Tulin tänne siksi että halusin keskustella uskon keskeisistä kysymyksistä. Siitä on jo kahdeksan vuotta. Jo ensimmäisessä tekstissäni kysyin sitä: ” kuka on kristitty”. Vastaus kysymykseen on keskeinen. Ehkäpä moni muukin toivoisi juuri tuohon kysymykseen vastauksen. Aika-ajoin sama kysymys on blogeissani noussut pintaan ja huomaan nyt prosessoineeni kysymystä koko ajan. Ikään kuin olisin halunnut porautua kysymykseen yhä syvemmin. Nyt huomaan etsineeni, jotain tiedostamatta oikein sitä, että mitä olin etsimässä. Kommentit ja toisten blogit ovat vieneet asiaa eteenpäin. Jokin tärkeä palanen tuntui ikään kuin puuttuvan.
Äskettäin kiinnitin huomioni Joh 3:3 Jeesuksen luo tulee Nikodeemus. Keskustelu alkaa aika poikkeavalla tavalla. Se miten Jeesus vastaa Nikodeemuksen kysymykseen ei ensi näkemältä näytä millään tavalla vastaavan kysymykseen. Silti siinä on koko vastaus minunkin kysymykseeni.
Antero Syrjänen on usein blogeissaan ottanut esiin sen, ettei hän kykene käsittämään sellaista Jumalaa, jonka Raamattu meille ilmaisee. Hänellä näyttää olevan sama kysymys mielessään, kuin Nikodeemuksella. Jeesus vastaa heille: ”Kukaan joka ei ole uudestisyntynyt ei (alkukielessä) ”kykene” näkemään Jumalan valtakuntaa.”
Kyse ei ole pelkästään siitä, että uskova näkee jumalanvaltakunnan seurakunnassa, jumalan sanassa ja omassa elämässään. Uudestiyntymisensä tähden hän on kykenevä näkemään sen miten jumalanvaltakunta on tullut lähelle. Se on hänelle niin itsestään selvää, että hänen on vaikea tajuta sitä, ettei kaikilla ole samaa kykyä. Eikä edes sitä, milloin hän on tämän kyvyn saanut. Eikä varsinkaan sitä, että kyky hänessä on Jumalan Hengen työtä.
Kiinnosti katsoa mitä Aapeli Saarisalon Raamatun sankirjassa olisi uudestisyntymisestä. Aapelilla kun on monista asioista hienosti kiteytettyjä selityksiä.
Näin Aapeli vastaa kysymykseeni: ”Uudestisyntyminen on käsite jonka avulla Raamattu selvimmin ilmentää sitä totuutta että hengellinen elämä Jumalan lapsissa ei ole heidän omaa työtään, vaan perustuu Jumalan välittömään ja yliluonnolliseen puuttumiseen heidän elämäänsä. Vanhurskauttaminen ja uudestisyntyminen ovat pelastuksen suuren todellisuuden kaksi eri puolta.
Vanhurskauttaminen on asettamista lapsen asemaan ja oikeuksiin.
Uudestisyntyminen tekee osalliseksi lapsen luonnosta.
Jeesus sanoo, että ihmisen tulee syntyä uudesti ylhäältä voidakseen käydä sisälle Jumalan valtakuntaan. UT:n kirjeet puhuvat siitä että uskovat ovat synnytetyt Jumalan elävällä sanalla.
Sana syntyminen ilmaisee sen että on kyse jostakin joka on aivan uutta. Jotakin joka ihmisessä Jumalan työn tuloksena luodaan. Eikä tätä uutta voi saada aikaan kenenkään ihmisen oma tahto vaan yksin Jumala. Ainoa edellytys ihmisen puolelta on usko Jeesukseen Kristukseen Jumalan ainosyntyiseen poikaan.
Uudestisyntymisen kautta ihminen tulee osalliseksi Jumalan omasta luonnosta.
Jumalan luonto on rakkaus. Se mikä uudessa syntymisessä saa ihmisessä alkunsa on uusi rakkauden elämä. Sitä tämä uusi on.
Lihan mieli on vihollisuutta Jumalaa vastaan ja itsekkyyttä muita ihmisiä kohtaan. Sanallaan Jumala luon ihmiseen uuden luottamuksen ja lapsen rakkauden.
