Vihapuhetta! Vainoamista! Tukkikaa sen akan suu! Kotimaa24:n toimitukseen tulee paljon palautetta – kiitos siitä – jossa pyydetään, vaaditaan, uhkaillaan lopettamaan kirjoittaminen vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä. Maltillisimmat tällaisen kritiikin lähettäjät toivovat, että samalla kun tehdään uutinen, jossa vl-liike näyttäytyy kriittisessä valossa, pitäisi olla juttu, jossa se näyttäytyy myönteisessä valossa.
Miksi Kotimaa24 tekee niin paljon uutisia vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä? Ja miksi blogisti Vuokko Ilola kirjoittaa jatkuvasti vanhoillislestadiolaisuudesta?
Ensin vastaus jälkimmäiseen kysymykseen: blogisti kirjoittaa siitä minkä kokee tärkeäksi. Kotimaa24:n toimitus ei rajoita aiheita, kunhan ne pysyvät asiallisuuden ja käyttöehtojen mukaisina. Moni lukee Ilolaa, vaikka on hänen kansaan eri mieltä. Hänellä on laaja lukijakunta. Eikö hyvä ja merkityksellinen blogi ole juuri tällainen. Se herättää tunteita.
(Jossain vaiheessa Kotimaa24.n blogistiksi etsittiin tarkoituksella vanhoillislestadiolaista kirjoittajaa, joka olisi kertonut kokemuksiaan mm. mediamyllerryksestä liikkeen sisäpuolisen näkökulmasta, mutta kukaan ei halunnut, uskaltanut tai ehtinyt sitoutumaan bloginpitoon. Yksittäisiä nimettömiäkin blogikirjoituksia tästä näkökulmasta on kuitenkin julkaistu, kun niitä on tarjottu. – Halukkaat ilmoittautukoot edelleen allekirjoittaneelle!)
Mitä vl-liikkeestä uutisointiin tulee, niin riippumatta Kotimaa24:stä liike on ollut muunkin median kiinnostuksen kohteena. Vanhoillislestadiolaisuus on vaikutusvaltainen ja tärkeä uskonnollinen kansanliike. Se on perinteisesti ollut suljettu, jotenkin salaperäinen, omalakinen ja senkin vuoksi kiinnostava. Lisäksi liikkeessä on tapahtumassa uudistumista, ja se on avautumassa. Kotimaa24:n velvollisuus ja toiminta-ajatus on kertoa merkittävän herätysliikkeen muutoksista ja myös sen sisällä käytävästä keskustelusta. Kaikkia osapuolia kuunnellen, luonnollisesti.
Jos Kotimaa24:llä on jokin ”agenda” tässä uutisoinnissa, niin se on avoimuuden vaatimus. Sama vaatimus on myös muussa uutisoinnissa. Arkkipiispa Martti Simojoen sanoja lainatakseni: Kirkossa ei ole mitään salattua. Ja jos on, se pitää kertoa. – Herätysliikkeissä ei ole mitään salattua. Ja jos on, se pitää kertoa lehdissä, radiossa, televisiossa, blogeissa ja sosiaalisessa mediassa.
Blogit ja sosiaalinen media on tehnyt kaikenlaisen yhteisöllisen sulkeutumisen vaikeammaksi. Ihmisten tunteita, kokemuksia ja havaintoja herätysliikkeistään ei voi kahlita. Kotimaa24 on ollut vain yksi kanava, jonka kautta patoutunut tarve keskustella ja jakaa kokemuksia vl-liikkeestä on purkautunut.
Kun Kotimaa24 syksyllä 2009 avautui (ensin pelkkänä ”blogimetsänä”), oli toimitukselle vilpitön yllätys, kuinka paljon sivustolla syntyi keskustelua juuri vanhoillislestadiolaisuudesta.
