Miksi rukoilemme, jos emme odota vastauksia?

Olen saanut monia rukousvastauksia. Jopa sellaisia, joissa Jumala on selkeästi puuttunut asioihin, aivan käsittämättömällä tavalla. Tavalla jota en osannut lainkaan odottaa, en edes toivoa. Olin vain hädissäni huokaissut asian Hänelle. Samalla hetkellä hätätilanteeni on kadonnut ja valtaisa ilo ja riemu on täyttänyt mielen. On aivan käsittämättömän hienoa, että Jumala – kaiken luoja ja ylläpitäjä- välittää kuunnella Pekan huolia ja murheita ja puuttua niihin voimalla taivaasta.

Jokainen rukousvastaus on suuri ihme. Jotkut väittävät ettei ihmeitä tapahdu. Ehkäpä se johtuu vain siitä, etteivät he osaa ihmetellä.

Luonto-ohjelmia katselen usein ihmettelevien silmälasien läpi. Millainen onkaan Jumala, joka on luonut kaiken tämän? Oikeastaan ei tarvitse edes niitä ohjelmia avuksi. Riittää kun ihmettelen itseäni. Käsiä ja jalkoja, suuta ja päätä. Kaikki on valmistettu hyvin ihmeellisellä tavalla.

Monet jäävät vaille rukousvastauksia, myös siksi, että käsittävät rukouksen väärin. Sehän on pohjimmiltaan vain sitä, että avaamme sisimpämme ja kerromme hätämme hänelle. Rukous itsessään on ihme. Siinähän ollaan avoimessa kommunikaatiossa Jumalan kanssa. Sellainen ajatus menee ihan yli käsityskykymme.

Tuskin meidän kovin paljoa tarvitsee Jumalaa neuvoa, jotta hän selviää kaikesta.
Rukousten kuuleminen on aina ihmeellinen kokemus. Niihin ei totu koskaan. Rukous on itsessään yksi kaikkein suurimmista ihmeistä. On ihmeellistä tietää että Jumala on valmis auttamaan voimakkaasti jokaista joka on ehyellä sydämellä Hänelle antautunut.

On aina rohkaisevaa, kun kuulee muiden kokemuksia rukousvastauksista, oman kokemukset kummasti meinaa unohtua. Niitä kannattaa aina muistella.

Äskettäin kuulin miten, kauan sitten olin rukoillut erään rytmihäiriötä sairastaneen puolesta. En asiaa lainkaan enää muistanut. Sellaista tilannetta minulle tapahtuu tosi harvoin.En ole mikään rukouksella parantaja. Vaan ihan tavallinen tallaaja. Tämä henkilö oli parantunut ja nyt sain kuulla siitä miten lääkäri oli asiaa silloin ihmetellyt.

Pitäisköhän näitä rukousvastauksia ruveta oikein laittamaan yös. Saisi siitä itsekin rohkeutta käyttää tätä hienoa mahdollisuutta.

Piispa Luomakin kehotti puheessaan rukoukseen, vaikka vastausta ei tulisikaan aina.
Siihen meidät on kuitenkin kutsuttu.

  1. Ei sellaista ole luvattu, että kaikkien rukoukset aina ”kuullaan”. Jos haluaa oikeasti tulla rukouksessa kuulluksi , niin on täytettävä tiukat ehdot. Moni pettyy rukoukseen kun on väärä käsitys omasta asemastaan. Silloin voi yrittää ottaa asioita omaan hallintaansa, Jumalan avulla. Ikään kuin pakottaa Jumalaa toimimaan haluamallaan tavalla.

    • Onpa luvattu enemmänkin: ”Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän. (Mark. 11:24)” Onko tuo uskominen sitten tässä se vaikein asia?

    • Minkä säännön mukaan Pekka Jeesuksen puheet ovat universaaleja ja taas vain pienelle joukolle tarkoitettuja? Kun niin monen monet ’te’ lauseet on laajennettu koko ihmiskuntaa koskeviksi?

  2. Pekka otat esille oikean kohdan, kenelle kuuluu lupaukset, ovatko ne kaikille vai vain Jumalan lapsille?

    Mietippä sitten aiemmin esille tuomaani pienen lapsen rukousta että isä lopettaisi juomisen, miksi sitä ei kuultu tai siihen ei vastattu lapsen pyynnön mukaisesti?