Se tahtoo sitä mitä Jumala tahtoo ja vihaa sitä mitä Jumala vihaa. Uudestisyntyminen on Jumalan luomus ihmisessä.
Uudestisyntyminen käsitetään usein väärin ja ajatellaan, että kyse on pelkästä elämäntavan muutoksesta. Uusi elämäntapa ei ole samaa kuin uusi elämä.
Oppineen tulee luopua kaikesta minkä on oppinut ja hurskaan kaikesta omasta hurskaudestaan voidakseen tulla pelastetuksi.
Uusi ihminen näkee jotain, tuntee jotain, omistaa jotain, jota vanhalla ihmisellä ei ole. Kristitylle tämä kaikki on jotain sellaista jonka hän on saanut Kristuksen kautta ottamalla hänet uskossa vastaan.”
On paljon opetusta siitä milloin uudestisyntyminen tapahtuu, mutta harvoin kysellään sitä mitä siinä oikeasti tapahtuu. Siinähän täytyy tapahtua jotain. Täytyy syntyä jotain jota aiemmin ei ole ollut. Huomaan nyt että uudestisyntyneellä on taivaasta annettu kyky havainnoida läsnäolevaa Jumalan valtakuntaa. Hänessä on uusi rakkaus Jeesukseen ja hänen tahtoonsa. Uudestisyntyneellä on uusi mieli, joka on hänelle annettu, joka vetää häntä uudelleen ja uudelleen Jeesuksen luo omistamaan armon ja rakkauden. ”Niin kuin peura lähteelle halajaa, niin hänen sielunsa kaipaa Herraa.” Sellainen on Kristitty.
En ole lapsikasteesta puhunut mitään. Nimenomaan siitä en aio keskustella milloin joku uudestisyntyy vaan siitä, mistä itse voi tietää onko. Yksi näköala tuli esiin tuosta Joh3 : 3 kohdasta jossa Jeesus ilmaisee ettei se joka ei ole uudestisyntynyt voi käsittää jumalanvaltakuntaa. Mitä muuta kuin tuo käsittämisen saamme uudestisyntymisessä ? Uudestisyntynyt on ainakin saanut uuden rakkauden sisimpäänsä. Hän on tullut osalliseksi jumalallisesta luonnosta. Hän on saanut uuden mielen. On tapahtunut jotain, jota henkilö itse ei ole voinut aikaansaada. Onko siis jotain eroa niiden välillä jotka ovat, tai eivät ole uudestisyntyneitä?
Pekka V.
Vanha kirkko on Joh. 3:3, 5 jakeissa nähnyt nimenomaan kasteen.
Olen jo tässä keskustelussa viitannut tähän tulkintaan puheenvuorossani
https://www.kotimaa.fi/blogit/mita-saamme-uudestisyntymisessa/comment-page-1/#comment-380821
Vanhan kirkon tekstejä olen käyttänyt hyväkseni, kun kerron miten kirkon alkuaikoina nuo jakeet on ymmärretty.
https://www.roto.nu/doku.php/text013
Mieleeni tulee rovasti Lassi Stenmanin opetus. Hän sanoi, ettei meidän kaikkien tarvitse tietää tarkkaa päivämäärää ja hetkeä. Sellainen ajatus siinä syntyy, että joku on muuttunut elämässäni. Tulee tunne, ennen oli ennen, nyt on nyt. Tähän oli hyvä yhtyä, kun sen kuulin. Itse olen tarvinnut kokemusta jostain muuttavasta voimasta ihan vasta keski-iässä. Se on selvinnyt myöhemmin, että Pyhä Henki oli toiminnassa silloin ja uskon, vieläkin.
Pekka,
Helpottaisi tai ainakin yksinkertaistaisi, jos käyttäisimme alkuperäisiä ilmaisuja.
Seuraavassa Salomon välittää Jumalan täsmennyksen ihmisestä, siitä minkä Hän loi tomusta siitä mihin Hän puhalsi Elämän Hengen, vt. 1Moos.1:26 ja 2:7. Tämän Paavali 1Kor.15:45,47 täsmentää.
Saarn 3:
18 Minä sanoin sydämessäni: Ihmislasten tähden se niin on, jotta Jumala heitä koettelisi ja he tulisivat näkemään, että he omassa olossaan ovat eläimiä.
