Olin joku aika sitten tilaisuudessa, jossa pohdittiin, miten muutos tapahtuu. Usein ei ole ennalta nähtävissä, miten ja milloin jokin asia etenee. Vaikka kokonaisuus olisi sumun peitossa, on hyödyllistä luoda verkostoja, kirkastaa omia tavoitteita ja valmistautua siihen hetkeen, kun asiaa on mahdollista saada eteenpäin.
Tulkaa kaikki -liikkeen tavoitteista tunnetuimpia ovat naispappien tasa-arvoinen asema ja samaa sukupuolta olevien kirkollinen vihkiminen. Molempia kamppailuja leimaa se, että sinänsä vääjäämättömältä tuntuva muutos tapahtuu hitaasti, vaiheittain ja epätahtisesti eri alueilla. Toimijoita on useita: kirkolliskokous, piispat, tuomiokapitulit, kirkkoherrat, seurakuntaneuvostot, papit, tuomioistuimet, kirkolliset liikkeet jne.
Tasa-arvoinen avioliittokäsitys on kokoaan suurempi asia. Se ilmentää, pystyykö evankelis-luterilainen kirkko uudistumaan yhteiskunnallisen muutoksen myötä vai jääkö se kiinni rakenteisiin, jotka näyttäytyvät tässä ajassa syrjivinä.
Monet seurakuntaneuvostot ovat yhdessä kirkkoherran kanssa päättäneet, että kirkkotilat ovat käytettävissä vihkimisiin riippumatta puolisoiden sukupuolesta. Lukuisat papit vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon. Helsingin tuomiokapituli on hyväksynyt tämän. Arkkipiispa on ilmaissut toivovansa, että näin tapahtuisi koko maassa. Pala palalta tasa-arvoisesta avioliittokäsityksestä on tullut valtavirtaa – osassa seurakuntia.
Nyt seurakuntavaaleissa valittavat kirkon luottamushenkilöt ovat paljon vartijoina. Pieniä askeleita tarvitaan yhä useammassa seurakunnassa ja hiippakunnassa. Jo tapahtuneet parannukset ovat osin hauraita ja tarvitsevat vakiinnuttamista. Samalla pitää luoda uusia kumppanuuksia, jotta muutos etenee kirkon moninaisissa rakenteissa.
Muutos ei synny vaaleissa ja kokouksissa, mutta se ei myöskään tapahdu ilman niitä. Siksi on tärkeää, että mahdollisimman moni kirkon jäsen äänestää ja mahdollisimman moni uudistusmielinen ehdokas tulee valituksi puolustamaan toteutuneita muutoksia ja tavoittelemaan uusia.
Johanna Hautakorpi
Kallion seurakunta (ehdolla seurakuntaneuvostoon)
Siinäpä se, että miten vääryys poistetaan maailmasta.
Miten naiset voivat saada tasa-arvon, kun naiset eivät koskaan voi olla herroja.
Ja onko parempi olla sorrettu, kuin sortaja? Onko parempi olla pilkattu, kuin pilkkaaja? Onko parempi olla palvelija, kuin palveltava. Kumpaakaan ei voi olla ilman toista, mutta toinen uskoo aina olevansa enempi, kuin se toinen.
Voiko sortaja koskaan laskeutua alas tornistaan, ja voiko sorrettu nousta edes jaloilleen, jos on tottunut konttaamaan.
Parisuhteissa kannatan lakiliittoja, rekisteröintejä, kirkko voi tehdä mitä haluaa siihen sille on annettu oikeus. Kirkko on aina katsonut, että sukupuolielämä on haureutta ja syntiinlankeemusta. Naisten kuuluisi olla vain neitsyitä, jotka ikuisesti odottavat ylkää, eivät nuku, eivätkä sammuta lamppujaan, ja miehet eivät saa saatuttaa itseän naisten kanssa. Tarkoitus on vapautua hengen maailmaan, pois ruumiista ja maailmasta, joka on vain syntinen laulu. Ei siis lisääntymistä, se johtaa vai perisyntiin.
