Otsikon kysymys on askarruttanut ihmisiä läpi vuosisatojen. Yksi vastaus löytyy 1 Mooseksen kirjan ensimmäisestä luvusta: Jumala sanoi: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.” (1 Moos 1:26)
Luomiskertomuksen mukaan Jumala oli jo tätä ennen luonut taivaan ja maan sekä ihmistä lukuun ottamatta kaiken elollisen ja elottoman maan piirissä. Tarvittiin vielä ihminen, joka hallitsisi Jumalan edustajana sitä luomakuntaa, jonka Jumala oli luonut. Jumala varusti ihmisen tätä tehtävää varten luomalla ihmisen kaltaisekseen kuvaksi. Ei siis Jumalaksi, mutta Jumalan kuvaksi.
Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluvan viisaudenkirjan 9. luku selittää asiaa näin: Isiemme Jumala, armelias Herra! Sinä olet sanallasi luonut kaiken ja viisaudellasi muovannut ihmisen, jotta hän hallitsisi luomakuntaasi, johtaisi maailmaa pyhästi ja vanhurskaasti ja olisi tuomioissaan oikeamielinen. (Viis 9:1-3)
Ihmisen luomisesta 1 Mooseksen kirjan 1. luvussa todetaan: Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne.” (1 Moos 1:27-28)
Jumalan alkuperäinen tarkoitus ei siis ollut luoda vain yhtä tai kahta ihmistä, vaan hän jo alun alkaen tahtoi luoda kokonaisen ihmiskunnan, joka huolehtisi Jumalan ihmiselle asettamasta tehtävästä kaikkialla maailmassa. Tämän vuoksi Jumala loi ihmiselle kaksi sukupuolta, miehen ja naisen, jotta miehet ja naiset voisivat muodostaa pariskuntia ja levittäytyä saamaansa tehtävää varten kaikkialle maailmaan. Sukupuoli on siis varustus tätä levittäytymistehtävää varten.
Jumalan kehotus ihmiselle olla hedelmällinen koskee koko ihmiskuntaa yleisellä tasolla. Yksittäiselle ihmiselle asetettua tehtävää huolehtia luomakunnasta voi kukin hoitaa omalla paikallaan myös ilman puolisoa. Ihminen on siis Jumalan kuva olipa hänellä puoliso tai ei. Luonnolliseen hedelmällisyyteen kukin ihminen kuitenkin tarvitsee puolison, toisen ihmisen, joka myös hän on Jumalan kuva.
Kommenttini liittyy Rauli Toivosen 16.02.2016 15:55 kommenttiin.
Jumala kyllä loi ”sangen hyvää” kuten ihmisen, jolla on vapaa tahto. Jumala tiesi jo luodessaan, että ihminen käyttää tahtoaan väärin. Siksi Jumala ”ennen maailman perustamista oli hänessä (Jeesuksessa) valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa, edeltäpäin määräten meidät lapseuteen, Hänen yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, hänen oman tahtonsa mielisuosion mukaan.” Ef.1:4,5
Jo ennen maailman perustamista Jumala tiesi kuinka tulisi käymään, eli ihminen lankeaisi syntiin, ja siksi Hän valmisti jo ennen maailman perustamista ratkaisun eli että Jeesus syntyisi ihmiseksi ja sovittaisi maailman synnit. Tämän kaiken Jumala tiesi ja suunnitteli jo ennen maailman luomista.
Kiitos näkemyksestäsi, Salme. Nyt ymmärrän syyn siihen, että katsot Jumalan tienneen syntiinlankeemuksen etukäteen. Perustelusi liittyy siis siihen, että Jumala jo ”ennen maailman perustamista valitsi meidät”. Jos termi ”maailman perustaminen” Raamatussa viittaa aikaan ennen syntiinlankeemusta, olet aivan oikeassa.
Raamattu auttaa meitä kuitenkin ymmärtämään, mihin ajankohtaan ”maan perustaminen” viittaa. Jeesus käyttää ilmausta ”maan perustaminen” seuraavasti : ”Tältä sukukunnalta vaadittaisiin kaikkien profeettain veri, mikä on vuodatettu maailman perustamisesta asti.” (Lu11:50KR38) Seuraavassa jakeesta ilmenee se ajanjakso, jota hän tarkoitti: ”Aabelin verestä Sakariaan vereen saakka”.
”Aabelin veri” liittyy siis ”maailman perustamiseen”, opettaa meille Jeesus Kristus. Mutta miten?
Ilmauksessa ”maan perustaminen” käytetty verbi voidaan kääntää sanatarkasti ”siemenen heittämiseen alas”. Strongin sanakirja kun kertoo verbistä katabolē seuraavaa: ”a throwing or laying down the injection or depositing of the virile semen in the womb” https://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?Strongs=G2602&t=KJV
Raamatun alkuluvuista voi päätellä, että Aabel oli ensimmäinen Jumalan hyväksymä palvelija. Ennen hänen syntymäänsä, siis ennen ”maan perustamista”, Kaikkivaltias “oli … valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat”, kuten lainaamassasi Efesolaiskirjeen kohdassa lukee. Mutta minkä joukon (=meidät) ennalta valinnasta oli sitten kyse? Ketkä ”meidät”?