19 Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta.
Siis ihmisessä on Jumalaa, joka on kuollut tai herännyt eloon, uudestisyntynyt eli tullut uskoon.
Tämän vahvistaa Joh. 10:34 ja Ps. 82:6.
Eipä tietenkään ole tarpeen tietää milloin uskonelämä on alkanut. Joidenkin kohdalla tuo päivä ja hetki on tärkeä, mutta ei suinkaan kaikilla. Joidenkin elämässä usko on ollut lapsuudesta asti itsestään selvyys. Nyt onkin vain kyse siitä mitä usko vaikuttaa uskovissa. En oikeastaan ihmettele sitä ettei tämä näköala oikein ota tuulta purjeisiin. Onhan tuo Joh 3:3 kohdan alkuperäinen merkitys itsellekin avautunut vasta. Olen aina ajatellut kohdan tarkoittavan sitä, ettei ilman uudestisyntymistä voi päästä taivaaseen. Nyt Antero Syrjäsen tekstit ovat saaneet minut pohtimaan sitä, miksi hän ei näe jumalanvaltakuntaa siinä missä se ilmenee selvästi. Miksi me uskovat käsitämme jumalanvaltakunnan olemassaolon, mutta muut ei. Aapelin tekstin luettuani oivalsin syyn.
Tarvitseeko tämän asian yhteydessä käydä syvällistä teologista keskustelua tai jopa riitelyä? Eikö uudestisyntyminen, Jeesuksen vastaanottaminen ja Jumalan lapseksi pääseminen tapahdu kaikessa yksinkertaisuudessaan näin:
”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” (Ilm. 3:20)
Lähi-idässä vietettiin yhteysaterioita ja niiden perinne jatkuu kristikunnassa Jeesuksen asettamassa ehtoollisessa.
Menee sitten kasteelle, jos ei ole jo kastettu.
Tai on etukäteen kastettu.
Lauri Lahtinen 01.11.2023 09:27
Sakramentaalinen opetus kyllä määrittelee uudestisyntymän lapsikasteen hetkeen. Tästä Luther halusi heti uskoontultuaan luopua, mutta politiikka vei mennessään. Lutherin lapsikasteautuutusta ollaan vahvistettu jälkeen päin. Tämän voi todeta jos on perehtynyt historiaan.
Jokainen uskoontullut tietää koska hän alkoi vaeltaa Valossa, tuli uskoon. Tämän hetken mainintaa ei sakramentit opeta ja se oli ongelma niin Lutherille kuin Urho Muromallekin, muunmuassa.
Reijo taas höpöttää, kun ei tunne historiaa. Luther perusteli lapsi kastetta nimenomaan kirkon historialla ja sen käytännöillä. Reijon helluntai kastaliikkeestä ei ole mitään historiallista tietoa, kukaan ei tiedä missä se kokoontuu. 🙂
”Tästä Luther halusi heti uskoontultuaan luopua, mutta politiikka vei mennessään.” Milloin tämä Lutherin uskoontulo mahtoi tapahtua?
Reijo
Seuraat Luther -tulkinnassasi mm Mannisen kirjassa mainittua menetelmää että luetaan Lutheria kuin piru Raamattua. Siinä Lutherin retoriikasta on karsittu puolet pois ja jäljelle jääneistä osasista saatu Lutherin teksti kääntymään vastakohdakseen.
Lutherin ajatuksia kuvaa erinomaisesti vain muutama vuosi Hubmeierin keksimien anabaptististen väitteiden esittelyn jälkeen Ison katekismuksen sanat:
”Pelkkää konnankoukkuilua ja Perkeleen ilveilyä onkin nykyisten hurmahenkiemme tapa pilkata kastetta: he hylkäävät sitä koskevan Jumalan sanan ja asetuksen eivätkä pidä kastetta minään muuna kuin kaivosta nostettuna vetenä. Sitten he vielä jaarittelevat näin: ”Miten kourallinen vettä muka sielua auttaisi?” Ystävä kallis, kenen sinä luulet pitävän vettä muuna kuin vetenä, jos kasteen kaksi osaa erotetaan toisistaan? Mutta miten sinä rohkenet tuolla tavoin käydä käsiksi Jumalan säädökseen ja repiä siitä irti sen parhaimman aarteen, jonka Jumala on siihen yhdistänyt ja sisällyttänyt ja jota hän ei anna siitä erottaa. Sillä veden varsinainen sisältö on Jumalan sana eli käsky ja Jumalan nimi. Tämä aarre on suurempi ja jalompi kuin taivas ja maa.”
