliä yhteisölleen, vaan kertoo 10 000 jäsenen koonneen tuon summan keskuudestaan. Se on keskimäärin 200,- jäseneltä. Kirjoittaja ei kehu sitäkään antaneensa. Antoi tai ei, ei kuulu meille.

    • En usko, että meistä ei kukaan katsoisi välillä taustapeiliin.
      Mikäli ei katso, väitän että tulee rumaa jälkeä kun joutuu yliajetuksi ja kyllä ne kuolleet luutkin heräävät vielä.

      Se mikä on laho, on ihmisten mieli.

      Mutta niin kuin Teemu Kakkuri toteaa:
      ”Nämä liikkeet pitäisi Kakkurin mielestä ryöstää takaisin kansanliikkeiksi, jotta alkuperäisestä ydinsisällöstä tulisi niiden voima ja olemassaolon syy”.

      Ilman rahaa ja pullistelua.

  4. ”Teemu on kateellinen meille körttipötkyille. Onko körttikansa jakautunut kahtia? Ei ole! Kaikissa muissa herätysliikkeissä on jakauduttu. Nuorta Lutteerusta me luemme”.
    http://foorumi.h-y.fi/index.php?PHPSESSID=dptba3fv82j34d8hpnt3pm2gt2&topic=3795.msg153568#new
    Näin toteaa Avustava aluesihteeri, pastori Juhani Elenius körttifoorumilla ja huomatkaa sana , meille.
    Nykykörtit ovat erirotua ja aivan erityisasemassa.
    Muutenkin kyseisellä sivulla ollaan hieman hakoteillä minusta. Koska esille on otettu tämän kesän ”körttikapaina” tämän aiheen myötä.
    Kysymyshän ei ole mistään kapinasta, vaan kysymys on herännäisyydestä Suomessa tänä päivänä.

    ”Kakkurin mielestä ne ovat oikeassa, jotka kysyvät, missä on herätysliikkeiden herätys”.
    Ei voi selvemmin ilmaista.

    Ps. Ehkä kannattaa käydä tutustumassa esimerkiksi ihmisten kirjoituksia tämän päivän körttiläisyydestä
    http://foorumi.h-y.fi/index.php
    Mutta on hyvä muistaa että foorumi ei kuulemma edusta Herättäjäyhdistystä ja mielipiteet ovat vain ja ainoastaan yksittäisen ihmisen omia ajatuksia.
    Tämän informaation jälkeen voi vaikka tapahtua herätys, ilman kapinaa..

  5. ”Herätysliikkeet ovat ihan pihalla”

    Toivon, että tuo slogan ei ole totta sen kirjaimellisessa merkityksessä eli että ne eivät ole ulostyönnettyinä kirkon (taka)pihalla. Jotenkin on ollut viime aikoina vahvasti esillä näkemys, että herätysliikkeitä ei tarvita, niille ei pidä antaa määrärahoja tai kerätä kolehteja. Voihan olla, että ko. näkemys edustaa vain muutaman tai pienen joukon näkökantoja, mutta he ovat kuuluttaneet sanomaansa nii suurella megafonilla, että se on peittänyt alleen toista mieltä olevien äänet.

  6. Jos ihminen todella on ”syntisistä syntisin”, suhtautuu takuulla asiaan eri tavalla kuin Sandberg.

    Martti Pentti sen asian jo selitti.
    Ihminen lahjoittaa rahaa ja omaa työtään yhteisölle, jonka haluaa säilyvän ja tarjoavan edelleenkin sitä, mitä on kokenut saaneensa.
    Otin summan 2 milliä sen vuoksi, että esim. Roomalaiskatoliset eivät selviydy oman katedraalinsa pikkuremontista, jollaisen kirkon saman suuruiset herätysliikkeet tekisivät melkein vuosittain, jos tarve on.
    Siitä huolimatta jäsenet maksavat kirkollisveronsa.

