Brysselin terrori-isku tapahtui ilmeisesti sattumalta samalla viikolla, kun kristikunnassa vietetään hiljaiseksi viikoksi tai myös piinaviikoksi kutsuttua aikaa, jolloin seurataan Jeesuksen kärsimystietä. Samaan aikaan vietetään kansainvälistä rasismin vastaista viikkoa.
Historia, arvot ja asenteet sekä reaalimaailma leikkaavat siis tällä viikolla hämmästyttävällä, tai oikeastaan kauhistuttavalla tavalla.
Suru ja kärsimys, pelko ja petos, hyvän ja pahan suhde, saivat aivan konkreettisen merkityksen. On kyse ihmisten suhteesta toisiinsa. Eikö ihminen koskaan opi? Miksi maailmassa on niin paljon pahaa?
Jeesuksen kärsimystie alkoi hänen vihollistensa harjoittamasta vihapuheesta. Sanotaan, että ”ne ovat vain puheita”, mutta valitettavasti usein sanat johtavat tekoihin. Tästä kertoo tämän päivän Hesarissa toimittaja Katarina Baer, joka on kirjoittanut kirja saksalaisista isovanhemmistaan (http://www.hs.fi/kulttuuri/a1458798377898?ref=hs-etusivu-luetuimmat-#6).
En nyt sano kirjan nimeä, ettei väitetä minun käyttävän ”sitä” korttia.
****
Pilatus oli kysynyt kansalta, kumman hän päästää vapaaksi, Jeesuksen vai Barabbaan, tuon pahan miehen. Kansa vastasi: päästä Barabbas ja ristiinnaulitse Jeesus. Miten kansa vastaisi tänään?
Jeesus, paljon hyvää tehnyt mies surmattiin. Eläessään hän opetti myös muita tekemään hyvää ja olemaan hyvän puolella. Häneltä kysyttiin, millä valtuuksilla hän hyvää teki? Hän näyttää uhanneen joidenkin valtaa ja tehneen hyvällä myös pahan näkyväksi. Sitä ei siedetty.
Jeesuksen opetuslapsista monet pelkäsivät tai nukahtivat, kun olisi pitänyt toimia. Hallitusmies Nikodemus jää vähemmistöön suuren neuvoston kokouksessa, eikä osaa vastustaa kiihkeitä tuomitsijoita. ”Ei minua kuultu.”
Juudas oli pettänyt ystävänsä, ehkä rahasta, ehkä aatteesta, mitä katui myöhemmin. Sadanpäämies noudatti käskyjä, mutta joutui toteamaan: ”Hän oli todella Jumalan poika.”
Haudalla naiset pääsivät ylösnousemuksen todistajiksi, miehet epäilivät.
****
Miksi hyvä mies haluttiin tuomita ja pahan tekijä vapauttaa? Sitä pohdittiin 2000 vuotta sitten ja yhä edelleen. Miksi on niin paljon pahaa ja hyvä näyttää jäävän häviölle.
Hyvän tekijöitä ja ihmisarvon puolustajia vähätellään ja pilkataan. He ovat ”ääripää”. Kirkko tekee paljon hyvää ja kehottaa myös ihmisiä puolustamaan hyvää, mutta jotkut vastustavat kiihkeästi kirkkoa ja saavat paljon julkisuutta.
Mitä yksi ihminen voi tehdä, kun ihmisjoukon kiihko nousee ja huutaa Ristiinnaulitse? On pelottavaa nousta tuulta vastaan. Sama joukko oli viikkoa aikaisemmin toivottanut Jeesuksen tervetulleeksi Hoosianna-huudoin.
Olemme pitkäperjantai-ihmisiä, jotka niin helposti sirottelemme tuhkaa päällemme.
Näiden teemaviikkojen summa näyttäisi olevan, että paha perii voiton. Kristillisen pääsiäisen viesti kuitenkin on, että lopulta hyvä voittaa. Se on minusta pääsiäisen vakuutus, joka toimii myös käytännössä. Ei ole niin suurta synkkyyttä, etteikö valo voittaisi.
Piinaviikon jälkeen Jeesuksen opetuslapsetkin, nuo epäuskoiset, pettäjät, pelkääjät ja kieltäjät, lähtevät tekemään parempaa maailmaa.
Ajattelen että Jerusalem oli siksi iso kaupunki, että sieltä löytyi muutaman sadan ihmisen joukko sekä osoittamaan mieltä Jeesuksen puolesta huutaen hoosiannaa että häntä vastaan huutaen: ”Ristiinnaulitse”. Jälkimmäiselle joukolle lienee Barabbas ollut vapaussankari, kerrotaanhan hänen tehneen kapinassa murhan. Suuren neuvoston enemmistö otti kantaa Jeesusta vastaan, koska piti häntä vaarallisena temppelipapiston valta-asemalle. Pilatus joutui ratkaisunsa tekemään kahden mellakoivan joukon välissä. Hän valitsi mellakan rauhoittamisen yksilön oikeusturvan rikkomisen hinnalla.
”Hän näyttää uhanneen joidenkin valtaa” – on turhan neutraalisti sanottu. Kysymys oli aikansa kirkosta, sitä edustaneesta ylipapistosta. Jeesus oli heille uhka – Pilatus näki syyttömyyden, todellisuuden, mutta tahtoi Rooman edusmiehenä turvata asemansa – pesi kätensä, mutta otti syyn päälleen.
Niinpä.
En tiedä oliko sattuma mutta hyvään ajankohtaqn ainakin sattui. Rasistinen isku rasismin vastaisella viikolla.