    Entä oletko itse käyttäytynyt sillä tavalla kotona että voisit kuvitella lapsiesi rukoilevan niin että olisit lopettanut ”huonon” käytöksesi?

  3. Pahat teot voivat erottaa meidät Jumalasta, niin ettei Hän kuule:Jesajan kirjasta.

    Arin mainitsema tyttö ja monen muunkin usko on lapsen uskoa. Lapsen uskoon kuuluu uskomus kykyyn hallita asioita.Lapsi voi näin yrittää käyttää rukousta tähän. Usko kohdistuu siihen, että kunoikein kovasti rukoilee, niin lopulta saa mitä pyytää.ikäänkuin palkkana rukouksesta.

  4. Rukous perustuu täysin siihen mitä Jeesus on tehnyt puolestamme.Se joka omistaa tämän ja uskoo. Hän on saanut puhtaan sydämen ja voi ehyellä sydämellä tarttua rukouksen mahdollisuuksiin. Ilman tuota elävää uskoa, rukous on pelkkää hyödytöntä uskonnollisuutta. Sellaiseenki rukoukseen Jumala voi vastata joskus.

  5. ”Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?
    Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.
    Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.
    Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.
    Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.”
    Room.8:24-28

    Luther sanoi, että Kristityllä on lupa toivoa Jumalalta hyvää, mutta velvollisuus ottaa vastaan myös kuritusta, joka on meidän parhaaksemme. Kuritus taas ei koskaan tunnu hyvältä, mutta se koituu kuitenkin meille kasvuksi, joka tuottaa hyvää hedelmää ajallaan.

    Kun rukoilemme, niin sanomme: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi.”
    Tiedämmehän, että Jumalan tahto aina tapahtuu, mutta rukoilemme, että myös me voisimme elää tuon tahdon mukaan. Me siis pyydämme, että kasvaisimme Jumalan tahdon tuntemisessa omalla kohdallamme.
    Luonnostamme olemme ja elämme kuitenkin usein Jumalan tahdon vastaisesti.

    Rukous on pyytämistä, mutta mitä pyydämme? Vastaus tulee sen mukaan.
    Vanha viisaus sanoo: ”Kannattaa miettiä mitä pyytää, sillä voi saada sen mitä toivoo.”
    Moni rukoilee herätystä Suomeen, mutta tilaa samalla kansallemme vaikeita aikoja.
    Viimeisen sodan aikana Suomen kirkot olivat kaikkialla täynnä, mutta harva silti toivoo, että Kirkot täyttyisivät sillä hinnalla toistamiseen.

    Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni; minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myöskin ymmärrykselläni. 1.Kor.14:15

    • Ismo: ”Tiedämmehän, että Jumalan tahto aina tapahtuu, mutta rukoilemme, että myös me voisimme elää tuon tahdon mukaan. Me siis pyydämme, että kasvaisimme Jumalan tahdon tuntemisessa omalla kohdallamme. Luonnostamme olemme ja elämme kuitenkin usein Jumalan tahdon vastaisesti.”

      Jos Jumalan tahto aina tapahtuu, niin siinä tapauksessa ihminen elää aina automaattisesti Jumalan tahdon mukaan ilman, että sitä tarvitsee erikseen Jumalalta rukoilla jos kerran Jumalan tahdon mukaan eläminen on Jumalan tahto. Eihän ihminen näin ollen voi elää Jumalan tahdon vastaisesti, jos (kun) Jumalan tahto aina tapahtuu. Ei siinä mitään ”tapahtukoon sinun tahtosi”- rukoiluja tarvita.

      Teologeilla on ollut ja on melkoinen selittäminen siinä, mistä rukoilemisessa on oikein kysymys. Reiluinta olisi myöntää, että rukoilu on vain yksi ihmisen keksimä mielenhallintatekniikka ja rukouksen voima on sen psykologisessa vaikutuksessa rukoilijaan itseensä, ei siinä, että rukouksen välityksellä tiedotettaisiin Jumalalle asioita, jotka hän jo kaikkitietävänä tietää tai yritettäisiin vaikuttaa hänen päätöksiinsä jota ei voida tehdä, koska hän kaikkivoivana kaikkivaltiaana ja luotujaan syvästi rakastavana isänä tekee aina oman tahtonsa mukaan ja tietää mikä on luomakunnalleen parhaaksi.

