Todellisuus on outo, todistavat haastatellut tahoillaan. Missä mennään nyt?
MINKKINEN: Todellisuus on täysi illuusio. Olet vain pitänyt sitä totena eli uskomuksena. Todellisuus on eräänlainen Todellisuustunneli. Olemme oman todellisuutemme sisällä, tunnelissa. Tunnelin seinät koostuvat mm. aistiemme ja aivojemme luomasta todellisuuskäsityksestä, näiden aistikanavien jäljelle jääneistä aistimuksista sekä uskomuksistamme ja tunnetiloistamme. Lineaarisessa aikakäsityksessä aika menee eteenpäin ja me etenemme tunnelissa.
RÄSÄNEN: Galaksimme on kirkas pieni kiekko valtavan pimeän aineen pilven keskellä, näkymättömien massojen syleilyssä. Päättely, jossa jokainen askel on arkijärjellä ymmärrettävissä, on vienyt meidät sen tosiseikan äärelle, että todellisuus on perusteiltaan arkiajattelulle vieras. Fysiikan suurimpien saavutusten, kvanttifysiikan ja suhteellisuusteorian, mukaan arkiset käsityksemme jopa sellaisista perustavanlaatuisista asioista kuin ajasta, avaruudesta ja olemisesta ovat pohjimmiltaan virheellisiä.
Arkisten asioiden koko on paljon atomeja isompi ja galakseja pienempi, ja ne tapahtuvat nopeuksilla, jotka ovat vähäisiä verrattuna valonnopeuteen. Tämän takia evoluutiossa muodostunut käsityksemme maailmasta on hyvin rajoittunut, emmekä tavoita arjen alla ja yllä olevaa alkeishiukkasten ja kosmoksen todellisuutta kuin askel askeleelta.
Kysymys lukijoille: Jos me olemme olleet näin väärässä todellisuuden suhteen, niin tuleeko tunne, että meitä on petetty?
Mihin mennään seuraavaksi?
MINKKINEN: Aistikanavat tuottavat miljoonia bittejä informaatiota joka sekunti ympäristöstämme. Kapasiteettimme on kuitenkin rajallinen ja tämän takia informaatiota suodatetaan pois eri menetelmillä – muutenhan vastaanottaisimme kaiken ja kaikki olisi käytännössä kohinaa. Neurologiamme on kehittynyt vuosien saatossa rakentamaan juuri “oikeanlaisen” kuvan todellisuudesta, jättäen jäljelle vain yksilölle relevantin informaation. Uskomuksemme automaattisesti jättävät pois sellaisen informaation, jota emme usko, vaikka se informaatio olisikin totta tai hyödyksi meille.
RÄSÄNEN: Fysiikan tavoitteena on selvittää, millainen todellisuus pohjimmiltaan on. Fysiikassa tutkittavat asiat on jaettu pieniin osiin, joita on helppo käsitellä yksinään. Yhden osan selvittäminen ei johda lopputulokseen vaan vie seuraavan kysymyksen eteen. Kun keskittyy yhteen askeleeseen kerrallaan, voi varmistaa, että juuri se on vakaa – eikä tarvitse huolehtia edellisistä tai tulevista ongelmista. Kysymysten paloittelussa auttavat pitkälle jalostetut matemaattiset menetelmät, joilla myös pidetään päätelmistä tarkkaa kirjaa.
Se, että ei arvioi kokonaisuutta joka askeleella, vähentää ennakkoluulojen vaikutusta tutkimuksen lopputulokseen. Kävelyretket, joilla tuijotetaan kengänkärkiä ja valitaan askel kerrallaan tietämättä mihin ollaan menossa, saattavat johtaa yllättäviin maisemiin.
Tehkäähän, herrat, jo johtopäätökset omista lätinöistänne.
MINKKINEN: Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jokainen meistä aktiivisesti luo oman todellisuutensa: elämänsä, ilonsa, onnensa, surunsa, ongelmat ja ratkaisut.
