Vaikka siis olenkin tehnyt monta ja suurta syntiä, niin kuitenkin uskoessani häneen (Kristukseen) hänen vanhurskautensa nielee ne kaikki.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 582, SLEY, 1957. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Evankeliumi ei kuvaile Kristusta syyttäjäksi, ankaraksi vaatijaksi, vaan lempeäksi, sydämeltä nöyräksi, laupeaaksi (laupiaaksi) Vapahtajaksi ja lohduttajaksi.
Kristus, maailman Vapahtaja, sanoo tulleensa maailmaan ”syntisiä vapahtamaan”, ”toivottomia lohduttamaan” ja ”saarnaamaan vangeille vapautusta”.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, sivut 581 ja 583, SLEY, 1957. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Kävipä lakialoitteelle tällä kertaa miten hyvänsä, aiheeseen liittyvä keskustelu tulee jäämään historiaan kovin merkillisenä.
Lakimuutoksella parannetaan erään vähemmistöryhmän asemaa. Muutoksesta ei koidu kenellekään negatiivisia seurauksia eikä keneltäkään pois. Tästä huolimatta noin kolmannes suomalaisista, erityisesti iäkkäät ihmiset, vastustaa lakimuutosta.
Tämä kertoo jotain meistä ihmisistä. Se kertoo siitä, omat ennakkoluulot nähdään hyväksyttävänä perusteluna vaatia rajoituksia muiden ihmisten elämään, vaikka asia oman elämän kannalta on täysin merkityksetön. Homo Homini Lupus.
Sinä vain itsepintaisesti näet asian siten, että lakimuutosta vastustetaan ihan pelkästä ilkeydestä ja ennakkoluuloista. Voisiko tätä asiaa mitenkään käsitellä niin, ettei tehtäisi siitä ”hyvät vastaan pahat” -taistelua?
Käsite ”avioliitto” ymmärretään eri tavoin. Minä en esimerkiksi näe sitä ensisijaisesti oikeutena vaan velvoitteena. Se, että avioliitto perustuu velvoitteelle ja velvollisuuksille pitää ja on pitänyt sen pystyssä.
Avioliiton voisi säilyttää perheen perustamisen pohjana, ja siihen liittyvien velvoitteiden perustana.
Olen itse ymmrtänyt yhteiskunnallisen avioliiton siten, että jos on seksisuhteessa säännöllisesti jonkun kanssa, on velvollinen sitoutumaan tähän ihmiseen siten, että liittoon todennäköisesti syntyvät lapset voisivat kasvaa vakaassa parisuhteessa eikä lapsia tehdä sattumalta siellä ja täällä.
Minun mielestäni on hyvä jos on erityinen instituutio niitä ihmissuhteita varten, joissa syntyy luonnollisesti lapsia. Ja mielestäni lasten saaminen ei ole sellainen ihmisoikeus, että niitä pitäisi keinotekoisesti tehdä, heteroparienkaan tapauksessa.
Erikseen voi sitten olla oikeus elää kenen kanssa haluaa. Tätä varten voisi yhdistää avoliiton ja rekisteröidyn parisuhteen. Kutsutaan tätä sitten ”pariliitoksi” tai miksi hyvänsä, se voisi olla kaikille niille, jotka eivät voi tai halua saada lapsia luonnollisella tavalla. Heitä eivät avioliiton jyrkimmät velvoitteet koske, vaan voivat elää yhdessä niin kauan kuin haluavat ja sen mukaan miltä tuntuu. Tämä olisi siis sekä homo- ja lesbopareille, että lapsettomille heteopareille.
Asian voisi nähdä niin päin, että niillä heteropareilla, jotka voivat ja haluavat saada lapsia, ei olisi oikeutta mennä avoliittoon (tai ”pariliittoon”) koska se on niitä varten, jotka haluavat keskittyä vain parisuhteeseensa. Mielestäni olisi syytä erottaa toisistaan parisuhteet, johon syntyy lapsia, ja ne joihin ei synny.
