En ymmärrä ollenkaan, en käsitä, en hiffaa, puhumattakaan hokaamisesta. Sellainen kuin viime viikko vl-uutisineen ja tiedotustilaisuuksineen olikin, sunnuntaina useissa saarnoissa käsiteltiin Kristuksen kirkkolakia. Ystäväni ovat olleet kuulolla ja kertoneet, itselläni seurapolut ovat kertakaikkisen umpiruohottuneita.
Minun korviini alkavat pikkuhiljaa kuulostamaan kirosanoilta kaksi asiaa: vanhoillislestadiolainen seurakuntaoppi ja nk. Kristuksen kirkkolaki. Näitten kahden sanan avittamana päästään pahan aiheuttamisessa tosi pitkälle ja aiheutetaan henkisiä kärsimyksiä ihmisille kehdosta hautaan.
Ensin itse määritellään, mikä kaikki on syntiä, miten pitää ajatella, puhua ja toimittaa ja sitten jos ei toimi määrittelyn mukaisesti, aletaan soveltamaan Kristuksen kirkkolakia! Miten kertakaikkisen väärin!
Oikeasti kyseessä on ihan jokin muu, kuin Kristuksen kirkkolaki. Paremminkin SRK-laki, jota sovelletaan kaikkein hanakimmin silloin, kun joku uhkaa ajatuksillaan, puheillaan tai toiminnallaan yhteisöä. Tottelemattomuus seurakuntaa/yhteisöä/organisaatiota vastaan, on pahempi kuin tottelemattomuus Jumalan antamaa kymmentä käskyä vastaan.
Esimerkiksi sellainen teko, että vaikkapa maalaat kynnet punaisiksi, katsotaan heti epäuskon merkiksi, mutta väkivalta lähimmäistä kohtaan, katsotaan vain lihan heikkoudesta johtuvaksi lankeemukseksi. Punaiset kynnet saavat osakseen ankaran kovistelun ja hoitoprosessin nk. Kristuksen kirkkolain mukaan ja väkivaltateko saa osakseen heti etulahjana armahduksen ja sillä tavalla se halutaan hoitaakin alta pois.
Mutta, mutta, itse asiaan. Tuota nk. Kristuksen kirkkolakia käytetään nyt parhaillaan eräällä paikkakunnalla. Syynä ei ole rikkomus kymmentä käskyä vastaan, vaan paikallista ry:tä vastaan. Taas jälleen kerran näin. Homma on edetessään saanut ihan järkyttäviä piirteitä.
Miksi ihmeessä toimitaan edelleenkin sillä tavalla, että kohta taas jälleen kerran isot otsikot huutavat vl-liikkeen julmuuksia? Siksikö, että toteutuu ajatus: maailma pilkkaa meitä ja sen kuuluukin pilkata, koska olemme uskovaisia. Jumalan seurakunnan tärkein tunnusmerkki on se, että maailma pilkkaa.
Kumpi Sinusta on pahempi asia, se, että eräs ihminen on laitettu roikkumaan pikkuhiljaa kiristyvään hirteen, vai se, että minä kerron siitä?
Jos minun kertomani on pahempi, voit laittaa Ylläpidolle viestiä, että tämä kirjoitus pitää poistaa heti.
Heikki, mitä mun pitää täsmentää? Tuossa jo selitin asioita, etkö lukenut?
Kävin lukemassa tietoa journalismista/journalistista. Siihen ei välttis tarvita koulutusta. Mutta ei tämmöinen bloggaaminen ole ”virallista” journalismin työtä.
Toki näin lähes täysin kouluttamattomana immeisenä itsetuntoa hivelee rinnastettavan itseä journalistiksi, vähän kuin olisi saanut ylennyksen
Kerrataanpa vähän mun historiaa.
Olen elänyt vuodesta 1984 vuoteen 2008 lähes kokonaan kotiäitinä ”neljän seinän” sisällä. Lapsuudesta asti olen traumatisoitunut usean eri asian johdosta vl-liikkeen piirissä. Kuitenkin koko tuon ajan halusin olla kuuliainen liikkeelle ja sen neuvoille ja opetuksille. Vasta ystävieni saamat julmat kohtelut herättivät minut ihmettelemään asioita todenteolla ja hakemaan vastausta kysymykseen: tapahtuuko Kristuksen kirkkolain puitteissa tapahtuvassa toiminnassa Jumalan tahto, kun seuraamuksena on järkijään henkisiä romahduksia?
