Viime sunnuntaina Rautavaaralla sattuneen kuolonkolarin taustat alkavat selvitä. Liikenneonnettomuudessa kuoli nurmeslainen nainen sekä hänen kolme lastaan. Ylen uutisen mukaan poliisi epäilee, että nainen ajoi henkilöautonsa tahallaan päin linja-autoa, jonka kyydissä oli perheen isä. Menehtyneistä lapsista kaksi nuorinta oli linja-autossa olleen miehen. Poliisi on päässyt kuulustelemaan perheen isää, jonka kertomuksen mukaan sunnuntain kuolonkolaria edelsi riita perheen kotona. Perheen isä suunnitteli eroa avovaimostaan.
Kyseessä on siis perhetragedia. Samalla kuitenkin loukkaantui myös yhdeksän perheen ulkopuolista ihmistä. Tekotapansa vuoksi tilanne vertautuu esimerkiksi koulusurmiin, jossa tekijä lopuksi surmaa itsensä. Jäljelle jää vain yksi kysymys: Miksi? Miksi ihminen päätyy tuhoamaan oman elämänsä ja samalla mahdollisemman monta muuta elämää? Riittääkö ”äkillinen mielenhäiriö” selitykseksi? Miksi paha ottaa ihmisen valtaansa?
En niinkään nyt haluaisi setviä tämän yksitäisen perheen tragediaa, vaan pohtia hieman yleisemmällä tasolla, miksi pahuuden voimat kääntyvät ihmisessä rakkauden voimaa suuremmiksi?
Eivät ne mitään persoonallisia voimia ole vaan materian liikettä aivoissa. Se, kuinka aivot järjestyvät, on miljardien vaikutteiden summa. Siksi ikäviä tapahtumia on myös vaikea estää.
Todennäköisesti aikanaan (300-1000 vuoden päästä) aivotutkimus ja perinnöllisyystieteet ovat päässeet niin pitkälle, että ihmisen käytöksestä pystytään selittämään ja ennustamaan suurin osa. Samalla katoaa lopullisesti käsitys siitä, että ihmisellä olisi tahto.
Vesa Mäki
Ateistis-materialistinen maailmankäsitys varmaankin johtaa esittämääsi lopputulokseen, mutta meille kristityille on selvää, että ihmiselle on annetu tahto.
Vesa Mäki: Näinhän uskoivat 1800-luvun alkupuolen vulgaarimaterialistit. Ludwig Büchnerkin sanoi aivojen erittävän ajatuksia niin kuin munuaiset virtsaa.
Ihmisen toimintaa ei voi selittää vain kausaalisesti, koska ihmisen toiminnoilla on päämäärä ja ihmisen on pakko tehdä valintoja. Kuvitelma siitä, että ihmisen tajunta olisi redusoitavissa fysiologisiksi tapahtumiksi on reduktionistinen virhepäätelmä.
Tiedän, että tällainen paluu vulgaarimaterialismiin on suosittua suomalaisten vapaa-ajattelijoiden piirissä, mutta silloin kysymyksessä on aivan samanlainen pseudotieteily kuin joidenkin evankeelisten kehittelemissä kreationistisissa opeissa.
Anteeksiantamattomuus, armottomuus, itsekkyys, katkeruus – ja tietämättömyys omasta tilinteon hetkestä.
Sitä Saatana juuri haluaa.
Viha on lyhyt hulluus, sanoivat roomalaiset.
Kauan sitten, toisessa ajassa ja toisessa maailmassa, naapurinmies jäi kiinni siitä että oli pettänyt vaimoaan ( yhden kerran). Vaimo uhkasi erolla. Eräänä iltapäivänä mies ei enää tullut kotiin vaimon ja pienten lasten luo, koska oli mennyt metsään ja vetänyt itsensä hirteen. No, eihän sekään hyvä ollut, siisti tapa silti, verrattuna nykyisen selfie-ajan tuhoisiin spektaakkeleihin, joissa halutaan vielä viime hetkellä verisesti kostaa kuviteltu tai todellinen vääryys joko läheisille tai koko maailmalle tai mieluummin molemmille ja viedä mahdollisimman monta muuta mukana.
