Kun ihminen on eläkkeellä, hän on usein suostunut siihen, että se työura oli sitten siinä. Hän on siirtynyt pelikentältä kentän laidalle. Työelämän pelisäännöt eivät enää häntä koske eikä työelämä häntä jää pitkäksi aikaa kaipaamaan, sillä ajat muuttuvat, työtehtävätkin, ja uusille tekijöille on annettava työrauha.
Moni pani kätensä kyynärpäitään myöten ristiin kiitollisena siitä, että Kirkko ja kaupunki-lehden päätoimittaja vihdoin vaihtui. Nyt kuitenkin Seppo Simola päätti ottaa haltuunsa entisen aviisinsa takasivun, jonka epätasaista mielipidekirjoittelua on usein ryydittänyt Ville Rannan pilkkapiirros. Simola kokee, että piispa Laajasalo sorkkii pyhää sananvapautta.
Jos ex-päätoimittaja näkee piispalla sorkan, niin pakko samaan hengenvetoon todeta, että päätoimittajalla on kiusallisen usein ollut sarvet päässään pääkirjoituksiaan rustatessaan.
Simola kokee, että Laajasalo on ryhtynyt kampittamaan Kirkko ja kaupungin journalistista linjaa ja sananvapautta. Eikö ole kysymys piispan sananvapauden kaventamisyrityksestä, kun moittija tällaisia urputtaa? Tämä asia tuli esiin jonkin haastattelun lopussa ikään kuin sivulauseessa, mutta ne, joihin kalikka kalahti, saivat heti hepulikohtauksen.
Simola näyttäisi olevan sitä mieltä, että piispan taloussotkuista innokkaasti viikosta toiseen raportoinut K&K saa piispalta vakavan moitteen juuri tästä syystä. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että on tämä asia ollut entisen kirkkoherran, tuomiokapitulin asessorin ja yhtymän johtajan agendalla jo pidemmän aikaa.
Simola toteaa, että ennenkin on esiintynyt piispallista pyrkimystä ohjailla kyseisen kirkollisen lehden toimituksellista linjaa. Miksi lehti ei ennenkään ole osannut ottaa kaitsentaa vastaan ja lusikkaa kauniiseen käteensä? Kenties koska Simola on tahtonut olla yksinvaltias hallitsija omassa lehtivaltakunnassaan?
Simolan pääsyytös: Laajasalo ei näytä ymmärtävän a) minkälainen arvo journalistisin periaattein tehdyllä lehdellä on kirkolle eikä b) miten vakavilla asioilla hän leikittelee.
Ruttopuiston rovasti innostuu näistä kysymyksistä: a) Minkälainen arvo journalistisin periaattein tehdyllä lehdellä sitten kirkolle on? b) Miten vakavilla asioilla Laajasalo oikein leikittelee? Onko kyse enemmästä kuin niistä vakavista asioista, joilla esim. Ville Ranta leikittelee? Onko kyse jonkinlaisista tulitikkuleikeistä? Mikä voi syttyä palamaan?
Sitten Simolalta tulee varoituksen sana: Asetelma on osapuilleen samanlainen kuin jos pääministeri puuttuisi Ylen journalistiseen linjaan. Vallanpitäjän ei pidä mennä sorkkimaan lehdistönvapautta. Siitä ei hyvä heilu. Yhteisön ja itse vallanpitäjänkin uskottavuus horjuu. Eivätkö ne kestä avoimuutta, rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä?
Eikö Simola tajua tai tahdo tunnustaa, millainen (sanan)valta hänellä pääkaupunkiseudun suuren ja mahtavan seurakuntalehden pomona on ollut? Sisäpaisti: Pääministeri ON puuttunut Ylen journalistiseen linjaan.
Sitten mennään mantranhokemislinjalle: Avoimuus, rehellisyys, läpinäkyvyys, uskottavuus, korkeatasoinen journalismi, julkisesti rahoitettu tiedonvälitys.
Onko hyökkäys aina paras puolustus? Eikö tällaisesta asiasta voisi keskustella ihan rauhallisesti ja kaikkia osapuolia kunnioittaen? Miksi vedota korkeatasoiseen kirkolliseen journalismiin, jos tuskin kukaan osaa määritellä, mitä se oikein on? Kai K&K:n toimitus sentään tietää, mitä tekee?
