Koronan vuoksi monta kertaa peruuntunut matka Saksaan toteutui viimein. Tein 30 vuotta sitten jatko-opintoja Etelä-Saksassa ja monet ystävyydet ovat sittemmin jatkuneet. Keskustelin ajankohtaisista asioista mm. lääkärin, uskonnonopettajan, kirkon lakimiehen ja teologian professorin kanssa.
Edessä oleva liittokanslerin valinta näkyy katukuvassa. SPD:n ehdokkaan Olaf Scholzin kuvia on katujen varsilla ja häntä pidetään todennäköisenä valintana. Monet pitävät häntä varmimpana Frau Merkelin linjan jatkajana, vaikka puolue on toinen. Toiset sanovat, että pelkkä kansleri ei vaikuta tuleviin linjauksiin vaan koko hallitus. Koska hallituspuolueet vaihtuvat, ei linja jatku samana. Ampellicht- eli liikennevalokoalitio: sosiaalidemokraatit, liberaalit ja vihreät neuvottelevat hallitusohjelmasta.
Ympäristön ja talouden näkökulmien tasapainottelu on keskeinen kysymys. Kesän rankkasateet ja tuhotulvat sekä edellisten kesien kuumuus alleviivaavat ympäristöä koskevien päätösten merkitystä. Kaarnakuoriaiset ja kuumuus ovat tappaneet kuusikot laajoilla alueilla. Näkymä Teutoburger Waldissa on murheellinen. Keltaisten pyökkimetsien yläpuolella kuolleet kuuset seisovat harmaina ja maata peittävät kaadettujen kuusien luurankomaiset röykkiöt. Nähtävästi kotimaisen tukkipuun heikentyvä saatavuus tulee jatkossa koettelemaan Saksan metsäteollisuutta.
Tuulivoimaloita on paljon, mutta niihin sitoutuu suuri määrä terästä ja betonia, joiden valmistus tuottaa hiilidioksidia. Katse kohdistuukin aiempaa enemmän aurinkovoimaan. Etelä-Saksan Baden-Württembergissä vihreät ovat vallassa ja laki määrää asentamaan aurinkopaneelit uusiin taloihin. Saksa päätti luopua varhain ydinvoimasta, mutta korvaavaa vihreää sähköä ei ole vielä kysyntää vastaavasti. Hiilivoimalat tuottavat edelleen huomattavan osa sähköstä. Hiilidioksidipäästöjen leikkaaminen ja vihreään sähköön siirtyminen vaativat raskaita toimia.
Autoteollisuus on luopumassa fossiilista polttoainetta käyttävistä moottoreista. Lopullista sanaa käyttövoimasta ei ole kuitenkaan vielä sanottu. Sähköautojen miinukset tiedostetaan: akkujen vaatimat harvinaiset maametallit ja suuri paino, josta seuraa teiden suurempi kuluminen, latauksen tuomat rajoitukset sekä fossiilisilla polttoaineilla tuotettu sähkö.
Vetyteknologia etenee nopeasti. Vedyllä voidaan vähentää huomattavasti teräksen valmistuksen hiilidioksidikuormaa. Hiilidioksidipäästöjä aiheuttavan harmaan vedyn tuotannon sijaan etsitään keinoja päästöttömän, vihreän vedyn tuottamiseen. Suomalainen keksintö valmistaa vetyä biokaasusta voisi olla sellainen. Metaanimolekyylin hajottamiseen vedyksi ja hiileksi menee vain 10% siitä sähköenergiasta, joka tarvitaan, kun vesimolekyyli puretaan vedyksi ja hapeksi.
_ _ _
Vihreät ratkaisut vaikuttavat myös teollisuustuotantoon ja saavat kysymään, onko Euroopan talousveturilla edelleen voimaa. Vaikuttaa siltä, että talous etenee ympäristöinnovaatioiden varassa, kuten auto- ja vetyteollisuus osoittavat, mikä helpottaa kasvihuonekaasujen leikkaamista. Kulutuksen ja tuotannon jatkuva kasvu iskee kuitenkin luonnon monimuotoisuutta ja lajikirjoa vastaan.
