Lutherin mukaan avioliitto on uskon koulu, joka kuuluu maallisen hallinnan piiriin.
Dosentti Juhani Forsberg, professori Antti Raunio ja professori Miikka Ruokanen kirjoittivat luterilaisesta avioliittokäsityksestä ja sen kahdesta korista (Kotimaa 9.3.). Puheenvuoro viitoittaa hyvällä tavalla tietä alkavassa avioliittokeskustelussa.
Johdin vuosina 2005–2009 piispainkokouksen asettamaa niin sanottua parisuhdelakityöryhmää, jonka yhteydessä jouduin paneutumaan luterilaiseen avioliittoteologiaan. Samassa yhteydessä minulla oli tilaisuus keskustella useiden veljeskirkkojen piispojen kanssa siitä, miten heidän kirkoissaan edetään samaa sukupuolta olevien parien vihkimyksessä.
Lutherin avioliittoteologian locus classicus on ilmaistuna vuonna 1520 ilmestyneessä teoksessa Kirkon Baabelin vankeudesta. Siinä hän sanoutuu irti katolisen kirkon sakramentalistisesta avioliittokäsityksestä, jonka mukaan avioliitto perustuu Kristuksen ja seurakunnan sakramentaaliseen suhteeseen (Weimarer Ausgabe 6. 497–573 ja 550–560). Näin hän tyhjensi uskon korin sakramentalismista.
Mitä tuli tilalle? Teoksissa Von ehelichen Leben ja Von Ehesachen Luther tuo uskon koriin uuden sisällön: avioliitto on Jumalan asettama sääty ja siksi pyhä. Avioliitto on uskon koulu, jossa vallitsevat sovitus, armo ja rakkaus. Avioliitto on myös hengellinen kutsumus, jossa usko ja rakkaus ruokkivat puolisoita. Luther tuo siis sakramentalistisen käsityksen tilalle uskon koulun, jota hallitsee rakkaus.
Mitä jää etiikan koriin? Sen pohjana on Lutherin käsitys, jonka mukaan avioliitto perustuu luomiseen. Tästä syystä avioliittoa on tulkittava luonnollisen moraalilain ja kultaisen säännön avulla. Siksi avioliitto kuuluu maallisen hallinnan piiriin. Se on avoin ja uudistuva instituutio, joka muuttuu yhteiskunnan ja kulttuurin muutosten mukana.
Avioliitto on siis uskon koulu, joka kuuluu maallisen hallinnan piiriin. Tämä näkemys on johtanut luterilaiset kirkot avaamaan avioliiton yhä uusille ihmisryhmille. Luterilainen kirkko on luopunut selibaatista, erisäätyisten avioliitto on tullut mahdolliseksi ja avioero sekä eronneiden uudelleenvihkiminen ovat tulleet sallituiksi. Nämä muutokset eivät ole romuttaneet avioliittoa, vaan pikemminkin vahvistaneet sitä.
Ruotsin luterilainen kirkko hyväksyi samaa sukupuolta olevien avioliiton vuonna 2009. Tässä päätöksessään se totesi, että avioliitossa pysyvää on rakkaus, joka pitää huolta puolisosta. Uskon koulu asetettiin näin ensimmäiseen koriin. Etiikan koriin puolestaan tulivat kulttuurisidonnaiset asiat. Siksi lait, instituutiot ja järjestykset voidaan tulkita uudelleen (Svenska kyrkan. Kyrkomötet. Läronämndens yttrande 2009:12y). Keskusteluissa Ruotsin kirkon piispat korostivat, ettei päätös perustunut ulkoiseen painostukseen. Kirkko oli työskennellyt avioliittoteologian parissa kolme vuosikymmentä ja päätös oli sen johdonmukainen seuraus.
Tätä linjaa ovat jatkaneet lukuisat luterilaiset kirkot, muun muassa Islannin, Yhdysvaltojen (ELCA) ja Norjan kirkot. Näissä kirkoissa on noudatettu kahden korin tulkintaa johdonmukaisesti ja avioliitto on avattu samaa sukupuolta oleville.
Mikko Heikka
emerituspiispa
Julkaistu Kotimaassa 15.4.