Avioliitto perustuisi siis juuri niille rajoituksille, velvoitteille, kyttäämiselle, säännöille, normeille, kaikelle ikävälle ja mälsälle 🙂 Avoliitossa voisi olla vapaammin, ja eroaminen helpompaa. Avioliitossa kaiken voisi mielestäni tehdä vaikeammaksi ja rajoitetummaksi.
Haluaisin myös palauttaa siihen miehen aseman perheen päänä, naisen olisi pakko ottaa miehen sukunimi, ja eroaminen voisi olla sitä vaikeampaa mitä nuorempia lapsia perheessä on. Ja kaikkea muita ikäviä velvoitteita ja rajoitteita.
Olisi mielestäni kaikin puolin parempi idea jos avioliiton rinnalle luotaisiin ”tasa-arvoinen” parisuhteeseen keskittyvä instituutio. Joka olisi muutenkin kaikin puolin kivempi kuin vanha, tiukkapipoinen ja konservatiivinen avioliitto. Katsotaan sitten kummasta tulee suositumpi…
Sanohan Jusu miten sinä määrittelisit tyhjentävästi käsitteen ”avioliitto”? Ja mitä siinä määritelmässä tarkkaan ottaen on sellaista, joihin homo- ja lesbopareilla ei tällä hetkellä ole oikeutta?
Minä en ymmärrä, en siis ihan oikeasti ymmärrä miksi avioliitto (jota 60-80-luvulla kiivaasti vastustettiin tiukkapipoisena, vanhanaikaisena ja rajoittavana instituutiona) on nyt yhtäkkiä jotain sellaista mitä kaikkien pitää saada? Tai jos eivät saa, se on verrattavissa orjuuteen ja rotusortoon ja vaikka mihin.
En tajua, en.
Mielenkiintoinen prosessi tulossa. Varsinkin eduskunnan keskusteluja on sitten hyvä seurata. Tokihan perustelut lakimuutosta vastaan ovat juuri Jusun tuossa mainitsemat.
Sari W pistää kyllä nyt sellaista tekstiä, että pois alta. Siitä intoutuneena tuli mieleen, että pitäisikö niillekin, jotka eivät hyväksy ehkäisyä, perustaa jokin oma liitto.
Niitä lapsiakin kun tahtoo syntyy avioliitoissakin ihan hups vaan, ja toisille ei surukseen koskaan. Ei sekään tee liitoista/suhteista eriarvoisia.
Historiallisen jännittävät ajat.
Sari Weckroth: ”Heitä eivät avioliiton jyrkimmät velvoitteet koske, vaan voivat elää yhdessä niin kauan kuin haluavat ja sen mukaan miltä tuntuu.”
Sinä kirjoitat usein siitä, että pitäisi olla erilaisia ja erityisesti erinimisiä liittoja eri tarkoituksiin. Jotta keskustelu ei menisi pelkästään väittelyksi liiton nimestä, kerrotko konkreettisesti, mitkä ovat ne ”jyrkät velvoitteet”, jotka sinun mielestäni tulisi kuulua avioliittoon mutta ei rekisteröityyn parisuhteeseen?
Minun on vähän vaikea hahmottaa tätä keskustelua vain tuollaisten yleisten määritelmien kautta. Helpottaisi, jos saisin jotain konkreettisia esimerkkejä.
Sari: ”Sanohan Jusu miten sinä määrittelisit tyhjentävästi käsitteen “avioliitto”? Ja mitä siinä määritelmässä tarkkaan ottaen on sellaista, joihin homo- ja lesbopareilla ei tällä hetkellä ole oikeutta?”
Avioliiton tyhjentävä määritelmä tulee avioliittolaista. Siinä kerrotaan sekä avioliiton solmimisen edellytykset että avioliiton solmimisen ja purkautumisen juridiset vaikutukset. Mielestäni nyt tehdyssä lakialoitteessa on oikein hyvä määritelmä avioliitolle. Se eroaa voimassa olevasta laista ainoastaan puolisoiden sukupuolen osalta.