  6. Rukouksen ei pidä , eikä tarvitse tietenkään olla tiedottamista, eikä neuvomista. Olet Kimmo siinä ihan oikeassa. Rukous on yksinkertaisesti oman avuttomuuden tunnustamista ko. asiassa ja turvautumista Jumalan apuun. On paljon rukouksen nimellä kulkevaa toimintaa, joka on oikeasti ihan jotain muuta.

  7. Pekka toteat seuraavasti:” Rukous on yksinkertaisesti oman avuttomuuden tunnustamista ko. asiassa ja turvautumista Jumalan apuun.”

    Eikö pienen lapsen rukous ole juuri tuollaista juopottelevan isän suhteen, vaikka ei kai siinä lapsi ”tunnusta” mitään vaan pelon ja hädän keskeltä huutaa apua.

    Onko kaikki rukous vastaukset Jumalalta? Voiko joku toinen niihin vastata, sielun vihollinen?

  8. Rukous on tosiaan ihmistä varten, mutta kuinka ihminen voisi rukoilla sellaista Jumalaa avuksi jota ei ole olemassa? On selvää, että epäily on uskon vihollinen ja sellaisia me olemme luonnostamme. Miksi emme usko, vaikka Jumala on kaikilla tunnusmerkkeillä ja ihmeillä lähestynyt ihmiskuntaa? Juuri Jeesuksen tunnustekojen tähden ihmiset seurasivat Jeesusta kaikkialle, Hän paransi sairaita ynm. Kaikki Messiaan merkit täyttyivät Hänessä.

    Todellinen merkki on kuitenkin Kristuksen ylösnousemus, josta sanotaan: ”Tämä sukupolvi on paha sukupolvi: se tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki.
    Sillä niinkuin Joonas tuli niiniveläisille merkiksi, niin Ihmisen Poikakin on oleva merkkinä tälle sukupolvelle. Luuk.11:29-30

    Jostain syystä Jumala ei ole vielä poistanut pahaa lopullisesti ihmiskunnasta, mutta Hän on antanut lapsillensa Voiman kestää sitä. Juuri siinä on rukous paikka, missä oma vääryytemme on tullut julki. Rukousta on monenlaista, ihmeitä ja merkkejä on paljon mutta merkityksellistä rukous on juuri silloin, kun Jumalan Henki meissä rukoilee. Rukous on Kristityn hengitystä, jota ilman Kristitty tukehtuu.

    ”Siitä me tiedämme pysyvämme hänessä ja hänen pysyvän meissä, että hän on antanut meille Henkeänsä.” 1.Joh.4:13

    • Ismo: ”mutta kuinka ihminen voisi rukoilla sellaista Jumalaa avuksi ”

      Eihän tässä ole mitään logiikkaa. Miksi ihmisen pitäisi rukoilla Jumalaa avukseen, jos Jumala on kaikkitietävä, kaikkivoipa kaikkivaltias, joka rakastaa ja varjelee meitä kuin rakastava isä lapsiaan? Mihin sitä rukousta tarvitaan, jos Jumala koko ajan on läsnä kaikkialla ja perillä joka ikisestä pienimmästäkin tapahtumasta Telluksella? Tottakai hän silloin myös varjelee ja suojelee meitä kaikelta pahalta ja antaa meille kaiken mitä tarvitsemme ilman että sitä täytyy häneltä erikseen pyytää, anella tai rukoilla. En minä omalta isältänikään mitään apua, suojelua, koulutusta, asuntoa, ruokaa tai rakkautta ole koskaan joutunut pyytämään tai rukoillemaan.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Vaimon kanssa yhtä matkaa on saatu olla lähes 50v. ja tyttö ja poika. Molemmilla on 2 poikaa ja yksi tyttö. Joten meidän suurena ilona on 6 lastenlasta. Virastomestarina verotoimistossa olin pitkään ja kirkossa olin jonkin aikaa nuoriso-ja lähetystyöasioita hoitamassa. Lapsuudessani ei tunnistettu lukihäiriötä, joten mitään kielitaitoa ei ole, joka rajoittaa nyt paljon elämää. Kirjoittamien sujuu hyvin, kunhan kone muistaa näyttää virheet. Teologiseen pyrin kun sain erivapauden osallistua pääsykokeeseen ilman ylioppilastutkintoa. Eikä sekään siinä auttanut. Tärkeitä sanoja jäi pois vastauksistani. Nyt rukoustyöhön keskittymisestä on tullut pääasiallinen toimenkuvani.