Kotimaa24 on itsenäinen journalistinen verkkouutispalvelu, ei siis Kotimaa-lehden tai kirkon ”virallinen” verkkosivusto, kuten moni eksyy välillä luulemaan. Se mitä ja miten Kotimaa24 asioista kertoo, ei ole kirkon kannanotto käsiteltävänä olevaan asiaan, vaan journalistisen harkinnan tuloksena syntynyt uutinen. Joskus uutinen vain kertoo tehdyn päätöksen sisällön, toisinaan tarjoaa siihen myös kriittisiä näkökulmia.
Kotimaa24:n toimintaa voi kuvata myös käsitteellä uskontojournalismi.
Kotimaa24:n journalistinen linja – senkin perään on kommenteissa kyselty – on ilmaistu virallisissa papereissa muun muassa seuraavasti:
1.Kotimaa24.fi tekee luotettavia ja kiinnostavia uutisia kirkosta ja kirkoista Suomessa ja maailmalla. Oma uutishankinta on toimintamme kulmakivi.
2. Kotimaa24.fi-uutisten tarkoitus on tiedonvälitys, keskustelun herättäminen ja yhteisön rakentaminen.
3. Kotimaa24.fi:ssä tehdään uutisia Suomen luterilaisista kirkosta ja sen seurakunnista, kristillisistä kirkoista Suomessa, kirkoista maailmalla, uskonnoista Suomessa ja maailmalla sekä suomalaisen yhteiskunnan arvovalinnoista.
4. Kotimaa24.fi:ssä uutisia tehdään luotettavasti, asiantuntevasti, kriittisesti, itsenäisesti, nopeasti, kiinnostavasti ja taloudellisesti.
5. Uutiset Kotimaa24.fi:ssä ovat journalistisesti tuotettuja, pääsääntöisesti lyhyitä. Uutisissa painottuvat faktat ja niiden tuoreet kommentit. Uutiset ovat mahdollisuuksien mukaan kuvitettuja ja monimediallisia (audio, video).
6. Kotimaa24.fi:n toimintaa uutistuotannossa ohjaavat arvot ovat: aloitteellisuus, luotettavuus ja kriittisyys.
7. Kotimaa24.fi-blogialueeseen sovelletaan yleisiä sosiaalisen median ja verkkokeskustelusivustojen ohjeita ja sääntöjä. Blogit eivät ole journalistista toimintaa.
”Niin kuin hakomaja yrttitarhassa ja kuin hävitetty kaupunki”. Totuuksia vähintäänkin kahdenlaisia. Joku kysyi, mikä siinä lestadiolaisuudessa on sitten niin ihanaa.
Kun kävin eilen seuroissa ja juttelin pitkään erään naisihmisen kanssa.
Sen keskustelun perusteella ihaninta on syntien anteeksiantamisen saarna. Sen jälkeen tulevat tavallaan ”seurannaisvaikutukset”. Ilo ja rauha. Uskovien ihmisten yhteys. Lapset ja nuoret joita oli sielläkin todella runsaasti. Avoimuus; siellä voi jutella ihmisten kanssa ihan mistä asiasta vain mikä mieltä painaa. Niitä ei levitellä eikä repostella julkisesti. Lista on varsin pitkä.
Hän kertoi mikä näissä julkisissa keskusteluissa loukkasi. Äitejä pidetään tahdottomina synnytyskoneina ja elämää suurperheissä kurjana kärsimyksenä. Sitä täällä pidetään jatkuvasti yllä näiden blogien toimesta. Halusi po blogisti sitä tai ei.
Tässä on nyt oltu kuin haaskalla. Isot pedot kaatavat kiinnisaadun eläimen ja ottavat osansa. Kukin vuorollaan tulee isommasta pienimpään ja viimeisenä kai korpit ja varikset shakaalien ja korppikotkien jälkeen.
Tiedonvälityksen riemuvoitto, jokainen lukutaitoinen on saanut osansa.