Avioliiton semantiikalle en halua lähteä antamaan yhtä ja ainoata määritelmää. Osa pareista solmii avioliiton siinä vaiheessa kun lapsia alkaa syntyä. Jotkut parit menevät naimisiin keskinäisestä rakkaudesta sillä ajatuksella, että eivät koskaan halua hankkia lapsia. Jotkut solmivat avioliiton vasta eläkeiässä. Lainsäätäjän asia ei mielestäni ole puuttua siihen, mitä odotuksia ihmisillä on avioliitolle. Ja mielestäni yhteiskunnan pitää hyväksyä se, että eri ihmiset menevät naimisiin eri syistä.
Laki rekisteröidystä parisuhteesta eroaa avioliitosta kolmella tavalla:
(1) Parisuhteen solmineiden henkilöiden siviilisäädystä käytetään eri nimeä.
(2) Parisuhteensa rekisteröinyt pari joutuu maksamaan yhteisestä sukunimestä, mikä on avioliiton solmineille ilmainen. Lisäksi parisuhteensa rekisteröinyt henkilö ei saa väliviivalla olevaa nimeä, jossa on sekä oma että kumppanin sukunimi.
(3) Parisuhteensa rekisteröinyt henkilö voi adoptoida lapsen, mutta pari ei voi adoptoida lasta yhdessä. Puolisot voivat olla yhdessä (juridisia) vanhempia vain lapselle, joka on jomman kumman biologinen lapsi.
Käsitykseni mukaan kaikilta muilta osin avioliitto ja rekisteröity parisuhde rinnastetaan lainsäädännössä toisiinsa ja niihin sovelletaan samanlaisia oikeuksia ja velvollisuuksia.
Avioliitto on määritelmällisesti ollut miehen ja naisen liitto. Yksilöön nähden avioliitto on jo tasa-arvoinen. Se antaa jokaiselle oikeuden mennä naimisiin vastakkaista sukupuolta olevan kanssa. Avioliitto on ainoa instituutio jossa miehellä ja naisella on sama osallistumisprosentti 50 – 50. Nyt kun tämä periaate jätetään, niin uskon että tasa-arvollekin käy huonosti. Meillä on muitakin vähemmistöjä. Kuka ajaisi heidän oikeuksiaan? Kun avioliitto määritellään uudestaan, niin mielestäni kyseessä ei ole avioliitto. Sitä voidaan sanoa vaikka qwertyksi, mutta mielestäni se ei ole enää avioliitto, joka siis määritelmällisesti onja tulee olemaan miehen ja naisen välinen liitto. Minä uskon yhteiskunnalllisen tasa-arvon vähenemiseen ja suvaitsemattomuuden(institutionaalisen) lisääntymiseen tämän lain voimaantulon myötä. Vielä on laillista puhua tästä asiasta ilman sanktion pelkoa, niin tulevaisuudessa se ei ole ehkä enää mahdollista.
Kerrotko Markku konkreettisen esimerkin siitä, miten suvaitsemattomuus lisääntyy ja mikä olisi esimerkki sellaisesta lauseesta tai ajatuksesta, mitä ei saisi ääneen sanoa lain voimaantulon jälkeen?
Osaako joku kertoa, miksi tämän parisuhteen nimi pitää olla avioliitto?
Tekeekö yhteiselon nimi suhteesta tasa-arvoisen?
Entä avoliittolaiset parisuhteet? Heillä ei ole lähellekään samoja oikeuksia kuin nykyisillä parisuhteensa virallistaneilla.
Mitä sana ”tasa-arvoinen” merkitsee tämän lakialoitteen yhteydessä?
Jusu perusteli hyvin,että siitä,että jos ja kun avioliitto-termiä käytetään myös homoliitosita, ei ole keneltäkään POIS! Mutta se antaa ihmisille t u r v a a ja suojaa erilaisia ja er asteisia foobikkoja vastaan.