RÄSÄNEN: Maailmankaikkeutta ei ole rakennettu meidän säännöillämme, me olemme sattumalta syntyneet epäinhimilliseen todellisuuteen. Tämä on vapauttava totuus, jonka edessä sopii olla nöyrä. Olemassaolollamme ei ole kosmista tarkoitusta, teoillamme on vain se merkitys, minkä niille annamme, ja olemme vastuussa niistä vain toisillemme.
Tehtävä lukijoille: Haastakaa Minkkisen ja Räsäsen näkemykset! Kysymys: Mikä sinusta on oudointa todellisuudessamme?
* * * * * * * *
Teksti perustuu Syksy Räsäsen kolumniin Helsingin Sanomissa 2.6.14 ja Sami Minkkisen blogiin. Minkkinen on tuttu TV:stä Mitä tuli tehtyä?-hypnoosiohjelmastaan.
Kyllä tämä on minua ainakin auttanut ymmärtämään niitä entisiä Jehova perheen lapsia. Täysin kohtuutonta tämä on kaikkinensa ollut Hannua kohtaan.
Eija Moilanen: ”Täysin kohtuutonta tämä on kaikkinensa ollut Hannua kohtaan.”
Mielestäni kyllä myöskin sinun kommenttisi parilla edellisellä minusta ja minun kirjoituksistani. Niiden takaa olevasta on vaikea havaita kristillisen lähimmäisen rakkauden ohjaavaa vaikutusta, kun asioihin keskittymisen sijasta pyrit ”lyttäämään” juuri nimenomaan minua.
Kyseenalaistamaan siis henkilöä, ei asioita. Politiikan piirissäkin tavataan toisinaan sanoa, että asiat riitelevät, eivät ihmiset.
Kirjoitit tuossa vähän aiemmin seuraavaa: ”Minullekin on näitä palstoja lukiessa jäänyt kysymys, että tajuavatko keskustelijat ollenkaan sitä, että toinen on lihaa ja verta sekä tunteva ihminen ja toimivatko he arjessa samoin kuin netissä?” Muista mielellään tuo hyvä lausahduksesi.
Todella sekavaa ja omituista keskustelua. Lähtisinkö minä kirjoittelemaan mielettömän määrän kommentteja esimerkiksi jonnekin Jehova- tai mormonijulkaisuun.
En lähtisi. Minulla ei olisi mitään syytä. Pitäisi olla joku positiivinen ja rakentava tavoite ja jos olisi, tekisin sen arvostavalla ottee
Hannu-serkulle hyvää kesää maalaismymmeliltä.
May Roth-Edelmann: ”Todella sekavaa ja omituista keskustelua. Lähtisinkö minä kirjoittelemaan mielettömän määrän kommentteja esimerkiksi jonnekin Jehova- ………julkaisuun.”
Jehovahan on Jumalan nimi. Esiintyi jo siinä muodossa esim. ensimmäisessä Suomen kielelle käännetyssä Raamatussa. Joten kaikkien kristillisyyttä ja Jumalan palvontaa käsittelevien julkaisujen periaatteessa pitäisi olla ”Jehovajulkaisuja.”
Eräässä Kotimaa24:n uutisosion kirjoituksessa kirjoitetaan seuraavaa:
”Kuopion piispa Jari Jolkkonen toteaa Savon Sanomien kolumnissaan, että moniarvoisuus ja avarakatseisuus voivat toteutua vain siellä, missä erilaiset vakaumukset saavat näkyä ja missä ne pannaan vuoropuheluun.
Jolkkonen haluaa puolustaa oikeutta sekä positiiviseen että negatiiviseen uskonnonvapauteen. Hän toteaa myös, että erilaisia vakaumuksia pitää sietää.”
Olemme nyt sen oppineet, että Hannu Kiurun toiveita ei tarvitse ottaa huomioon – vaikka ne niin nöyrästi esitettiin. Pakkosyöttö jatkuu.
Mulla kun on sellainen periaate paitsi valitettavasti laajemminkin elämässä (=puhu ja kiihdy ensin, ajattele sitten), myös K24:ssä (kommentoi ensin, lue edeltävät kommentit jälkeenpäin) , niin nyt kun olen hiukan silmäillyt aiempia kommentteja, on pakko myöntää, että Ruttopuiston rovastin pyyntöihin ”pakkosyötön rajoittamiseksi”, on kieltämättä ollut aihetta. Kiusallista myös se, että kuviohin on taas ilmestynyt kommentoijia, joiden ainoa motiivi on uskoon ja kristinuskoon kohdistuva avoin pilkanteko.