Tähän asiaan olen nytkin haastamassa teitä lukijoita. Haluan siis pohdintaa ja keskustelua asiasta. Siis ei mitään mittailua oikeassa olemisesta tai totuuksista, vaan keskustelua aiheesta.
Nk. Kristuksen kirkkolakihan tulee Raamatusta Jeesuksen neuvonsanana: ”Jos veljesi tekee syntiä, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken jne…”
Ihmettelen näitä Vuokko Ilolan kritisoijia. Hänhän vain keskustelee vl-liikeessä ilmenevistä vakavista epäkohdista ja niiden salailusta. Aihettahan ovat laajasti käsitelleet monet muutkin vl-liikettä tuntevat henkilöt.
Ongelmahan näyttää olevan, että näihin epäkohtiin eli ihmisten julmaan kiusaamiseen, lasten hyväksikäyttöön jne ei saisi kukaan puuttua! Arvostan kaikkia niitä, jotka ovat uskaltaneet tuoda näin vakavia asioita julkisuuteen.
Ulkopuolisena taviskristittynä ällistyy näistä vl-liikkeen systeemeistä. Mihin nämä jotenkin ”kotitekoisilta” tuntuvat jutut perustuvat? Ei niitä mielestäni Raamatusta löydy. Kuten nyt tämä meikäläiselle uusi ”Kristuksen kirkkolaki”. Siitä olisi hyvä kuulla lisää. Onko sen joku vl-liikkeen jäsenten oma lakikokoelma, kirjattu johonkin tms?
Tässä osa vuoden 1976 Päivämiehen artikkelista otsikolla Kristuksen kirkkolaki:
”Oulu 1.9.1976
KRISTUKSEN KIRKKOLAKI
Niin kuin ulkonaisessa kirkossa ovat omat säädöksensä jumalanpalvelusmenoon ja kaikkien kirkollisten toimitusten hoitamiseen, niin on myös Kristuksen kirkossa, Jumalan valtakunnassa.
Eräs kohta Kristuksen kirkkolaissa on veljesten välisten asioiden hoitaminen. Jos veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken. Ei luonnollinen järki oikein nöyrästi tähän taivu. Tuntuisi paremmin oikeudenmukaiselta, että rikkonut tulee sen luokse, jota vastaan on rikkonut. Miten se voisi olla mahdollista? Eivät luonnollisessa elämässäkään sairaat hoida terveitä, vaan päinvastoin. Aivan samasta syystä hengellisessä elämässä terveet hoitavat sairaita. Aina on mentävä vikaanjoutuneen luo viallista hoitamaan, kun ei hän tunne viallisuuttaan. Jos viallinen tuntee viallisuutensa, hän tulee kiireesti hoitoa pyytämään.
Edelleen neuvotaan, että kahdenkesken epäonnistunutta hoitotoimenpidettä jatketaan useamman auttamana ja ellei sekään auta, ilmoitetaan seurakunnalle ja jos siinä vielä tottelemattomuuden osoittaa, pidetään häntä pakanana ja puplikaanina. Näin hoidetaan yksityisiä veljien ja sisarten välisiä asioita.
Usein tähän sotketaan sellaisia asioita, jotka eivät siihen kuulu. Seurakuntaa vastaan tehdyt rikkomukset hoidetaan seurakunnassa. Kun esimerkiksi hoidetaan väärän hengen tai väärän opin erheitä, ovat ne aina syntiä seurakuntaa vastaan. Näiden hedelmänä nousee paljon muuta, jolla seurakuntaa on pahennettu ja joiden kautta väärä henki tunnetaan. Tällaiset asiat eivät kuulu Kristuksen kirkkolain alaiseen hoitojärjestykseen. Julkiset synnit on hoidettava julkisesti seurakunnan edessä.
Hedelmistäkin voidaan mainita esim. television hankkiminen ja sen katseleminen. Tässäkään ei ratkaise se, että omistaa television, mutta se, millainen on asenne siihen. Television ohjelman hyväksyminen ja sen katseleminen on aivan yhtäläinen synti, katseli sitä omasta tai toisen televisiosta. Julkinen alkoholin käyttö jo on julkinen synti, jolla on pahennettu seurakuntaa ja näistä julkisesti nuhdellaan.
