Ruotsalainen yhdistys hankki itselleen piispan. KG Hammar sanoi siihen, että se on pikkuisen sopimatonta. Talvella 2005 Missionsprovinsen vihki ensimmäisen pappinsa Niko Vannasmaan Suomeen. Vihkimistä ennen vihittäville tehtiin jonkinlainen ”testi”. Kaikki olivat ns. ”muodollisesti päteviä”. Silloinen arkkipiispa Jukka Paarma totesi ykskantaan, että Vannasmaan tapaus ei kuulu hänelle, koska Suomen ev.lut. kirkossa Vannasmaa on ainoastaan maallikko. Tähän asti Luther-säätiön papit ovat olleet ruotsalaisen hiippakunnan alaisia pappeja ja lähetystyössä Suomessa.
Sitten tuli maaliskuu 2010, ja luthersäätiöläiset vihkivät oman piispansa, viidesläisen Matti Väisäsen. Syntyi termi ”postimyyntipiispa”, kun arvuuteltiin, Hobby Hallistako ne pannumyssyt ja piispansauvat on tilattu. Väisänen menetti oikeutensa pappina Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa.
Väisäsen piispuus oli luonteeltaan vähän sama kuin vaikka körttiläisten Herättäjä-Yhdistys vihkaisisi toiminnanjohtajansa Simo Juntusen itselleen piispaksi. Ajatus naurattaa tyhmempääkin, mutta se havainnollistaa kahden eri tradition erilaisuuden. Toiset ovat matalalla, toiset pitävät kekkereitään sauvat ja hiipat heiluen.
Vajaan 15 vuoden ajalta täytyy sanoa, että luthersäätiöläiset ovat pikkuisen kovia poikia vedättämään. Piispa Olavi Rimpiläisen aikaan nuo ns. synodin miehet menivät Ouluun saadakseen sukuelinsertifioidun pappisvihkimyksen. Ja ennen kuin ”Rimpi-Ollikaan” jäi edes eläkkeelle, perustettiin kiireesti säätiö, jonka papit olivat evankelisluterilaisen kirkon vihkimiä. Tällä konstilla Tunnustuskirja-mafia koetti lyödä evankelisluterilaiseen kirkkoon sukuelinsertifioidun kiilan. Sitten he alkoivat hankkia sukuelinsertifioituja pappeja ostamalla laivaliput Ruotsiin. Että kun kenialaisen LML:n jäsenkirkon piispa on Ruotsissa vihkinyt, niin kuka uskaltaa kiistää sen vihkimyksen pätevyyden, sitä argumenttia jäbät käyttivät. Tätä tunnelia pitkin oli tarkoitus marssittaa kasvavan säätiön turvaamana lisää kaftaanit kovina kulkevia kirkasotsaisia koppalakkiluterilaisia pastoreita.
Torstaina, helmikuun 17. päivänä vuonna 2005 kirjoitin Vannasmaa-keissistä kommentin lehteen:
”Kysymyksessä on siten Suomeen perustettu uusi lähetyskirkko, jonka tuore pastori tekee lähetystyötä Suomessa, aivan kuten Luther-säätiön dekaani Juhana Pohjola on itse sanonut. Kiista naispappeudesta siirtyy siten kahden eri kirkon väliseksi ekumeeniseksi neuvonpidoksi.
Ongelma ei ratkenne tähän, sillä kumpikin osapuoli sanoo edustavansa aitoa luterilaisuutta. On vain ajan kysymys, milloin mainittu lähetyskirkko kastaa lapsia. Millainen asema säätiön kastamalla on Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa? Pahimmassa tapauksessa jostakusta pienokaisesta tehdään kirkkopoliittinen pelinappula.”
Pian se aika koitti, ja muutama Luther-säätiössä kastettu vauveliini liitettiin ev.lut. väestörekisteriin. Mutta evankelisluterilainen inkvisitio oli jossain kalatorilla, ja näin ollen Suomen ev.lut. kirkko tekikin Luther-säätiön toiminnasta evankelisluterilaisen kirkon toimintaa.
Vaan sitten tullaan syyskuuhun 2008. Piispainkokous antoi yksiselitteisen ohjeen. Luther-säätiön kasteet ovat piispainkokouksen mukaan kirkkolain ja kirkon järjestyksen vastaisia. Säätiössä kasteita toimittaneilla ei yksinkertaisesti ole lupaa tehdä niin. No, kastaa ei tarvitse uudelleen, mutta kirkkoherrojen piti ottaa käyttöön kirkon yhteyteen ottamisen kaava. Mitään ongelmaa ei siis ole ollut kohta viiteen vuoteen.