Vanhana Raamattupiirinvetäjänä totean, että keskustelua ei ole koskaan yhden miehen show vaan se on vuorovaikutusta keskustelukumppania kuunnellen, joten palaan alkuun ja tämän blogin tarkoitukseen.
Hannu blogista ” MINKKINEN: Todellisuus on täysi illuusio. Olet vain pitänyt sitä totena eli uskomuksena. Todellisuus on eräänlainen Todellisuustunneli. Olemme oman todellisuutemme sisällä, tunnelissa. Tunnelin seinät koostuvat mm. aistiemme ja aivojemme luomasta todellisuuskäsityksestä, näiden aistikanavien jäljelle jääneistä aistimuksista sekä uskomuksistamme ja tunnetiloistamme. Lineaarisessa aikakäsityksessä aika menee eteenpäin ja me etenemme tunnelissa.”
Jossain määrin totta. Kun tulin uskoon niin koin olevani tunnelissa. Sen tunnelin oli rakentanut ympäristöni yhdessä kanssani. Olin itse mennyt siihen tunneliin, mutta halusin päästä sieltä pois. Tunneli oli niin todellinen, että ikään kuin näin sen. Mutta eteenpäin oli mentävä. Muut vaihtoehdot eivät tulleet mieleen ja olin siinä tunnelissa ihan yksin. Voimakkain muisto siitä tunnelista oli kuitenkin ikään kuin tunnelin päässä olisi ollut valo ja sitä kohti pyrin. Senkin tein ihan yksin.
Hannu ” Kysymys lukijoille: Jos me olemme olleet näin väärässä todellisuuden suhteen, niin tuleeko tunne, että meitä on petetty?Mihin mennään seuraavaksi?”
Olen sitä mieltä, että ihminen on oikein taitava pettämään itse itseään. Eteenpäin mars.
Hannun blogista Räsänen ” Uskomuksemme automaattisesti jättävät pois sellaisen informaation, jota emme usko, vaikka se informaatio olisikin totta tai hyödyksi meille.”
Informaatiota tulee enemmän kuin kenenkään nuppi sietää ja muut mieletään tietää paremmihn mikä on hyödyksi meille, mutta lienekkö hyödyksi minulle.
Hannun blogista ” RÄSÄNEN: Fysiikan tavoitteena on selvittää, millainen todellisuus pohjimmiltaan on. Fysiikassa tutkittavat asiat on jaettu pieniin osiin, joita on helppo käsitellä yksinään.”
Niinpä ja tiedemiesten mukaan kaikki maailmaamme koossa pitävät fysiikan lait ovat syntyneet yhdessä sekunnissa.
Hannun ” Tehtävä lukijoille: Haastakaa Minkkisen ja Räsäsen näkemykset! Kysymys: Mikä sinusta on oudointa todellisuudessamme?”
Se, että joku pystyy uskomaan pelkkiin sattumiin todellisuutemme syntymisissä, jos sellainen ihminen on edes oikeasti olemassa. Vai liekö niitä uskomuksia, joista halutaan pitää kiinni.
Ja vanhan moderaattorina totean, että jotain olisi nyt hyvä tehdä. Lähden kesälomalle ja Hyvää kesää.
Hannun tämänkertainen blogi on todella mielenkiintoinen, kuten niin monesti. Kiitos Hannu!
Blogin esille tuomien ajatusten edessä alkaa huimata. Olen aikaisemminkin lukenut, että se, mitä näemme ja ymmärrämme ja mihin tieteen keinoin ylletään, vastaa noin 4%:ia kokonaisuudesta. Me emme ihan oikeaa todellisuutta hahmota. Mutta voidaksemme elää suht. järkevää elämää, on paras uskoa omaan todellisuuteen.