Raamatussa käytetään myös muualla kuin Efesolaiskirjeessä Paavalin tarkoittamasta ihmisryhmästä nimikettä ”pyhät”. Paavalin kirjeet taitavat kaikki olla kohdennettuja eri seurakuntien ”pyhille”. Pyhien roolista kerrotaan sitten 1Ko6:2:ssa ”pyhät tulevat kerran olemaan maailman tuomareina”.
Efesolaiskirjeen tapaan Danielin 7. luvussa ”pyhien” hallinto liitetään Jeesukseen Kristukseen. Kun jakeissa 13 ja 14 puhutaan Jeesuksen saamasta vallasta, jakeet 18 ja 27 kytkevät samankaltaiseen asemaan nämä ennalta valitut ”pyhät”: ”Kuninkuus ja valta ja valtakuntien mahti kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle.”
Jeesus uhrista hyötyvät siis ihmiset Aabelista lähtien, Aadamin ja Eevan juna meni jo. Ennen Aabelin syntymään johtanutta ”siemenen alasheittämistä” eli siittämistä Kaikkivaltias valitsi Kristuksen ”pyhät”, esimerkiksi Paavalin hallitsemaan maata 1000 vuoden ajan, minkä ajanjakson esimerkiksi Ilmestyksen 20:8 meille kertoo.
Jumala käytti ennalta tietämystään syntiinlankeemuksen tuotoksen poistamiseen tulevaisuudessa, Kristuksen kallisarvoiseen uhriin nojaten. Hän ei käyttänyt kaikkivoipaisuuttaan ensimmäisen ihmisparin lankeemuksen estämiseen – eikä edes halunnut sitä etukäteen tietää.
Kiitos Rauli kommentista.
Nämä ovat vaikeita asioita maallikon ymmärtää.
Jotkut Raamatun yksityikohdat vaativat asiaan paneutumista. Onneksi Jeesuksen antama uhri meidän puolestamme ei edellytä kaiken Raamattuun kirjoitetun ymmärtämistä.
Viittaat tuohon maallikkoasemaasi. Oisikin mielenkiintoista lukea jonkun teologin ajatuksia tuosta ”maailman perustmisesta” ja Jumalan ennalta tietämyksestä. Mieluimmin sellaisen teologin, joka uskoo Raamattuun Jumalan sanana. Tiedän, että sellaisiakin vielä on.
En sano tätä toivettani mistään väittelyinnostuksesta vaan siksi, että muunlaisiakin mielipiteitä otetaan esille kuin tämä minun omaksumani käsitys.
Ns protoevankeliumi on Jumalan lupaus heti syntiin lankeamisen jälkeen: ”Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille:* ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi, ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.” (1 Moos 3:15)
”Jumala on myös antanut Kristuksessa meille perintöosan, niin kuin hän oli suunnitellut ja ennalta määrännyt — hän, joka saattaa kaiken tapahtumaan tahtonsa ja päätöksensä mukaisesti. ” Ef 1:11
”Tällainen oli Jumalan ikiaikainen suunnitelma, joka meidän Herramme Kristuksen Jeesuksen oli määrä toteuttaa.” (ef 3:11)
Huomioksi myös Johanneksen evankeliumi:
Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.
Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä,
ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. …. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. (Joh 1:1-5;14)
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. (Joh 3:16)
Salme: ”Jo ennen maailman perustamista Jumala tiesi kuinka tulisi käymään, eli ihminen lankeaisi syntiin”
Jos ja kun kerran tiesi, niin miksi ihmeessä hän loi sellaista sekundaihmistä lainkaan? Olisi tehnyt kunnollista työtä heti alusta pitäen, kun kerran on kaikkivaltias, eikä päästänyt epäkuranttia tavaraa markkinoille.
Olisi samalla selvinnyt vähemmällä itsekin. Ei olisi tarvinnut keksiä monimutkaista pelastusoperaatiota, eikä tapattaa omaa poikaansa. Kaikenlaiselta turhalta häslingiltä ja verellä mässäämiseltä olisi säästytty, kun ihminen olisi ensin suunniteltu kunnolla ja sitten vasta luotu.
Vanha hämäläinen kansanviisaushan kuuluukin: ”Hättäilemällä ei tuu ku kuspäitä kakaroita.”
Genesis-luomiskertomuksissa on 3 kpl eri sielua tarkoittavaa sanaa. Ne ovat nefesh, ruach ja neshmot. 1) sielu henkilönä, sielu 2) hengityksestä elävänä ja sielu 3) henkenä. Nyt kaikki kolme sielu-sanaa saaavat saman lukuarvon eli 16. Sattumaltako? Kenties, kenties ei. Sillä etenkin ruach merkitsee myös tuulta/ilmaa / happea. Juuri tämän ilman puhalsi Jumala adamin sieraimiin, jotta tästä tulisi elävä eli hengittävä sielu.