Televisiosta ohjelmineen on puhuttu ja kirjoitettu niin paljon, että joka vielä tottelemattomuuden osoittaa, ei kaipaa erikoista puhuttelua, vaan on ryhdyttävä muihin toimenpiteisiin, etteivät he enempää maata turmeleisi.
Vaikein on niiden puolisoiden osa, jotka elävät talossa, johon vastoin uskovaisten tahtoa on hankittu televisio ja sitä pidetään auki yötä ja päivää. Epäuskoinen puoliso epäuskoisten lasten kanssa saattavat vielä oikein tarkoituksella niiden kautta kiusata. Sellaisessa ympäristössä tarvitaan uskoa ja tukea, että varjeltuisi Jumalan lapsena elämän ehtooseen asti. Tällaisilla kiusantekijöillä on murheellinen loppu. Vain Jumala voi niidenkin ymmärryksen avata täällä ajassa ja sitä me rukoilemme.
Katkeruus yhteiskuntaa vastaan ja yhtyminen sellaisiin aatteellisiin ryhmittymiin, jotka tätä katkeruutta kylvävät, ovat samalla nousseet Jumalaa ja Jumalan seurakuntaa vastaan. Nämäkin hoidetaan julkisesti seurakunnan edessä.
Aika on paha ja viettelykset moninaiset. Synninluvallisuus tulee niin hyväksyttävän näköisessä muodossa, että sitä on vaikea synniksi nähdä.
Paljon tarvitaan kuuliaisuutta ja lapsenmielisyyttä, että tallentuisi taivasta varten. Siihen auttakoon meitä armollinen Jumala….”
Päivämies numero 48, 24.11.1976
”SEURAKUNTAPÄIVÄT PARKANOSSA
Nuorten uskovaisten taholta aikanaan tehty toivomus sai täyttymyksensä, kun jumalan kansa sai kokoontua yhdelle koolle oppimaan uskomisen kallista asiaa. Seurakuntapäivät olivat Parkanon rukoushuoneella sunnuntaina, lokakuun 24. päiväinä 1976. Päivä aloitettiin klo 12.00 virrellä 205.
Kokoontumisemme alkoi E.L:n alustuksella ”Omantunnon taloudenhoito”. Alustus julkaistaan myöhemmin lehdessämme. Tämä alustus jo oli hyvin tarpeellinen meille kaikille, kosketteleehan se meille niin tärkeää asiaa, omantuntomme talouden hoitoa.
Monia kysymyksiä se herättikin ja tarvetta uusia matkaliittoja. Kertaamme vähän kokouksen kulkua ja muistelemme kalliita neuvonsanoja, joita veljiltä saimme. Puheenjohtajan toimi veljemme G.K. ja sihteerinä A.V. Taivastie ei ole pätkittäin. Mutta kuitenkin jokainen synti kadottaa, ellei ole ahkera kilvoittelemaan synnistä parannukseen. Paavali sanoo: joka meitä siihen valmistaa, se on Jumala, (nim. majanpurkajaisiin). Autuus tulee vain uskon kautta, ei tekojen kautta. Synnit saadaan anteeksi vain Jumalan valtakunnassa, mutta kuitenkin tulee hoitaa huonoja asioita myös ulospäin, epäuskoisiin
Veikkaus, lotto, arpajaiset, joiden takana on ahneus, eivät sovi uskovaiselle. Naisten tukan laittamisenkaan ei tule olla tämän maailman muodon jälkeen, ajaton muoti myös pukeutumisessa, ettemme aiheuttaisi pahennusta. Kristuksen kirkkolaki kehottaa meitä menemään kohti syntiin joutunutta ja kehottamaan häntä parannukseen.
Rippi ei ole teko, jonka seurauksena olemme autuaat, vaan se on ihana armoetu, jossa saamme hoitaa omantunnon asiat kuntoon. Jos taakkojen alla vaellamme, voimme uupua välille. Ripin pääkohta on synninpäästö. On muistettava, että täydellistä rippiä ei olekaan. Koulumaailmassakaan uskovainen ei osallistu sopimattomaan menoon, vaan puhuu silloin, kun saa taivaan Isältä voimaa puhua. Monia asioita omantunnon hoitamisesta tuli esille, niistä tässä vain pieni osa. Lopuksi Paavalin sanat Timoteukselle: pidä usko ja hyvä omatunto. Se on Herran kaunis jumalanpalvelus, että saa uskoa Jeesuksen nimessä ja veressä synnit anteeksi Kiitos taivaalliselle Isälle, että Herra Jeesus on nytkin ollut lastensa keskellä vereen kastetuissa vaatteissa. Lasten on ollut hyvä olla.