Kun muistelen sitä aikaa joskun kauan sitten, kun kävin koulua, oli todellisuus toisenlainen. Saamme tieteen ansioista koko ajan uutta tietoa niin itsestämme kuin maailmastamma. Minulle uusi tieto kertoo Jumalan suuruudesta ja kaikkivoipaisuudesta. Ihmettelen, kuinka ihmeessä me ihmisinä olemme fyysisesti niin monimutkainen ja toimiva kokonaisuus. Ja kuinka huikea on avaruuden ja kaikkeuden näkökulma, vaikka tiedämmekin siitä vielä vain murusia.
Én malta olla kommentomatta aikaisempiin kommentteihin, vaikka toivonkin jatkokommenttien pohdiskelevan itse asiaa, jonka Hannu otti esiin.
Keskustelu ja Hannua kohtaan suunnattu kritiikki näyttää minun silmissäni tosi typerältä. Mielestäni on täysin oikeutettua, että blogisti pyytää sellaista kommentoijaa hiljenemään, joka tahallaan johtaa keskustelun kauas aiheesta ja jatkaa jatkamistaan. Jos kommentoija olisi fiksu, hän noudattaisi pyyntöä. Kommentoitavaa toki riittää muualla, jos aikansa siihen haluaa käyttää.
Hannu keskustelee hienosti ja on oikein toivoa asiallista keskustelua myös muilta.
http://www.youtube.com/watch?v=wXMQyp5dYco
Tuire Kajasvirta: ”Keskustelu ja Hannua kohtaan suunnattu kritiikki näyttää minun silmissäni tosi typerältä. Mielestäni on täysin oikeutettua, että blogisti pyytää sellaista kommentoijaa hiljenemään, joka tahallaan johtaa keskustelun kauas aiheesta ja jatkaa jatkamistaan.”
Minä ainakaan en ole kritisoinut Hannu Kiurua, vaan pyrkinyt siihen, että asia-argumentit taistelisivat keskenään, eivät ihmiset. Kerran tosin viittasin tiettyyn ristiriitaisuuteen Kiurun kommentissa. Sellaistakaan ei pidä ottaa henkilökohtaisuutena, vaan sen sijaan tarkentaa ja täsmentää omaa näkemystään.
Jos ”tahallaan keskustelua aiheesta pois johtamisella” viittaat minuun, niin totesin asiasta jo aiemmin seuraavaa, kun eräs toinen kommentoija halusi tehdä minusta ”syntipukin” asiaan.
En minä esim. tämän ketjun keskustelua ole johtanut aiheesta pois. Kommentoin vain jonkun ateistisen henkilön kommenttia. Sen jälkeen muut kommentoivat minun kommenttia ja sitä rataa mentiin blogin varsinaisesta aiheesta. Näin tapaa täällä käydä melkein kaikissa keskusteluketjuissa, vaikka minä en ottaisi niihin osaa.
Eija Moilanen Moilanen taas kirjoitti viitaten ilmeisesti minuun: “…. jospa hän silloin ymmärtäisi jättää muut rauhaan…” Kommentoin sitä seuraavasti:
”??!! Aika ahdas näkökulma, jos kokee omista näkemyksistään poikkeavat, ettei saa olla “rauhassa.”
”Sillä tavoinhan kokivat monet juutalaisen uskonnon edustajat Jeesuksen sanoman ja koko kristillisyyden. Se selvästikin häiritsi heidän “rauhaansa.” Kaiken olisi pitänyt jatkua kuten ennen, ja heidän kerran omaksumiensa käsityksien mukaisesti.”
Kokeilehan Vesa, jospa ottaisit kantaa ihan vaan Hannun blogiin.
Tuire Kajasvirta: ”Kokeilehan Vesa, jospa ottaisit kantaa ihan vaan Hannun blogiin.”
Katso blogin kommenttien ensimmäistä sivua. Siellä nimenomaan kommentoin blogin varsinaista aihetta. Sen jälkeen kerta kerralta muiden kommentteja, jotka pikkuhilaa kokonaisuutena (minun kommenttini mukaan lukien) alkoivat mennä varsinaisesta aiheesta syrjään.
Valtavan hienoa.
Olemme konkreettisesti saanet nähdä, miten sielujemme vihollinen tietyn ihmisen kautta toimii valehdellen, väkivaltaisesti ja hyvistä tavoista viis veisaamatta.