Niinpä miehet ovat ryhtyneet rakastamaan miehiä ja naiset naisia, mutta se vasta onkin haureutta, kun nuoleskellaan toisten pyllyjä, kuin eläimet ja sehän se tulee ensimmäisenä mieleen siellä alttarillakin, kun pitäisi siunata ja luonto panee vastaan.
Ei saa kiitosta edes se, että eivätpä ainakaan lisäänny, eikä se, että hyvin ovat kuulleet ja kuulemansa uskoneet.
Pitäisi varmaankin määritellä mitä muutos tarkoittaa.
Jos tarkoitetaan muutoksella tasa-arvokysymyksiä, kirkko opettaa raamatun mukaisesti, että kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja samanarvoisia, mutta erilaisia, ja juuri tämä ihmisten
ja sukupuolten erilaisuus on rikkaus.
Voidaan myös ihan oikeasti kysyä, että onko naispapeilla tosiaan kirkossa niin huono asema.
Toisekseen, on toimittu kirkon oman opetuksen vastaisesti samaa sukupuolta olevien parien
kirkollisessa vihkimisessä. Tästä asiasta pitäisi selkeästi uutisoida.
”Muutos ei synny vaaleissa ja kokouksissa, mutta se ei myöskään tapahdu ilman niitä. Siksi on tärkeää, että mahdollisimman moni kirkon jäsen äänestää ja mahdollisimman moni uudistusmielinen ehdokas tulee valituksi puolustamaan toteutuneita muutoksia ja tavoittelemaan uusia.”
Edelliseen lainaamaani kirjoittajan kappaleeseen sisältyy oletus, että mikäli äänestäjiä olisi enemmän, kirjoittajan peräämä muutos entisestään nopeutuisi. Viimeisen reilun 20 vuoden aikana sateenkaarevan muutoksen vaatimus on lisääntynyt lisääntymistään. Samaan aikaan kirkon jäsenmäärä Suomen kansalaisista on pudonnut vuoden 2000 85,00 %:sta vuoden 2021 66,5%:iin !
Siinä on kyllä iso muutos.
Itselleni muutos tarkoittaisi sitä, että kirkko palaisi hyvän sanomansa äärelle ja lähtisi rohkeasti ja myös uusin toimintamuodoin tavoittamaan kaikkia laumastaan eksyneitä jäseniään. Eikä niinkään keskittyisi aatteelliseen ideologiaan.
Ja edelleen: kaikki saavat tulla armoa omistamaan. Syntiset ovat Jumalan edessä samanarvoisia.
Mitä tulee naispuolisten pappien oikeudelliseen asemaan on kirkon säädöspohja moittettoman tasa-arvoinen: sekä miehet että naiset kelpaavat papeiksi ja voivat virkaurallaan edetä samoin ehdoin. Koska pappi vihkimyksessään sitoutuu kirkon tunnustuksen lisäksi myös kirkkojärjestykseen ei mitään väistämisvelvoitteita tai väistämisoikeuksia tarvita, vaikka itsekukin voi sisimmässään ajatella miten tahansa. Työtehtävistähän ei voi kieltäytyä myöskään siinä tapauksessa että joku kollega ei näyttäisi täyttävän pappisihanteita. Soveltuvuusarviointi on piispan ja tuomiokapitulin tehtävä, ei yksittäisen papin. Syrjintää ei niinkään kohdistu naispuolisiin pappeihin, mutta kylläkin niihin seurakuntalaisiin, jotka eivät ole hyväksyneet sukupuolirajoitusten poistamista pappisviran kelpoisuusehdoista. Seurakunta ei ole olemassa pappien vaan seurakuntalaisten sielunhoitoa varten. Siksi ei pitäisi kenenkään loukkaantua siitä, että juuri minun palvelukseni eivät jollekulle kelpaa. Olen itse kokenut tilanteen, jossa miespappi ei kelvannut, jolloin hankittiin tilalleni naispuolinen virkasisar naapuriseurakunnasta. En kuitenkaan saanut siitä haavaa itsetunnolleni, kannanottoon lienee ollut pätevät syyt, olkoonkin että ko. perhettä en lainkaan ennestään tuntenut.