On totta että nykyinen paavi ei ole katolisen uskon muutoksen arkkitehti suhteessa evoluutioon. Esimerkiksi jo Carol Wojtyla, paavilliselta nimeltään Paavi Johannes Paavali, edusti ennen Joseph Ratzingeria (”Benedictus”) kantaa joka rakensi mm. jesuiittaisä, kardinaali de Lubacin (1896-1991) kautta jesuiitta ja luonnontieteilijä Pierre Teilhard le Chardinin (1881-1955) ajatuksille, joissa evoluutiolla oli keskeinen osa.
Katolinen kirkko vaikeni evoluutiokannastaan noin sadan vuoden ajan. Mutta jo 1950 -luvulla paavi Pius XII piti mahdollisena sovittaa katolinen usko evoluutioteoriaan:
”In the 1950 encyclical Humani generis, Pope Pius XII confirmed that there is no intrinsic conflict between Christianity and the theory of evolution, provided that Christians believe that the individual soul is a direct creation by God and not the product of purely material forces. Today, the Church supports theistic evolution(ism), also known as evolutionary creation, although Catholics are free not to believe in any part of evolutionary theory.” (englanninkielinen Wikipedia http://en.wikipedia.org/wiki/Catholic_Church_and_evolution).
Evoluutioteoria ei kuitenkaan ole katolisuuden pakollinen käsityskanta vaan kirkko sallii sekä kuuden päivän kreationismin että kehitykseen ja vuosimiljooniin uskomisen.
Eli lehdistön revittelystä huolimatta voi sanoa että ”paavin kanta ei ole muuttunut” viimeisimmän Franciscuksen lausuman johdosta. Silti paavit näyttävät Pius XII:stä alkaen hyväksyneen evoluutioteorian. Kenties tälläkin on ollut vaikutusta myös siihen paljon syvällekäyvämpään muutokseen Rooman teologiassa joka on tapahtunut kolmen tai neljän Pius XII:tä seuraneen paavin aikana.
Teol tri. Tom G.A. Hardt on esittänyt että Paavi Pius XII:n 1958 tapahtuneen kuoleman jälkeen mm. Trentossa raamitettu katolinen perisyntioppi on asetettu kyseenalaiseksi. Paavi Pius XII itse vielä oli Trenton kannalla tässä kysymyksessä. Muutoksen Hardt ilmaisee tapahtuneen kolmen tai neljän Pius XII:tä seuranneen paavin, Johannes XXIII, Paavali VI, (Johannes Paavali I) ja Johannes Paavali II, aikana. Tämä antoi Hardtille aiheen kirjoitukseen ”Rooman uusi uskonto” (ks. artikkelin suomennos Concordia 3/1995) jossa hän esittää miten paavi Pius XII kuoleman 1958 jälkeen on Roomassa tapahtunut teologinen mullistus,
”…joka on jättänyt taakseen Trenton konsiilin ja tilalle on tullut modernistinen usko, jossa kaikki ihmiset kuuluvat kaikkialla saavutettavissa olevan jumalallisen armon piiriin (“universalismi”). Tämä näkemys saa tukea vakavamielisiltä, konservatiivisilta roomalais-katolisilta teologeilta ja kirkonmiehiltä, mutta heidän piirinsä ulkopuolella sitä ei ole juurikaan huomattu.”
Hardtin artikkeliin voi tutustua oheisesta linkistä: http://www.concordia.fi/luentoja/roomanuusiuskonto.htm
”Trentossa raamitettu katolinen perisyntioppi on asetettu kyseenalaiseksi”
Tässä täytyy olla jokin väärinkäsitys. Katekismus käsittelee perusteellisesti perisyntiä kohdissa 396 – 412, täällä: http://katolinen.fi/wp-content/uploads/2014/01/KKK-1.OSA-2.JAKSO-1.L-185-421.pdf
Helvetti-oppikin, KKK 1033 -1037, on täysin voimassa:
”…Kuolla kuolemansynnissä katumatta sitä ja ottamatta vastaan laupiaan Jumalan rakkautta merkitsee, että jäämme omasta vapaasta päätöksestämme hänestä ikuisesti eroon. Tätä tilaa, jossa itse suljemme itsemme lopullisesti Jumalan ja autuaiden yhteydestä, kutsutaan ”helvetiksi”. 1033
