Vihapuhetta! Vainoamista! Tukkikaa sen akan suu! Kotimaa24:n toimitukseen tulee paljon palautetta – kiitos siitä – jossa pyydetään, vaaditaan, uhkaillaan lopettamaan kirjoittaminen vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä. Maltillisimmat tällaisen kritiikin lähettäjät toivovat, että samalla kun tehdään uutinen, jossa vl-liike näyttäytyy kriittisessä valossa, pitäisi olla juttu, jossa se näyttäytyy myönteisessä valossa.
Miksi Kotimaa24 tekee niin paljon uutisia vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä? Ja miksi blogisti Vuokko Ilola kirjoittaa jatkuvasti vanhoillislestadiolaisuudesta?
Ensin vastaus jälkimmäiseen kysymykseen: blogisti kirjoittaa siitä minkä kokee tärkeäksi. Kotimaa24:n toimitus ei rajoita aiheita, kunhan ne pysyvät asiallisuuden ja käyttöehtojen mukaisina. Moni lukee Ilolaa, vaikka on hänen kansaan eri mieltä. Hänellä on laaja lukijakunta. Eikö hyvä ja merkityksellinen blogi ole juuri tällainen. Se herättää tunteita.
(Jossain vaiheessa Kotimaa24.n blogistiksi etsittiin tarkoituksella vanhoillislestadiolaista kirjoittajaa, joka olisi kertonut kokemuksiaan mm. mediamyllerryksestä liikkeen sisäpuolisen näkökulmasta, mutta kukaan ei halunnut, uskaltanut tai ehtinyt sitoutumaan bloginpitoon. Yksittäisiä nimettömiäkin blogikirjoituksia tästä näkökulmasta on kuitenkin julkaistu, kun niitä on tarjottu. – Halukkaat ilmoittautukoot edelleen allekirjoittaneelle!)
Mitä vl-liikkeestä uutisointiin tulee, niin riippumatta Kotimaa24:stä liike on ollut muunkin median kiinnostuksen kohteena. Vanhoillislestadiolaisuus on vaikutusvaltainen ja tärkeä uskonnollinen kansanliike. Se on perinteisesti ollut suljettu, jotenkin salaperäinen, omalakinen ja senkin vuoksi kiinnostava. Lisäksi liikkeessä on tapahtumassa uudistumista, ja se on avautumassa. Kotimaa24:n velvollisuus ja toiminta-ajatus on kertoa merkittävän herätysliikkeen muutoksista ja myös sen sisällä käytävästä keskustelusta. Kaikkia osapuolia kuunnellen, luonnollisesti.
Jos Kotimaa24:llä on jokin ”agenda” tässä uutisoinnissa, niin se on avoimuuden vaatimus. Sama vaatimus on myös muussa uutisoinnissa. Arkkipiispa Martti Simojoen sanoja lainatakseni: Kirkossa ei ole mitään salattua. Ja jos on, se pitää kertoa. – Herätysliikkeissä ei ole mitään salattua. Ja jos on, se pitää kertoa lehdissä, radiossa, televisiossa, blogeissa ja sosiaalisessa mediassa.
Blogit ja sosiaalinen media on tehnyt kaikenlaisen yhteisöllisen sulkeutumisen vaikeammaksi. Ihmisten tunteita, kokemuksia ja havaintoja herätysliikkeistään ei voi kahlita. Kotimaa24 on ollut vain yksi kanava, jonka kautta patoutunut tarve keskustella ja jakaa kokemuksia vl-liikkeestä on purkautunut.
Kun Kotimaa24 syksyllä 2009 avautui (ensin pelkkänä ”blogimetsänä”), oli toimitukselle vilpitön yllätys, kuinka paljon sivustolla syntyi keskustelua juuri vanhoillislestadiolaisuudesta.
Kotimaa24 on itsenäinen journalistinen verkkouutispalvelu, ei siis Kotimaa-lehden tai kirkon ”virallinen” verkkosivusto, kuten moni eksyy välillä luulemaan. Se mitä ja miten Kotimaa24 asioista kertoo, ei ole kirkon kannanotto käsiteltävänä olevaan asiaan, vaan journalistisen harkinnan tuloksena syntynyt uutinen. Joskus uutinen vain kertoo tehdyn päätöksen sisällön, toisinaan tarjoaa siihen myös kriittisiä näkökulmia.