Tässä näkyy Lutherin oma käsitys kasteesta. Hubmeier julkaisi tuon kokonaan uuden anabaptistisen oppinsa perusteet vuosina 1525-27 ja Luther kirjoitti jo huhtikuussa 1529 Ison katekismuksen.
Siinä samaisessa Isossa katekismuksessa Luther sanoo myös kasteesta:
”Nyt siis käsitämme, miten äärettömän suurenmoinen asia kaste on. Se tempaa meidät Perkeleen kidasta, omistaa meidät Jumalalle, kukistaa synnin ja ottaa sen pois. Joka päivä se sitten vahvistaa uutta ihmistä ja jatkaa vaikutustaan, kunnes pääsemme tämä elämän kurjuudesta iankaikkiseen ihanuuteen.”
Eräs näkökohta, joskin varsin keskeinen, kun kasteen kautta olemme saaneet uskon lahjan ja mitä se vaikuttaa uskovissa on risti. Ahdistettu usko. Kristuksen seuraamisen risti ja meidän henkilökohtainen ristimme mitä se sitten onkin. Pietismi käyttää tästä sanaa ristin koulu, kun Jumala antaa meille milloin minkin läksyn luettavaksi. Olemmeko kuitenkaan mielistyneet heikkouteen, kuten Paavali vaan haluamme olla mieluummin vahvoja.
Nyt olet ensimmäinen, joka on käsittänyt. Kiitos Kosti. Tuo lämmitti sydäntä kovasti. Uudestisyntymisessä saimme ahdistetun uskon. Se on varmasti yksi aivan olennainen asia, jonka saamme jakaa.
Tuo ”ahdistettu usko” on niin arvokas tieto, että vaikka mitään muuta ei tämä keskustelu tuottaisikaan niin en olisi pettynyt.
Aivan Pekka V. Ahdistettu usko. Ristin armo, tuo kallis helmi, josta Jumala sanoi Paavalille. ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Välillä neuvottomat mutta emme toivottomat.
Uskoa ja uudestisyntymistä ei voi sisällöllisesti ahtaa yhteen näkemykseen, ristiin, ahdistukseen, ristin kouluun. Uskossa on läsnä jo nyt ylösnousemuksen riemu ja ilo. Kristitty on matkalla ja kehittyy paremmaksi kilvoittelemalla, se tekeekin matkan haasteelliseksi. Elämän ilot, ystävät, kirkon liturgia, pyhien yhteys ja mysteerinen kokemus Jumalasta.
Lutherin käsitykseen kuuluu, että kaste vaikuttaa KOKO elämisen ajan. Tämänkin hän sanoo Isossa katekismuksessa seuraavasti:
” —-mitä kasteessa tapahtuu ja mitä se vaikuttaa.
Juuri siinä vanha ihminen surmataan ja sen jälkeen nousee ylös uusi ihminen. Näiden kahden tapahtuman on jatkuttava meissä läpi koko elämämme.
Eihän kristillinen elämä oikeastaan mitään muuta olekaan kuin yhtä jokapäiväistä kastetta, joka on kerran alkanut ja jatkuu alati.
Sillä kaikkea sitä, mikä kuuluu vanhaan ihmiseen, täytyy lakkaamatta perata pois, ja tilalle on saatava sitä, mikä kuuluu uuteen ihmiseen.
Mikä sitten on vanha ihminen? Se on itsekäs minämme, jonka olemme perineet Aadamilta. Se on täynnä vihaa, kiivautta, kateutta, siveettömyyttä, ahneutta, laiskuutta, ylpeyttä ja ennen kaikkea epäuskoa. Sen täyttävät kaikenlaiset paheet, eikä siinä ole luonnostaan mitään hyvää.