Saksassa on herättänyt suurta huomiota tutkimus, joka osoittaa hyönteisten biomassan pienentyneen kolmessa vuosikymmenessä 75%. Siten hyönteisten määrää vähenee joka vuosi 2,5%, mikä on erittäin huolestuttavaa jo pelkästään ihmisen ruoantuotannon, puhumattakaan ekosysteemien elinvoiman kannalta.
Kaikkia syitä hyönteiskatoon ei tunneta, mutta torjunta-aineet – kuten glyfosaatti, jota on Monsanton tuottamassa Roundupissa sekä peittaukseen käytettävät neonikotinoidit – ovat ainakin osasyynä. Ne tulisi kieltää nopeasti. Lisäksi hyönteiskatoon vaikuttavat niittyjen ja kosteikkojen raivaaminen sekä öinen valosaaste. Peltojen reunoihin jätettävät niittyalat, pensasaidat sekä öisten valojen himmentäminen lainsäädäntöteitse olisivat vaikuttavia toimia.
_ _ _
Saksaa painaa matala syntyvyys ja tulevien ikäluokkien pieneneminen, millä on vaikutusta työvoimapulaan ja eläkejärjestelmään. Ongelma on yleinen kaikkialla Länsi-Euroopassa. Saksassa syntyvyys on kuitenkin Suomea korkeampi ja työperäinen maahanmuutto suurempaa. Siten Saksalla on Suomea paremmat mahdollisuudet selättää matalan syntyvyyden tuomat vaikeudet.
Maahanmuutto on pysynyt viime vuosina matalalla tasolla, kunnes viikko sitten maanantaina Puolan vastaiselta rajalta tuli yli 1000 pakolaista ja suuri pakolaisten määrä on jatkunut senkin jälkeen. Tätä on kutsuttu joissakin arvioissa Valko-Venäjän hybridisodankäynniksi kuten myös maakaasun tuonnin rajoittamista ja hinnan korottamista kymmenillä prosenteilla.
Pakolaiskysymys jakaa mielipiteitä ja vaikuttaa poliitikkojen kantoihin. Vuonna 2015 maahan tullut somalipakolainen puukotti kesäkuussa Würtzburgissa kuoliaaksi kolme naista ja haavoitti useita muita. Viime viikolla hänet todettiin psyykkisesti sairaaksi ja syyntakeettomaksi. Samalla herätti huomiota, että hän oli jo aiemmin syyllistynyt Saksassa rikoksiin ja oli maahan tullessaan ilmoittanut ikänsä seitsemän vuotta todellista alhaisemmaksi. Siksi on kysytty, olisiko viranomaisten tullut eristää hänet jo aiemmin.
_ _ _
Mitä kuuluu Saksan kirkoille? Baden-Württembergissä kirkosta eroaminen jatkuu prosenttiyksikön vuosivauhtia, millä on vaikutusta kirkon toimintaan ja talouteen. Papin virkoja vähennetään ja jäljellä jäävät papit hoitavat yhä useampia seurakuntia. Aiemmin esimerkiksi näljän ja puolen papin hoitamaa usean kylän ja seurakunnan aluetta hoitaa nyt kaksi pappia. Seurakunnan alueen jäsenten vähentymisestä alle tietyn rajan seuraa papin uskonnonopetusvelvollisuuden lisäys kouluissa neljästä kahdeksaan viikkotuntiin. Kunnat maksavat seurakunnille tästä pappien uskonnonopetuksesta, joka on Baden-Württembergissä tunnustuksellista. Pappien lisäksi opetusta antavat päätoimiset uskonnon opettajat, jotka ovat koulutukseltaan teologeja.
Edellisestä kehityksestä on ollut seurauksena, että teologian opiskelijoiden määrä on pudonnut viimeisten vuosikymmenten aikana kolmannekseen aiemmasta. Tämä kuitenkin riittää täyttämään kirkon tarpeen, kun papin paikkoja on aiempaa vähemmän. Samalla enemmistö valitsee uskonnon opettajan koulutuslinjan seurakuntapapin linjan sijasta, kun suhde oli aiemmin päinvastainen. Tuntuma on, että konservatiivisten pappien osuus on lisääntynyt.