Nyt on herkuteltu ja aseiksi käyvät kaikki viestit. Normaalitapauksessa kai ymmärretään, että joku ihan tahallaan hämmentää soppaa törkyviesteillä. Normaalisti niitä ei noteerata, mutta kaikki akattelut pitäisi nimenomaan tässä yhteydessä julkistaa.
Tiedonvälitys toimii hienosti, mutta mihin tämä johtaa? Tämä johtaa siihen, että hätääntyneille ja syntien painamille ei jää jäljelle yhtään tahoa, jonka he voivat uskoa olevan keskimääräistä raamatullisempia ja siten luotettavampia pelastuskysymyksessä. Kun kaikki herätysliikkeet on lopulta riepoteltu, niin mitä meille jää käteen? Nippu scandaaleja ja nolon näköisiä herätysjohtajia. Onko tämä Jumalan tahto tässä asiassa, kysyn vain.
Tuli mieleen tuosta kasvatuskristillisyydestä, että ei sitä voi laittaa vain vl-liikkeeseen. Isosta järjestöstä, johon kyseinen liike kuuluu jäsenien kuulumisen kautta julkisuuskuva tulee vähän samanlainen osin. Tarkoitan lähinnä sitä, että aika paljon kirkkoon kuulumista perustellaan kirkon hyvän tekemisen kautta ja itse koen määrättyjen luottamushenkilöiden toimet ahdisteluksi. Sitä ei vaan huomata, jollei se sodi sitä vastaan, jonka kokee oikeaksi itse Jumalan edessä.
PS. Ripsiväriasia kiinnostaa täällä selvästi enemmän kuin lestadiolaisten keskuudessa:).
”Hän kertoi mikä näissä julkisissa keskusteluissa loukkasi. Äitejä pidetään tahdottomina synnytyskoneina ja elämää suurperheissä kurjana kärsimyksenä.” Eikö sitten ole totta, että monet lestadiolaisäidit nääntyvät toistuvien synnytysten ja raskauksien sekä riittämättömyyden tunteen alla? Eikö pidä paikkaansa, että elämä suurperheessä voi muodostua kärsimykseksikin? Jos tällainen johtuu herätysliikkeen arvomaailmasta ja sitä toteuttavasta kulttuurista, siitä pitää puhua julkisestikin. Jos se johtuu liikkeen opetuksen väärinymmärtämisestä, oikaisut on tehtävä ripeästi ja tehokkaasti.
Ilkka Kanniainen:
”Äitejä pidetään tahdottomina synnytyskoneina ja elämää suurperheissä kurjana kärsimyksenä. Sitä täällä pidetään jatkuvasti yllä näiden blogien toimesta. Halusi po blogisti sitä tai ei.”
Synnytyskone -sanaa en ole käyttänyt kenenkään kohdalla, ajatuksissani tiiviimpään lapsirumba-aikaani se kyllä käväisi omalla kohdallani useampaan kertaan. Johtui ahdingosta ja uupumuksesta, tuntui siltä, ettei elämääni mahtunut muuta kuin synnyttäminen ja lapsirumba. Sillä tavalla sana ei ole mulle vieras, vaikka en halua sitä käyttääkkään, en ajatuksissanikaan, se on jjotenkin epäinhimillinen sana, mutta joskus elämä voi toki tuntua jopa epäinhimilliseltä.
Suurperheydessä, niin kuin pienperheydessä, niin kuin elämässä ylipäätäänkin, on olemassa puolensa ja puolensa. On iloja ja suruja, onnenkantamoisia ja onnettomuuksia, hyviä ja huonoja asioita. Jos väitetään, että elämä on pelkkä riemuvoittoa eikä ongelmia ole, se ei oikein kuulosta uskottavalta.