Kirkko tahtoo olla ottamassa itsestään selfietä ja pystyttää kojua pornomessuille, koska paitsi että ”Jeesuskin rikkoi rajoja”, se myös haluaa olla siellä missä ihmisetkin (harvoin lienee kuultu yhtä säälittävää perustelua). Mikä ihmisiltä yhä enemmän puuttuu (myös papeilta) on synninsuru ja kipeä omatunto.
Aiheen pohdiskeli antaisi perusteen vaikka yhden kirjan tekemiseen. Tässä nyt peruslähtökohta, jota en nyt yksityiskohtaisesti kommentoi, jos edes osaankaan.
Siis perusta on ihmisen syrjäytyminen, syrjäyttäminen, .olemassaolevasta elämän yhteisöstä. Se aiheuttaa vastareaktion jonka realistinen suuruus ja merkitys on täysin henkilökohtainen. Jos tähän vielä tulee mukaan joku henkinen sairaus, niin ei siinä kovin paljon ihmettelemistä ole.. Syntynyt reaktio on ymmärrettävä joskaan ei hyväksyttävä.
Myös vanha toteamus ” hyökkäys on paras puolustus ”. Tästä yksi esimerkki. Jos ahdistat koiran huoneen nurkkaan ja lähestyt sitä hieman aavemaisesti niin se todennäköisesti hyökkää.
Ihminen on yksi laji luomakunnan ehkä miljoonista lajeista.
Itse en alkaisi asiaa ymmärtämään pahuuden voimien aikaansaannoksi vaan Ihmisen tähänastisten kokemusten antamaksi mahdollisuudeksi toimia näinkin ikävällä tavalla. On sitten oma asia huomata miten tähänastisessa elämänvaiheessa ratkaisuihimme vaikuttaa kasvatus ja miten kokemukset ja miten saamamme perimä.
Kommenteissa on pari ihan asiallista vastausta Jukan ihmettelyyn, ja yritän jatkaa samalla linjalla. Selitys sille, miten noin hirveä asia pääsee tapahtumaan, on monimutkainen ja samalla suuntaviivoiltaan selkeä. Ihminen kasvaa, oppii ja kehittyy, minkä aikana häneen vaikuttavat lukemattomat aineelliset ja henkiset tekijät. Eri yksilöille samankaltaisten tekijöiden vaikutus voi olla hyvinkin erilainen. Jotkut vaikutusten yhdistelmät johtavat huippumenestykseen, jotkut katastrofiin, ja useimmat johonkin siltä väliltä.
Siihen, mitä tapahtui, emme voi enää vaikuttaa. Voimme silti tehdä maailmasta paremman paikan pitemmällä tähtäimellä. Tässä auttavat esim. köyhyyttä ja syrjäytymistä ehkäisevät yhteiskunnalliset toimenpiteet. Yksilötasolla on merkittävää, että mahdollisimman moni saa hyvän yleissivistävän, myös empatiakykyä ja suvaitsevaisuutta vahvistavan koulutuksen.
Asioiden selittäminen ”persoonallisella pahalla” (tai muulla mystisellä pahuudella) on pään työntämistä pensaaseen. Yhtä tyhjää puhetta tällaisessa yhteydessä on surkutella ”synninsurun” perään. Se saattaa vahvistaa uskonnollista identiteettiä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta ei taatusti auta muuttamaan asioita yleisesti paremmiksi.