Iltaseuroissa palvelivat E.L. ja G.K. E.L. puhui Hebrealaiskirjeen 12. luvun alusta. Se on kirjoitettu väsyneelle seurakunnalle. Tämä aika on väsyttävä, uskonvoimia kysyvä ja kuluttava. Tarvitsemme myös rohkaisua. Sama on tie kuin entisilläkin pyhillä. Uskon kautta mekin voitamme. Kaikista suurinta täällä ajassa on saada omistaa Jumalan lapsioikeus. Kunpa me suurten vastoinkäymisten kohdatessa ymmärtäisimme, että tämä on Jumalan rakkautta. Tämä maa pysyy meille vieraana maana ja kerran meillä on oikea koti-maa taivaassa.
G.K:n aiheena oli I Moos. 18 luvun alusta ensimmäinen selitysosa. Kaikki Jumalan sana on kirjoitettu meille opiksi vaikutettuna Pyhältä Hengeltä. Vaelluksen viat pestään pois Jeesuksen verellä. Vielä lammasten paimen kulkee ja etsii korpeen eksyneitä. Isän armopöytä on matalalla. Taivaasta on tullut hyviä terveisiä: vielä on lupa uskoa synnit ja kiusaukset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Tämä maailma ja sielunvihollinen ovat liitossa keskenään ja siksi synnin vaaroja ei saisi väheksyä. Vaarojen välttämiseksi Jumala on tallentanut kaikki tiedon ja taidon aarteet seurakuntaansa. Synti saarnataan synniksi oikealla nimellään. Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, sille tapahtuu laupeus.
Tämä tie kantaa kulkijansa perille. Enkelit kantoivat Latsaruksen Aabrahamin helmaan. Kun Jeesuksen merkki näkyy idän tai vaalia, on oleva vain yksi joukko, joka on pitkiin, valkeisiin vaatteisiin puettu. Silloin maan musta morsian korotetaan ja hän saa nähdä lunastajansa kasvoista kasvoihin.
Lopuksi veisattiin virsi 551 ja laulettiin vielä Siionin lauluja. Oli tarpeellista, että nämäkin Seurakuntapäivät saatiin vielä järjestää. Kiitos puhujaveljille, martoille ja ennen kaikkea taivaalliselle Isälle.”
Päivämies numero 35, 30.8.1978
”SITOMINEN JUMALAN VALTAKUNNAN HOITOKEINONA
Raamattu puhuu taivaan valtakunnan avaimista, jotka ovat side- ja päästöavaimet. Avainten virkaa hoitaa Pyhä Henki ihmissuulla.
”Ja kuin hän nämät sanonut oli, puhalsi hän heidän päällensä ja sanoi heille: ottakaat Pyhä Henki: Joille te synnit anteeksi annatte niille ne anteeksi annetaan, ja joille te ne pidätte, niille ne ovat pidetyt” (Joh. 20: 22—23). ”Totisesti sanon minä teille, kaikki mitä te maanpäällä sidotte, pitää myös oleman sidottu taivaissa, ja kaikki mitä te päästätte maanpäällä, pitää myös oleman päästetyn taivaassa” (Matt. 18: 18 ).
KRISTUKSEN KIRKKOLAKI
Jeesuksen puhe Matt. 18 luvussa kuuluu siihen puheeseen, jota kutsutaan Kristuksen kirkkolaiksi. Jeesus neuvoo miten vikaan joutunutta hoidetaan. ”Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljes voittanut. Mutta jos ei hän sinua kuule, niin ota vielä yksi tai kaksi kanssas, että kaikki asia kahden eli kolmen todistajan suussa olis. Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle, ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja Publikaanina. Ensinnäkin tässä on kysymys kahden kristityn välisestä rikoksesta *’Jos veljes rikkoo sinua vastaan”. Tässä ei jäädä odottamaan, että vikaan joutunut lähtee asioitaan korjaamaan, vaan Jeesus neuvoo niitä, joita vastaan rikotaan, ensimmäisenä lähtemään liikkeelle. Ensin yksin, sitten kaksin tai kolmin, ja sen jälkeen asia viedään seurakuntaan, joka asian käsittelee ja ellei viallinen nöyrry parannukseen, niin hän jää sidotuksi.