Kotimaa24:n toimintaa voi kuvata myös käsitteellä uskontojournalismi.
Kotimaa24:n journalistinen linja – senkin perään on kommenteissa kyselty – on ilmaistu virallisissa papereissa muun muassa seuraavasti:
1.Kotimaa24.fi tekee luotettavia ja kiinnostavia uutisia kirkosta ja kirkoista Suomessa ja maailmalla. Oma uutishankinta on toimintamme kulmakivi.
2. Kotimaa24.fi-uutisten tarkoitus on tiedonvälitys, keskustelun herättäminen ja yhteisön rakentaminen.
3. Kotimaa24.fi:ssä tehdään uutisia Suomen luterilaisista kirkosta ja sen seurakunnista, kristillisistä kirkoista Suomessa, kirkoista maailmalla, uskonnoista Suomessa ja maailmalla sekä suomalaisen yhteiskunnan arvovalinnoista.
4. Kotimaa24.fi:ssä uutisia tehdään luotettavasti, asiantuntevasti, kriittisesti, itsenäisesti, nopeasti, kiinnostavasti ja taloudellisesti.
5. Uutiset Kotimaa24.fi:ssä ovat journalistisesti tuotettuja, pääsääntöisesti lyhyitä. Uutisissa painottuvat faktat ja niiden tuoreet kommentit. Uutiset ovat mahdollisuuksien mukaan kuvitettuja ja monimediallisia (audio, video).
6. Kotimaa24.fi:n toimintaa uutistuotannossa ohjaavat arvot ovat: aloitteellisuus, luotettavuus ja kriittisyys.
7. Kotimaa24.fi-blogialueeseen sovelletaan yleisiä sosiaalisen median ja verkkokeskustelusivustojen ohjeita ja sääntöjä. Blogit eivät ole journalistista toimintaa.
Kari-Matti Laaksonen
Mutta Kari-Matti, nykyinen SRK -lestadiolaisuushan on kokonaan eri uskonto kuin mitä lestadiolaisuus on ollut 1880- ja 1890-luvuilla. Ei niistä sen ajan opetuksista ole enää paljon mitään jäljellä. Tämänpäivän SRK -lestadiolaisuus ei ole enää lainkaan herätyskristillisyyttä, vaan se on aivan puhtaasti omassa piirissä harjoitettavaa kasvatuskristillisyyttä.
Kyllä se pitää paikkansa mitä kirjoitin 1960- ja 1970 -luvuista, koska olin itse tätä opillista muutosta omin silmin ja korvin todistamassa. Näiltä vuosilta on peräisin myös tämä nyt esillä oleva salailu- ja peittelykulttuuri. Myoskin laajamittaiset hoitokokoukset olivat seurausta tästä seurakuntaopin muuttamisesta. Niissä kurmuutettiin enimmäkseen niitä vanhan opetuksen mukaisesti uskovia vanhoja ihmisiä, jotka eivät suostuneet hyväksymään erehtymättömäksi itsensä korottanutta SRK:n johtokuntaa ja työvaliokuntaa eikä niiden uusia ylimielisiä ”jumalallisia” toimintatatapoja. ”Ei tässä mitään raamatuita tarvita”, vastattiin kun vanhat uskovaiset yrittivät vedota Raamattuun puolustaessaan isiltään perintönä saamaansa uskonvakaumusta. Mutta se ei auttanut, parannus vanhasta uskosta täytyi kaikkien tehdä, muutoin lempattiin ulos liikkeestä. Näitä opetuksen hedelmiä yritetään nyt kaikilla tasoilla korjailla ja paikata; jopa SRK:ssakin ollaan vähitellen taipumassa myöntämään omia virheitään, tosin hyvin hitaasti ja tipoittain vasta kasvavan paineen alla.
Muilta osin voin olla jokseenkin samaa mieltä kommentistasi.