Hapen atomipaino on sama 16. Mutta entä elämä? Elämä on hepreaksi chaj.
Se tarvitsee ylläpitoonsa paitsi happea myös vettä. Elämän gematria on 18, se on myös veden molekyylipaino. Tämän elämän antaja Genesiksessä on kuluisan Eeva/havah, joka on hepreaksi kolmikirjain HVH. Se muodostuu numeroista 5,6,5. Luvut 5 ja 6 ovat erittäin olennaiset kolmikirjain DNA:n rakenteessa. Tämä Eeva on loppuosa Jumalan nelikirjaimesta J-HVH.
Aivan kuten DNA:kin muodostuu nelikirjaimesta ACDT joka mahdollistaa 64 kolmikirjaimista triplettiä, jotka voivat koodata siis kaikkiaan 64 eri valkuaisainetta (käytännössä 22). Eevan ja adamin lukuarvo on yhteensä 64. Tähän voi lisätä, että 64 + viisautta tarkoittava sana chokmah 73 ovat yhtensä 137 eli kabbalan ja aineen hienorakennevakion luku. Numerot 5 ja 6 vastaavat JHVH:n Hee ja Vav konsonantteja. Juutalaisuudessa viisi- ja kuusikulmiot olivat olennaisia symboleita kuten ovat DNA:n rakennekaaviossakin.
Muodossa 56 huomaa, että 2xz56=112 ja tämä 112 on varsin tärkeä luku kun tutkimme erään syvällisen salasanan [b]shibboleth[/b] merkityksiä ja suhdetta sytokromi C:n, joka liittyy elämän syntyyn kuten Genesiksen havah:kin, jossa nimessä hvh on numerot 565.
Huomaa, että 56,5×2=113. Ja käänteisluku 311 on ajish eli ihminen, jumalat (elohimit)irtileikkasivat (bara) tai tekivät (asa)ihmisen omaksi käänteisluvukseen l. ’peilikuvakseen’ juuri verenkuvansa (hepr. demuto) kaltaisuudessa.
Luku 65 on juutalaisuudessa Marsin taikaluku ja adam käänteisesti mada viittaa Marsiin, kuten viittaa käsite ’verenkuvan’ rautakin, jonka atomipaino on tuo 56. [b]Raudan järjestysluku on muuten sama kuin Jahve eli 26.[/b]
Heprean dam-veri sanan lukuarvo on 44. Eli 2 x 22 ja merkitys veri, jossa on rautaa, jonka atomipaino oli 5,6. Tässä on syy, miksi verta pidetään Genesiksessä ’sielun’ se on elämän hengityksen asuinsijana, sillä veren hemi liittyy soluhengitykseen ja sielu hepreassa ruach merkitse myös hengitystä. Sytokromi-C osoittaa kaikkien maapallolla olevien lajien sukulaisuuden ja evoluution todellisuuden. Kaikki eliöt polveutuvat samasta kantaisästä ”alkusolusta”, joka omaksui Sytokromi -C:n toiminnan ja se jatkuu edelleen minimaalisen vähäisin muutoksin.
Miksi rauta on tärkeä? Koska se on välttämätön veressä, joka on välttämätön elämälle, siis hemoglobiini eli punasolujen [i]rautaa sisältävä[/i], happea sitova hemiproteiini sitoo happea keuhkoista ja luovuttaa sitä muille kudoksille.
Juutalaiset Siiloan papit palvoivat Marsia, raudan planeettaa, sen pintakerros pölyää rautaoksidia, joka heijastuu punaisena värinä auringon (JHVH:n) valossa.
tärkeä? Koska se on välttämätön veressä, joka on välttämätön elämälle, siis hemoglobiini eli punasolujen [i]rautaa sisältävä[/i], happea sitova hemiproteiini sitoo happea keuhkoista ja luovuttaa sitä muille kudoksille.
Juutalaiset Siiloan papit palvoivat Marsia, raudan planeettaa, sen pintakerros pölyää rautaoksidia, joka heijastuu punaisena värinä auringon (JHVH:n) valossa.
”Miksi Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen?”
” Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme,..”
Ketkä palstalaisista katsoo olevansa jumalien kaltaisia?
Onko siis suunnitelma toteutunut miten?
Henrik: ”Ketkä palstalaisista katsoo olevansa jumalien kaltaisia? ”
Olettaisin, että kaikki jotka Jumalaan uskovat, kun Raamatussa kerran niin sanotaan.
Raamattu sanoo , että meidät ihmiset on alunperin luotu Jumalan kuviksi. Tämän perusteella meissä pitäisi olla edelleen jotakin sellaista, jossa olemme Kaikkivaltiaan kaltaisia. Tältä osin suunnitelma on toteutunut, ja poikkeamme luoduista eläimistä ratkaisevalla tavalla.