Täysin ulkopuolinen kysyy jo, mitä hiiskatin väliä on sillä, roiskiiko H2O:ta kirvespappi vai Väätäisen Kalle. Ja millä sanamuodolla. Nämä ovat tämmöisiä koukeroita, valtapeliäkin. Niin kuin se, kun piispa ekskommunikoitiin Mellunkylässä 2004. Ymmärrän siis vähän Antti Kylliäistäkin tässä, että ”kaikki käy”. Millään ei ole väliä. On joskus aivan järkevä ajatella, että ainakaan kovin monella asialla ei ole väliä. Mutta tämä venkoilu totuudenomistamisessa on ruvennut nyppimään niin, että minusta on ihan mukava, että tuo omasta mielestään muita niin paljon parempi porukka pystyttää nyt kunnolla sen oman kirkkonsa.
Siispä on hienoa, että sedät saivat vihdoin perustettua oman hiippakuntansa. Luther-säätiö on hallintorakenteiltaan ja yhteiskunnalliselta asemaltaan amerikkalaistyyppinen luterilainen kirkkokunta, jossa ehkä on myös joitain piirteitä Saksan maakirkoista. Säätiöläisten omalla hiippakunnalla ei ole mitään tekemistä Suomen evankelisluterilaisen kirkon kanssa. Se ei ole milloinkaan saanut penninjeniä ev.lut. kirkolta. Eikä Amerikasta, vaikka sellaisesta huhuttiin parisen vuotta sitten. Selvitin asian tilaamalla Patentti- ja rekisterihallituksesta säätiön tasekirjat. Hirmuisen varovaisella riskillä oli sijoituksia ja kauheasti myyty patalappuja. Pari aika messevää testamenttiakin oli.
Luther-säätiötä ei voi erottaa ev.lut. kirkosta, koska ei ole mitään erotettavaa.
Yksittäisiltä papeilta kyllä voidaan ottaa ja onkin otettu pappisoikeudet Suomen ev.lut. kirkossa. Sitten siellä on muutama, joka edelleen toimii ev.lut. piispan alaisena, vaikka onkin varmaan kirjoittanut mielipidekirjoituksen, jossa marttyyrin juhlavalla äänenvärinällä kerrotaan, että ”me sanoudumme irti piispoista”.
Itsekin monta kertaa päivässä sanoudun irti piispojen mielipiteistä. Niin ikään vastustan jyrkästi joitakin ajatuksia, joita itse olen esittänyt. Kiistän biologisen neitseestä syntymisen ja lääketieteellisen henkiinheräämisen. En usko, että kaikkien olemassa olevien olioiden joukossa on persoonallinen olio, jonka nimi on Perkele. En ole varma, lähteekö Henki Pojasta. Minusta olisi kiva joskus tavata henkilö, joka ehdottoman varmana tietäisi, mistä Henki lähtee. Martinillahan se lähtee.
Tässä käy nyt niin, että lopuiltakin ev.lut. papeilta Luther-säätiössä viedään papinoikeudet. Säätiön miehet ovat tässä asiassa antaneet nyt siihen oikeasti tilaisuuden, kun yhdistys hahmottuu kirkkona.
Joten toivon vain niin kuin mallikelpoinen liberalisti välinpitämättömän ystävällisesti uudelle kirkkokunnalle menestystä patalappujen kanssa.
Säätiötä kannattavat Suomen ev.lut. kirkon jäsenet voivat edelleen luonnollisesti osallistua säätiön tapahtumiin samalla tavalla kuin luterilaiset voivat maksaa kausikortin hathajoogaan tai mennä Valamon luostarin retriittiin ja ostaa sieltä marmeladia, ikoneita ja makoisaa marjaviiniä. Samat jäsenet voivat käydä Vermon raveissa ja Puuhamaassa. Omasta puolestani he voivat omaksua buddhalaisen hengittämisen ilman, että siitä tarvitsee ensin tehdä kristillistä hengittämistä. Joku havaitsee, että Kylliäisellä on tässä pointsinsa. Ainoa ongelma on ns. ”suvaitsemattomuuden suvaitseminen”. Miten se on. Ehkä joku suvaitsee sitä, että väkivaltainen mies naapurissa ei suvaitse vaimoaan.
Mutta onko muuten niin, että Luther-säätiö miellyttää ihmisiä, jotka haluavat itselleen jonkun auktoriteetin, jonka alle voi juosten kiiruhtaa alistumaan? Saattaa säätiöläisten kannalta olla jännittävää, että tämä säätiö seuratessaan Nokia Missio Churchin tietä katkaisee nyt historiallissosiologiset siteensä Kekkosen ajan Suomeen. Siitä varmana alkaa jännittävä taival. Vaan eipä hätää mitään, muut ovatkin jo tehneet saman. Ja hyvin menee. 50 000 meni rikki että heilahti.