Mikä sitten oli Simolan ulostulon juju? Halu mätkiä piispaa kuonoon? Halu selittää lehden rahoittajaosapuolille, että ilman muuta meidän lehtemme on niin tärkeä, että ei siltä voi tukia ottaa pois, siirtää pelkästään nettiin tai – lopettaa kokonaan?
Kuva yllä: Ville Rannan sovintomakkara (naurakoon, ken pystyy!)
Simolan mielipide kokonaisuudessaan:
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/mielipide-piispa-sorkkii-sananvapautta
Lisäys 26.6:
Kuva alla: Vakavamielinen ehdotus Kirkolle ja kaupungille: Vaihtakaa Ranta Jarlan Fingerporiin!
Kannattaisiko tässä ottaa esille vielä Jaakko Heinimäen vastine piispan esitykselle? Siinä oli K&K:ssa osin samantapaisia teesejä kuin Simolallakin. Päätoimittajalla on oikeus puolustaa linjauksiaan joka tapauksessa. Markkinahenkinen ”asiakaslehti”, jollaista Laajasalo kannattaisi, on mielestäni varsin radikaali muutosidea, joka voi kutistaa lehden hengellistä antia.
Jumalan Sana on pyhä, ei sananvapaus. Liiallinen sananvapauteen vetoaminen ei välttämättä johda siihen, mikä koituu kirkon erinomaiseksi hyväksi. Vahingon aiheuttamisen mahdollisuutta ei voi sulkea pois laskuista, niin Jeesuksen seuraajien mediana kuin päätoimittaja Heinimäki aviisinsa näkeekin.
Minusta jotenkin tuntuu, että en alkuunkaan kuulu K&K:n kohderyhmään. En ole kuulunut pitkiin aikoihin. En kyllä Kotimaankaan, ei sen puoleen…
Hyvinkin pitkälti olen samaa mieltä kuin Päivi H-S.
Hannu Kiuru: ”Jumalan Sana on pyhä, ei sananvapaus.”
Hieman outo rinnastus. Kukaan ei tietääkseni ole vättänyt, että sananvapaus on ”pyhä”. Sananvapaus on demokraattisissa järjestelmissä kuitenkin yksi tärkeimmistä kansalaisille kuuluvista perusoikeuksista. Joku täällä kirjoittikin aikaisemmin osuvasti, että vapaissa demokratiossa on sananvapaus ensimmäinen, jonka kimppuun ”diktaattorin” valtaa haluavat ensimmäiseksi käyvät.
Hannu Kiurun esittämään kysymykseen – ”Minkälainen arvo journalistisin periaattein tehdyllä lehdellä sitten kirkolle on?” – vastaan, että ”arvojournalistisin” periaattein tehdyllä lehdellä ei ehkä kirkolle ole arvoa, mutta seurakuntalaisia se palvelee erinomaisesti.
Hannu Kiurun rehellinen tunnustus: ”Minusta jotenkin tuntuu, että en alkuunkaan kuulu K&K:n kohderyhmään. En ole kuulunut pitkiin aikoihin. En kyllä Kotimaankaan, ei sen puoleen…”, paljastaa, että hänelle ei ”arvojournalismi” merkitse samaa asiaa, kuin monille muille seurakuntalaisille.
Kiitos Hannu pohdiskelevasta blogistasi. Kuulun lukijajoukkoosi. Mielestäni seurakunnan lehden pitäisi rakentaa Kristuksen kirkkoa ei luopiokirkkoa.
Juha: Luopiolirkko ei kuulu omaan sanavarastooni. Avaisitko pikkuisen tuota sloganiasi: Miten Kurkku ja kuponki voisi mielestäsi rakentaa Kristuksen kirkkoa?
Itseäni hämää suunnattomasti seurakuntavaalien iskulause TEE KIRKOSTA ITSESI NÄKÖINEN. Voi pyhä Sylvi sentään näitä mielikuvamaakareita. Sehän tästä nyt vielä puuttuisi, että tekisin kirkosta miltei sokean eläkeäkäisen äijänkäppänän, jonka loistava tulevaisuus on takana päin…
Hannu, kiitos kysymyksestä. Luopiokirkko toimii vastoin Jumalan tahtoa. Lehti voi joko vieraannuttaa lukijat Jumalasta tai tukea Taivastiellä.