On tärkeää,että koska ihmisten sivilisäätyä kysellään erilaisissa viranomaispapereissa ja muutenkin yhteisössä,ei tuo säädyn määritelmä saa aiheuttaa diskriminaatiota, ja näin usein kävisi ilmaisun ’pariliittossa’ yhtydessä: ”Jaaha nuo ovat homoja..homoa en ota töihin p….rkele.jne.” Aikanaan jo pelkkä termi ’neiti’ tai ’naimaton’ saattoi aiheuttaa vähättelyä, varsinkin jos kyseessä oli ns. ikäneiti.
Pohjimiltaan näen tässä uskonnollisista motiiveista kumpuavaa vallanhimoa määrätä ja määritellä ja päsmäröidä ihmisten elämää. Tuolla toisessa keskustelussa joku kaipasi kirkolle mm. jopa yksinoikeutta puhua kuolemasta… Selvästi näkee paljon myös ahdistunutta ja ennakkoluuloista ja ulkopuolelta katsovaa jopa kateellista suhtautumista seksualisuuteen ja pariutumiseen yleensä. ”Jos minä en saa rakkautta ja rakastaa ja avioliitoa niin eivät saa nuokaan, eivät ainakaan jos ovat homoja…
Tietämättömyys myös kukoistaa, puhutaan esim. luomisjärjestyksestä tietämätä ettei Raamatun heprealainen alkuteksti tämmöistä luomisjärjetystä edes tunne kun ei tunne välttämättä edes sanaa luoda.
Edelleen ihmisen kehittymistä siitoksen ja synnytyksen kautta lisääntyväksi nisäkkääksi kuvaavissa Raamatun kertomuksissa ei käytetä tai tunneta sanaa avioliitto missään sen nykyisin tunnetuissa merkityksissä.
On merkillistä, että asiallinen keskustelu nähdään vallanhimona ja päsmäröintinä, ahdistuneisuutena, ennakkoluuloisuutena, kateellisuutena jne.
Tietämättömyyteen vetoaminen osoittaa jopa ylimielisyyttä toisia kohtaan.
Olisi hyvä jos keskusteltaisiin asiasta, ei keskustelijoiden mututuntumalla laadituista piirteistä.
Salme, käytin verbiä ’näkee’! En verbiä ’lukee’ tai ’voi lukea’. EN siis puhunut ketjun keskustelijoista vaan elämässäni näkemistäni ja tapamistani ihmistä, joihin määritelmäni kokemukseni mukaan hyvin sopivat.
Salme,
Laki rekisteröidystä parisuhteesta on jo itsessään ihmisiä eriarvoistava. Se on syntynyt tilanteessa, jossa samaa sukupuolta oleville pareille ei haluttu tehdä yhdenvertaista parisuhdeinstituutiota vaan tietoisesti rakennettiin karsittu malli. Lisäksi lain hyväksymisen edellytyksenä oli se, että se pidetään tarkasti avioliitosta erillisenä eikä rinnasteta avioliittoon.
Ei ole mitään järkevää perustelua sille, että parisuhteensa rekisteröinyt pari saa yhteisen sukunimen maksamalla siitä 100 euroa ja avioliiton solmiva pari saa sen ilmaiseksi. Ei ole mitään järkevää perustelua sille, miksi heteroparin on mahdollista saada sukunimi väliviivalla, mutta homoparilla ei. Nykyisessä laissa on tällaisia ihmisiä eriarvoistavia täysin tarpeettomia eroja.
On aivan totta, että oikeudet ja velvollisuudet voidaan yhdenmukaista nykyistä kahden parisuhteen mallia kehittämällä. Näin on viimeisen 10 vuoden aikana tehty ja nykyisin lait ovat erittäin lähellä toisiaan. Tämän jälkeen kuitenkin herää kysymys, miksi meillä pitäisi olla kaksi täsmälleen samansisältöistä parisuhdeinstituutiota mutta joilla on eri nimi? Onko sille jokin oikeasti perusteltavissa oleva syy, vai onko kyse pelkästään ennakkoluuloista ja halusta erotella ihmisiä?