Mitä Lauri tarkoitat?
Itse käsitän niin,e ttä psykologia vaikka kuinka empiiriseksi itseään kehuu, on lähtöruudussaan jo velkaa filosofialle ja teologialle, ja nykyajan psykoterapiasuuntauksista näkee melkein heti, että jaa, tuo on kalvinisti, tuo on jotakin muuta, tuolla on buddhalainen ajattelu takanaan.
Persoonan käsitteen kohdalla ajattelin vain sitä, että niin kuin Petri Järveläinen aiemmin jo selitti sanan etymologiaa, yhtäältä kreikkaa, toisaalta latinaa, kyseessä on kauhean monitahoinen ja rikas käsite, joka sellaisenaan ilmaisee melkein mitä tahansa. Tismalleen sen vuoksi on vähän ongelmallista sanoa,e ttä ”uskon persoonalliseen pahaan”, se ei oikein tarkoita mitään.
Jatketaan pahuudesta ja jätetään Luther-säätiö hyvien toiveiden varaan.
Psykologiasta puheenollen. Yksi vaikeampia pahuutta aikaansaavia toimintoja on elämän kieltäminen sen jossakin muodossa lähimmäiseltä ja itseltään.
Suhteessa lähimmäisiin sallimme heidän elää vain ehdollisesti. Ollessamme arvojemme puhemiehinä luomme elämiselle ehdot. Vaatii kovaa työtä ja kokemuksia sietää toisen ihmisen erillaista elämää. Kun joku elää arvojemme vastaisesti ,koemme sen uhkana identiteetillemme.
Pahimpia identiteetin puolustapoja on lähimmäisen identiteetin olemassaolon kieltäminen . Aktiivisesti tai passiivisesti kehittelemme kuolemantoiveita lähimmäisen väärälle elämälle.
Kuolemalla on oma viehätyksensä aivan sinäänsä. Jopa niin että Freud postuloi kuolemanvietin Thanatoksen elämänvietin Libidon vastapeluriksi.
Ihmisten elämää tarkastellessa elämän ja kuoleman taistelu on tosiasia siinä missä hyvyyden ja pahuudenkin. Esimerkiksi masennuksen ja syyllisyyydentuntojen kanssa painiskelevat, joille kuoleman ajatus vapauttajana on läheinen.
Tai joka on vakavasti tehnyt itsensä pois siinä määrin ,että vihaa itseään niin helposti itsevihassaan voi lopettaa kurjuutensa ottamalla hengen itseltään.
Ei tarvitse edes mennä niin pitkälle ,helpottaa ja riittää, että on itsemurhan mahdollisuus lopullisena ulospääsynä. Kärsimystä kestää vain sen minkä kestää.
Patologisten organisatioiden käyttämä terrorismi on kuoleman rakastamista.
En tiedä onko Saatanaa tai demooneja sellaisenaan mutta saatanallinen demoonisuus voi saada otteen ihmisistä.Sellainen ihminen löytää tappamisesta grandiosin tyydytyksen .Hänen kykynsä tappaa nostaa hänet lakien ja sovinnaisuuksien yläpuolelle.
Ihmisten suuria tabuja on tappamisen kielto mutta jos se tabu murtuu niin ihminen on kadotettu.Mikään ei tuhoa sielua tehokkaammin kun toisen ihmisen todellinen tai symboolinen tappaminen. Toisen ihmisen elämän tuhoaminen on myöskin tappamista.
Vaikka elämme kaiken tuollaisen keskellä niin ihmiskunta on aina onnistunut toistaiseksi ryhdistymään ja uudet sukupolvet ovat aloittaneet alusta yhteenkuuluvaisuuden tunteen ajamina luomaan uutta elämää voittaen kuoleman viehätyksen.Hyvyys ihmisissä on suurempi kun pahuus.
Vai pahuuden olemusta täällä pohditaan. Katsokaa sitten vaikka Ylen Areenasta Teeman elokuva. Sen jälkeen ei pitäisi enää olla epäselvää, missä paha luuraa. Maailman tilaa ja uutisten välittämää katsellessa on joskus vaikeaa uskoa hyvän voittoon. Silti viittaan pääsiäisen ja virren 600 sanomaan.
Kinolla Precious ei olekaan nettikatseluoikeuksia, mutta ehkä tarinaan voi tutustua muutenkin. Se voi valitettavast olla totta monissa maissa nykyäänkin, jopa ilman parempaa loppua …
Hei evankelis-luterilaisen kirkon jäsenet! Mitä me noista välitämme, kunhan maksavat veronsa kirkolle eikä millekään säätiölle. Olkoot niin kuin tykkäävät.