Luodessaan ihmisen Jumala antoi meille kyvyn ilmaista ominaisuuksia, joita hänellä itsellään on, esimerkiksi rakkautta, viisautta, oikeudenmukaisuutta ja luovuutta. Hän antoi meille myös valinnanvapauden. Kun päätämme ilmaista hänen ominaisuuksiaan, teemme hänet onnelliseksi (Sananlaskut 23:15).
Kuten kuka tahansa isä tai äiti, Jumala haluaa, että hänellä on älykkäitä lapsia, joiden kanssa hän voi kommunikoida ja joihin hänellä on merkityksellinen suhde.
Emme tietenkään ole kaikessa Jumalan kaltaisia, sitä 1. Mooseksen kirja ei tarkoita. Olemme ”maan tomua” eli ihmisiä kun taas Raamattu kertoo, että ”Jumala on henki”.(Joh4:24)
Rauli: ”Hän antoi meille myös valinnanvapauden. Kun päätämme ilmaista hänen ominaisuuksiaan, teemme hänet onnelliseksi (Sananlaskut 23:15).”
Luin jostain, että kirkkoisä Hieronymos pohti aikanaan ihmisen pelastumisen ja vapaan tahdon ongelmia suurinpiirtein seuuraavaan tapaan: ”Koska kukaan ei pelastu ilman omaa tahtoaan (koska kaikilla on vapaa tahto), Jumala tahtoo meidän tahtovan hyvää, jotta kun tahdomme Hän tahtoo meissä ja itse täyttää oman suunnitelmansa.” Tämänkö nyt sitten pitäisi vakuuttaa ihminen tahdon vapaudesta? Ärsyttävää ja umpikieroa saivartelua minusta.
Kuinka vapaa oli Aatamin ja Eevan valinta? Jos ja kun Jumala tiesi kieltäessään heitä syömästä hyvän- ja pahantiedon puusta, että he tulevat lankeamaan ja siitä omppuja popsimaan, niin miksi Jumala johdatti heidät kiusaukseen? Ihan vaan huvikseen ja ilkeyttäänkö? Tai miksi yleensä loi viallista – syntiinlankemisherkkää – sekundaihmistä lainkaan?
Miksi ihmeessä se kielletty omppupuu piti ylipäätään luoda sinne paratiisiin, jos siitä ei kerran saanut syödä?
Miksi ihmeessä käytät koko ajan Kimmo samaa premissiä ”Jumala tiesi etukäteen” keskustellessamme syntiinlankeemuksesta?
Jos minäkin tuosta lähtisin, allekirjoittaisin kernaasti sinun johtopäätöksesi. Mutta kun Raamattu osoittaa aivan muuta, ja se kai tässä on lähtökohtana. Jumala ei halunnut tietää, ja siihen kai hänellä oli Suvereenina täysi oikeus?
Ja nuo kirkkoisät jättäisin mahdollista ylösnousemusta odottelemaan, sen verran Raamatusta irrallisia heidän ajatuksensa toisinaan näyttävät olevan. Onneksi meillä on mahdollisuus heidänkin ajatteluaan verrata siihen, mitä Iso Kirja sanoo eikä juosta heidän ajatusvirtaansa pitkin kritiikittömästi.
Käytetään näissä asioissa sitä samaa vapaata tahtoa, joka Aadamillakin oli.
Rauli
Kirjoitit tuolla aikaisemmin: “Edellisestä seuraa se, ettei Kaikkivaltias siis tiennyt. No miten sellainen on Kaikkivaltiaalle mahdollista?”
Jumala ei siis tiennyt?
Rauli: “Ainoa järkeenkäypä ajatus on se, ettei Jumala käyttänyt ennaltanäkemiskykyään ihmisen lankeemuksen kyseessä ollen.”
Jumala siis kuitenkin tiesi, muttei käyttänyt tietoaan tai oli kytkenyt kaikkivaltiutensa pois päältä siksi aikaa kun loi ihmistä? Miksi ihmeessä Jumala ei olisi käyttänyt ennaltanäkemiskykyään niin tärkeän olennon kuin ihmisen luomisessa varmistaakkseen, ettei vaan synny vahingossakaan sekundaa, ”maanantaikappaletta”, jonka hommia pitää ruveta jälkikäteen korjailemaan oman pojan tapattamisella. Ei kai kaikkivaltias voi olla niin tyhmä?
Omahyväisenä Jumala Raamatun mukaan totesi kuitenkin jälkeenpäin, että kaikki luomansa oli kovin hyvää. Taisi kaikkivaltias erehtyä pahan kerran tai sitten puhua vastoin todellista asiain laitaa. Semmoista siitä sitten tulee, kun koko homma pitää hoitaa viikossa, eikä malteta tehdä hommia kunnolla.