Usein kuulee sanottavan, että enkeli oli mukana, kun joku on hämmästyttävästi pelastunut hengenvaarallisesta tilanteesta. Miten on niiden laita, jotka eivät pelastuneetkaan? Sattuiko juuri heidän enkelinsä olemaan vuosilomalla tai kahvitauolla? ”Pahuuden voimat” -selitys on ikäänkuin käänteinen suojelusenkeli. Kuulostaisi pelottavalta ajatella, että joidenkin ihmisten henkeä tai terveyttä vaanisi ”pahuus”. On siinä kyllä jotain tuttua… Olisikohan sitä ja sen muunnelmia käytetty esim. rippikoulussa?
Kommenttien perusteella Suomessa ei juuri tunneta teologista antropologiaa – ja käytän sanaa sen ortodoksisessa ja katolisessa merkityksessä. Kun täällä yksi ja toinen käy todistamassa, että ei usko saatanaan, niin he jättävät ainakin minut epätietoisuuden valtaan siitä, mitä he ”persoonallisella pahalla” tai ”pahuuden voimilla” tarkoittavat. Onko kyse kenties jostain antromorfisesta Saatana-hahmosta tai jostain muusta lusifer-muunnelmasta.
Ei se heidän vikansa ole. Pohjoismaissa persoonallisesta pahasta puhumista on vältelty, koska se on kristillisen tradition vaikeimpia aiheita. Asia on jäänyt suurimmaksi osaksi fiktion kirjoittajien vilkkaan mielikuvituksen varaan. Hauskin kotimainainen saatana-kirja on muuten Runar Schildtin sadan vuoden takainen
Asmodeus och de tretton själarna.
On selvää, että karikatyyrien sarvipäisiin piruihin ei ketään voi vaatia uskomaan, ja tällaiset karkean materialistiset saatanahahmot eivät istu sinne kristillisen metafysiikan puolelle, jossa persoonallisesta pahasta voi puhua.
Toisaalta persoonallisesta pahasta tai Saatanasta olisikin vaikea puhua rationaalisesti ilman teologisen antropologian kokonaiskuvaa ihmisestä. Luulen, että tämä kristinuskon turhaan hävetyn puolen teologian avaaminen olisi vähintään kiinnostavaa niin kristityille kuin kuin siitä vieraantuneillekin. Saatanaa ei perusateistikaan voi väittää tylsäksi aiheeksi.
Miksi olisi perustellumpaa uskoa mihinkään johonkin muuhun persoonalliseen pahaan kuin karikatyyrien sarvipäisiin piruihin? Kyllä minusta Piru on Piru vaikka voissa paistais. Lähtöoletus kai väistämättä kuitenkin on, että ajatellaan (kuvitellaan) persoonallinen paha, ja tutkitaan sitten millaisia ominaisuuksia sillä on ja mitä kaikkea pahaa se ihmisillä teettää?
Siksi että mielipiteiden perustaminen karikatyyreihin on sivistymättömyyttä.
Miksi pahuuden voimat tempaa ihmisen järkyttäviin tekoihin?
Raamatusta on apua noiden voimien alkuperään.
Ei käytäntöä tarvi kaukaa hakea.
Kun kristitty näkee ja tuntee nuo voimat itsessään,ei tarvitse kysellä .
Ellei niitä näe silloin ei tarvitse Kristustakaan.
Raamattu ja intuitio eivät yksistään riitä eksistentiaalisten ja eettisten kysymysten ratkaisuun.
Kristilliset ajattelijat ovat kirjoittaneet pahan ongelmasta sekä teoreettisesti että käytännöllisesti paljon ja viisaasti. Sekä pakanat että modernistiset kristityt hylkäävät tämän intellektuaalisen perinnön milloin milläkin verukkeella. Henkinen laiskuus on aina helppo antaa itselleen anteeksi.
Matti Pulkkinen
Voisitko kertoa tuon mitä sanoit ihan perinteisellä suomen kielellä,minä en oikein ymmärrä tuota puhetta.
Esa Blomster: Jos se, mitä kirjoitin, tuntuu sinusta vaikealta ymmärtää, niin miksi sitten uskot, että voit pärjätä monta kertaa vaikeampian uskonnon, ihmisenä olemisen ja oikein elämisen kysymyksien kanssa pelkän Raamatun ja oman ymmärryksesi varassa?
