Vihapuhetta! Vainoamista! Tukkikaa sen akan suu! Kotimaa24:n toimitukseen tulee paljon palautetta – kiitos siitä – jossa pyydetään, vaaditaan, uhkaillaan lopettamaan kirjoittaminen vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä. Maltillisimmat tällaisen kritiikin lähettäjät toivovat, että samalla kun tehdään uutinen, jossa vl-liike näyttäytyy kriittisessä valossa, pitäisi olla juttu, jossa se näyttäytyy myönteisessä valossa.
Miksi Kotimaa24 tekee niin paljon uutisia vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä? Ja miksi blogisti Vuokko Ilola kirjoittaa jatkuvasti vanhoillislestadiolaisuudesta?
Ensin vastaus jälkimmäiseen kysymykseen: blogisti kirjoittaa siitä minkä kokee tärkeäksi. Kotimaa24:n toimitus ei rajoita aiheita, kunhan ne pysyvät asiallisuuden ja käyttöehtojen mukaisina. Moni lukee Ilolaa, vaikka on hänen kansaan eri mieltä. Hänellä on laaja lukijakunta. Eikö hyvä ja merkityksellinen blogi ole juuri tällainen. Se herättää tunteita.
(Jossain vaiheessa Kotimaa24.n blogistiksi etsittiin tarkoituksella vanhoillislestadiolaista kirjoittajaa, joka olisi kertonut kokemuksiaan mm. mediamyllerryksestä liikkeen sisäpuolisen näkökulmasta, mutta kukaan ei halunnut, uskaltanut tai ehtinyt sitoutumaan bloginpitoon. Yksittäisiä nimettömiäkin blogikirjoituksia tästä näkökulmasta on kuitenkin julkaistu, kun niitä on tarjottu. – Halukkaat ilmoittautukoot edelleen allekirjoittaneelle!)
Mitä vl-liikkeestä uutisointiin tulee, niin riippumatta Kotimaa24:stä liike on ollut muunkin median kiinnostuksen kohteena. Vanhoillislestadiolaisuus on vaikutusvaltainen ja tärkeä uskonnollinen kansanliike. Se on perinteisesti ollut suljettu, jotenkin salaperäinen, omalakinen ja senkin vuoksi kiinnostava. Lisäksi liikkeessä on tapahtumassa uudistumista, ja se on avautumassa. Kotimaa24:n velvollisuus ja toiminta-ajatus on kertoa merkittävän herätysliikkeen muutoksista ja myös sen sisällä käytävästä keskustelusta. Kaikkia osapuolia kuunnellen, luonnollisesti.
Jos Kotimaa24:llä on jokin ”agenda” tässä uutisoinnissa, niin se on avoimuuden vaatimus. Sama vaatimus on myös muussa uutisoinnissa. Arkkipiispa Martti Simojoen sanoja lainatakseni: Kirkossa ei ole mitään salattua. Ja jos on, se pitää kertoa. – Herätysliikkeissä ei ole mitään salattua. Ja jos on, se pitää kertoa lehdissä, radiossa, televisiossa, blogeissa ja sosiaalisessa mediassa.
Blogit ja sosiaalinen media on tehnyt kaikenlaisen yhteisöllisen sulkeutumisen vaikeammaksi. Ihmisten tunteita, kokemuksia ja havaintoja herätysliikkeistään ei voi kahlita. Kotimaa24 on ollut vain yksi kanava, jonka kautta patoutunut tarve keskustella ja jakaa kokemuksia vl-liikkeestä on purkautunut.
Kun Kotimaa24 syksyllä 2009 avautui (ensin pelkkänä ”blogimetsänä”), oli toimitukselle vilpitön yllätys, kuinka paljon sivustolla syntyi keskustelua juuri vanhoillislestadiolaisuudesta.
Kotimaa24 on itsenäinen journalistinen verkkouutispalvelu, ei siis Kotimaa-lehden tai kirkon ”virallinen” verkkosivusto, kuten moni eksyy välillä luulemaan. Se mitä ja miten Kotimaa24 asioista kertoo, ei ole kirkon kannanotto käsiteltävänä olevaan asiaan, vaan journalistisen harkinnan tuloksena syntynyt uutinen. Joskus uutinen vain kertoo tehdyn päätöksen sisällön, toisinaan tarjoaa siihen myös kriittisiä näkökulmia.
Kotimaa24:n toimintaa voi kuvata myös käsitteellä uskontojournalismi.
Kotimaa24:n journalistinen linja – senkin perään on kommenteissa kyselty – on ilmaistu virallisissa papereissa muun muassa seuraavasti:
1.Kotimaa24.fi tekee luotettavia ja kiinnostavia uutisia kirkosta ja kirkoista Suomessa ja maailmalla. Oma uutishankinta on toimintamme kulmakivi.