Ja miksi Jeesus piti yleensä tapattaa, vaikka ihmisestä olisikin tullut sekundaa? Kyllähän kaikkivaltias Jumala nyt olisi voinut homman siistimminkin hoitaa kuin järjestämällä oman poikansa murhan. Jos kerran on kaikkivoipa kaikkivaltias.
”Jumala siis kuitenkin tiesi, muttei käyttänyt tietoaan tai oli kytkenyt kaikkivaltiutensa pois päältä siksi aikaa kun loi ihmistä?”
Ilokseni olet nyt ymmärrät minun lähtökohtani. Ja siksi seuraava kyssärisi on ihan ok:
”Miksi ihmeessä Jumala ei olisi käyttänyt ennaltanäkemiskykyään niin tärkeän olennon kuin ihmisen luomisessa varmistaakkseen, ettei vaan synny vahingossakaan sekundaa.”
Raamattua tutkiessani olen päätynyt seuraavaan johtopäätökseen:
Luojamme halusi tehdö meistä sellaisia yksilöitä, jotka haluavat totella vapaaehtoisesti ja rakkaudesta Tekijäänsä. Robottimaiseen ja pakotettuun ohjailuun meitä ei ole alunperinkään valmistettu. Ja edelleen on puita, joista ei passaa syödä.
Meillä on molemmilla ollut pieniä lapsia joskus, eikö niin? Jumalan kuvina me varmasti ilahduimme lastemme vapaaehtoisesta tottelevaisuudesta isukkia kohtaan paljon enemmän kuin sellaisesta ohjeiden noudattamisesta, joka perustui vain ja ainoastaan rangaistuksen pelkoon.
Ja jos äiti joskus sai spontaanisti kimpun luonnonkukkia lapsiltamme, se oli paljon hellytävämpi kokemus, jos erityistä käskyä poimimiseen ei ollut kaiutettu. Puhumattakaan evästyksestä ”jos et poimi, niin..”
Ajatteluasi sinänsä en kummastele. Opettaahan suuri osa Raamattuun tukeutuvista ihmisistä tottelevaisuuden takuumiehenä olevan vain ikuisesti kiduttava Jumala. Meitä Jumalan vapaaehtoiseen tottelemiseen panostavia on lopultakin varsin pieni joukko. Tervetuoloa mukaan.
Rauli: ”Robottimaiseen ja pakotettuun ohjailuun meitä ei ole alunperinkään valmistettu.”
Eihän koko luomishommassa mistään pakottamisesta tai robottiohjaillun ihmisolion luomisesta tarvitse olla kysymys, vaikka Jumala olisikin alunperin suunnitellut ja luonut kerralla syntiinlankeamattoman ja hyvälaatuisen ihmisen, heikon otuksen sijaan.
Kyllä ihmisellä silti voisi olla vapaa tahto. Olisihan Jumala voinut kaikkivaltiudessaan jättää ne kielletyt hedelmät viljelemättä siellä paratiisissa tai ”rokottaa” ihmisen pahalle immuuniksi. Tai miksi Hän yleensä loi koko ”pahan”. Mikä Häntä esti luomasta pelkkää hyvää (niin kuin kai itsekin ensin kuvitteli). Kun nyt sitten sattui ilmeisesti vahingossa ja kiireessä luomaan paratiisiin sen pahankin, niin sen tuhoamisen luulisi kyllä näin jälkeenpäinkin olevan kaikkivaltiaalle ihan ”piece of cake”. Ja konstit hallussa.
Rauli: ” Meitä Jumalan vapaaehtoiseen tottelemiseen panostavia on lopultakin varsin pieni joukko. Tervetuoloa mukaan.”
Kiitos vaan, mutta ei kiitos ainakaan minulle. Minun käsitykseni mukaan jehovantodistajien vapaaseen valintaan ja ihmisarvon kunnioittamiseen ei kuulu harjoittamanne eronneiden tai erotettujen jäsenten karttaminen enempää kuin karttamisen uhriksi joutuminenkaan, vaikka kai niidenkin pitäisi vapaan valinnan piiriin kuulua.
Se, että ihminen ei voi vapaasti valita uskontoaan tai uskonnottomuuttaan maassa jossa laki takaa jokaiselle uskonnonvapauden ilman, että läheisten on pakko alkaa karttaa häntä, ei ainakaan minun käsitystäni vapaasta valinnasta eikä ihmisarvon kunnioittamisesta tue.
Pidän ihmisen vapaan valinnan piiriin kuuluvana myös mm. sitä, että hänellä on tarvittaessa oikeus saada verensiirto ja itse luovuttaa vertaan siirrettäväksi sitä tarvitseville.
Jos teidän (ihmisten) raamatuntulkintanne mukaan lahkoonne kuuluakseen on pakotettu noudattamaan edellä kuvatun kaltaisia kieltoja, pakkoja, monensottista muuta hengellistä väkivaltaa ja kontrollin kohteena olemista, niin se siitä valinnanvapaudesta ja vapaasta tahdosta sitten.