Oli tosi hyvä asia, että tehtiin tuo pieni muutos, että tuodaan esiin se, että nämä tekstimme eivät ole jotain jota kirkko edustaa. Kirkolliseksi lehdeksi lukijat Kotimaan kuitenkin mieltää. Niin kuin KK-lehdenkin. Joita ne ovatkin. Tähän asti täällä on voitu kirjoittaa mitä tahansa ja monet lukijat ovat sen perusteella todenneet, että onpa hulluja nuo uskovaiset. KK-lehtikin vetää koko ajan mattoa pois kirkon alta ja samalla on edustavinaan kirkkoa. Vedotaan sananvapauteen, mikä ei ole mikään perusarvo.
Perrusarvona se johtaa kaakokseen , jossa kukin saa sanoa mitä mieleen juolahtaa.
Pekka: Ymmärsit yskäni. Sananvapaudesta ei sovi tehdä uutta jumalaa.
Eero Puolimatka toi eilen Alfa TV:llä esiin tuon sanavapauteen liittyvän harhakäsityksen, että se ei saa käsittää perusarvona, joka olisi silloin loukkaamaton kaikissa tilanteissa. Sellaiseen suuntaanhan tämä median vapaus on juuri menossa, että ei ole niin väliä sillä mitä sanoilla aiheutetaan.
Blogisti: ”Miksi lehti ei ennenkään ole osannut ottaa kaitsentaa vastaan ja lusikkaa kauniiseen käteensä?”
Miksi pitäisi ottaa Laajasalon lusikka käteen? Blogisti tarkoittaa, että kaikkien kirkollisten toimijoiden pitäisi alistua Laajasalon peukalon alle.
Blogisti: ”Jumalan Sana on pyhä, ei sananvapaus.”
Laajasalo näyttää olevan kirkolle sama kuin Trump Amerikalle. Uskonnollinen oikeisto seisoo Trumpin takana, menestysteologian edustajat. Laajasalo edustaa suomalaista muunnosta menestysteologiasta. Jumalan sana on keppihevonen, joka on valjastettu oman vallan maksimoiseen.
Jänniä nämä Jumalan sanan rattailla ajavat. Heitä ei pätkän vertaa kiinnosta pyhät kirjoitukset sellaisena kuin ne on luettavissa ilman kirkollisia sarvia ja hampaita. Jos kiinnostaisi, he eivät puhuisi piispallisesta kaitsennasta. Piispan tointa Ut ei tunne.
Tapio Tuomaala on sitten päättänyt käyttää sananvapauttaan väärän todistuksen antamiseen? Kuka sinulle on ilmoittanut, että asiat ovat noin kuin väität?
Piispa Pekka Särkiön kanssa käymääni keskustelua piispuudesta:
https://www.kotimaa.fi/blogit/piispan-polkuja-on-monenlaisia/
Eipä piispa löydä perusteita asemalleen kirjoituksista, vaan tuo esiin sen, miten kansaa uunotetaan eikä olla vieläkään ymmärtävinään edes sitä, että paimen ja kaitsija on synonyymi.
Blogisti: ”väärän todistuksen antamiseen?”
Sananvapauden kaventajat vetävät nopeasti esiin ”väärän todistuksen antamiseen” -kortin.
Blogisti: ”Kuka sinulle on ilmoittanut, että asiat ovat noin kuin väität?”
Esitän mielipiteen, kuten blogisti, joka arvostelee Simolaa ja Heinimäkeä siitä, etteivät he alistu Laajasalon peukalon alle. Perustele, miksi aikuisille ihmisille pitäisi levittää piispallista kiiltokuvapropagandaa Jehovan todistajien tyyliin?
”Simola näyttäisi olevan sitä mieltä, että piispan taloussotkuista innokkaasti viikosta toiseen raportoinut K&K saa piispalta vakavan moitteen juuri tästä syystä.”
Kuten politiikassa sanotaan, asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät. Simola tuo sen hyvin esiin.
Tapio: Kuten blogin rupriikkikin kertoo, yritän etsiä vastausta siihen, mitä varten Simola lähti tätä aihetta ”sorkkimaan”. Emmeköhän me Seppo S:n kanssa jo ole työurallamme riittävästi aiheuttaneet vahinkoa kirkolle…?
” Blogisti tarkoittaa, että kaikkien kirkollisten toimijoiden pitäisi alistua Laajasalon peukalon alle. ” Tapio T.
Mielestäni blogisti ei sano noin. Tuo on Tuomaalan oma tulkinta blogistin tekstistä.
” Uskonnollinen oikeisto seisoo Trumpin takana, menestysteologian edustajat.
Laajasalo edustaa suomalaista muunnosta menestysteologiasta” Tapio T.