Kukaan ei selviä vain näillä eväillä. Tarvitaan systemaattine Raamatun tulkinta ja Kristuksen kirkko auttamaan meitä Raamatun ja elämän vaikeiden kysymysten ymmärtämisessä. Silti monet asiat jäävät auki.
Usko siihen, että Pyhä Henki ohjaa juuri sinua tai jotkauta muuta tiettyä yksilöä oikeaan tulkintaan johtaa harhaan. Eri uskonsuunnat ymmärtävät Raamattua ristiriitaisella tavalla eikä Pyhä Henki voi olla jokaisen tulkinnan takana. Silti omahyväinen äly saa ihmiset usein luulemaan, että juuri hän se on ymmärtänyt asiat oikein. Tästä seuraa vain lahkolaisuutta ja hajaannusta.
Länsimainen ihminen pääsee aika helpolla pahuuden kohtaamisesta, koska elämme laillisuuden yhteiskunnassa. Tämä on sinällään täysin luterilaisuuden mukaista, esivallalla on tehtävänsä.
Ja kun onnistumme määrittelemään asian, se on paremmin hallittavissa. Pahuuskin. Pessimistisemmän antropologian mukaan määrittely ymmärtää vain oman määrittelynsä alueen, ei suinkaan kaikkea.
Matti Pulkkinen
Kysymys minun ymmärtämisessä liittyi näihin ns.sivistyssanoihin,joilla ei mielestäni ole sivistyksen kanssa mitään tekemistä,vaan vaikkeuttavat mitä toinen tarkoittaa.
Eikä ole mielekästä käyttää sanoja joiden tilalla voi käyttää selvää suomenkieltä.
Minä en ole opiskellut tälläsiä sanoja koska en ole nähnyt elämälleni tarpeelliseksi.
Antropologia siis ihmiskäsitys
Osmo Peltonen: Teologisessa antropologiassa se antropologia on juuri tuossa merkityksessä, ”ihmiskäsitys”, ”ihmiskuva”. Teologinen antropologia on ortodoksisessa ja katolisessa teologiassa vakiintunut käsite, mutta käsittääkseni se ei ole vieras protestanttisellekaan teologialle. Jos olen oikein ymmärtänyt, Rudolf Bultmann on kirjoittanut asiasta.
Bultmann oli lähellä eksistentialismia, vaikka kaiketi selkeästi kuitenkin teologi. Teologista antropologiaa voisi kenties myös kuvata käsite ”kristillinen eksistentialismi”.
Minusta Suomessa tätä kristinuskon puolta ei ole tuotu riittävästi esiin. Se tarjoaa hyvän tulokulman kristinuskoon käsitteellisestä ajattelusta pitäville.
Luterilaisen ihmiskuvan perustana on käsitys perisynnistä. Mitä siitä sitten teologisemmin sanotaankin, se estää vajoamisen helppoon humanismiin, missä pahuuskin olisi vain määritelmän kaltainen tekninen juttu ja näin hallinnassa.
Matti ei ollut keskustelevalla tuulella, joten kysyn muilta. Olen otsikoita silmäilemällä saanut tapahtuneesta sen kuvan, että katkera riita kärjistyi, ja seuraukset olivat hirvittävät. Olen varma, että viranomaiset ja muut asiaa tutkivat tahot pystyvät selvittämään tapahtumien kulun luotettavasti. Asian taustojakin luultavasti tutkitaan, kenties hyvinkin pitkältä ajalta.
Mitä lisäarvoa tähän tuo oletus jostakin ”Saatanasta” tai millä nimellä tätä ”pahaa” sitten halutaankaan nimittää? Siitä ei varmasti ole mitään hyötyä ainakaan viranomaisille onnettomuutta ja sen taustoja selviteltäessä. Mihin tällaista ilmeisesti kaikkialla liikuskelevaa ja satunnaisesti ihmisiin jollain salaperäisellä tavalla vaikuttavaa pahaa tarvitaan?
