Seurasin pari päivää sitten panssarijoukkueen ammuntoja Hämeenlinnassa. Edellisenä iltana oli Riihimäen varuskuntakirkossa ehtoolliskirkko. Molemmat tilanteet olivat osa Panssariprikaatin kirkollisen työn tarkastusta.
Liitän tähän lyhyen saarnani (Joh 6:1-15):
”Miksi Jeesuksen jälkeen lähti suuri ihmisjoukko Gennesaretin järven toiselle puolelle? He seurasivat Jeesusta kauas kotoaan, koska näkivät, että hänessä oli elämä. He eivät halunneet päästää Jeesuksesta irti.
Tästä seurasi kuitenkin hankaluuksia elämälle. Ihmiset eivät huomanneet varata ruokaa mukaansa. Autiolla rannalla ei ollut nykyiseen tapaan pikaruokapaikkoja tai supermarketteja, mistä voisi hakea syötävää – ei edes maataloja.
Arkisten murheiden keskellä Jeesus osoittaa, että hänessä on elämä. Jeesus ei jätä pulaan sitä, joka lähtee rohkeasti seuraamaan häntä.
_ _ _
Evankeliumin kertoja toteaa kuin sivumennen, että Juutalaisten pääsiäisjuhla oli lähellä. Pääsiäisenä juutalaiset muistelivat sitä, kuinka Jumala ohjasi kansansa autiomaan halki orjuudesta vapauteen. Tuolla matkalla Jumala piti huolta israelilaisten kaikista tarpeista.
Keskellä kuivaa erämaata he saivat mannaa syödäkseen ja vettä juodakseen. Pääsiäisjuhlan keskuksessa oli pääsiäisateria, yhdessä syöminen ja juominen. Aterialle istuutuvien keskellä oli ruoaksi valmistettu pääsiäislammas. Se oli samalla uhrikaritsa, jonka veri oli tuonut sovinnon synneistä ja pelastanut kuolemalta. Tätä kaikkea juutalaiset muistelevat.
_ _ _
Nyt Jeesuksen seuraajat ovat keskellä autiomaata ilman ruokaa. Kyse on kuin Israelin autiomaavaelluksen toisinnosta. Jeesus aikoo pitää huolta omistaan.
Hän kehottaa ensin opetuslapsiaan ja sitten kaikkia: ”Käykää istumaan”. Kun on tapahtumassa jotain tärkeää, on hyvä istua alas ja rauhoittua. Yhteinen ateria on aina tilanne, jolloin on hyvä istua rauhassa alas. Aterian rauhaan ei kuulu hätäinen hotkiminen.
Tuhannet ihmiset ovat istuneet alas, mutta ruoka puuttuu. Opetuslasten rahat eivät millään riittäisi ruokkimaan kaikkia.
_ _ _
Tilanne on kuin tämän hetken maailmassa. Me laskemme rahoja ja katsomme samalla ylikansoittuvaa maailmaamme, missä eroosio syö mullan pelloilta ja keinokastelu juo pohjaveden tyhjiin. Sateet jäävät tulematta ja miljardit saavat liian vähän ruokaa. Ruokaa kyllä riittäisi, mutta se jakautuu epätasaisesti. Toisilla on liikaa, mutta toiset jäävät ilman, samalla kun ruokahävikki vastaa kolmannesta maailman ruoantuotannosta.
_ _ _
Silloin Andreas, Pietarin veli ja kalastaja, tuo Jeesuksen luo kalastajapojan, joka haluaa jakaa eväänsä – viisi leipää ja kaksi kalaa. Nuorella pojalla on idealismia. Hän haluaa tehdä osansa yhteiseksi hyväksi. Hän on kuin Ruotsin Greta Thunberg, 16-vuotias koululainen. Hän vetoaa rohkeasti aikuisiin ilmastonmuutoksen kääntämiseksi, jotta ihmisille ja eläimille riittäisi ravintoa ja elämän mahdollisuuksia myös tulevaisuudessa.
Andreas, elämää nähnyt aikuinen, sanoo oman realistisen mielipiteensä: miten pojan eväät riittäisivät näin monille?
Jeesus tarttuu kuitenkin pojan haluun jakaa omastaan. Jeesus tekee kuin perheen isä aterioiden aluksi: hän kiittää Jumalaa ruoasta ja jakaa leivät syömään asettuneille. Kaikki saavat riittävästi.
Eikä tässä vielä kaikki. Tähteet kootaan yhteen, 12 täyttä korillista. Ei synny ruokahävikkiä, luontoon ei jää roskaa.
_ _ _
Korien määrä 12 ei ole sattumaa. Se on sama kuin Israelin heimojen määrä 12. Tästä Jeesuksen siunaamasta leivästä syövät jatkossa kaikki hänen seuraajansa kaikkina aikoina. Myös me tänään. Se on kuin kuva ehtoollisesta, jolla Jeesus siunaa ja murtaa leivän sekä jakaa aterioiville.
Kun Jumala siunaa antimemme ja ne nautitaan kiittäen, riittää leivästä kaikille.
_ _ _
Ruokaan liittyy kunnioitus. Katovuosia ja nälänhätää nähneet kunnioittavat pientäkin kuivaa leipäpalaa, sillä siinä on elämä.
Jyvät ovat kasvaneet pellossa uusien viljakasvien elämäksi ja ravinnoksi. Maan vilja uhrataan ihmisen elämäksi, kun vilja antaa oman elämänsä leipää nauttivan ihmisen hyväksi. Elämän leipä -sunnuntain jälkeisellä viikolla ajattelemme Jeesusta, joka sanoo itsestään: ”Minä olen elämän leipä”.
Jos tässä kertomuksessa on viittaus Israelin autiomaavalelukseen ja pääsiäiseen, missä sitten on pääsiäislammas? Jeesus itse on aterioivien keskellä. Pääsiäinen on lähellä. Hän antaa itsensä ristillä uhrattavaksi. Johannes Kastajahan viittaa Jeesukseen: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin.”
_ _ _
Hyvät ystävät. Näiden parin päivän aikana saan tutustua ihmisiin Panssariprikaatin eri toimipisteissä.
Jokainen meistä tuo omat eväämme, kykymme ja taitomme yhteisesti jaettaviksi. Oikeaan paikkaan jaettuina oma panoksemme riittää suuriin asioihin.
Lähestyvä pääsiäinen muistuttaa uskomme perustasta: Jeesus on tullut meille elämän antajaksi ja syntiemme sovittajaksi. Häneen saamme turvata kaikessa.