Mitä ko. teksti tarkoittaa? Keitä ovat ”uskonollinen oikeisto”, joka edustaa menestysteologiaa? Mielestäni piispa Laajasalo on kaukana kaikenlaisesta menestysteologiasta.
Luulen että K&k harmittaa monia myös siksi, että sen tilauksesta ei pääse eroon. (kun ei halua erota seurakunnasta). Muun lehden tilauksen voi lopettaa. Tai ehkä K&k tilauksen voi lopettaa, mutta silti sen tilausmaksun joutuu maksamaan. (siis osana kirkollisveroa).
Pekka: Aika monet ovat kertoneet, että siinä ne kirkollisetkin lehdet menevät jätepaperin mukana suoraan roskikseen.
Kiitos Hannu viisaasti sanoitetusta kritiikistäsi. Simolan luoma ja Heinimäen jatkama toimituslinja K&K:ssa on kaukana journalistisesta vapausihanteesta. Kaunaista repivyyttä jatkuvana toimituksellisena pohjavireenä ei voi pitää ihanteena.
Seppo, Kommenttisi on yllättävä ja hämmentävä. Se mitä itse olen vähäisessä määrin seurannut KK:a, en ole tuollaista havainnut. Minusta Hannun blogitekstissä on rivien välissä myös jotakin ”hampaan kolossa” olevaa KK.a kohtaan. sinällään aiheellisia kysymyksiä.
Toivo: Työssä ollessani jouduin tietenkin seuraamaan, mitä K&K kirjoitti. Viikosta toiseen ja vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Siinä sai aikamoisen rokotuksen ko. aviisia vastaan. Onneksi nyt ei enää eläkkeellä tarvitse seurata mitään ex officio.
Oikein arvasit sen, että on jäänyt jotakin hampaankoloonkin. Vuosia sitten yleisönosastokirjoittaja sai päätoimittajan luvalla piiloutua nimimerkin suojaan puhuessaan perättömiä eräästä työtoveristani ja minusta. Vastinetta emme saaneet tehdä. Jouduimme esimiehemme puhutteluun tuosta väärästä nimettömästä todistuksesta. Esimieheni ja päätoimittaja olivat pitäneet palaveria jo ennen tuon kirjoituksen julkaisemista ja tulleet siihen tulokseen, että koska kirjoittaja oli joku varsin korkea viskaali, niin tavallisten rivipappien ei sovi keissiä sen enempää ”sorkkia”. Itse kannatan sitä, että väärinkäsitykset oikaistaan ja erimielisyydet selvitetään ja sovitaan.
Ja vielä, Toivo: Toivoa tällaisten kirkollisten aviisien pitäisi mielestäni luoda ja ylläpitää aikana, joka näyttäytyy pääkaupunkiseudullakin aika monille ankeana ja alakuloisena, näköalattomana. Mielestäni ei lähimainkaan riitä, että kuvataan vain sitä, miten asiat ovat nyt, kun Paasikivenkin mukaan tosiasioitten tunnustaminen on (vasta) viisauden alku. Eteenpäin on mentävä. Unelmia ei saa unohtaa eikä hylätä. Parhaat aikamme kristittyinähän meillä on vielä edessäpäin. Ja me olemme vielä matkalla, emme perillä, mikä seikka täytyy aina pitää mielessä.
PS: Miten tuo blogissa oleva Sovintomakkarakuva sinua puhuttelee? Onko se mielestäsi lempeällä huumorilla höystetty, uusia ideoita ja ajatuksia tuova, oivaltava ja hyvän mielen jättämä sarjis? Jollakin karsealla tavalla Rannan pilkkapiirrokset kuvastavat myös lehden linjaa.
Kiitos, Hannu, avautumisesta! Itse olen melko sovinnainen kaikessa tekemisessäni ja siten Rannan piirrokset näyttäytyvät melko rohkeina. Tuo on toisaalta huvittava ja toisaalta sitä voi pitää myös ivallisena – kuka mitenkin katsoo.
Seurakuntalehden tulee olla osa seurakunnan julistus- ja opetustoimintaa. Aivan samoin kuin puoluelehti ajaa puolueensa asiaa niin tulee seurakuntalehdenkin ajaa seurakunnan, viime kädessä siis Kristuksen, asiaa. Kriittinen journalismi on riippumattoman median, ei sitoutuneen median, asia.
Taidatkos tätä enää selkeämmin sanoa? Kiitos, Yrjö.