Minun mieleeni ei tule muuta selitystä kuin se, että peroonallistamalla ”pahuus” tällä tavalla voidaan sitten tehokkaammin markkinoida sille vastalääkettä. Tässä tapauksessahan se ilmeisesti olisi oikeaoppinen kristillisyys. Jos tapaus olisi sattunut vaikkapa Iranissa, lääkeeksi luonnollisesti voitaisiin tarjota oikeaoppista islamin harjoittamista.
Ja vielä teille persoonalliseen pahaan uskoville: tarkoittaako uskonne sitä, että ajattelette perheenäidin ohjanneen autonsa bussin keulaan nimenomaan siksi, että hän oli tällaisen pahan vallassa?
Jos tarkoitat kysyä oliko hän kenties riivaajan vallassa, niin ehkäpä ei.
Saatanan vaikutus ihmisen elämässä saa voiman synnistä ja voi saada aikaan mitä tahansa,kun se saa vallan,
Tämän vaikutuksen jokainen tunnistaa,kun tarkastelee sitä millanen voima on
vaikuttaa itsessään,kun tietää mikä on oikein ja kuitenkin tekee väärin.
Miksi ???,siksi koska synti asuu ihmisen lihassa ja pitää sisällään kaiken mahollisen pahuuden.
Kaikilla ihmisillä se ei näy oman elämän päättämisenä,mutta kaikissa oman elämän päättäminen asuu syntinä lihassamme ja on mahdollinen.
Kun tämän tuntee ja tiedostaa itsessään ei tarvi ihmetellä surullisia tragedioita.
Syntiin lankeemus oli ihmiselämän suurin katastrofi.
Kristus tuli ristinkuolemallaan vapauttamaan synnin ihmisen vallasta,silti synti asuu lihassamme ajallisen elämän ajan ja poistuu ku ihminen kuolee.
Tämän tähden Kristitylle kuolema on suuri voitto ja vapautus.
Ihminen ei voi vastustaa synnin voimaa,mutta turvautuessa Kristukseen hän voi elää elämää niin että synti ei hallitse ihmisen elämää.Silloin se on kristuksen voimaa eikä ihmisen.
Kun muutaman viikon ajan lehtiä seuraamalla on huomannut kymmenkunta puukotusta ja muita väkivallantekoja tapoista puhumattakaan, on oikeutettua kysyä millaisessa hyvinvoinnissa elämme. Tapausten taustoista riippumatta voi yksinkertaistetusti sanoa, että vaaran uhkaa ei ole ajoissa ymmärretty ja sitten kun on tehty jotakin, on asiaan tartuttu väärin keinoin. Näin aggressio syntyy pettymyksistä, turhautumisesta, uskon menettämisestä muutoksen mahdollisuuteen ja kokemuksesta riistettynä olemiseen. Kaiken lisäksi asiat usein ovat alitajuisia, jolloin asian ajoissa huomaaminen on vaikeaa. Näin itsesuojeluvaisto huomaamatta ja asiaa ymmärtämättä saattaa johtaa tulokseen, mitä Henkilö seesteisemmässä mielentilassa ei varmastikaan olisi Itsekään halunnut.
Kyllä me aivan erinomaisessa hyvinvoinnissa elämme. Suosittelen kaikkia iloitsemaan siitä, niin kauan kuin sitä vielä kestää.
Kun muistelee, mistä sodan jälkeen lähdettiin, ei voi puhua muusta kuin suuresta siunauksesta.
Itse asian syvältä kokeneena en pidä työttömyyttäkään sellaisena ongelmana, mitä se on ollut joskus ennen. Kukaan ei joudu lapiopelillä rakentamaan pikatietä tai lentokenttää nälkäpalkalla.