Lisää mm. Jehovan todistajien jäseniä sitovasta – kaukana vapaasta valinnasta olevasta pakottamisesta ja hengellisestä väkivallasta voit lukea vaikka Aila Ruohon kirjan: ”Päästä meidät pahasta”- referaatista esim. täältä, ellei asia sattuisi muuten olemaan sinulle tuttu:
http://johanneksenpoika.fi/aila_ruoho_kirja.html
Suosittele lämpimästi myös koko kirjan lukemista.
Kun keskustelu ajautuu alueelle, joka on sen kuuluisan mukavuusalueemme ulottumattomissa, meissä ihmisissä syntyy vastareaktio. Jotkut käyvät kiinni henkilöön, toiset siihen taustaryhmään, johon meidät voi liittää. Kimmo, sinun reaktiosi oli kiinnittää huomio meidän Jehovan todistajien opetuksiin. Veren pyhyydestä starttasit ja Raamatun karttamisohjeistukseen päädyit.
Mielestäni hyvin irrelevanttia, kun keskustelemme ihmisen vapaasta tahdosta. Pitäisikö minun nyt tässä esittää Aila Ruohon kirjaan väittämiin nippu vasta-argumentteja? Paljonko se edistäisi jutusteluamme Luojan meille antamasta vapaasta tahdosta?
Palataan siis asiaan. Esitin sinulle kuvauksen meidän ihmisvanhempien ajatuksenjuoksusta, siis siitä, kun me nautimme omien lapsiemme tekemisistä. Oletko kanssani samaa mieltä siitä, että rakkaudesta totteleminen on paljon arvokkaampaa kuin pakotettuna ohjeisiin alistuminen? Tässä mielestäni oleellinen pointti keskustelumme topiciin, eikö sinustakin?
Jos olemme vapaaehtoisen ja rakkauteen perustuvan tottelemisen arvosta yhtä mieltä, lähestymme sitä logiikkaa, jonka Raamattu sivuillaan sisältää.
Rauli
Tässä keskustelussa on kyse Jumalan ihmiselle antamasta vapaasta tahdosta.
Jehovantodistajien selittely, kiemurtelu ja väistely jäsentensä vapaaseen valintaan ja kontrolloituun yksityiselämään liittyvissä asioissa tunnetaan kyllä mainiosti. Siinä olette (pakko myöntää) tiedottajanne Leinosen johdolla mestareita.
Turha sinun on yrittää väistää ja selittää mustaa valkoiseksi tällaisilla väitteillä: ”Kun keskustelu ajautuu alueelle, joka on sen kuuluisan mukavuusalueemme ulottumattomissa, meissä ihmisissä syntyy vastareaktio. Jotkut käyvät kiinni henkilöön, toiset siihen taustaryhmään, johon meidät voi liittää. Kimmo, sinun reaktiosi oli kiinnittää huomio meidän Jehovan todistajien opetuksiin.”
Esitit minulle kutsun lahkonne jäseneksi, johon minä vastasin ja perustelin kielteisen kantani.
Jos lahkonne pomomiehet vaativat ihan ikioman raamatuntulkintanne perusteella, että porukastanne eronnutta tai erotettua jäsentä on alettava karttaa siksi, että hän on käyttänyt vapaata tahtoaan ja oikeuttaan erota, alkaa harjoittaa sellaista uskontoa, jota itse haluaa tai olla uskomatta mihinkään, niin silloin ei ole kysymyksessä ihmisen vapaa rakkaudesta tehty valinta, vaan häikäilemätön vallankäyttö ja julma, hengelliseen väkivaltaan pakottaminen.
Sama koskee jäsentenne tiukasti kontrolloitua yksityiselämää ja verensiirtoja. Ainakaan niiden suhteen lahkonne ei tunnusta Jumalan ihmiselle antamaa vapaata tahtoa.
Rauli: ”Oletko kanssani samaa mieltä siitä, että rakkaudesta totteleminen on paljon arvokkaampaa kuin pakotettuna ohjeisiin alistuminen? ”
Olen sitä mieltä, että on paljon arvokkaampaa, kun ihminen noudattaa lakeja ja tottelee esivaltaa (lapset vanhempiaan) omasta tahdostaan, ilman pakkoa. Edustamassasi uskonlahkossa se ei vain toteudu.
Rauli: ”Pitäisikö minun nyt tässä esittää Aila Ruohon kirjaan väittämiin nippu vasta-argumentteja?
Enhän minä sellaista ole vaatinut, mutta kirjan lukemine saattaisi selventää käsityksiäsi siitä mikä on vapaan tahdon ja pakotetun, sääntöihin ja ohjeisiin alistavan hengellisen väkivallan ero.
Ahaa, Kimmo nyt taas ymmärrän hiukan enemmän ajattelutapaasi. Totean kuitenkin, etten minä nyt mitään jäsenyysneuvotteluja aloittanut toivottaessani sinut tervetulleeksi joukkoon, joka vapaaehtoisesti tottelee Jumalaa. Sinun ja minun ”pakko ja vapaaehtoisuus” taitavat olla hiukan erilaisia määrittelyltään.
