Luterilainen ateismi on termi, jonka kuulin tänään radiosta.Onko vastaavasti olemassa Ordotoksinen,katollilainen ym. Ateismi? Peilautuuko Ateismi juuri siihen uskonnolliseen viiteryhmään, joka on lähinnä? Tuskin sillä voi olla mitään muutakaan pohjaa, johon se voi tukeutua. Onko siinä kyse pojimiltaan vain kyllästyminen epäaitoon uskonnollisuuteen?
Mitä on Luterilainen ateismi
Ihminen ei ole itsensä objekti vaan ihminen on aina subjekti. Subjekti taas ei voi tutkia subjektia objektiivisesti. Onhan sekin uskoa, ettei ole mitään mihin uskoa. Ihminen ei ole irrallaan todellisuudesta ja itsensä ulkopuolella ja sanoa: ”Seis maailma tahdon täältä ulos.” Ihminen on syntymänsä perusteella ihminen ja ihmisellä on AINA suhde olemiseensa. Uskoa on myös sanoa: ”En usko mihinkään.”
Jos ihminen sanoo, ettei ole mitään Jumalaa, on vain avaruuspölyä, josta kaikki on saanut syntymänsä. Niin voisin sanoa kateellisena: ”Tuo se vasta uskoa on.”
ISMO: ” Onhan sekin uskoa, ettei ole mitään mihin uskoa.”
Eikä ole, uskolla pitää olla kohde. Ei voi uskoa ”ei mihinkään”.
Sitä paitsi, nyt oli kyse siitä onko ateismi USKONTO vai ei.
USKONTO ei ole sama asia kuin USKO, eikä ateismi ole enempää usko kuin uskontokaan. Se on ideologia tai maailmankatsomus jossa ei ole uskonnollista uskoa minkään sorttisiin jumaliin, joka
sillä pitäisi olla, jotta se olisi USKONTO.
Kun puhutaan teismistä joka tarkoittaa JUMAL-uskoa siis uskoa jonkin sorttiseen jumalaan, niin silloin a-teismi tarkoittaa teismin vastakohtaa, siis ideologiaa joka on JUMAL-uskon vastakohta, jolla ei ole mihinkään jumalaan kohdistuvaa uskoa ja joka ei näin ollen siis voi olla USKONTO.
Kuinka paljon tätä pitää vielä rautalangasta vääntää???
Tuo ’ateismi on uskonto’ typerä ja väärä väite on kristinuskon aatteellisten bisnesmiesten enemmän tai vähemmän arvostelukyvyttömään kannattajajoukkonsa manipuloima ajatus jolla on uskontoideologiset päämäärät.
Työkaverini harrasti rullaluistelua, mutta ei käyttänyt kypärää. Syyksi hän selitti, ettei hän kaadu. Joten hän ei uskonut tarvitsevansa kypärää. Eikö aivan saman periaatteen mukaan ateistilla ole usko siihen ettei hänen tarvitse uskoa Jumalaan? En tällä ole väittämässä sitä, että ateismi olisi uskonto.
Huomaan että uskontotieteissä voi törmätä aivan erilaisiin uskonnon määritelmiin. Minusta mielenkiintoisempi näkemys ja määrittely on se, ettei uskontoa voi määritellä. Koska uskonnollisia ilmiöitä tapaa kaikkialla. Jumalille voidaan antaa niin monenlaisia nimiä ja olemuksia, ettei niiden jumallista olomuotoa havaita helposti. Ihmisten palvontakin voi täyttää hyvin herkästi uskonnollisen palvonnan tuntomerkit.
Uskonnoissa on uskontotieteellekin yhteisenä nimittäjänä usko johonkin yliluonnolliseen. Jos tämä elementti puuttuu ei kyse ole uskonnosta. Jos minä uskon, että aurinko nouse huomennakin, en ole aurinkouskovainen, koska aurinko ei ole enään nykyihmiselle yliluonnollinen.
Tosin aurinkoakin on pidety yliluonnollisena jumalana,jolloin on kyse ollut auringon uskonnollisesta palvomisesta, mikä on myös uskontomme Egyptistä ja Mesopotamiasta nouseva juuri
Pekka: ” Joten hän ei uskonut tarvitsevansa kypärää.”
Pekka taidat nyt sotkeentua omaan näppäryyteesi. Kirjoitat, että hän EI USKONUT. Eihän silloin voi olla kysymys uskosta, jos EI USKO.
Pekka: ”ateistilla ole usko siihen ettei hänen tarvitse uskoa Jumalaan?”
