Miksi lestadiolaisesta liikkeestä pitää uutisoida?

Vihapuhetta! Vainoamista! Tukkikaa sen akan suu! Kotimaa24:n toimitukseen tulee paljon palautetta – kiitos siitä – jossa pyydetään, vaaditaan, uhkaillaan lopettamaan kirjoittaminen vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä. Maltillisimmat tällaisen kritiikin lähettäjät toivovat, että samalla kun tehdään uutinen, jossa vl-liike näyttäytyy kriittisessä valossa, pitäisi olla juttu, jossa se näyttäytyy myönteisessä valossa.

Miksi Kotimaa24 tekee niin paljon uutisia vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä? Ja miksi blogisti Vuokko Ilola kirjoittaa jatkuvasti vanhoillislestadiolaisuudesta?

Ensin vastaus jälkimmäiseen kysymykseen: blogisti kirjoittaa siitä minkä kokee tärkeäksi. Kotimaa24:n toimitus ei rajoita aiheita, kunhan ne pysyvät asiallisuuden ja käyttöehtojen mukaisina. Moni lukee Ilolaa, vaikka on hänen kansaan eri mieltä. Hänellä on laaja lukijakunta. Eikö hyvä ja merkityksellinen blogi ole juuri tällainen. Se herättää tunteita.

(Jossain vaiheessa Kotimaa24.n blogistiksi etsittiin tarkoituksella vanhoillislestadiolaista kirjoittajaa, joka olisi kertonut kokemuksiaan mm. mediamyllerryksestä liikkeen sisäpuolisen näkökulmasta, mutta kukaan ei halunnut, uskaltanut tai ehtinyt sitoutumaan bloginpitoon. Yksittäisiä nimettömiäkin blogikirjoituksia tästä näkökulmasta on kuitenkin julkaistu, kun niitä on tarjottu. – Halukkaat ilmoittautukoot edelleen allekirjoittaneelle!)

Mitä vl-liikkeestä uutisointiin tulee, niin riippumatta Kotimaa24:stä liike on ollut muunkin median kiinnostuksen kohteena. Vanhoillislestadiolaisuus on vaikutusvaltainen ja tärkeä uskonnollinen kansanliike. Se on perinteisesti ollut suljettu, jotenkin salaperäinen, omalakinen ja senkin vuoksi kiinnostava. Lisäksi liikkeessä on tapahtumassa uudistumista, ja se on avautumassa. Kotimaa24:n velvollisuus ja toiminta-ajatus on kertoa merkittävän herätysliikkeen muutoksista ja myös sen sisällä käytävästä keskustelusta. Kaikkia osapuolia kuunnellen, luonnollisesti.

Jos Kotimaa24:llä on jokin ”agenda” tässä uutisoinnissa, niin se on avoimuuden vaatimus. Sama vaatimus on myös muussa uutisoinnissa. Arkkipiispa Martti Simojoen sanoja lainatakseni: Kirkossa ei ole mitään salattua. Ja jos on, se pitää kertoa. – Herätysliikkeissä ei ole mitään salattua. Ja jos on, se pitää kertoa lehdissä, radiossa, televisiossa, blogeissa ja sosiaalisessa mediassa.

Blogit ja sosiaalinen media on tehnyt kaikenlaisen yhteisöllisen sulkeutumisen vaikeammaksi. Ihmisten tunteita, kokemuksia ja havaintoja herätysliikkeistään ei voi kahlita. Kotimaa24 on ollut vain yksi kanava, jonka kautta patoutunut tarve keskustella ja jakaa kokemuksia vl-liikkeestä on purkautunut.

Kun Kotimaa24 syksyllä 2009 avautui (ensin pelkkänä ”blogimetsänä”), oli toimitukselle vilpitön yllätys, kuinka paljon sivustolla syntyi keskustelua juuri vanhoillislestadiolaisuudesta.