Luther sanoo pannasta: ”Panna on senkaltainen valta, jolla katumattomille synnit pidätetään ja he syntiinsä sidotuksi tulevat. Sitä älköön harjoitettako kaikkia syntisiä vastaan yhteisesti, vaan sekaltaisia vastaan, jotka, edellä käyneen tarkan opettamisen neuvomisen ja varoituksen jälkeenovat vastahakoiset parannusta tekemään.” (Raam.rek. Saarnavirka, sitominen).
NUHTELU
Jos pahennus on yleinen eikä alussa kahden kristityn välinen, niin tästä sanoo Paavali Timoteukselle l. Tim. 5: 20: ”Nuhtele niitä jotka syntiä tekevät, kaikkein kuullen, että muutkin pelkäisivät.” Edelleen Paavali puhuu Korintossa tapahtuneeseen asiaan sanomalla: ”Täydellisesti kuuluu teidän seassanne huoruus, ja senkaltainen huoruus, josta ei pakanatkaan sanoa tiedä, niin että joku isänsä emäntää pitää. Ja te olette paisuneet, ja miksi ette enemmin murehtineet, että se, joka senkaltaisen työn tehnyt on, teidän seastanne otettaisiin pois. Mutta minä tosin joka niinkuin ruumiin puolesta poissa ollen, kuitenkin hengessä tykönä ollen, olen jo niin kuin tykönä oleva sen tuominnut, että hän, joka sen niin tehnyt on, Meidän Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, teidän ko-koontulemisessanne, ynnä minun
henkeni kanssa, meidän Herran Jeesuksen Kristuksen voimalla, Annetaan saatanan haltuun lihan kadotukseksi, että henki autuaaksi tulis Herran Jeesuksen päivänä. Ei ole teidän kerskauksenne hyvä: ettekö te tiedä, että vähä hapatus kaiken taikinan hapattaa? Sentähden peratkaat se vanha taikina, että te olisitte uusi taikina, niinkuin te happamattomat olette, sillä meidän pääsiäislampaamme on meidän edestämme uhrattu, joka on Kristus. Sentähden pitäkäämme juhlaa, ei vanhassa hapatuksessa, eikä pahuuden ja vääryyden hapatuksessa, vaan vakuuden ja totuuden happamattomassa taikinassa” (1. Kor. 5: 1—78 ). Vaikka Paavali on julistamassa vikaan joutunutta pannaan, niin hän tarkkaan selittää missä1 ja miten. ”Mutta minä tosin, joka niinkuin ruumiin puolesta poissa ollen, kuitenkin hengessä tykönä ollen, olen jo niinkuin tykönä oleva sen tuominnut, että hän, joka sen niin tehnyt on, Meidän Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen, teidän kokoontulemisessanne, ynnä minun henkeni kanssa, meidän Herran Jeesuksen Kristuksen voimalla” (1. Kor. 5: 3—4). Tämähän tarkoittaa sitä, että vaikka Paavali on poissa, niin hän on hengessä siinä jumalan-lasten kokoontumisessa mukana, jossa pannaan julistaminen tapahtuu ja jossa Herran Jeesuksen Kristuksen voimalla tämä toimitetaan, minkä tähden! ”Lihan kadottamiseksi, että henki autuaaksi tulisi.”
Kun ihminen on sidottu, niin häntä ei sen jälkeen kanneta kristittynä, vaan häntä pidetään pakanana ja publikaanina. Usein kuulee niiden huulilta, jotka väärässä hengessä nousevat Jumalan valtakuntaa vastaan ja kun heitä Jumalan lasten kokoontuessa pyydetään hoitaa, että heitä ei ole hoidettu Kristuksen kirkkolain mukaan, kun heti vedettiin seurakunnan eteen. Edellä on jo tullut ilmi välilliset asiat hoidetaan niinkuin Jeesus Matt.18 luvussa opettaa, mutta julkiset synnit ja seurakuntaa vastaan nousseet asiat ovat sellaisia, joista saa nuhdella julkisesti, että muutkin pelkäisivät.