Ateistilla ei ole Jumalaa, ja jos Jumalaa ei ole, ei ole myöskään mitään mihin tarvitsisi uskoa. Joten kun ei ole uskon kohdetta, ei voi tiietenkään olla uskoakaan. Ei kukaan voi uskoa ”ei mihinkään”. Ei ateisti usko siihen, että hänen ei tarvitse uskoa. Ateismi tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, ettei usko. Teismi tarkoittaa sitä, että uskoo.
Jumala on ateistille yhtä mahdoton ilmiö, kuin ”Russellin teekannu” kelle tahansa ihmiselle https://fi.wikipedia.org/wiki/Russellin_teekannu , sitä ei yksinkertaisesti ole. Ei tarvitse uskoa (tai tietää tai todistaa) ettei ”Russellin teekannua” ole olemassa, koska se on ajatuksena niin absurdi, että olisi loukkaus ihmisjärkeä vastaan väittää, että se olisi tosi.
Eikö tämä nyt millään vääntämisellä tule selväksi, että ateismi ei ole usko enempää kuin uskontokaan.?
On varmaankin vaikea käsittää ajatuksenjuoksuani tässä. Käsittääkseni sen uskomiseen että Jumala on, tarvitaan aivan saman verran uskoa, kuin vastakkaiseen päätelmään. En osaa nähdä näiden kahden uskomuksen välillä mitään olemuksellista eroa. Kummassakaan ei välttämättä ole kyse mistään uskonnosta. Kristillisessä uskossa on kyse jostakin muusta, kuin pelkästä uskomisesta Jumalan olemassaoloon. Se ei ole siis ihan vertailukelpoinen ateistien uskon kanssa.
Luovutan.
Ei tämä tästä miksikään muutu. Pidä uskosi, minä pidän epäuskoni.
Niinpä. Kumpaankaan uskoon ei tarvita mitään syytä. Turha kysyä:” miksi uskot, niin kuin uskot”. Silloin jos kyse on pelkästä totena pitämisestä. Asiassa jota ei voi toteen näyttää. Joku vain voi päättää ettei usko ja toinen, yhtä helposti väittää uskovansa. Koettakaa nyt selittää mulle mikä eroa näiden kahden sanan välillä on.
Seppo ja Kimmo taisi kyllästyä. Kaipasin tosissani vastausta. Onko olemassa oikeasti jokin olennainen ero näillä kahdella väitteellä. Kumpikin perustaa näkemyksensä pelkästään omaan käsitykseensä, eikä tarvitse sen lisäksi mitään todisteita. Toinen uskoo että uskoo ja toinen sanoo, ettei usko. Voiko näiden kahden sanan välillä olla jokin perustavalaatuinen eroavuus? Eikö molemmissa ole kyse ihan samankaltaisesta uskosta, jotka kuitenkin tulevat jostain syystä aivan erilaiseen lopputulokseen?
Pekka, tässä ei keskusteltu uskosta vaan uskonnosta, jota ateismi ei siis ole, koska sillä ei ole uskomisen kohteena yliluonnollista olentoa.
Suomen verbi uskoa tai substantiivi usko saavat merkityksen niistä konteksteista ja diskursseista joissa ne esiintyvät. Pelkkinä semanttisina kirjainjonoina ne eri yhteyksissä käytettyinä ovat samoja formaalisesti mutta eivät sisällöllisesti.
Ei P-Korean johtokaan ole yliluonnollisia olentoja. Silti heitä palvotaan jumalina. Meinaatko Seppo ettei se ole uskonnon harjoittamista?
Ihan vaan tiedoksesi Pekka, Pohjois-Korean johtajia ei palvota jumalina. Ottaisit selvää asioista, ennen kuin väität perättömiä.
Juche, myös kimilsungismi, on Korean demokraattisen kansantasavallan virallinen valtiodoktriini, ei mikään uskonto, vaan varsin maallinen ideologia. Termi tulee korean kielen ihmisen itsehallintaa ja omavaraisuutta tarkoittavasta sanasta. Juchen pohjana on maolaisuus ja Kim Il-sungin poliittiset opetukset.
Kim Il-sungin sanotaan kehittäneen juche-aatteen 1930-luvun alussa japanilaisvastaisen taistelun aikana. Vuonna 1955 Kim käytti ensimmäistä kertaa käsitettä ”juche” puhuttaessa marxismi-leninismin korealaisesta sovellutuksesta. Määritelmän mukaan työläisten vallankumous kuuluu kansalle, joka järjestäytyy suuren johtajan (ei minkään sorttisen jumalan) avulla. Juche-aate korostaa erityisesti riippumattomuutta ja omavaraisuutta politiikassa, taloudessa ja sotilaallisissa kysymyksissä sekä näkee itse kansanjoukot – ei jumalaa – subjektina, joka voi muokata kohtaloaan historiallisen materialismin lainalaisuuksien mukaisesti.