Raamattu opettaa pakon ja rakkauden symbioosista erään hyvin mielenkiintoisen asian: ”Kristuksen rakkaus pakottaa meitä…Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.”(2.Ko 5:14,15)
Kun sinä tunnet kiintymystä johonkin ihmiseen, pitkän avioliittosi aikana epäilemättä rakkaaseen puolisoosi, eikö se jollakin tavoin ”pakota” sinua? Haluat olla kiltti emännällesi, vaikka tarvitaan epäitsekkyyttäkin. (Tunnustan näin miesten kesken, että kyllä minä olen joskus tuonkin ”pakon” vuoksi pehmoillut)
Kristittynä Jehovan todistajan minun on samalla tavoin ”pakko” totella Kristuksen ohjeita. Tällainen ”pakko” loppuu siinä silmänräpäyksessä, kun lähtee seuraamaan muita mestareita. Ja kyllähän heitä tässä maailmassa riittää. Raha, valta jne ovat aika hyviä konsultteja myymään muita ”pakkoja”. Työelämässä käsitykseni mukaan kelpo uran tehneenä tiedät asiasta paljonkin.
Otan tähän lopuksi Raamatun esimerkin siitä, mitä Kristuksen ”pakon” poisnakkaamisesta seurasi.
Juudas Iskariot uhrasi parhaita nuoruusvuosiaan Jeesuksen perässä kulkemiseen. Sitten alkoi muu kiinnostaa, vähitellen. Raamattu kertoo syynkin kulkusuunnan vaihtoon. Jeesuksen taakse jätetty ”pakko” keljutti lopulta niin paljon, että hirttoköysi kutsui. Oliko se mielestäsi Jeesuksen aikaisen ”pakon” sanelema juttu? Vai olisiko Iskariot nähnyt syyllisen omasta peilistään.
Tällä esille ottamallani esimerkillä ei välttämättä ole mitään tekemistä Ruohon ylöskirjaamien kokemusten kanssa. Vai olisko sittenkin jotakin?
Rauli: ”Kun sinä tunnet kiintymystä johonkin ihmiseen, pitkän avioliittosi aikana epäilemättä rakkaaseen puolisoosi, eikö se jollakin tavoin “pakota” sinua? Haluat olla kiltti emännällesi, vaikka tarvitaan epäitsekkyyttäkin. ”
Minun avioliittoni perustuu kyllä ihan vapaaseen tahtoon sekä vaimoni että itseni osalta. Siinä ei pakolla tai pakottamisella ole mitään osaa. Jos liittomme ei toimisi ja sen koossapitämiseen vaadittaisiin jonkinsorttista pakkoa, pakottamista tai kiristämistä, olisi kantapäät puolisoni kanssa pistetty vastakkain jo aikoja sitten.
Mitä tulee Juudakseen, olen aina tuntenut suurta sympatiaa häntä kohtaan. Eihän hänellä ollut mitään mahdollisuutta olla kavaltamatta Jeesusta. Jeesus oli kertonut jo etukäteen, että joku opetuslapsista Hänet kavaltaa. Jeesus myös ilmeisen hyvin tiesi, että se olisi Juudas. Koko hommahan oli Jumalan järkkäämä.
Miksi Jumala valitsi tehtävään juuri Juudaksen?
Minun mielestäni Jeesuksen kohtalo ei ollut yhtään niin säälittävä kuin Juudaksen. Vaikka Jeesus oli syytön, oli Hänen kärsimyksensä kuitenkin lyhytaikainen Juudaan kärsimykseen ja piinaan verrattuna. Ja Jeesus tiesi pääsevänsä kolmen päivän kuluttua suoraan oikotietä taivaan iloon tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
Juudaksen osaksi tuli puolestaan suuri häpeä ja kuollessaankin hän uskoi joutuvansa takuuvarmasti ikuisiksi ajoiksi kitumaan helvetin tuliseen järveen. Dantekin sijoittaa hänet helvetin alimpaan osaan Jumalaisessa näytelmässään.
Minun mielestäni hän joutui kokemaan suurta vääryyttä. Hänelle oli ennalta määrätty Jumalan toimesta kertomuksen pahiksen osa, eikä hänelle annettu mitään mahdollisuutta kieltäytyä siitä. Hän katui nopeasti tekoaan, palautti kavalluksestaan saamansa palkkion, ajautui suureen ahdistukseen ja yritti lopulta sovittaa tekonsa tappamalla itsensä.
Juudaksen traaginen hahmo joutui ainakin minun mielestäni kokemaan kohtuutonta epäoikeudenmukaisuutta. Olen sitä mieltä, että Juudas Iskariot ansaitsee ilman muuta taivasosan, jos sellaisia jossain joskus jaetaan.
Kiitos Sepolle hyvästä ”alkeisvoimien” luennosta.