1035. Kirkon oppi sanoo, että helvetti on olemassa ja että se kestää ikuisesti.
Niiden sielut, jotka kuolevat kuolemansynnin tilassa, joutuvat heti kuoleman jälkeen tuonelaan kärsimään helvetin tuskia, ”ikuista tulta”… http://katolinen.fi/wp-content/uploads/2014/01/KKK-1.OSA-2.JAKSO-3.L-683-1065.pdf
Vanha hyvä armeijan suunnistusohje sanoo että jos kartta ja maasto eivät pidä yhtä, maasto on voimassa. Sama pätee tässäkin: ihan sama mitä paavit istuimeltaan höpöttelevät, maailma on voimassa.
Niinhän se on. Ihan sama, mitä joku fantasiamaailmassa elävä paavi mistäkin asiasta kuvittelee.
Tuntuu kuitenkin kiinnostavan niin paljon, että pitää lukea ja käyttää älyllistä energiaa kommentointiin vielä.
Markku hyvä, totta kai maailma kiinnostaa minua. Minä elän siinä 😀
Katolisen kirkon teistinen evoluutio-oppi on ristiriidassa Raamatun ilmoituksen kanssa, sillä Raamattu ilmoittaa sivullaan, että synnin palkka on kuolema.
Miten on selitettävissä, että Jumala, joka ilmoitti ihmiselle kuoleman olevan synnin seurausta, olisi luonut ihmisen tuon kuoleman kautta? Evoluutio on lajien sisällä tapahtuvaa muutosta, mutta lajit ovat luotu pysymään voimassa ja ovat tarkoituksen mukaisia. Kukaan ei ole löytänyt mitään vahvistusta lajien muuttumisesta, evoluutio on satua.
Meripihkan sisältä löytyneet mehiläiset ovat olleet prikulleen samanlaisia, kuin tämän päivän mehiläiset jne. Elämän synnylle on varmasti syynsä, mutta evoluutio johtaa harhaan. Saahan siihen uskoa, mutta mitään tieteellistä näyttöä sille ei löydy. Todisteita odotellessa…
”Kukaan ei ole löytänyt mitään vahvistusta lajien muuttumisesta, evoluutio on satua.”
Väitteesi löytyy sivustolta ”Index to Creationist Claims”, jossa listataan yleisimpiä (ja typerimpiä) kreationistien väitteitä, ja vastaväitteet viitteineen vertaisarvioituihin tieteellisiin julkaisuihin. http://www.talkorigins.org/indexcc/CA/CA202.html Lue tuo, jos vain englanninkieli taipuu.
Koska typeriä väitteitä löytyy puolin ja toisin, voisi järkeviinkin väitteisiin tutustua esimerkiksi sivulla http://creation.com/qa#faqs. Samoilta sivuilta voi seurata mitä kaikkea evoluutiotodisteita ajan mittaan löytyy ja niitä kommentoidaan tuoreeltaan.
Kiitos Matti aamun parhaista nauruista. Ei tarvinnut linkin kautta montaa kertaa klikata, kun ensimmäiset naurut pääsivät valloilleen. Kiitos.
”It comes as a surprise to most people to hear that there is abundant evidence that the entire human race came from two people just a few thousand years ago”
Avioliittoon liityvässä teologisessa keskustelussa olisikin syytä palata siihen lähtöruutuun johon tultiin Mikko Heikan työryhmän tuloksena vuonna 2009.
Kirkon katsannossa ei mikään ole muuttunut sen jälkeen. Yhteiskunnassa on, eikä sitä muutosta voida siirtää kirkkoon ilman perusteellista pohdintaa. Ehkäpä tähän pohdintaa tarvitaan kolme vuosikymmentä ja silti johtopäätös voi olla, ettei muutokseen ole aihetta.