Hyvä veto Yrjöltä. Papit ovat tietenkin seurakuntaa varten ja heidän tulee ajatella seurakuntalaisten tarpeita. Jos kirkon jäsen ei voi ottaa ehtoollista naiselta, niin sillä perusteella tätä ei saa jättää ilman ehtoollista, eikä muutakaan kirkon palvelutehtävää. Nyt kirkkopolitiikalla on käännetty asia toisinpäin. Jolloin todelliset hengelliset tarpeet unohdetaan.
Ai miten muutos tapahtuu? No tietenkin niin, että johonkin isoon kansanryhmään liittyvä ongelma poistetaan – tässä Kirkon seurakuntien yhteisössä Jeesuksen opettamilla keinoilla. Annan yhden esimerkin:
Jeesus totesi: ”Rakastakaa Vihollisianne❤”
Siinä lauseessa on subjekti ja objekti, eikä oikeastaan muuta.
Mutta me näin vuonna 2022 Hänen kuolemastaan voimme melko vapaasti laajentaa tuota ohjetta vaikkapa näin: ”Rakastakaa Vihollisianne hyvissä ajoin ennen kuin nämä vihollisenne alkavat sekoilemaan ja tekemään pahojaan❤”
No. Miten kävi kun Venähä hyökkäsi Ukrainaan 🙄
Emme Kristittyinä, Jeesuksen oppilaina ehtineet Rakastamaan venäläisiä, edes Venäjän Duuman muutamaa sataa kansanedustajaa, niin että he olisivat tunteneet Rakkauden naapurikansaansa kohtaan 🙄
Joten rukoilut eivät olleet riittäviä…
… mutta olisiko tekeminen muutakin kuin rukoilua…
… sitä tässä pohdin… olisivatko kukkasin ja halauksin Venäjän Duuman edustajien kohtaaminen juuri sitä konkretiaa, jolla keinoilla onnistuisimme – kuten Jeesus tajusi opettaa – Hän lienee ymmärtäneen miten ihmismieli toimii – eli pitää ”Rakastaa Vihollisia etenkin etukäteen” ❤
Tässä esimerkissäni on suurella määrällä ihmisiä, 2.6 mrd Kristittyä muutoksenteon mahdollisuus kykkien ja halausten avulla ❤ Ja sekä naiset että homot ovat tervetulleita tähän yhteiskunnan muutokseen 💕
”Miten muutos tapahtuu – ja miten se voi tapahtua kirkossa?”
Vähin erin ja vähitellen osassa seurakuntia ”pala palalta” seurakunnasta seurakuntaan ja papiston kautta seurakuntalaisiin leviten, kuten Aadamin ja Eevan lankeemus.
Ai miten muutos tapahtuu? No tietenkin niin, että johonkin isoon kansanryhmään liittyvä ongelma poistetaan – tässä Kirkon seurakuntien yhteisössä Jeesuksen opettamilla keinoilla. Annan yhden esimerkin:
Jeesus totesi: ”Rakastakaa Vihollisianne❤”
Siinä lauseessa on subjekti ja objekti, eikä oikeastaan muuta.