Ei ole kysymys johtajien jumaluudesta enempää kuin uskonnon harjoittamisestakaan.
Riippuu siitä, mitä he ’jumalalla’ tarkoittavat. Jos he uskovat johtajiensa olevan yliluonnollisia jumalia, se on uskontoa. Muuten se on vain ideologiaa. Tässä ei ole olennaista se, mitä johtajat oikeasti ovat. Kuten Vt:n enkelitkään eivät mahdolisesti ole olleet yliluonnollisia; heidän vain uskottiin olevan.
Pekka: ”Seppo ja Kimmo taisi kyllästyä. Kaipasin tosissani vastausta.”
Sait minulta ja Sepolta jo moneen kertaan pätevästi perustellut vastaukset pulmaasi. Omalta osaltani en parempaan pysty. Ellei se kelpaa, en voi mitään. Minulta loppui jo rautalanka, joten vääntämiseni on tässä kysymyksessä väännetty.
En voi olla ihmettelemättä sitä, miksi on noin voimakas tarve määritellä uskonto tuolla tavalla. Pakosti mieleen nousee siinä jokin tarkoitushakuisuus. Siinähän väitetään että uskonnon ainoa tuntomerkki olisi usko jumaliin. Näin tietenkin saadaan aikaan vaikutelma, ettei ideologinen toiminta voi olla uskonnon harjoittamista, vaikka kaikki muut merkit puhuvat sen puolesta.
Tässä on kyse uskonnon uskontotieteellisistä määritelmistä, joissa kaikissa on olennaista usko johonkin yliluonnolliseen. Ja näin myös ns. kieliperhe on uskonnon aina ymmärtänyt. Se olet nyt Pekka Sinä joka yrität levittää tällä pelikentällä maalitolppia. Poliittiset ideologiat ovat poliittisia ideologioita, eivät uskontoja. Taitaisit rypistää otsasi kurttuun, jos joku ateistinen poliitikko esittelisi itsensä sinulle ’uskovaisena’.
Pekka: ”En voi olla ihmettelemättä sitä, miksi on noin voimakas tarve määritellä uskonto tuolla tavalla. ”
Sopiihan sitä ihmetellä, mutta se on Pekka semantiikkaa. Kielitiedettä ja sanojen merkitysoppia. Seppo tai minä emme ole kielitieteilijöitä, semantikkoja, joiden tehtävää on määritellä suomen kielen sanoille merkityksiä. Joten se ”uskonto” – sanan merkityksen määritelmä, jota kommentissasi kritisoit, ei ole meidän kummankaan tekemä.
Suomenkielisenä ymmärrät varmaan mitä sana ”tuoli” tarkoittaa. Tuolin suomen kielen Kielitoimiston (semanttinen) määritelmä on: ”Yhden henkilön istuttava jalallinen, tavallisesti selkä- ja usein myös käsinojallinen istuin.”
Uskonnon (semanttinen) suomen kielen Kielitoimiston määritelmä on: ”Usko jumalan tai muun yli-inhimillisen mahdin olemassaoloon ja siihen liittyvä pyhyyden kokemus. Usein uskonto on muotoutunut oppijärjestelmäksi ja ilmenee erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina.”
Semantiikan pelisäännöillä on pelattava Pekka, jos haluamme tulla oikein ymmärretyiksi suomen kielisissä yhteisöissä.
P-Korean suurella johtajalla on selvästi moniakin yliluonnollisia ominaisuuksia.
Tämän patsaan kumartaminen on selkeästi uskonnollinen tapahtuma.
On monia muitakin johtajia, jotka ovat vaatineet vastaavaa palvontaa itseään kohtaan. Jo Rooman keisareista lähtien.
Pekka: ”P-Korean suurella johtajalla on selvästi moniakin yliluonnollisia ominaisuuksia. ”
Ei ole, he ovat ihmisiä.
Pekka: ”Tämän patsaan kumartaminen on selkeästi uskonnollinen tapahtuma.”
Ei ole, se johtuu pelosta. Kumarra, tai kuole (vietä loma pakkotyöleirillä).
Eikös täällä joku kirjoittanut helvetinkin pelosta. Ei kai se sen kummempaa pelkoa ole.