Osaako joku kertoa, miksi tämän parisuhteen nimi pitää olla jokin muu kuin avioliitto? Mikä on se konkreettinen ongelma, mikä saman nimen käyttämisestä seuraa? Jos me saisimme nämä syyt selville, tästä asiasta olisi helpompi keskustella, mutta olen huomannut, että näitä syitä jostain syystä pantataan. Ovatko ne liian noloja että ne kahtaisi ääneen sanoa?
Niin kauan kun hakemalla haetaan perusteita käyttää samaa sukupuolta olevien liitosta eri nimeä kuin eri sukupuolta olevien liitosta, ei kyse ole tasa-arvoisesta liitosta. Parisuhde (rekisteröitykään) ja avioliitto eivät ole sama asia.
Avoliitto ei ole sama asia, koska siinä elävät eivät ole halunneet virallistaa suhdettaan/liittoaan.
Tiedä sitten, miten halukas eduskunta on kansan enemmistön tahdon mukaan toimimaan. Kriittisimmät epäilevät, että tasa-arvoinen avioliitto saadaan Suonmeen pian sen jälkeen kun Albania ja Valko-Venäjä ovat asian hyväksyneet.
Kirkon kannalta mahdollinen lainmuutos saattaa johtaa vihkimisoikeuden uuteen tarkasteluun, jos pidättäydytään vain eri sukupuolta olevien vihkimiseen. Huomioon otettavia näkökohtia on toki paljon muitakin, ja niistä on mm. piispainkokouksen selvityksiä. Myös avioliiton määritelmä joutuisi uuteen tarkasteluun.
Marja-Sisko Aalto
”Kirkon kannalta mahdollinen lainmuutos saattaa johtaa vihkimisoikeuden uuteen tarkasteluun, jos pidättäydytään vain eri sukupuolta olevien vihkimiseen. Huomioon otettavia näkökohtia on toki paljon muitakin, ja niistä on mm. piispainkokouksen selvityksiä. Myös avioliiton määritelmä joutuisi uuteen tarkasteluun.”
Oletko tutustunut lakialoiteen perusteosaan? Ei siinä uhkailla kirkkoa vihkioikeuden menetyksellä.
Avioliittohan on aina ollut vain miehen ja naisen välinen liitto, joka tukee etenkin lapsen kasvua, koska lapsia saadaan luonnostaan miesten ja naisten välillä.
Avioliittohan perustuu sillä rajoitukselle, että kyseessä on aikuisia, sitten lukumäärä sitoo sen kahteen aikuiseen, sukupuolisuus vastakkaisiin sukupuoliin, sukulaissuhde rajoittaa myös insestin sallimisen avioliitossa ja lopulta pitää olla vielä kaksi ihmisrodun edustajaa.
Jos avioliitto aletaan määritellä uudelleen poistamalla sukupuoli rajoite, niin tulee kysymykseen myös pian muiden rajojen poistot. Moniavioisuuden kannattajat ovatkin lähteneet jo nopeasti liikkeelle siellä, missä homoavioliitto on hyväksytty.
http://www.lifesitenews.com/news/marriage-equality-means-legalized-polygamy-too-slate-columnist/
Maailmassa on noin 20 maata, jotka sallivat samaa sukupuolta olevien avioliitot. Maailmassa on noin 40 maata, jotka sallivat moniavioisuuden. Yksikään homoliitot salliva maa ei salli moniavioisuutta. Jokainen maa, joka sallii moniavioisuuden, tekee sen uskonnollisista syistä ja lisäksi lähes jokaisessa maassa homosuhteet ovat laittomia.
Homoliittojen ja moniavioisuuden välillä ei ole mitään korrelaatiota tai kaltevaa pintaa. Jos Mattila haluaa vastustaa moniavioisuutta, hänen kannattaa edistää homojen oikeuksia ja vastustaa uskontoja. Näin saadaan moniavioisuutta vähennettyä, jos se on Mattilan tavoite.
”Niin kauan kun hakemalla haetaan perusteita käyttää samaa sukupuolta olevien liitosta eri nimeä kuin eri sukupuolta olevien liitosta..” Marja-Sisko
Toisaalta voidaan todeta, että nythän on jatkuvasti hakemalla haettu perusteita/perusteluja käyttää samaa sukupuolta olevien liitosta nimeä avioliitto samaan malliin kuin eri sukupuolta olevien liitosta.