Suosittelen näille lutherilaisille säätiöläisille luettavaksi Verhoevenin kirjaa ”Jeesus Nasaretilainen”. Voisi tulla jotain uttaa ajateltavaa ”sukuelinidentifikaatio-pappisvihkimyksille”.
Raamatun ilmoitus pahasta. Tähän uskon.
1.Pietarin kirje:
5:8 Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.
Pertti Malmi viittaa ilmeisesti Aleksis Kiven (kuuluisa suomalainen kirjailija, jos ette tiedä) romaaniin ”Seitsemän veljestä”.
Siellä lukkari kuuluisassa puheessaan sanoo mm. näin: ”Perkele, joka käy ympäri kuin kiljuva jalopeura, puhallellen myrkkyä maailmaan, on myös näiden naapuristen sydämissä sytyttänyt vihan ja vainon liekin. Ensin oli se kuin pieni kärpänen, mutta kasvoi ja paisui kuin syötissä härkänen ja poltti synkeällä savullansa taivaan valon. Niinpä musta perkele sai vallan ja nyrkit pystyssä käytiin aina toinen toistansa vastaan ja erottiin viimein kauhistavan rähinän perästä mustelmilla, irvistelevillä haavoilla ja sarvistetuilla otsilla. Mikä surkeus!”
Eikö muistutakin Luther-säätiön kiistaa äitikirkkonsa kanssa?
Olen matkan varrella alkanut syvästi epäilemään tuota mainitsemaasi lähtökohtaista velkaa. Se tykätään aina ottaa esiin, kun halutaan korostaa kulttuurimme joko philosophisia tai uskonnollisia juuria. Kun alkaa syntyä epämukavaa painetta nähdä moni uskonnollis-philosophinen ajatusrakennelma suoraan sanoen puolivillaiseksi teelmäksi, niin sitten kaivetaan joku gehennan kappadokialainen tai muu vastaava ja sanotaan, että johan ne kompuutterit ize asiassa olivat idussaan siellä. Ikuinen velka.
Se, että tunnistaa esmes jostain terapiasuuntauksesta tai mistä samankaltaisesta vaan kytköksiä menneeseen, ei ainakaan minua hetkauta. Pointti ei olekaan kyseisten ihmistieteiden/teorioiden juurissa, joista on helppo alkaa jaarittelemaan että Näettekös tämän taustalla, hehheh. Pointti on kosmologisempi. Mutta by the way ja asiaan oleellisesti liittyen: Varsin melekäs tapa hahmottaa ihmisyyttä kytkeytyy ainakin minulla muutoin nykyään enempi käsitteeseen kulttuurievoluutio. Enkä sen käsitteen selittäväksi vastapariksi aseta sanaa ”luonto”.
Kukin vakuuttautuu tavallaan. Minusta enemmän on kyse siitä, että kun olin lapsi, ajattelin kuin lapsi. Vanhemmiten on vain sitten osattava ottaa lusikka kauniisti käteen ja hylättävä se, mikä oli lapselle ja lapsen ajattelulle ominaista.
Mutta se on kiehtovaa, että moni ihan yhteiskuntakelpoinen ja järjellinen ihminen saattaa silti niellä vaikka mitä uskomusta maailmankäsityksensä osaseksi. Ihminen on siis kiehtova olento. Ihmisen selviämisen mekanismeihin kuuluu sulauttaa yhteen mitä … no, sanokaamme kauniisti: keskenään mitä jännitteisimpiä osasia.
Muutama esitetty ajatus liittyen persoonalliseen pahaan näissä kommenteissa on tuntunut minusta äärimmäisen vieraalta. Suoraan sanoen käsittämättömältä. Ihan ufolta. Siis että aikuiset ihmiset uskovat noin?
Ikuinen velka: Mutta jos vanhan liiton freudilaiset olivat kauheita materialisteja, ja sitten semmoiselle sanoo, että millä Freud perustelee, niin just, myytillä Freud perustelee, niin vanhan liiton freudilainen loukkaantuu. Kokeellinen psykologia on avartanut kaikenlaista, ja lääketieteen jäbät tietävät yhtä jos toista kiinnostavaa, ja näissä asioissa mulla itselläni vaa’assa painaa psykiatria ja aivotutkimus enemmän kuin jonkun seksipervertikon oppi perisynnistä, joka leviää siemennesteen kautta. Ei siinä mitään. Huomaan vain itsestäni sen, että siinä missä Lauri oudoksuu, kun ihmiset uskovat sellaista, mitä hän ei enää usko, minä valitsen keskustelussa painopisteeni aina sen mukaan, kuka on pöydän toisella puolella, vanhan liiton freudilainen materialisti vai viidesläinen vai viidesläisyyden hylännyt uusateisti vai kuka. Talonmiehelle puhutaan talonmiehen tavalla, vai miten sitä sanotaankaan….