    • Syntisistä syntisin on itselleni sanonta ja sen voi tulkita aika monella tavalla. Tiedemiehet ja papit ovat aika hyviä tulkitsemaan asioita, niin että rahvas ei pysy mukana.

      Pidän myös ihmisen heikkoutena jos täytyy alkaa rehvastelemaan talkoisin laittamaansa rahallista tukea. Minusta voisi pitää mölyt mahassa, eikä alkaa kiillottamaan omaa kilpeensä yhteisöissä.
      Mutta jokaisellahan on omat tapansa tuoda omaa ”hyvyyttänsä” esiin.
      Sellaista se on se suhtautuminen.

      Syntisistä syntisenä jään mielenkiinnolla odottamaan Teemu Kakkurin kirjaa Suomalainen herätys

  7. Kuulehan Bengt Sandberg.
    Sinä saat aivan vapaasti vääntää asioita mihin suuntaan tahansa.
    Älä kuitenkaan tule arvostelemaan asioita, joista et mitään tiedä.
    1)
    Sanoin vain sen, että jos joku porukka talkoilla rakentaa rukoushuonetta, kertoo se sitoutumisesta ja tulevaisuudenuskosta – oli visionsa kuinka illusorinen tahansa.
    2)
    Kun nuori perhe tai eläkeläinen laittaa rahaa nimettömänä keräykseen, ei siinä juuri onnistu rehvastelemaan.
    Pikemminkin se on merkki terveestä yhteishengestä, joka kirkossa on jo kuollut – ellei oteta kirkon
    herätyskristittyjä lukuun.

    • Nimettömänä, etkö ole kertonut viesteissäsi kuinka suuren sijoituksen olet elämässäsi olet tehnyt, näin ainakin käsitin huonolla suomenkielen opillani.
      En kiistä etteikö se ole hienoa asia, mutta tarvitseeko sitä todellakin rehvastella kylillä.
      Mutta näyttää siltä että sinä niin kuin minäkin väännämme asioita oman rautalangan mukaan.
      Toiseksi minusta on hyvä että ihminen kestää kritiikkiä.
      Itse kyllä olen ehkä hieman heikko kestämään kritiikkiä.
      Kolmanneksi tieto ja tietäminen, väitän että siinä suhteessa se on aika vajavaista meillä kaikilla ihmisillä. Vaikka kaikessa viisaudessamme uskomme tietävämme ja osaavaamme toimia oikein.
      Neljänneksi, meillä eli sinulla Jorma Ojala on hieman sukupolven vuorovaikutus ongelmia keskenämme.

      Joten eiköhän tämä keskustelu ole minun osaltani tässä, ettei ukolta mene enää herne nenään.
      Voimia ja terveyttä syksyn talkoisiin.

  8. Eikö asioista voisi keskustella menemättä henkilökohtaisuuksiin?
    Suomen kieliopin lisäksi taitaa siellä olla muutakin opeteltavaa?
    En ole sanonut lahjoittaneeni kenellekään yhtään mitään, en liioin käyneeni talkoissa.
    Kai sitä silti saa kertoa, mitä muut tässä maailmassa tekevät – muutakin kuin mollaavat herätysliikkeitä.

    • Niin, eikö todellakin voisi olla menemättä henkilökohtaisuuksiin.
      ”Suomen kieliopin lisäksi taitaa siellä olla muutakin opeteltavaa?”

      Elämä on siinä mielenkiintoinen, että oppii aina uutta jos sille antaa mahdollisuuden ja näin voi ymmärtää ehkä jopa Teitä Jorma Ojala.
      Voimia ja terveyttä syksyn talkoisiin edelleen.

      Ps. Ehkä herätysliikkeet ovatkin kirkkomme todellinen ongelma ja niissä vaikuttavat suuren armon saaneet maailman parantajat, Jorma Ojala.

Vierasblogi
Vierasblogi
Kotimaan Vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia Kotimaa.fi:ssä. Jos haluat kirjoittaa, ota yhteyttä Kotimaan toimitukseen.