Ko. perusteet vain ovat edelleenkin hakusessa eli hukassa. Mitkä ovat realistiset perusteet? Kysehän on vain sanasta, miksi sen pitää olla avioliitto? Tasa-arvo ei ole kiinni sanasta vaan juridista oikeuksista.
Tasa-arvon juridiikkaa tarvitaan juuri nimityksen yhdenmukaistamiseen. Seppo Heinolan kommentissa klo 11:41 näkyy yksi hyvä syy. Jos esim. virkatodistuksessa näkyy ei-tavanomainen liitto, se herkästi leimaa ihmisen ja voi aiheuttaa syrjintää työhönottotilanteissa.
Hmmm. Jos avoliitto, neiti, parisuhde tms siviilisäädyn ilmaisun muoto saa aikaan syrjintää työhönottotilanteissa, niin onko ainoa ratkaisu muuttaa siviilisäätyjen nimet? Eikö huomio tulisi kiinnittää siihen, että syrjintä ei ole sallittua minkään siviilisäädyn kohdalla.
Nykyisin siviilisäätyä kysytään eri yhteyksissä huomattavasti harvemmin kuin aiemmin.
Minä en muuten ole kuullut, että ihmisen siviilisääty olisi aiheuttanut syrjintää työhönottotilanteissa. Olen itsekin toiminut työhönottajana sairaalassa, eikä tuollaista tapahtunut. Eikö asiaa voisi ratkaista niin että aletaan kehittää lainasäädäntöä siihen suuntaan, että myös avoliittolaiset saavat samat juridiset oikeudet kuin pari- ja aviosuhteessa elävät? Silloin heidän siviilisäätynsä olisi parisuhde (samoin kuin samaa sukupuoltaolevien kohdalla) ja miehen ja naisen välinen liitto avioliitto.
Ts. kaikilla olisi samat juridiset oikeudet suhteissaan.
Kysymys kuuluu edelleen, miksi vain avioliitto-sana kelpaa ja mitä tasa-arvoisuutta se ilmaisee?
Eduskunnan tulisi keskustella myös tästä asiasta, jos asia tulee käsittelyyn.
Salme, minä olen kuullut, että ihmisten siviilisääty aiheuttaa syrjintää työhönottotilanteessa esimerkiksi jossain lähetysjärjestöissä. Siellä sadat ihmiset lähettivät kirjeitä, jotta homoparille olisi annettu potkut.
Olen samaa mieltä siitä, että tällaista syrjintää ja tällaisia asenteita pitäisi saada kitkettyä. Tällaiselle syrjinnälle pitäisi sanoa jyrkkä ”EI”. Tosin täytyy muistaa, että jos syrjiviä asenteita ei esiintyisi, parisuhdeinstituutiot olisi yhdistetty jo vuosia sitten. Jos ihminen suhtautuu homopareihin hyväksyvästi, hänelle ei tuota mitään ongelma kutsua heidän parisuhdettaan avioliitoksi.
Eikös nykyisin ole vallalla sääntö, että työhönottotilanteissa ei saa kysyä hakijan siviilisäätyä ellei siihen ole pakottavaa syytä. Samoin ei saa kysyä, onko hakija raskaana, montako lasta hänellä on tms.
Salme. se että Sinä et ole jotain kuullut tai nähnyt ei tarkoita sitä ettei sitä jotain ole voinut tai voi tapahtua.
Ei po syistä tapahtuva syrjintää voi läheskään aina todistaa, kysymys on siitä mitä papereissa sanan ’pariliittossa’ näkevä johonkin tärkeään vaikuttava ihminen sisässään ajattelee..
Monen monet viralliset paperit kysyvät siviilisäätyä ja kyllä se aina lopulta on työnantajienkin ulottuvilla.
Tasa-arvo.