SIDOTUT
Paavali Timoteuskirjeessä kertoo eräistä sidotuista. ”Ja pitäisit uskon ja hyvän omantunnon, jonka muutamat ovat hyljänneet ja ovat uskon puolesta haaksirikkoon tulleet. Joista on Hymeneus ja Aleksander, jotka minä olen saatanan haltuun antanut, että he tulisivat kuritetuksi enempi pilkkaamasta” 1. Tim. 1: l— 20). Hymeneus oli erään eriseuran päämies. ”Pyydä itses Jumalalle osoittaa toimelliseksi ja laittamattomaksi työntekijäksi, joka oikein totuuden sanan Jakaa. Mutta siivottomat ja kelvottomat sanat hylkää, jotka paljon jumala-tointa menoa saattavat. Ja heidän puheensa syö ympäriltänsä niinkuin ruumiin mato, joista on Hymeneus ja Philetus, Jotka totuudesta ovat erehtyneet, sanoen ylösnousemisen jo tapahtuneen, ja ovat muutamat uskosta kääntäneet” (2. Tim. 2: 15-18 ). Aleksander oli noussut Paavalia vastaan. ”Aleksander vaskiseppä on minulle paljon pahaa tehnyt: herra maksakoon hänelle hänen työnsä jälkeen! Jota sinä kavahda, sillä hän on kovin meidän saarnojamme vastaan ollut” (2. Tim. 4: 14—15). Kun ihminen joutuu sidotuksi, niin se ei ole viimeinen tuomio, jota ei voi muuttaa, vaan sitominen tapahtuu viimeisenä hoitokeinona avaamaan sitä, kuinka vakavasta asiasta on kysymys. Ja kun Jumala saa tämän toimenpiteen kautta avata ymmärryksen käsittämään kuinka suuresta ja kadottavasta asiasta on kysymys ja saa vaikuttaa katumisen ja murheen, niin katuvalle annetaan synnit anteeksi. Näin kävi Korinttossakin. Paavali 2 Korinttolaiskirjeessä muistelee kuinka hän murheella heille kirjeen kirjoitti, mutta nyt kun parannus on tapahtunut, niin joille te jotain anteeksi annatte, sen minäkin anteeksi annan. ”Sillä minä kirjoitin teille suuressa vaivassa ja sydämen kivussa, monilla kyyneleillä, ei, että teidän pitäis murehtiman, vaan että te ymmärtäisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teidän kohtaanne. Jos joku on murheen matkaan saattanut, ei hän ole minua murheelliseksi saattanut, vaan puolittain, etten minä teitä kaikkia rasittaisi. Mutta kyllä siinä on, että se monelta niin rangaistu on: Että te tästedes sitä enemmän häntä armahtaisitte ja lohduttaisitte, ettei hän uppoaisi ylenpalttisessa murheessa. Sentähden neuvon minä teitä, että te hänen kohtaansa rakkautta osoittaisitte, Sillä sentähden minä myös olen kirjoittanut ,koetellakseni teitä, jos te olette kaikkiin kuuliaiset, Mutta joille te jotain anteeksi annatte, sen minä myös anteeksi annan, sillä jolle minä jotain anteeksi annoin, sen minä anteeksi annoin teidän tähtenne Kristuksen puolesta, ettemme saatanalta voitetuksi tulisi” (2. Kor. 2: 4—10). Kun ihmisen seurakunta panee pannaan, niin Paavali neuvoo: ”Ellei siis joku tottele meidän sanaamme lähetyskirjan kautta, niin merkitkäät se ja älkäät kanssakäymistä pitäkö hänen kanssansa, että hän häpeäis Ja älkäät häntä pitäkö niinkuin vihollisena, vaan neuvokaat niinkuin veljeä” (2. Tes. 3: 14—15). Roomalaisille kirjoittaa Paavali: ”Mutta minä neuvon teitä, rakkaat veljet, että te kavahtaisitte eripuraisuuden ja pahennuksen matkaan saattajia sitä oppia vastaan, jonka te oppineet olette: ja välttäkäät niitä. Sillä ei senkaltaiset Herraa Jeesusta Kristusta palvele, vaan omaa vatsaansa ja viettelevät makeilla puheillansa ja liehakoitsemisellansa yksinkertaisten sydämet” (Room. 16: 17—18 ).
SIDEAVAINTEN KÄYTTÖ
Kun me luemme Raamattua, niin me huomaamme, että Raamatun tapaukset kertovat enemmän päästöavainten käytöstä, mutta harvemmin sideavainten käytöstä. Näin se on vielä tänäkin päivänä. Kuitenkin se miten Jumalan valtakunnassa menetellään tänä aikana, sillä on vahva raamatullinen pohja. Mitään uutta ei ole tuotu Jumalan huoneeseen.