Mutta kun olemme päässeet Kristuksen valtakuntaan, tuon kaiken pitää joka päivä vähentyä, niin että ajan mittaan tulemme yhä lempeämmiksi, kärsivällisimmiksi ja sovinnollisemmiksi sekä teemme ahneudesta, vihasta, kateudesta ja ylpeydestä yhä selvemmän pesäeron.—”
https://www.tunnustuskirjat.fi/ik/4osa.html
Niinhän se minustakin Lauri on että jos uskon asioista ei ole saanut ennen kuulla, niin pitää tulla uskoon
Mielestäni asioissa vaikuttaa ihmisen perhetausta. Uskovan kodin lapsen tie on erilainen kuin sellaisen, joka ei ole kuullut puhuttavan uskon asioista.
Ei monikaan osaa tulla uskoon ellei joku kokeneempi siinä auta. Hyvä ystäväni edesmennyt Tapani Malinen kertoi että jo 5 vuotiaana päätti että hänestä tulee lähetyssaarnaaja. Oli siinä työssä sitten 2o vuotta. Joten uskovan kodin lapset ovat aivan eri tilanteessa, kuin muut. Jopa niin etteivät itsekkään tajua miten suuri arvo sillä on, että ovat saaneet kasvaa uskoon sisälle pienestä pitäen.
Eräs Helluntaiveli sanoi että lasten uskoontuloa ei pidä kiirehtiä, etteivät synny keskosina. Jolloin usko ei kestä. Siellä kun tuo uskoontulo on niin tärkeä merkkipaalu elämässä. Kuinka paljon turvallisempaa onkaan kasvaa kirkon suojissa ja oppia tuntemaan Vapahtajan armollinen olemus. Ilman mitään ratkaisevaa uskoontulon hetkeä.
”Kuina voi uskoa, jos kukaan ei julista”? Siinä ajallemmekin aihetta miettimiseen.
Uskontulon ja ”hetken” ylikorostus on joissain piireissä ollut ongelma. Olen ymmärtänyt, että esim, muslimien kasteellemenoa ei luterilaisessakaan herätyskristillisessä perinteessä kiirehditä, jotta ”julistus” eli siis opetus voidaan asiallisesti hoitaa, ja että kastettava ymmärtää, mistä on kyse.
Mitä taas tulee helluntaipiireissa puhetta välttää ”uskoontulon kiirehtimistä”, lienee kyse samankaltaisedsa ajatuksesta: on (ollut) vaarana, että ”uskoontulon” tapahtuu enemmänkin sosiologisen vaikutuksen kuin todellisen ristintyön ymmärtämisen kautta. Tunnen monia helluntaialisia, jotka eivät osaa uskoontulostaan sanoa kuin että eivät muista olleensa ei-uskovia.
Per Wallendorf sanoi että kun hän alkaa puhua Jeesuksen sovitustyöstä, niin kansa alkaa haukottelemaan. Nyt kun otin esiin uskon perustukset. Eli sen työkalupakin jonka usko meille tarjoaa.
Niin jopas on monta, jotka haluaisivat keskustella jostain muusta.
Kiitos Pekka V. sanoistasi. Ne lämmittivät myös minua. Ristin Pyhä Rakkaus tekee meidän sydämemme eläviksi kätkien ahdistettuun uskoon myös ilon.
Lisään vielä sen, että risti on Jumalan viisaus ja kaikissa ahdingoissa me saamme Jumalan lohdutuksen hänen tahtonsa mukaan. Siksi murheeseenkin on ilo kätkettynä. Paavalikin todistaa siitä (2Kor6).
Keskustelijat taisi uupua alku innostuksen jälkeen.
Rippikolulainen haluaa kasteen, että voi kavereiden kanssa konfirmaation kokea. Uudestisyntyykö hän siinä noilla eväillä ?
Pekka V.
Raamatun mukaan näin käy. Jumalan työ on hänen oma tekonsa.
Tiit. 3: 4-5 vakuuttaa tämän
4 Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin, 5 hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät.
”Mitä saamme uudestisyntymisessä?” Mitä saamme luonnollisessa syntymässä? Saamme mahdollisuuden kasvaa ihmiseksi ja toteuttaa inhimillisyyttä. Mitä siis saamme uudestisyntymässä? Saamme mahdollisuuden kasvaa kristityksi ja toteuttaa Jumalan tahtoa. Vastasyntynyt ei pärjää ilman hoivaa. Vasta uuudestisyntynyt tarvitsee samoin seurakunnan tukea.
Martti
Hyvinpä tuon sanoiksi puet