”Avioliitto on siis uskon koulu, joka kuuluu maallisen hallinnan piiriin. Tämä näkemys on johtanut luterilaiset kirkot avaamaan avioliiton yhä uusille ihmisryhmille. Luterilainen kirkko on luopunut selibaatista, erisäätyisten avioliitto on tullut mahdolliseksi ja avioero sekä eronneiden uudelleenvihkiminen ovat tulleet sallituiksi. Nämä muutokset eivät ole romuttaneet avioliittoa, vaan pikemminkin vahvistaneet sitä.”
Evl-kirkko on luopunut, mutta se ei tarkoita, että oikea kirkko olisi luopunut. Saa nähdä mistä kaikesta evl-kirkko voi luopua. Koriteologia on lipilaarien tapa ujuttaa harhaoppia kirkon sisälle.
Tohtori Martti Lutherin rukous :
”Herra Jumala, sinä joka olet luonut miehen ja naisen ja säätänyt, että heidän on solmittava avioliitto, sinä joka siunaat heitä antamalla kohdun hedelmää ja annat avioliiton kuvata rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen ja kirkon, hänen morsiamensa, välisen rakkauden salaisuutta, me rukoilemme sinua, että pohjattomassa hyvyydessäsi estäisit tämän luomuksesi, säädöksesi ja siunauksesi vääristymästä ja turmeltumasta ja että armossasi varjelisit sen keskuudessamme Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Aamen.”
Juha Heinilä
Jos evankelis-luterilaisuus merkitsee sinulle oppina luopumusta, niin missä sitten on mielestäsi oikea kirkko?
Evl-kirkko ei edusta evankelisluterilaisuutta tai luterilaisuutta tai evankelisuutta. Evl-kirkon oppi on luopumista oikeasta luterilaisesta opista. Näyttää siltä, että seuraavaksi hyljätään kristillinen avioliitto. Toki teille lipilaareille sekin käy kunhan kirkolliskokous niin päättää. Luterilaisuutta se ei ole. Jumalan sanan vastaiset opit on hylättävä, eikä niitä Kristuksen kirkossa hyväksytä.
Lutherin rukous on erinomainen!
Miksiköhän niin hanakasti vedotaan siihen mitä Luther sanoi ? Samalla sivuutetaan kaikki olennainen siitä, mitä Raamattu sanoo. Mitään muuta avioliittoneuvontaa ei oikeastaan tarvita. Miksi käännetään selkä selkeälle parisuhdeopetukselle, joka on ihan yhtä toimivaa tänään, kuin vaikka Paavalin aikaan. Jos parit toteuttavat suhteessaan Raamatun opetukset, niin heidän suhteensa on vakaalla pohjalla.
Nyt viisaat teologit ja oppineet kääntävät näille opetuksille selkänsä.
Pekka: ”Miksiköhän niin hanakasti vedotaan siihen mitä Luther sanoi ? Samalla sivuutetaan kaikki olennainen siitä, mitä Raamattu sanoo. ”
Olen käsittänyt, että sinäkin olet Suomen evankelisluterilaisen kirkon jäsen. Jos olet, niin kuulutko kenties väärään kirkkokuntaan kun kysyt: ”Miksiköhän niin hanakasti vedotaan siihen mitä Luther sanoi?” Ortodokseille ja katolilaisille avioliitto on sakramentti. Pitäisikö sinunkin harkita kuppikunnan vaihtoa?
Heikka kirjoittiaa: ”Luterilainen kirkko on luopunut selibaatista, erisäätyisten avioliitto on tullut mahdolliseksi ja avioero sekä eronneiden uudelleenvihkiminen ovat tulleet sallituiksi. ”
Nämä kaikki ovat latinalaisen, Rooman paavin johtaman kirkon innovaatioita. ”Luterilaiset” ovat näiltä osin palanneet Kirkon alkuperäiseen opetukseen. Hyvä näin.
Lutherin sijasta, kannattaisi kuitenkin vedota jakamattoman Kirkon Traditioon ja sen isien opetukseen. Lutherin opetukset ja toiminta eivät nimittäin kaikilta osin kestä päivänvaloa, puhumattakaan muista protestantismin perustajista
”Kahden korin” tulkinta on täysin omituista ja johtaa väistämättä tuhoon. Ihminen on yksi kokonaisuus, ei hän voi koko ajan horjua kahden välillä. On vain yksi tie, vaellus kokonaan Kristuksen omana.