Jumalan ”kuva” on (”kuin kuvastin”) jossa näemme Jumalan teot ja Jeesuksessa, me näemme Jumalan itse (Hän ei ole kuva), Jumalan joka otti ihmisen muodon ja syntyi lihaan, mutta ei sen tähden, että liha sen kautta pelastuisi, vaan myös Hengen hän on pannut asumaan ihmiseen.
Kun nousemme kuoltuamme ylös ja saamme myös ruumiin ylösnousemuksen, niin kuitenkaan liha ja veri ei peri Jumalan valtakuntaa, vaan Taivaallisen valtakunnan perii Hengen mukaan syntyneet. On totta, että meissä on maallisen kuva, kuten Seppo ansiokkaasti kertoo edell, mutta Hengen syntymän kautta meissä on myös Taivaallisen kuva.
Jotta emme eksyisi, muistuttaa Paavali meitä:
Niin on myös kirjoitettu: ”Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu”; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki.
Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä.
Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.
Minkäkaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkäkaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset.
Ja niinkuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva.
Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta.
Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu”. (1.Kor 15)
Kiitos kiitoksista Malinen, se van että Genesis-analyysissäni koskien ihmisen tekemistä ei ollut sitten niin mitään tekemistä minkään ’alkeisvoimien’ kanssa. Elämää ylläpitävät ja sitä järjestvät aineen vuorovaikutusvoimatkaan tuskin ovat ’alkeellisia’ nekään, sillä esim elohjim eli ’elävät voimat’ on sama kuin Pii eli 3,1415 ja kun tämä liikkuu ’veden ’ (18) päällä tapahtuu näin 3,1415×18 = 56,5 eli Eeva/DNA.
Raamatun alkeellisesti ’alkeisvoimaksi’ käännety sana merkitse oikeasti
1) any first thing, from which the others belonging to some series or composite whole take their rise, an element, first principal
1a) the letters of the alphabet as the elements of speech, not however the written characters, but the spoken sounds
1b) the elements from which all things have come, the material causes of the universe
1c) the heavenly bodies, either as parts of the heavens or (as others think) because in them the elements of man, life and destiny were supposed to reside
1d) the elements, rudiments, primary and fundamental principles of any art, science, or discipline
1d1) i.e. of mathematics, Euclid’ s geometry
Eihän valinnanvapau sinä’llään mitään tnodista.Kyse onsiitä kuka pani sen poahanylipäätään valitavaksi. Onhan vainta vapa vaika olisi vain hyviäkin vaihtoehtoja valitavina?
Ja valinnoille on aina jokin syy, Adamin ja Eevan valinna syy ei voinut olla pahuus,koskapa se tuli olemassaoloon vasta valinnan tapahtuessa eli he eivät tienneet valitsevansa väärin.
Nyt Heinola etsii heprean kielen tulkintaa englannista. Melkoista alkeisvoimaa.
Opettelehan nyt Ketomäki ensin edes erottamaan heprea kreikasta ja puhu sitten vasta.
Norjaan. Heinola etsii kreikan kielen tulkintaa englannista.
Opetele nyt Ketomäki ensin erottamaan translatiivi elatiivista ja puhu sitten vasta.
Katos kun englanni-ksi ei ole sama kuin englanni-sta.
Juhani & Seppo
Lopettakaa keskinäinen nokittelu. Toivon että mahdolliset jatkokommentinne käsittelevät ainoastaan kirjoitukseni aihepiiriä.
Otan onkeeni ja pahoittelen.
Item
Seppo kunnioitan näkemyksiäsi, vaikka en niihin voisi yhtyäkkään ja vaikka osittain ymmärränkin miten asioita lähestyt, niin lopulta lause ja ajatus: ”Jumala loi ihmisen kuvakseen” vaatii Persoonan tekijän paikalle.
Olisikin mielenkiintoista kuulla onko sinun Jumalasi materian ulkopuolella oleva ja voiko Jumalan todellisuus mielestäsi olla jotain jota ei voi mitata?
Raamatun ilmoitus antaa selkeän käsityksen siitä, että ihminen on tehty ja olemme persoonia vain siinä mielessä, että emme ole itse itseämme tehneet, emmekä ole siis itsemme omia. (Se siitä vapaasta tahdosta)
Olemme siis Jumalan objekteja ja voimme nähdä itsemme vain Jumalan tekemän kuvan kautta. (Ihminen) Voimme siis tutkia itseämme vain objekteina ja voimme saada Jumalasta vain sen tiedon, jonka Hän on meihin itsestään ”asettanut” (”Hän on piirtänyt meidät kätensä hipiään”) Kuvaa hyvin Raamatun tuomaa ajatusta.
Voimme nähdä Jumalan vain tästä ”kuvastimesta käsin”, mutta itse Jumalaa me emme voi nähdä ja kuitenkin me voimme nähdä Hänestä sen, minkä on itsestään meille ilmoittanut, kun uskomme Häneen.