Jussi, ehdin näköjään poistaa kommenttini, mutta ok. Itse näkisin kuitenkin jatkumon vanhoillislestadiolaisuudessa siellä, missä sinä näet katkoksen l. 1960-luvun alussa.
Traditioilla on taipumus jatkaa eloaan, vaikka ne luoneet olosuhteet olisivat muuttuneet. Näin on hoitokokoustenkin suhteen ellei niitä käydä avoimesti, perusteellisesti ja koko liikkeen tasolla kollektiivisesti läpi.
Salailu ja ávoimen keskustelun välttäminen tulee ilman muuta johtamaan ao. liikkeen hengelliseen sementoitumiseen ja kuolemaan.
Esikoisuus on jo vahvasti tällä tiellä, eikä siihen ole mennyt kuin 25 vuotta.
Kalle, ns. Kristuksen kirkkolain sisällön löydät Matteuksen evankeliumista 18:15-18.
Sonja, kiitos viestistäsi. En haluaisi lähteä noin syvästä asiasta keskustelemaan julkisen median kautta minulle tuntemattoman ihmisen kanssa. Minusta se ei vain tunnu luontevalta. Jos haluat asiasta keskustella ja saada tarkemman selvyyden, kyllä minä voin jutella kanssasi naamakkain ja tietysti siihen käy kuka muu vanhoillislestadiolainen yhtä hyvin, jos haluat asiasta kuulla nimenomaan meidän taholtamme.
Matti: ”Heikki, epäilen että sinäkään et ole vapaa tuosta ”uskontoshoppailusta”. Sinullekin kelpaa vain kristinusko joka vaalii sinulle tärkeitä perinteisiä arvoja. Ne eivät ole sen jumalallisempia kuin toimittajan vaatimus naispappeuden hyväksymisestä”.
Tuohon en voi sanoa juuri muuta kuin, että aikoinani tunsin olevani ulkona ja parannuksen armon saatuani tunsin olevani sisäpuolella. Siinä tuli kaikki mukana ilman sen kummempia shoppailuja. Nyt kun koen olevani sisäpuolella, en haluaisu eksyä täältä ulos.
Heikki Honkala
Heikki, asia ymmärretty.
YK:n ihmisoikeuksien julituksen mukaan:Kaikilla henkilöillä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vallan uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä vallan uskonnon tai vakaumuksen ilmaisemiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamisella, hartausmenoilla, palvonnalla ja uskonnonmenojen noudattamisella.
Tulkitsen tuon tarkoittavan sitä, että meillä vanhoillislestadiolaisilla on oikeus tuntea hengenyhteyttä keskenämme ja myös sanoa milloin ei siltä tunnu. Jos henki tuntuu vieraalta silloin, kun joku alkaa pitää vaikkapa ripsivärin käyttöä niin tärkeänä, että se ylittää sisarellisen ja veljellisen rakkauden vaalimisen, meillä on oikeus se sanoa, vaikka se jonkun mielestä kuulostaisi ihmisopilta. Jos tällainen kuuluu mielestämme uskonnonharjoittamiseemme emmekä tähän ketään pakota mukaan, minusta meillä on vapaus näin toimia eikä kukaan voi meitä tästä estää omien ihmisoppikatsomustensa tms. perusteella.
Martti, tuo kuva kiljuvasta jalopeurasta ei alkuperäisin elokuvista vaan Raamatusta (1. Piet. 5:8-9). On sen verran väkevää tekstiä ja kehotusta valvomaan raittiina, että syytä on moista pelätä ja kavahtaa.
”Kuva kiljuvasta jalopeurasta ei alkuperäisin elokuvista vaan Raamatusta.” En tarkoittanut kielikuvaa jalopeurasta, vaan näkyvää kuvaa saarnamiehestä, joka pauhasi järkyttyneelle kuulijakunnalle paholaisella pelotellen. Tällainen puhuja on mielestäni perkeleen asialla eikä Jumalan. Ei sielunvihollista vastusteta kauhun vallassa vaan rohkeasti ja malttinsa säilyttäen.