Kotimaa24 on itsenäinen journalistinen verkkouutispalvelu, ei siis Kotimaa-lehden tai kirkon ”virallinen” verkkosivusto, kuten moni eksyy välillä luulemaan. Se mitä ja miten Kotimaa24 asioista kertoo, ei ole kirkon kannanotto käsiteltävänä olevaan asiaan, vaan journalistisen harkinnan tuloksena syntynyt uutinen. Joskus uutinen vain kertoo tehdyn päätöksen sisällön, toisinaan tarjoaa siihen myös kriittisiä näkökulmia.

Kotimaa24:n toimintaa voi kuvata myös käsitteellä  uskontojournalismi.

Kotimaa24:n journalistinen linja – senkin perään on kommenteissa kyselty – on ilmaistu virallisissa papereissa muun muassa seuraavasti:

1.Kotimaa24.fi tekee luotettavia ja kiinnostavia uutisia kirkosta ja kirkoista Suomessa ja maailmalla. Oma uutishankinta on toimintamme kulmakivi.

2. Kotimaa24.fi-uutisten tarkoitus on tiedonvälitys, keskustelun herättäminen ja yhteisön rakentaminen.

3. Kotimaa24.fi:ssä tehdään uutisia Suomen luterilaisista kirkosta ja sen seurakunnista, kristillisistä kirkoista Suomessa, kirkoista maailmalla, uskonnoista Suomessa ja maailmalla sekä suomalaisen yhteiskunnan arvovalinnoista.

4. Kotimaa24.fi:ssä uutisia tehdään luotettavasti, asiantuntevasti, kriittisesti, itsenäisesti, nopeasti, kiinnostavasti ja taloudellisesti.

5. Uutiset Kotimaa24.fi:ssä ovat journalistisesti tuotettuja, pääsääntöisesti lyhyitä. Uutisissa painottuvat faktat ja niiden tuoreet kommentit. Uutiset ovat mahdollisuuksien mukaan kuvitettuja ja monimediallisia (audio, video).

6. Kotimaa24.fi:n toimintaa uutistuotannossa ohjaavat arvot ovat: aloitteellisuus, luotettavuus ja kriittisyys.

7. Kotimaa24.fi-blogialueeseen sovelletaan yleisiä sosiaalisen median ja verkkokeskustelusivustojen ohjeita ja sääntöjä. Blogit eivät ole journalistista toimintaa.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Kovin suuri tarve täällä tuntuu olevan painostaa vanhoillislestadiolaisia muuttamaan oppia ja käytäntöjään tässä liberaalissa maailmassa. Toistaiseksi laki sallii meidän kokoontua ja jakaa käsityksiämme. Mukana oleminen on vapaaehtoista. Kaikki, jotka haluavat vähentää kirkon moniäänisyyttä yrittämällä saada vanhoillislestadiolaisuuden työnnettyä ulos, voivat vapaan demokraattisesti ajaa asiaansa kirkon vaalien ja toimien kautta.

    Kaikkialla, missä vakaumuksen erilaisuudet nousevat esiin, voi olla kitkaa, myös ei-vanhoillislestadiolaisissa perheissä, joissa joku lapsista saa parannuksen armon ja liittyy vanhoillislestadiolaisiin. Onpa sellainen estettykin. Onko se sitten uskonvapautta.

    Olen Taivaan Isälle kiitollinen, että laki antaa meille vapauden harjoittaa uskoamme kaikesta tästä mediametelistä huolimatta. Anna Luoja meille voimia kestää sitä. Uskon kilvoitus, seurakunnan rakkaus, hyvän oman tunnon vaaliminen ja ennen kaikkea Kristuksen lunastustyön tuottamaan täydelliseen armoon tukeutuminen ovat kuitenkin tärkeintä tällä matkalla täällä ajassa.

