Mitä Pontus Wikner tunnusti?

Päivittäinen keskustelu seksuaalisuudesta ja uskosta on kiihkeää. Kirjoitan tässä samasta aiheesta mutta otan siihen etäisyyttä historian ja Pontus Wiknerin päiväkirjojen kautta. Olkoon tämä pieni välimerkki historiasta ajankohtaiseen keskusteluun.

Wikner oli ruotsalainen filosofi ja hänen filosofisia ja uskonnollisia kirjoituksiaan ja saarnojaan luettiin myös Suomessa. Olisikohan Sortawalan Ewankelinen seura julkaissut Wiknerin saarnoja, jos hänen päiväkirjansa olisivat olleet tiedossa?

Psykologiset tunnustukset

Vuodesta 1879 lähtien Pontus Wikner kirjoitti päiväkirjoja. Ne julkaistiin Ruotsissa kuitenkin vasta vuonna 1971, lähes sata vuotta myöhemmin siitä kun ne kirjoitettiin. Wikner oli laittanut julkaisun ehdoksi, ettei päiväkirjoja saa julkaista ennen kuin hänen vaimonsa ja molemmat poikansa ovat kuolleet. Pontus Wikner oli perheellinen mies. Hän kutsui Ida-vaimoaan parhaimmaksi ystäväkseen. Päiväkirjojen aiheena oli homoseksuaalisuus.

Onko Wiknerin päiväkirjoissa vielä nyt jotain ajankohtaista? Ainakin henkilökohtaisen uskon ja homoseksuaalisuuden yhteydestä yhä paljon puhutaan. Wiknerin aika oli toisenlaista. Kirjojen julkaisija on antanut Wiknerin päiväkirjoille nimen: Psykologisia tunnustuksia. Sanat homoseksuaalisuus ja psykologia eivät tuolloin olleet vielä jokapäiväisessä kielenkäytössä. Homoseksuaalisuus oli tosin otettu rankaistavan käytöksen piiriin, vaikka vuoden 1864 Ruotsin laissa ei homoseksuaalisuus sanaa vielä tunnettu. Siinä puhuttiin toiminnasta luonnon lakia vastaan (som mot naturen är). Tätä taustaa vasten ymmärtää, että myös Wikner kirjoitti luonnosta ja luonnon laeista.

Mikä on luonnonvastaista?

Wiknerin mukaan luonnonvastaista on vain se, mikä ei voi luonnon lakien mukaan tapahtua. ”Jokaisessa muussa mielessä luonnotonta on se, mitä teidän nähdäksenne ei pitäisi tapahtua.” Hänen puuvertaustaan on siteerattu varsin ahkerasti. Vertauspuheessa kallionkieleke estää puun kasvamisen suoraan ylöspäin. ”Tulisiko Teille mieleen sanoa puulle: ’Sinun on kasvettava suoraan ylöspäin kuten kaikki luonnollisen näköiset puut eikä väännyttävä sivuun.’ ”

Päiväkirjojen viimeinen sivu kirjoitettiin professori Pontus Wiknerin kuolinvuoteella. Sanon, että kirjoitettiin, koska viimeiset lauseet Pontus saneli ja Ida kirjoitti. Ja kaikkein viimeisimmän lauseen Ida kirjoitti yksin puolison kuoltua.

Carl Pontus Wikner (1837-1888) oli myös opettaja ja kirjailija. Hänen tunnetuimpia teoksiin on Maila Talvion suomentama ”Ajatuksia ja kysymyksiä Ihmisen Pojan edessä”. Alun perin teos ilmestyi Ruotsissa 1872 ja siitä julkaistiin kuusi painosta, viimeisin vuonna 1913. Saksaksi teos julkaistiin 1897.

Avioliitto

Suomennettuna ”Psykologisia tunnustuksia” on julkaistu vuonna 2002 netissä. Vuonna 2012 Andreas Creutz kirjoitti niistä nettiesittelyn Ruotsissa. Huomionarvoisena voi pitää sitä, että elämänsä lopussa Wikner kirjoitti myös ”kaltaistensa” mahdollisuudesta solmia avioliitto.