Kahden korin ajattelu johtaa puhtaimmillaan siihen, ettei avioliitossa tarvita Jumalaa. Eikä Jumala mitenkään puutu koko asiaan.
Pekka: ”Kahden korin ajattelu johtaa puhtaimmillaan siihen, ettei avioliitossa tarvita Jumalaa.”
Onko muka joskus tarvittu? En minä, eikä frouva ainakaan viimeiseen viiteenkymmeneen vuoteen.
”Mitä jää etiikan koriin? Sen pohjana on Lutherin käsitys, jonka mukaan avioliitto perustuu luomiseen. Tästä syystä avioliittoa on tulkittava luonnollisen moraalilain ja kultaisen säännön avulla. Siksi avioliitto kuuluu maallisen hallinnan piiriin. Se on avoin ja uudistuva instituutio, joka muuttuu yhteiskunnan ja kulttuurin muutosten mukana.”
Kultaisen säännön alkuperäinen merkitys on vuosisatojen kuluessa vain hiukan muuttunut. Siitä on jätetty pois sen tärkein ja merkityksellisin asia. Nimittäin rakkaus Jumalaan ja Hänen tahtoonsa. Sääntöön on jäänyt pelkkä kahden ihmisen vastavuoroinen rakkaus, joka kristityn elämässä toimi ilman ”kolmatta lankaa”.
Kuten Lulujen laulussa sanotaan: ”kolmisäikeinen lanka ei pian katkea”.
Nyt on helppo perustella kultaisen säännön avulla asioita, jotka ovat selkeästi Jumalan tahdon vastaisia. Vain vetoamalla moraaliin, joka on pelkkä ihmisten mielissä oleva epämääräinen käsitys oikeasta ja väärästä.
”Siitä on jätetty pois sen tärkein ja merkityksellisin asia. Nimittäin rakkaus Jumalaan ja Hänen tahtoonsa.”
Taidat sekoittaa nyt ”rakkauden kaksoiskäskyn” ”kultaiseen sääntöön”. Kultaiseen sääntöön ei ole koskaan kuulunut mitään höpötystä minkään sorttisista jumalista, eikä kultainen sääntö ole Jeesuksen keksintöä, vaan jo kauan ennen hänen aikaansa monissa kulttuureissa tunnettu.
Kultaisen säännön kattavuus ei liity pelkästään uskontoihin, vaan samaa ajatusta on pyöritelty myös filosofiassa, psykologiassa ja ties missä oppiaineessa. Kultainen sääntö on siis äärimmäisen universaali moraalisääntö.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kultainen_s%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6
Kimmo W: ”eikä kultainen sääntö ole Jeesuksen keksintöä, vaan jo kauan ennen hänen aikaansa monissa kulttuureissa tunnettu.”
-Ei tietenkään ole Jeesuksen keksintöä. Miksi edes pitäisi olla? Ei Jeesuskaan niin väittänyt vaan sanoi tulleensa ”todistamaan totuudesta”.
Vaahtoat turhasta. 🙂
Se voidaan kuitenkin mainita, että Jeesus nosti kultaisessa säännössä sen vaativuusastetta melkoisesti. Hän muutti sen passiivisesta aktiiviseen muotoon.
On aika paljon enemmän antaa ohjeeksi ”mene ja TEE mitä toivot tehtävän itsellesi” kuin ”jätä tekemättä toiselle mitä et halua itsellesi tehtävän.”
Jeesus antoi myös sen kaliiperin käytännön esimerkkejä, että siinä todella punnitaan se kuinka arvokkaana lähimmäisensä näkee, onko valmis asettumaan alttiiksi tämän vuoksi.
Sari: ”Vaahtoat turhasta. :)”
Sinä et sitä päätä. Kiitos, minulle riittää taas tällä erää.
”Sinä et sitä päätä. Kiitos, minulle riittää taas tällä erää.”
-Vain mielipiteen esitin. Tuo on yleinen olettamus, että uskoville olisi jotenkin hirveän tärkeää että Jeesus on kultaisen säännön alkupeärinen keksijä. Siksi siitä vaahtoaminen on turhaa.