Papin työ on tullut aiempaa suuritöisemmäksi, mikä koettelee kutsumusta ja jaksamista. Lisäksi eräiden katolisten pappien julkisuudessa olleet lasten seksuaaliset hyväksikäyttötapaukset näkyvät myös suhtautumisessa evankelisiin pappeihin – aivan kuin nämäkin olisivat potentiaalisia lasten väärinkäyttäjiä. Se koetaan raskaana. Yleistysten tekeminen koskemaan kokonaista ihmisryhmää – esimerkiksi että jokin maahanmuuttajaryhmä syyllistyisi tiettyihin rikoksiin – torjutaan aiheellisesti. Vastaavaa yleistämistä tapahtuu siis kuitenkin pappien kohdalla.
Jälkikirjoitus 7.11. Junapuukotus Saksassa pari päivää sitten herättää jälleen kysymyksen, onko teko tehty terroristisessa tarkoituksessa vai täyttä ymmärrystä vailla. Joka tapauksessa kyseisen kaltaiset iskut lisäävät maassa polarisaatiota, turvattomuutta ja maahanmuuttovastaisuutta.
Yhteisvastuukeräyspäällikkönä olen hämilläni yhteisvastuukeräyksen avaamisen alla. Julisteita ei meidän seurakunnassa laiteta esille ollenkaan ja käsimainoksien jakokin arveluttaa. Kova on teema, järkyttäviä ovat kuvat. Mahtaako Guatemalankaan kohde avata suomalaisen kukkaroa taikka sydäntä!?
Kauniisti osaa Sinkkonen tämänkin asian ilmasta. Kuvat eivät todellakaan vetoa, ja olen pettynyt valittuun tapaan kertoa yv-keräyksen kohteesta. Kirkon viestintä, keskeinen voimavaramme, on tällä kohtaa pahasti hakoteillä!
Kummallisia. Tekotaiteellisia. Jopa mauttomia. Pelleillään visuaalisesti asioilla, joita pitäisi lähestyä korrektisti ja harkiten.
Keräämme varoja, jotta pian kuolevien ihmisten saattohoitopäivät saataisiin laadukkaammiksi ja täydemmiksi kivuttomuudesta ja lähimmäisten rakkaudesta. Jotta heitä arvostettaisiin viimeisinä hetkinä kaikin tavoin heidän ajattelisi kuvissa olevan vielä hiukan elossa?
Miksi siis kuvat jo henkensä heittäneistä? Sylissä pidettävä kuollut lapsi kyllä painetaan rintaa vasten, ei roikoteta ja puolison olen nähnyt asettuvan kuolleen viereen vuoteelle ja silittelevän siinä. Hetken kuluttua kuvassa kylmenevä vaimo parka rojahtaa lattialle.
Aion silti kerätä Yhteisvastuukeräyksessä tapani mukaan ja tapani mukaan myös haluan tiedon mitä rahoilla on saatu aikaan.
Kysehän on siitä, että sairaaloissa olisi hyvät kauniit saattohoitohuoneet, joissa voitaisiin jakaa ehtoollista, laulaa ja soittaa, näyttää kuolevalle kuvia omasta elämästä ja omaisista, pitää ikkunat ammollaan, jotta ulkoa tulevat hiirenkorvien tuoksut ja muuttolintujen laulu. Että ei tarvitsisi kuolla kolmen hengen huoneessa ilman, että kukaan on vierellä. Siis vähän kuin syntymä, uuteen elämään syntyminen.
Vaikka koenkin tarpeelliseksi pitää esillä kuoleman todellisuutta tänä steriilinä aikakutena, niin siitä olen samaa mieltä, että minunkaan mielestäni äiti ei anna kuolevan lapsensa roikkua sylissään. Paitsi jos äitikin on jo niin riutunut lapsen sairauden ja kuoleman vietyä voimat, ettei enää jaksa kannatella lastaan.
Silloin, kun viesti herättää tunteita, on onnistuttu jossain. Kuvat ovat todellakin mainoskuvia, joiden tehtävänä on liikutella ihmismieliä ja synnyttää keskustelua.
Pieta -veistoksessa Maria kannattelee epämukavasti kuollutta Jeesusta.