2. Kotimaa24.fi-uutisten tarkoitus on tiedonvälitys, keskustelun herättäminen ja yhteisön rakentaminen.
3. Kotimaa24.fi:ssä tehdään uutisia Suomen luterilaisista kirkosta ja sen seurakunnista, kristillisistä kirkoista Suomessa, kirkoista maailmalla, uskonnoista Suomessa ja maailmalla sekä suomalaisen yhteiskunnan arvovalinnoista.
4. Kotimaa24.fi:ssä uutisia tehdään luotettavasti, asiantuntevasti, kriittisesti, itsenäisesti, nopeasti, kiinnostavasti ja taloudellisesti.
5. Uutiset Kotimaa24.fi:ssä ovat journalistisesti tuotettuja, pääsääntöisesti lyhyitä. Uutisissa painottuvat faktat ja niiden tuoreet kommentit. Uutiset ovat mahdollisuuksien mukaan kuvitettuja ja monimediallisia (audio, video).
6. Kotimaa24.fi:n toimintaa uutistuotannossa ohjaavat arvot ovat: aloitteellisuus, luotettavuus ja kriittisyys.
7. Kotimaa24.fi-blogialueeseen sovelletaan yleisiä sosiaalisen median ja verkkokeskustelusivustojen ohjeita ja sääntöjä. Blogit eivät ole journalistista toimintaa.
Minun todellisuudestani käsin jokin ripsivärin käyttö tai korvarenkaat on aika mitätön asia. En valitettavasti keksi miehiseltä puolelta oikein nasakkaa esimerkkiä.
Olen joskus yrittänyt selittää asiaa, mutta huonolla menestyksellä. Yritän uudestaan. Vaikka minusta pikkuhelmiset korvikset vaimollani voisivat näyttää ihan kivalta, en vaadi häntä niitä käyttämään eikä hänkään niitä käytä, vaikka voisi tykätäkin, koska se voi tuottaa murhetta ja ahdistusta jollekin kolmannelle. Meistä asia ei vain ole niin tärkeä. Se onko tämä järjellä perusteltavissa vai ei, on aika turhauttava väittelynaihe. Samaten on hyvä, että alkoholista pidättäydytään, koska me emme kaikki pysty hillitsemään sen käyttöä. Luulen, että tämä turvaa minua, koska minä saattaisin olla se, jolta homma lähtee käsistä.
Ymmärrän, että tällaista on nykyajan moniarvoisessa yhteiskunnassa miltei mahdotonta käsittää ja hyväksyä.
Toisekseen minulle olisi jotenkin vierasta lähteä tuunamaan tapakulttuuria salonkikelpoisemmaksi.
Vuokko Ilola
Tää on täysin totta. Sen huomaa hyvin selkeesti, että siellä miehet yrittää pistää Vuokkoa keittiöön ja esittelevät toisilleen toisiansa asiantuntijoina. Se on ymmärettävää, että siellä miehet yrittää Vuokkoa torpata, mutta se kun on nähnyt myös tiettyjen naisten metodit, niin aika ikävältä tuntuu. Koska Vuokon jutut on todella tärkeitä. Hohhoijaa.
Okei, nynnyjä olemme ja moni ehkä säälittelee meitä pitäen meitä tynnyrissäkasvaneina. Olkoon sitten niin. Toisesta todellisuudesta katsoen minun ilmeisesti pitäisi kokea ympärilläni olevan jonkinlaisen hirvittävän normihäkkyrän, joka jatkuvasti ahdistaa ja kihnaa. Varmaan moni ei usko minua, kun sanon, että en tunnista sellaista. Elämä on ihan mukavaa ja rentoa näin. Voisiko uskonvapaus tarkoittaa myös sitä, että minulla on oikeus tuntea näin ja myös sanoa sen? En koe, että tämä tulisi jostakin omasta voimastani. Minä koen vain, että olen saanut jotakin kallisarvoista, mitä en halua menettää.
Nämä vakaumusasiat ovat hirvittävän vakavia, tottakai. Sonja haluaa minun sanovan täällä jotakin hänestä, minulle tuntemattomasta ihmisestä. Mieluummin toimisin niin, että tavataan kahdestaan, jos on tarvetta.
Satuitteko kuuntelemaan radiosta viimeistä Alia ja Husua. Minusta oli aika riemastuttavaa, kun Husu, joka on muslimi, kertoi kaveristaan Rikusta, joka on kristitty ja lestadiolainen. Husu sanoi, että hänestä Riku joutuu helvettiin ja Riku taas ajattelee hänestä samoin. Silti he ovat kavereita, totesi Husu valloittavaan tyyliinsä.