Wikner kirjoittaa: ”Jokainen käsky saa voimansa suuresta ja korkeimmasta käskystä: ’sinun tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi’, ja että samoin kuin avioliitto ei riko tätä käskyä vastaan, ei edes sellainen avioliitto, jonka tiedetään jäävän lapsettomaksi, niin samoin on sen mukaista, että kaltaiseni voisivat Jumalan nimessä solmia aviollisen uskollisuuden liiton. Sano minulle, Herra, että se päivä tulee, jolloin annat siunauksesi tällaiselle liitolle. Tiedän, että niiden maallinen rakkaus, jotka miehenä pyytävät siunaustasi rakkaudelleen naista kohtaan, ei ole

ylevämpää kuin se, jota kaltaiseni tuntevat. Herra, anna sillekin siunauksesi ja

anna sen esiintyä puhtain ja kirkkain otsin!”

Hämmentävää

Nykyistä osin repivääkin keskustelua seuratessa olen muistellut hetkeä, jolloin avasin Upsalan yliopiston kirjastossa Wiknerin päiväkirjat sisältävän metallilaatikon. Olin saanut lisensiaattityön aiheeksi teologisesta tiedekunnasta Pontus Wiknerin filosofisen teologian. Siitä syystä olin nyt tutkimassa Wiknerin päiväkirjoja. Muistan vain jännityksen ja hämmennyksen: mitä tämä ihminen oikeastaan tarkoitti testamentatessaan päiväkirjansa lääketieteelliselle tiedekunnalle? Hän näyttää olleen tietoinen siitä, että aihe kiinnostaisi vielä silloinkin, kun hänen vaimonsa ja poikansa ovat kuolleet.

Tunnustusten eli päiväkirjojen viimeisiltäkin sivuilta näki, että Wikner ei pyrkinyt määräilemään toisia tai vaatimaan mitään. Hän vaikutti surumieliseltä hahmolta, joka pyysi armollisuutta kanssaihmisiltään. Armollisuutta hän koki saavansa sekä kristillisestä uskostaan että ymmärtävältä vaimoltaan.

Wikner pyytää anteeksi

Vaikutelmakseni jäi, että Wikner halusi tunnustaa, että hän on sellainen kuin on. Hän oli kamppaillut asian kanssa. Hän oli avioitunut ja perustanut perheen ja saanut lapsiakin. Omaa olemustaan hän ei vain voinut kieltää eikä muuksi muuttaa.

Wikner kirjoittaa: ”Jos se joskus tapahtuu ja kaltaisteni onnettomien omatunto vapautuu, sillä nythän se on suuren enemmistön tuomion ja Mooseksen ja Paavalin lainkirjaimen sitoma: silloin en ole elänyt ja kärsinyt turhaan; silloin siunaan hirveän kolmekymmenvuotisen ahdinkoni. Mutta kaiken – poikkeuksetta – alistan Isäsi tahtoon. Isä, Isä! Ota meiltä tämä kalkki, jonka vanhan testamentin järjestys on meille poikkeusolennoille täyttänyt. – Mutta tapahtukoon Sinun tahtosi, niin taivaissa kuin myös maan päällä!”

”Jätän tämän ongelman, kuten kaikki muutkin, Vapahtajani pyhille hartioille, ja itse

tukeudun hänen sydäntään vasten, joka on ollut sielulleni ainoa rauhan lähde.

Sen, joka välittää maailmalle jotain oleellista näille sivuille kirjoitetusta, ei pidä

vaieta tämän ”jälkikirjoituksen” sisällöstä. Herrani ja Vapahtajani, elämäni kuningas, ensimmäinen ja viimeinen rakkauteni, kiitos Sinulle kaikesta, eikä vähiten siitä, mitä olen kärsinyt! Siunaa uskollista, Sinuun uskovaa vaimoani, pikku Hugoani ja Ernstiäni! Siunaa myös ystäviäni, ota pois kaikki paha, mitä olen maailmassa saanut aikaan! Anna minulle anteeksi kaikki rikkomukseni! Ne on poispesty Sinun verelläsi.”

Homoseksuaalisuutta käsitellään nyt julkisuudessa ja kirkolliskokouskin joutuu päättämään avioliitosta ja seksuaalisuudesta. Keskusteluun tuntuu liittyvän paljon provosointia ja julkisuuden tavoittelua. Tulee muistaa, että julkisuudessa käytävien seksuaalisuuskeskustelujen taustalla, niin homoseksuaalisuutta kuin heteroseksuaalisuutta käsittelevien, ovat ihmiset, heidän koko elämänsä, heidän kaikki kokemuksensa jokaisessa heidän ikävaiheessaan, heidän ilonsa ja kärsimyksensä. Keskustelun tulisi sen tähden olla äärimmäisen kunnioittavaa.