Olisiko yksi viesti juuri se, että kun vielä olemme elossa, meillä on mahdollisuus sanoa tänään rakkaille ihmisille, että välitän.
Olisiko viesti se, että vakavasti sairaan (joita Suomessa on tälläkin hetkellä kymmeniätuhansia) luona on viipyiltavä. Hänelle on järjestettävä häpeninkiä, mikäli hän toivoo.
”Vielä kerran tahdon saunoa vanhassa pihasaunassa.” Ja eikun järjestämään. Kivunlievitystä lisää ja laadukasta vuorovaikutusta sairaan lähellä. Siitähän tässä on kysymys.
Jos torjut kampanjan, torjut myös sen rahan, jolla tehdään hyvää ammattihenkilöstön, potilaiden ja omaisten tarpeisiin. Tämä hyvä on koulutusta ja tuki- ja neuvontajärjestelmien kehittämistä. Aikaa vierelläoloon.
Niin Tero. Siis kotisairaala, jos suinkin mahdollista. Jos ihmisiltä kysyy missä he haluavat kuolla, on vastaus usein: kotona.
Rakkain ystäväni tuli viime keväänä sairaalasta syövän runtelemana. -Tulen huomenna kotiin, hän sanoi. Kiipesi ambulanssista itse melko jyrkät kotitalon portaan huoneisiin. Mies ja tytär peittelivät hänet olohuoneessa olevaan sairaalasänkyyn. Hän katseli ympärilleen itse luomassaan kodissa ja sulki silmänsä, eikä enää avannut niitä koskaan.
May Roth-Edelmann: Kirjoitat kauniisti kotisairaalasta. Yleisesti myös puhutaan kotihoidon ja kotisairaanhoidon lisäämisestä.
Siitä vaan ei puhuta, että kotona voivat sairastaa ja kuolla vain köyhät.
Pitäisi käydä keskustelua myös siitä, että kotisairaanhoito on niin kallista, ettei keskituloinen voi sitä hyödyntää. Kun sairasta hoidetaan ja hoito hinnoitellaan, hinta määräytyy koko perheen tulojen mukaan. Näinhän ei ole, jos sairasta hoidetaan sairaalassa.
Laitoin kommenttini kuvallisessa muodossa:
http://www.mikaelilainen.fi/verkkolehti/2014/01/28/seurakunnissa-arvostellaan-yv-kerayksen-kuvia/
Juuri visuaaliset viittaukset hautaan laskettavaan Jeesukseen ovat kaikkein mauttomimmat. Uskon Kristusta ei pidä halventaa sotkemalla kuvallisesti teologiaa ja terminaalihoitoa. Toisaalta se loukkaa myös hätää ja tuskaa juuri sillä hetkellä kuolevan lähimmäisensä rinnalla kokevaa ihmistä. Ihmiselämää, ikuisuutta ja kuolemaa koskevien pohdintojen aika ja paikka on sitten aivan toisaalla, myöhemmin.
Kampanja voi epärealistisuudessaan ja kielteisiä tunteita herättäessään muokata mielipiteitä saattohoitoa vastaan ja eutanasian puolelle.
Kyynisin voisi epäillä kuvien tekijöiden motiiveja.
Aiemmista kommenteista päätellen YV-kampanjan mainostus on varsin onnistunut: keskustelu hyvästä kuolemasta on lähtenyt käyntiin.
Toivottavasti jatkossa päästään tästä visuaalisesta herätyksestä itse asiaa koskevaan herätykseen. Silti: syöpään kuolevan lapsen tai aikuisen kuolema ei ole kaunis. Miksi niitä esittävien kuvien pitäisi olla kauniita?
Vaikka kuolema ei olisikaan kaunis, se voi silti olla hyvä. Paljon riippuu meistä.
Eiköhän osallistuta YV-keräykseen ja pidetä heikompien puolta: sekä kuolevien että syrjittyjen.
Näetkö sinä heissä Kristuksen kärsimyksen? YV-keräyksen kuvat pyrkivät sen näyttämään. Hyvä niin.
Espoonlahti ei häpeä näyttää tätä.
Kuolemaa läheltä nähneenä pidän noita julisteita aika lapsellisina ja kuoleman kanssa vähemmän tekemisissä olleiden aikaansaannoksina.