Nyt on Ilkka kyse siitä, että niin paljon (yleistänkö taas?) kuin hyvin pärjääviä ja onnellisia vl-suurperheitä onkin olemassaan, on myös niitä pieni vähemmistö (vähättelenkö?), jotka eivät niin hyvin pärjää ja joidenka elämä on pahimmillaan maanpäällistä helvettiä ja tämän porukan -olkoonkin sitten miten pieni tahansa- ääntä haluan olla tuomassa kuuluville.
Jos suurin osa vl-perheistä voi hyvin, voitko sinä Ilkka sen tosiasian (?) johdosta ohittaa yhtäkään huonosti voivaa vl-perhettä?
Asenne minun huoltani huonosti suurperheyden keskellä pärjääviä perheitä kohtaan on tosi huolestuttava. Kritillisen yhteisön jäseniltä odottaisi empatiaa niitä kohtaan, jotka ovat pahoinvoivia, uupuneita ja vailla valopilkahdusta tulevalta elämältä. Mutta kun ei. Koska suurin osa pärjää hienosti, huonosti pärjäävien ohitse voi kävellä oikealta ja vasemmalta.
Ilkka Kanniaiselta:
”PS. Ripsiväriasia kiinnostaa täällä selvästi enemmän kuin lestadiolaisten keskuudessa.”
Niin ärsyttävä huomautus noin sanoo vain miehet, ainakaan kenenkään naisen en ole vielä kuullut sanovan noin.
Tiedätkö Ilkka, mistä pikkutyttöjen mielestä voi erottaa tyttönallen ja poikanallen? Kuulema ripsistä; tyttönallella on ripset ja poikanallella ei.
Jos olet joskus seurannut lasten piirustelua, niin olet saattanut tehdä saman havainnon kuin minäkin; tytöt piirtelevät hirveän mielellään nättejä tytönkuvia, joissa tyttösillä on todella pitkät ja tuuheat ripset. Suunnilleen muuta ei kasvokuvista näykään, kun ripset piirretään niin hallitseviksi ja ylikorostuneiksi.
Tiedän myös, kuinka usein ihaillaan pitkiä ja tuuheita ripsiä niitten kohdalla, joilla sellaiset on. Ja olen ihan varma, etten ole ainut laatuani, kun olen minäkin pienestä pitäen ihaillut niitä ja myös haaveillut sellaisista. Tosin ei mulla asiassa ole koskaan ollut pahemmin valittamistakaan. Mutta tiedän hyvin, kuinka moni vl-ystäväni harmitteli suoria, lyhyitä, värittämiä ja mitättömiä ripsiään.
Eli naiselle nämä tällaiset asia merkitsevät paljon, vl-naisillekkin. Sitä vaan joutuu alistumaan yhteisön sääntöihin ja kurjien seuraamusten takia luopumaan monista sellaisita asioista, jotka oikeasti itselle merkitsisivät paljon.
Voisiko pojilla olla sama asia urheilullisuuden, lihaskunnon, hauislihaksen ja kaiken miehisten ominaisuuksien kanssa? Mutta ainahan liike on puuttunut enempi naisille ominaisiin piirteisiin ja asioihin.
”Jos mielii mersulla ajaa, niin se on tehtävä täällä ajassa.”
(YÄK!)
Laaksoselle ja muille,
On vl-liikkeeseen kuuluvia, kuuluneita, välittömässä kosketuksessa eläviä ulkopuolisia ja sitten meitä muita. Meillä muilla (johon joukkoon minä kuulun, ilmeisesti myös sinä) on vaara unohtaa vl-liikkeen koostuvan ihmisistä. Sekä liikkeen kritisointi että puolustaminen voi jyrätä ihmisiä ollessaan mustavalkoista.
Vl-liikkeen harhaoppien (mm. eksklusiivinen seurakuntaoppi) ja/tai henkisen/hengellisen/muun väkivallan vähättely tai pieninkin puolustelu on ehdottomasti väärin – silloinkin, ja erityisesti silloin, kun vl-liikkeen konservatiivisuus näyttäisi hyvältä liittolaiselta oman ns. ”raamattu-uskollisen” näkemyksen tueksi. Ihmisten vuoksi.