Patriarkka Jaakobin kodissa vanhanliiton aikana käytettiin myös sideavainta. Tämä on varhaisin tapaus, sitomisesta mistä Raamatussa kerrotaan. Kun Jaakob tunsi, että hänen matkansa ajassa päättyy »niin hän kutsui 12 poikaansa vuoteensa vierelle ja pitää heille puheen. Siimeonllle ja Leeville hän sanoo: ”Simeon ja Levi ovat veljekset,heidän miekkansa ovatmurha-aseet. Ei minun sieluni pidä tuleman heidän neuvoonsa, ja minun kunniani ei pidä yhdistymän heidän seurakuntansa kanssa, sillä kiukussansa ovat he miehen murhanneet, ja ylpeydessänsä turmelleet harjan. Kirottu olkoon heidän kiukkunsa, että se niin tuima on, ja heidän julmuutensa että se niin paatunut on. Minä eroitan heitä Jakobissa, ja hajotan heitä Israelissa” (1. Moos. 49: 5—7). Jakobin henki ei voinut yhtyä siihen kiivaaseen ja kuivaan henkeen, joka näissä veljeksissä oli. Sen tähden Jakob joutui sanomaan ”minun kunniani ei pidä yhdistymään heidän seurakuntansa kanssa” sekä ”minä eroitan heitä Jakobissa ja hajoitan heitä Israelissa.”
Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä. Vaikka tällainen hoitotoimenpide Jumalan valtakunnassa kuin sideavainten käyttö, se saattaa tuntua kovalta, liian ankaralta. Kuitenkin kaiken takana on rakkaus. Rakastetaan totuudessa. Synti syntinä, mutta syntinsä tuntevalle ja katuvalle armo armona. Sideavainten käyttö ei merkitse sitä, että anteeksiantamus on loppunut, vaan se tarkoittaa sitä, että väärään sielun tilaan vääryyden peitteeksi ei ole evankeliumia tarkoitettu. Uutta viiniä ei panna vanhaan leiliin, eikä uudella veralla paikata vanhaa vaatetta. Kun omatunto aukenee näkemään todellisen oman tilan ja siitä tulee hätä, niin synnit annetaan anteeksi, ja Jeesuksen Kristuksen Jumalan Pojan veri puhdistaa kaikesta synnistä.
ELÄVÄT KIITTÄVÄT
Kun synteihin sidottu saa parannuksen armon, niin hän voi yhtyä kuningas Hiskian sanoihin: ”Herra,siitä eletään, ja minun henkeni elämä on siinä kokonansa, sillä sinä annoit minun nukkua, ja teit minun taas eläväksi. Katso, suuri hätä oli minulla turvasta, mutta sinä olet minun sieluni sydämellisesti vapahtanut, ettei se hukkuisi, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäs taa. Sillä ei helvetti sinua kiitä, eikä kuolema sinun totuuttas odota, jotka alas kuoppaan menevät. Vaan ainoastansa elävät kiittävät sinua, niinkuin minäkin nyt teen, isän pitää lapsillensa sinun totuuttas ilmoittaman. Herra, auta minua, niin me veisaamme minun veisuni, niin kauvan kuin me elämme, Herran huoneessa” (Jes. 38: 16—20).
Einari Lepistö”
Valitettavasti ei oo kaikki muumit samassa laaksossa. Armo? Vuokolle aivan vieras käsite.
Mitä muumit liittyy tähän keskusteluuun?
Hyvää yötä kaikille, kauniita unia ja muumien kuvia
Ihan selvästi tässä on käynyt niin, että kun ei ikävää asiaa voida (enää) kiistää, koetetaan huomio saada pois itse asiasta mollaamalla sitä, joka asian toi framille. Totuudenpuhuja ei ennenkään ole yösijaa saanut.
Kiitos näistä kirkkolaista kertovista artikkeleista. Enpä lähtisi toisten muumeja kommentoimaan Jonne Liimatta. Armo on kaukana siitä tavasta, millä Raamatusta on tekstit mukaan lakiin, siis tähän vl:n omaan lakiin otettu. Jaa-a!
Jo alku jäi mietityttämään. Siis tämä:
Eli vl-liikkeellä on oma ”oikea” kirkko tämän tavallisen ev.lut. kirkon sisällä. Ymmärsinkö oikein? Alkaa ehkä valjeta. Selittyy ehkä myös tämä viime kesän episodi
Että sillai! Tässähän pääsee tavis vasta alkuun näitä juttuja ällistellessä.