Missä on vaikuttamaan pyrkivät naiset ?

Kesän aikana olemme lukeneet seisemäkymmenen aktiivin blogistin tekstejä. Niistä vain alle kymmenen on naisten tekemiä. Miksiköhän naisten kirjoittamia blogeja pääsee näin harvoin lukemaan?

  1. Pekka: ”Miksiköhän naisten kirjoittamia blogeja pääsee näin harvoin lukemaan?”

    Johtunee siitä, että naiset kirjoittavat blogeja harvemmin.

    P.S. ”Olla” verbin monikon kolmannen persoonan preesens kuuluu ”ovat”.
    Otsikon tulisi kuulua siis: ”Missä ovat vaikuttamaan pyrkivät naiset ?”

    • Kiitos Kimmo kieliopin opettamisesta. Sen oppiminen on tuottanut lapsuudessa niin paljon turhautumista, että se näkyy yhä näissä teksteissäni, joita joudun jatkuvasti muokkailemaan ja silti mitä oudoimpia sanahirviöitä jää luettavaksenne. Lukihäiriön ja vain toisen silmän varassa operoidessani, on suuria vaikeuksia havaita tekemiäni virheitä. Jos odottaisin sitä, että kykenisin tuottamaan virheetöntä tekstiä, niin oma kirjallinen ilmaisuni loppuisi siihen.

  2. Tämä blogialusta lienee enimmäksen terapiaa (toki tärkeää) meille kirjoittajille. Vaikuttamaan pyrkivät (myös naiset) tekevät vaikuttamistaan ihan muissa kabineteissa, niissä joissa päätetään rahasta. Rahahan tuntuu monessa suhteessa olevan se tärkein vaikuttamisen vaikutin.

  3. Kiinnostaisi ymmärtää lisää siitä, mikä saa naiset jäämään pois kanavalta. Aika ylläri on se etteivät he juuri edes kommentoi tätä. Seijalla sentään on muutakin tekemistä.
    On sitä mullakin ja sieltä niitä blogien aiheita pulppuilee lisää. Joten Seijan selitys ei ole ehkä kovin kattava.

  4. Kiitos kysymyksestä. Vastaan omasta puolestani.
    Keskityn omiin töihini kirjailijana ja yrittäjänä. Koen ne riittäviksi vaikuttamisen mahdollisuuksiksi. Koska kirjoittaminen merkitsee minulle työtä ja toimeentuloa, ei jää rahkeita eikä kiinnostusta kirjoitella korvauksetta sinne tänne.
    Joitakin vuosia sitten kyllä kirjoitin muutamia blogeja minulle rakkaan kirkon asioista, mutta kyllästyin varsin pian esim. K24-keskustelukulttuuriin: muutamiin ahkeriin kaiken komentoijiin, joihinkin jyrkkämielisiin jne.
    Haluan suojella itseäni, jotta jaksaisin tehdä työni ja säilyttäisin mielenrauhani ja elämäniloni. Olen myös ajatellut, että tärkeämpää kuin nettikeskusteluissa mukanaoleminen on rukoileminen.

  5. Hyviä perusteluita Minna. Mulle Kotimaa 24 on muodostunut ennemminkin mielenrauhan lähteeksi.
    Olen aina ollut pohdiskeluihin uppoavaa tyyppiä. Joten tähän keskittyminen antaa virtaa. Jossain vaiheessa olen myös ajatellut lopettamista, ihan samoista komentointiin liittyvistä syistä. Keskustelut on oikeastaan aika harvoin rakentavaa ja hyödyllisiä.. Itselle kirjoittaminen on enemmän omien ajatusten selkeyttämistä. Vaikuttaminen jonkun elämään tapahtuu usein nimeomaan tekstin kautta. Ehkä sekin mahdollisuus on potkimassa eteenpäin.

    • Me miehet erehdymme pitämään keskinäistä piikittelyämme asioihin vaikuttamisena. Ei maailma sunpieksennällä muutu – ainakaan paremmaksi.

  6. Oma kokemukseni on, että kyllä bloggausten alle syntyy ajoittain myös todella mielenkiintoista, syvällistä, moniulotteista ja tasokasta keskustelua. On ollut nostalgista ja kiinnostavaa palata nyt blogistien joukkoon, kun olen opintovapaalla. Jossakin vaiheessahan blogiosion nimeksi muutettiin nimenomaan ”lukijablogit” (alleviivaamaan sitä, että blogien sisällöt eivät ole toimituksellista sisältöä), jonka jälkeen me Kotimaan toimittajat emme enää ole voineet blogata. Nyt saan blogata vuoden, kun en kuulu toimitusvahvuuteen. ’

    Paljon olen itsekin miettinyt tuota naisten ja erityisesti ehkä vielä nuorten naisten vähäistä määrää Kotimaan blogistien joukossa. Ymmärrän ihmisiä, jotka kokevat keskustelukulttuurin osittain ahdistavaksi, mutta mielestäni se ei ole koko totuus. Itse pystyy vaikuttamaan melko paljon siihen, minkä tyyliseksi kommentointi oman bloggauksen alla muodostuu. Toisaalta olen ehkä huono sanomaan: aloitin työurani Kotimaassa aikanaan vuosia sitten juuri Kotimaa24:n moderointiprojektista, jossa todella perin juurin pohdittiin kommentointikäytäntöjä ja tyylejä ja sitä, mikä on sallittua ja mikä ei. En siis säiky enkä pelästy kovin helposti. Mielestäni keskustelu on nykyisin vähemmän kärkevää ja piikikästä kuin joskus ammoisina alkuaikoina (mikä on hyvä) mutta ehkä se on myös yksipuolisempaa ja laimeampaa, mikä ei ole niin hyvä. Yksi syy yksipuolisuuteen on naisten vähäienen osuus keskusteluissa.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Vaimon kanssa yhtä matkaa on saatu olla lähes 50v. ja tyttö ja poika. Molemmilla on 2 poikaa ja yksi tyttö. Joten meidän suurena ilona on 6 lastenlasta. Virastomestarina verotoimistossa olin pitkään ja kirkossa olin jonkin aikaa nuoriso-ja lähetystyöasioita hoitamassa. Lapsuudessani ei tunnistettu lukihäiriötä, joten mitään kielitaitoa ei ole, joka rajoittaa nyt paljon elämää. Kirjoittamien sujuu hyvin, kunhan kone muistaa näyttää virheet. Teologiseen pyrin kun sain erivapauden osallistua pääsykokeeseen ilman ylioppilastutkintoa. Eikä sekään siinä auttanut. Tärkeitä sanoja jäi pois vastauksistani. Nyt rukoustyöhön keskittymisestä on tullut pääasiallinen toimenkuvani.