Tasa-arvoon liittyen, tasa-arvoa kaivataan yhteiskunnassamme monella saralla. Kouluissakin ollaan epätasa-arvoisessa asemassa esim. opettajien pätevyyden suhteen. Kuka pitäisi pienten puolta ja vaatisi heille tasa-arvoista kohtelua opettajien pätevyyden suhteen.
Täytyy muistaa, että tämä ei ole argumentti homoliittoja vastaan. Se, että moni ihminen kokee eriarvoisuutta, ei oikeuta sitä, että eriarvoisuutta tulee tietoisesti ylläpitää.
Jokainen toimenpide eriarvoisuuden poistamiseksi on hyvä riippumatta siitä, jääkö sen jälkeen jotain epäkohtia jäljelle. Maailma on nimittäin tuskin koskaan valmis.
Totta, tuo oli vain muistutus siitä, että yhteiskunnassa on paljon epätasa-arvoisuutta, mutta välittääkö siitä kukaan.
Onpas kivaa tulossa, kun avioliittovihkimyksenkin voi hoitaa yhdellä kirjeellä!
Olli Lehto ei tainnut ymmärtää, mistä asiassa on kyse.
Avioliittolain muutoksesta on olemassa oikeusministeriössä valmisteltu lakiteksti. Sen mukaan lain voimaan tullessa uusia rekisteröityjä parisuhteita ei voi enää solmia. Jo solmitut rekisteröidyt parisuhteet jäävät voimaan ja niihin sovelletaan nykyistä lakia. Uusiin parisuhteisiin sovelletaan samaa avioliittolakia riippumatta puolisoiden sukupuolesta.
Lain tullessa voimaan ne parit, jotka ovat aiemmin solmineet rekisteröidyn parisuhteen, voivat muuttaa parisuhteensa rekisteröidystä parisuhteesta avioliitoksi. Tämä tehdään yhteisellä hakemuksella maistraattiin. Hakemus muuttaa parisuhteen nimen sekä sen, mitä lainsäädäntöä parisuhteeseen sovelletaan.
Käytännön tasolla ainoa, mikä muuttuu, on parisuhteesta käytettävä nimi. Tästä syystä on minusta sangen perusteltua, että parisuhteensa rekisteröineen parin ei tarvitse toimittaa maistraattiin uutta esteellisyystodistusta ja heitä ei tarvitse vihkiä uudestaan.
Pitääkö tasa-arvon nimissä kieltää puolisoista käsitteet vaimo ja mies. Nehän paljastavat puolisoiden sukupuolen ja siten liiton osapuolet. Eikö yksi tämän lakialoitteen tavoite ole, että ihmisen ei tarvitse/saa paljastaa kumman sukupuolen kanssa on liitossa.
Ei pidä kieltää käsitteitä vaimo ja mies. Nyt tehdyn lakialoitteen mukaan niitä saa käyttää jatkossakin. Lakialoite ei myöskään kiellä ihmistä kertomasta, mitä sukupuolta edustavan henkilön kanssa on naimisissa, jos henkilö haluaa tämän tiedon tuoda esille.
Sen sijaan esimerkiksi asiakaspavelutyössä tai viranomaistoiminnassa on kohteliasta, että henkilön sukupuolen perusteella ei tehdä oletuksia puolison sukupuolesta. Mikäli henkilön puolison sukupuoli ei ole tiedossa, on kohteliampaa käyttää termiä puoliso kuin olettaa, että miespuolisella henkilöllä on automaattisesti vaimo.
Mielestäni tässä pätee se, että ei ole syytä lähteä järjettömyyksiin, mutta fiksu ihminen osaa käyttäytyä toista kunnioittavasti.
Minusta fiksu ihminen ymmärtää myös sen, ettei asiakaspalvelija ensihätään arvaa jonkun henkilön kuuluvan n. 5 % vähemistöön eikä edes arvuuttele itsellään mistä kulloinkin on kyse. Asiakaspalvelijan ei kannata esimerkiksi työmatkallaan samaan huoneeseen kirjautuvia työkavereita olettaa automaatisesti ”pariskunnaksi”.