Samoin ihmisten vuoksi vl-liikkeeseen kuuluvien oikeutta uskonnon vapauteen ja elämäntapojen valintaan sinänsä on puolustettava – kuinka paljon tahansa tälläinen erilaisuus aikamme liberaaleja sapettaa.
Yhteisöjen taholla krikon on pidettävä oma oppinsa ja opetuksensa kirkkaana, johon herätysliikkeiden on sitouduttava. Toteutuipa tämä tai ei, niin yksilön tasolla on oltava ihmisen, ja erityisesti heikomman ihmisen puolella.
Jussi Tuusalta:
”Samoin ihmisten vuoksi vl-liikkeeseen kuuluvien oikeutta uskonnon vapauteen ja elämäntapojen valintaan sinänsä on puolustettava – kuinka paljon tahansa tälläinen erilaisuus aikamme liberaaleja sapettaa.”
Ketä OIKEASTI sapettaa kenenkään elämäntavat? Mua ei ainakaan pätkän vertaa. Mua sapettaa se, että kaikilta liikkeeseen kuuluvilta vaaditaan samoja elämäntapoja ja jos siihen ei suostu, elämä voi käydä varsin tukalaksi.
Tuossa aiemmin Terttu Keränen sanoi mielestäni hyvin, kun sanoi, ettei ketään saa painostaa tai pakottaa. Tämä onkin juuri ongelman ydin.
Jos joku valitsee vl-liikkeessä toisenlaiset elämäntavat, hänen elämänsä tehdään liikkeen ihmisten taholta perin tukalaksi ja ahdistavaksi.
Ensinnäkin lukuisat puhuttelut, joista ei useimmiten todellakaan puutu painostamista, uhkailua, kiristystä ja helvetillä pelottelua.
Toisekseen laumasta eristäminen. Tämä on todella vakava asia. Hirvittävästi psyykeä kuormittava.
Myös ihmisarvon täydellinen menetys ei ole harvinaista näissä tilanteissa, vaikka siihen ei kehotetakkaan liikkeen opetuksessa. Mutta käytännössä olen sekä itse kokenut asian että moni muukin on kertonut minulle kokevansa niin.
Myös liikkeessä saadaan arvostella ja moittia arvostelemasta ja moittimasta päästyäänkin liikkeen ulkopuolisten elämäntapoja ja elämää.
”Taas se on laittanut nuo killuttimet korviinsa.”
Tällaisia juttuja tapahtuu, kuitenkaan kaikki vl-ihmiset eivät allekirjoita eivätkä toimi niin. Mutta kun kerta sitä tapahtuu, vaikka vähäisessäkin määrin, asioista on hyvä puhua liikkeen sisällä, jotta sitä ei tapahtuisi ollenkaan.
Eihän nyt voi olla niin, että vl-ihmiset saavat kohdella liikkeen ulkopuolisia miten lystää, mutta heidän kohdallaan näistä epäkohdista ei saa edes puhua.
Vl-ihmiset saavat olla omanlaisiansa ja ei-vl-ihmiset saavat olla omanlaisiansa, kummankaan kohdalla ihmisarvo ei ole riippuvainen elämäntavoista ja kunnioitus pitää olla molemminpuolista.
Vaikka olen kohdannut päätöskäytävillä hyvinkin paljon vähätteleviä mielipiteitä Kotimaa24-sivustoista ja siellä kirjoittelusta, olen ”syrjäsilmällä ja -korvalla” ollut havaitsevanani, että hyvin runsaasti mm. kirkon virka keskustelua täällä seuraa. Sitä todistaa mm. se, että itse saan hyvin vähän peukutusta ja vähäiset ”vastauspuheenvuorot” taas hyvin paljon. – Ei se haittaa, koska tapani on kirjoittaa harvoille ja sekin rivien väliin!