  2. Jussi viittasi ylempänä Kosti Joensuun kolumniin Kalevassa. Joitakin kiinnostanee, että Kosti luennoi Laestadiuksen filosofiasta Lapin maakuntakirjastolla maanantaina 4.11. Luento on osa Poliittinen lestadiolaisuus-sarjaa, jota Lapin yliopisto yhdessä kirjaston kanssa järjestää. Luentoja voi seurata livenä netistä, linkki löytyy mm. täältä http://www.rovaniemi.fi/news/Poliittinen-lestadiolaisuus–luentosarja–jatkuu–Lapponica-salissa–411,-1111-ja-1811-/tewgtkdg/5830d93d-fd8c-49f9-bb46-42f07f3cf01b. Pahoittelut off topic – viestistä…

  3. Joku sana kirkkolaista.
    Kun puhutaan mistä tahansa laista niin silloin puhutaan asiasta jossa on kohde johon sovelletaan ja taho, joka soveltaa.

    Jos tilanne päättyy katastrofiin, niin ei ole aina varmaa, että syy on soveltajassa. Se selviää, kun lukee sitä Matt 18. Siinä on nuotit joiden mukaan edetään ja lopputulos on kahtalainen.

    Tiedän henkilökohtaisesti tästä jotakin. Vaikka minuun ei niitä nuotteja noudatettukaan, tiesin mitä m in un pitäisi tehdä. Kun en kyennyt tekemään, astyin askeleen sivuun ja ilmeisesti puolin ja toisin olemme tyytyväisiä. Itse en ole enää sellaisen lainsäädännön alla, joka minua rajaa itselleni sopimattomasti, eikä toiset joudu sietämään jukuripäätä. Tämä on näin yksinkertaista. Ei tarvita isoavihaa pitää kymmeniä vuosia.

  4. Vertaus: Olin inkerissä seurakuntamatkalla taannoin. Poikkesimme tullessa Olginossa ruokailemassa. Mukana oli joitakin hygienikkoja, jotka olivat sitä mieltä, että ruoka ei ollut syötäväksi kelpaavaa. Annokset tuotiin jokaiselle, vaikka eivät syöneet, piti sen verran sekotella sitä annosta, ettei sitä kukaan muukaan voinut syödä.

    Tässä on meneillään sama ideologia. Kukaan juuri ei halua olla vanhoillinen, mutta se pitäisi sen verran mustata, ettei joku toinenkaan voisi olla.

  5. ”Mukana oleminen on vapaaehtoista.” Vapaaehtoisuus taitaa olla aika suhteellista, jos perhe ja suku sekä kaikki kaikki ne naapurit, joiden kanssa on väleissä, kuuluvat samaan liikkeeseen. Jos liikkeesen kuuluvilla on oikeus – ehkä velvollisuuskin – arvioida elämääsi ja tekemisiäsi ja nuhdella, jos ne eivät sovi liikkeen henkeen, syntyy jo selvä pakollisuuden kuvio.

  6. Matt 19: 29. Ja jokainen, joka luopui huoneista, taikka veljistä, taikka sisarista, taikka isästä, taikka äidistä, taikka emännästä, taikka lapsista, taikka pellosta, minun nimeni tähden, hänen pitää satakertaisesti saaman, ja ijankaikkisen elämän perimän.
    30. Mutta monta ensimäistä tulee viimeiseksi ja viimeistä ensimäiseksi.

  7. ”Kukaan juuri ei halua olla vanhoillinen, mutta se pitäisi sen verran mustata, ettei joku toinenkaan voisi olla.” Hankalista asioista kertominen ei ole mustaamista vaan valaisemista. Jos valon sytyttyä löytyy jotain mustaa, on kai siivoamisen aika. Saattaisi käydä niinkin, että hyvin tuuletettu vanhoillisuus alkaisi kiinnostaa uudestaan ja nousisi uuteen kokoistukseen. Toivotaan sitä!

Olli Seppälä
Olli Seppälä
Kirjoittaja Kotimaa Oy:n palveluksessa. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat mm. kulttuuri, linnut, kellot.