Matt. 18:7 – Voi maailmaa viettelysten tähden! Viettelysten täytyy kyllä tulla; mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta viettelys tulee! …
Maan matoselle tuskin on haittaa siitä, että jotakin ympärillämme olevasta ymmärtää. Mutta sitten on kysymys siitä, että mikä ymmärtämiseen pyrkimisessä on tärkeää, oikea lopputulema vaiko yritys ja ponnistus. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että ponnistus. Tieteen tarkoitus on luoda lakeja , joilla sitten voidaan ennustaa tulevaisuutta. Mutta ovatko näkeminen ja ennustaminen sama asia kuin ymmärtäminen? Edelleen voi kysyä, ovatko monella tapaa subjektiiviset havaintomme todellisuudesta sama asia kuin mitä todellisuus on syystä, että havaintomme perustuvat aistijärjestelmämme ja tajuntamme lainalaisuuksiin tai paremminkin ominaisuuksiin. On mahdollista havaintojemme olevan hyvinkin totta, mutta sitä ei voi todistaa. Ei haittaisi mitään, vaikka Me laajemmin ymmärtäisimme sen, että tieteellinen totuus on sitä rajoitetussa merkityksessä ja tarkoittaa havaittavien kokemuksien aistienvaraista ennustettavuutta kuitenkin rajallisessa ajassa eli tulevaisuudessa. Kysymys on siis siitä, että elämä ja tajuntamme eivät välttämättä suoraan korreloi fysikaalis-kemiallisten ilmiöiden maailmaa vaan havainnoistamme saamamme lait ovat aina jossain määrin subjektiivisia ja relatiivisia. Meidän täytyy aina inhimillistää tutkittava kohde, jotta sitä voitaisi tutkia. Näin voi sanoa, että tutkimamme kohteet ovat aina inhimillistettyjä ilmiöitä jo lähtökohtaisesti. Edellä olevalla ei kuitenkaan usein ole niin suurta merkitystä, koska Ihmiselle on tärkeää, että Hän uskoo tietävänsä ja ennenkaikkea haluaa uskovansa. Tämä liittyy ennenkaikkea Inhimilliseen elämäämme, mistä ajallinen onnemme ja tyytyväisyytemme nousee. On kuitenkin hämmästyttävää, miten huonosti hallitsemme elämämme juoksua, esimerkkinä vaikkapa johtopäätösten tekeminen kokemuksistamme. Tästä olisi hyvä siirtyä luomiskertomuksen haasteeseen ja siihen, miksi kirkkomme haluaa pitää perisyntiä suvullisesti siirtyvänä kirouksena. Sitten kirkko voi miettiä sitä, miten kastetut vanhemmat saavat perisynnin vaivaaman lapsen kun kirkkoisät todistavat kasteen vapauttavan kertakaikkisesti perisynnistä. Sitten voisi katsoa sitä kysymystä, että missä perisynnin hengellinen substanssi oleilee sen ajan, kun Ihmisalku elollistuu äitinsä kohdussa. Tähän aikamäärään kirkko ei halua ottaa kantaa. Miksi? Kirkkomme papille Jumala ja Jumaluus on absoluuttista. Tämä ei kuitenkaan saisi merkitä sitä, että kirkkomme ymmärryksessä ja havaintoasteikossa perisyntikäsitys on asia, mikä estää tai tekee mahdottomaksi Ihmisen henkisen ja moraalisen kehittymisen ja edistymisen. Ymmärrykseni mukaan sen tulisi olla aihe ja syy ponnistukseen ja yritykseen. Tästä syystä kirkkomme pitäisi laiskanpulleille rivijäsenilleen antaa sielun hoito-opetusta. Kirkon antama mahdollisuus sielunhoitoon pitäisi myös avata niin, että Ihmiset osaisivat sitä kysyä. Tähän liittyen olisi hyvä myös päivittää Lutherin rippikäsitys, koska se ei suhtaudu katumuksen ja syyllisyyden ymmärtämiseen Ihmisarvon mukaisesti. Tässä oli jotakin ajatusta Blogisti Hannu Kiurun arkihaasteeseen outouksien havainnoimisesta.