Jukan kanssa samaa mieltä. Vastaanottovirkailijan ei tarvitse hotellissa tehdä oletuksia siitä, onko työmatkalla majoittuvat kaksi miestä pariskunta vai ei.
Tutkimusten mukaan homoparit tekevät heteropareja selvästi enemmän lomamatkoja ja myös käyttävät näillä matkoilla enemmän rahaa. Matkailualalla tämä on tiedossa ja useimmille yrittäjille homoparit ovat mieluisia vieraita, joiden houkuttelemiseksi ollaan jopa valmiita näkemään vaivaa.
Minun mielesträni on kahdenlaisia avioliittoja: yhteiskunnan määrittelemiä ja kristinuskon määrittelemiä. Yhteiskunta määritelkööt sen ihan niin kuin missäkin maassa haluaa, mutta kristillinen avioliitto voi olla vain miehen ja naisen elinikäinen liitto. Näin ollen kristilliseen avioliittoon vihittyjen uudet avioliitot eivät voi olla kristillsiä, vaan yhteiskunnallisia, jos jomman kumman edellinen aviopuolisi vielä elää.
Ja huomio. Tämä koko avioliittolain muuttamista koskeva lakialoite ottaa kantaa vain yhteiskunnan määrittelemään avioliittoon, joka siis solmitaan maistraatissa. Lakialoitteella ei puututa siihen, mitä evankelis-luterilainen kirkko ajattelee avioliitosta ja keitä kirkossa vihitään.
Minusta asia on juuri niin kuin Jusu sanoo. Ei kai kirkko voi määrätä yhteiskunnan avioliittolainsäädäntöä. Sehän kuuluu eduskunnalle. Mutta kirkko voi päättää, mikä on kristillinen avioliitto. Ja se on mielestäni miehen ja naisen elinikäinen liitto. Avioerot ovat yhteiskunnan hyväksymiä, kuten eronneiden uudet liitot. Kirkkokin ne tietenkin hyväksyy yhteiskunnallisina avioliittoina, mutta kirkolla tulee olla oikeus päättää, mitkä liitot se siunaa kristillisinä.
Kristityt eivät ole kantoineen irrallaan yhteiskunnasta, missä he elävät, vaan kristinuskolla on aina ollut merkitystä yhteiskunnan päätösten synnyssä.
Olli Lehto. Sehän on itsestäänselvyys. Mutta päätöksen tekevät valitsemamme kansanedustajat, joihin vaikuttamalla voi tietenkin päätöksiin vaikuttaa, jos vaikutusvaltaa ja suhteita heihin on.
Osmo, niinhän se demokratia pelaa. Toki edustajilla on omatkin kantansa, joiden perusteella heidät on osittain valittukin. Eduskunnanhan pitäisi periaatteessa olla koko kansa pienoiskoossa. Toki lobbarit yrittävät viimeiseen asti vaikutaa päättäjiin.
Olli, jos eduskunta olisi kansa pienoiskoossa, lakialoite olisi jo hyväksytty. Lakialoitetta kannattaa noin 2/3 kansasta, 1/3 vastustaa sitä. On aika tyypillistä, että eduskunta on kansaa hieman konservatiivisempaa, myös eduskunnan keski-ikä on kansan keski-ikää suurempi.
Hyvä Osmo. Luet Raamattuasi valikoiden. Sivuutat sen että Raamatun mukaan puolison tekemän aviorikoksen jälkeen on syyttömän osapuolen lupa erota ja uudelleenavioitua. Ja jos uskallat käyttää myös maalaisjärkeä, sallit saman esimerkiksi toistuvasti väkivaltaisen puolison kohdalla, tai rapa-alkoholistin, joka tuhoaa täyttä vauhtia lastenkin psyykeen. Näin asia ei olekaan enää niin selvä, että voisi(t) jatkaa maallikko-oikeuden jakamista ”kristillisen avioliittokäsityksen nimissä”.
Olisi helpompi olla kaavamainen fariseus, mutta kun Jeesus kysyy meiltä ”laupeutta ei uhria”!