Tuota voisi kutsua suvaitsevaisuudeksi.
Heikki, minulle on aivan ok ettei käytä ripsiväriä eikä alkoholia.
Mutta se, että ihminen joutuu omassa sosiaalisessa ja uskonnollisessa yhteisössään painostetuksi ripsivärin käyttämisen vuoksi ei ole oikein. Sitä valitettavasti tapahtuu, ja siihen pääsihteerikin oli saarnassaan rohkaisemassa.
On äimistyttävää, että ripsiväristä mennään puhuttelemaan niin kuin ihminen oikeasti joutuisi helvettiin sen vuoksi.
Raamattu kehoittaa myös suvaitsemaan niitä, jotka ulkoisissa asioissa toimivat erillä tavalla kuin me itse. Tuosta toisen pahentamattomuudesta ei saa tehdä keppihevosta, jolla lähimmäistä painostetaan hyväksymään mitä kummallisimpia elämäntapaoppeja. Sille ei löydy Raamatusta perusteita, ja muutenkin se on aivan väärin.
Minuakin saa kuka tahansa pitää helvettiin menevänä, ei se minua liikauta.
Mutta jos joku vl alkaa väittää, että Raamatun perusteella vl:t pääsevät taivaaseen ja muut kristityt eivät niin joudun sanomaan, että hän on väärässä. Raamatusta tällaiselle jaottelulle ei nimittäin löydy pienintäkään perustetta. Tällaiseen lopputulokseen liikkeessä on toki tultu Raamattua valikoiden lukemalla ja useita kohtia räikeästi vääristelemällä.
Minua kiusaa nimenomaan se, että liike väittää Raamattua ylimmäksi ohjeekseen, mutta kun Raamattu onkin jotain liikkeen opetusta vastaan niin Raamattu sivuutetaan. Samoin kiusaa se, että liikkeessä opetetaan jotain, mutta kun tätä opetusta aletaan kritisoida niin yhtäkkiä ”meillä ei ole ikinä opetettu noin”. Kaikki opetukset tuntuvat katoavan heti kun niitä kritisoidaan, vain ilmestyäkseen takaisin kun kriitikko on mennyt.
Minulle myös aikanaan kaikki vl:n erityispiirteet näyttäytyivät luonnollisina ja perusteltuina. Mutta sitten kun aloin kriittisemmin tutkia näiden perusteita, huomasin ettei monelle asialle ollutkaan niin kestäviä perusteita. Yritän suhtautua vl:een kuten mihin tahansa muuhunkin: koettele kaikki ja pidä se mikä on hyvää. Siitä huolimatta, että se on yhteisö johon synnyin.
Vuosikymmeniä sitten julkaistiin kirja: Raportti lestadiolaisista. Sain sen jostain käsiini ja luin kannesta kanteen. Esikoistaustaisena jotenkinkin kinnosti. Ensimmäiseksi havaitsin, että koko kirja koski vain vanhoillisuutta, jos oikein muistan, ikäänkuin muita ei olisi olemassakaan. Toinen havainto oli sellainen, että haastatteluja oli vain ulkopuolelle joutuneilta tai muuten kärsineiltä.
Mieleeni tulee jostain kaukaa aika, jolloin turvavyötä suunniteltiin pakolliseksi. Haastateltiin erästä kuljettajaa, joka kommentoi: Markan rahalla saa kaikenalisia tutkimuksia. Olen pienessä mielessäni tullut siihen tulokseen, että puolueetonta tutkimusta ei taida paljonkaan olla. Ainakaan missä tutkitaan ihmisiä ja heidän asioitaan. Tietysti on eri asia, jos hyvin viihtyvät ihmiset eivät anna haastatteluja
Martti Pentin peräämä toinen ääni olisi tervetullut, koska journalismin pitäisi olla totuushakuista, muuten siinä ei ole kovin paljon mieltä, jos sitä käytetään aivopesuun.
No johan pomppas – vai eivät blogit ole journalismia. Kun tällaisen väitteen esittää niin se osoittaa vain, että nyt on pudottu kärryiltä ja pahasti. Sitten varmasti ovat ja yksi tärkeimmistä tämän hetkisen journalismin kehityssuunnista.
Juuri K24:kin päätöksillään mitä teki otti selkeän kannan journalistiseen linjaan. Perustelut mitä Olli Seppälä kertoo ovat vain pintaraapaisu totuudesta. Näkeehän sen, jos näitä blogeiksi nimettyjä yhtään viitsii lukea. Itse luen todella vähän tätä liirumlaarumia mutta uutisia tulee selattua.