Mutta me näin vuonna 2022 Hänen kuolemastaan voimme melko vapaasti laajentaa tuota ohjetta vaikkapa näin: ”Rakastakaa Vihollisianne hyvissä ajoin ennen kuin nämä vihollisenne alkavat sekoilemaan ja tekemään pahojaan❤”
No. Miten kävi kun Venähä hyökkäsi Ukrainaan 🙄
Emme Kristittyinä, Jeesuksen oppilaina ehtineet Rakastamaan venäläisiä, edes Venäjän Duuman muutamaa sataa kansanedustajaa, niin että he olisivat tunteneet Rakkauden naapurikansaansa kohtaan 🙄
Joten rukoilut eivät olleet riittäviä…
… mutta olisiko tekeminen muutakin kuin rukoilua…
… sitä tässä pohdin… olisivatko kukkasin ja halauksin Venäjän Duuman edustajien kohtaaminen juuri sitä konkretiaa, jolla keinoilla onnistuisimme – kuten Jeesus tajusi opettaa – Hän lienee ymmärtäneen miten ihmismieli toimii – eli pitää ”Rakastaa Vihollisia etenkin etukäteen” ❤
Tässä esimerkissäni on suurella määrällä ihmisiä, 2.6 mrd Kristittyä muutoksenteon mahdollisuus kukkien ja halausten avulla ❤ Ja sekä naiset että homot ovat tervetulleita tähän yhteiskunnan muutokseen 💕
Muutos on jo hyvin pitkällä, he haluavat saada vain kaiken alleen tähän muutokseen, sillä kun pikkusormi on annettu niin…se on menoa sitten, eikä paluuta näy. Tosin on vielä muurin aukossa sitovia, mutta hekin halutaan vaientaa, kuten itse a-piispakin näyttää esimerkkiä.
Muutos kirkossa tapahttuu jatkuvasti jäsenmäärässä, kun yhä enemmän ajattelukykyä elämä vaatii ihmisiltään ymmärtämään myös kirkon opin utopian.
Korkein, Jumala, ei vaikuta suoranaisesti planeetallamme, On lähimmäisen rakkauden hengessä mutta ihmisillä on sataprosenttinen päätösvalta elämänsä tapahtumiin.
Kirkon oppiin uskovat eivät anna mitään arvoa teologian tiedeihmisten käsityksille ja tutkimustuloksille mutta rohkenen toivoa heidän antavan ymmärrystä lääketieteen tiedeihmisille.
Eikös aiemmin luottamusihmisiksi aikovilta katsottu vaatimuksena jotakin vakaumuksesta.
Nyt ollaan ilmeisesti tilanteessa missä hyvä ajatus omaan ryhmään kuulumisesta riittää, siis kuin politiikassa.
Toki sitten äänestetään kuin politiikassa, eli ryhmä päättää miten äänestelet.
Arkkipiispamme oli puheenvuorossaan muistellut yhtä todenpuhujaa.
Samaan samassa asiassa ylti jo kyllä Marx 1840.tä luvun filosofisissa kirjoituksissaan. Marxin nimen mainitseminen ei ollut nyt tilanteessa ankuranttia julkaisua vaan piti katsoa kauempaa.
No, piti kirjoittaa akkuranttia, tästä anteeksipyyntöni.
Kaksipuoluejärjestelmä on ominut kirkon. On kyllä puolue ja ei puolue. Vaaleissa kamppaillaan siitä kumpi saa olla ajamassa enemmän kirkon toimintoja alas. Muuta päätettävää tuskin on tiedossa. Kirkon varat kulkevat seuraavan kauden aikana sen kuuluisan lehmänhännän mukaista reittiä. Päätösvaltaa on valtuutetuilla muutenkin vähän ja sekin siitä, mistä vähennetään eniten. Olkoon vaalien tulos mikä tahansa, niin se ei väkeä tuo lisää.
Meidän ei pitäisi luopua selvästä Raamatun sanasta. ”He uskoivat Raamatun ja sen sanan, jonka Jeesus oli sanonut.” (Joh. 2:22)
Joh. 2:22 tarkoittaa Raamatulla (kirjoituksilla) tietysti Vanhaa testamenttia. Uutta ei vielä ollut. Voi hyvin olettaa, että viitataan lähinnä kohtiin, joiden nähtiin ennustavan Jeesusta.
Oli myös tiedossa ja muistissa paljon Jeesuksen puheita ja opetuksia.
Muuten Paavalin kirjeetkin ovat Jumalan sanaa.