Mikä on jutun juoni?

En ymmärrä ollenkaan, en käsitä, en hiffaa, puhumattakaan hokaamisesta. Sellainen kuin viime viikko vl-uutisineen ja tiedotustilaisuuksineen olikin, sunnuntaina useissa saarnoissa käsiteltiin Kristuksen kirkkolakia. Ystäväni ovat olleet kuulolla ja kertoneet, itselläni seurapolut ovat kertakaikkisen umpiruohottuneita.

Minun korviini alkavat pikkuhiljaa kuulostamaan kirosanoilta kaksi asiaa: vanhoillislestadiolainen seurakuntaoppi ja nk. Kristuksen kirkkolaki. Näitten kahden sanan avittamana päästään pahan aiheuttamisessa tosi pitkälle ja aiheutetaan henkisiä kärsimyksiä ihmisille kehdosta hautaan.

Ensin itse määritellään, mikä kaikki on syntiä, miten pitää ajatella, puhua ja toimittaa ja sitten jos ei toimi määrittelyn mukaisesti, aletaan soveltamaan Kristuksen kirkkolakia! Miten kertakaikkisen väärin! 

Oikeasti kyseessä on ihan jokin muu, kuin Kristuksen kirkkolaki. Paremminkin SRK-laki, jota sovelletaan kaikkein hanakimmin silloin, kun joku uhkaa ajatuksillaan, puheillaan tai toiminnallaan yhteisöä. Tottelemattomuus seurakuntaa/yhteisöä/organisaatiota vastaan, on pahempi kuin tottelemattomuus Jumalan antamaa kymmentä käskyä vastaan.

Esimerkiksi sellainen teko, että vaikkapa maalaat kynnet punaisiksi, katsotaan heti epäuskon merkiksi, mutta väkivalta lähimmäistä kohtaan, katsotaan vain lihan heikkoudesta johtuvaksi lankeemukseksi. Punaiset kynnet saavat osakseen ankaran kovistelun ja hoitoprosessin nk. Kristuksen kirkkolain mukaan ja väkivaltateko saa osakseen heti etulahjana armahduksen ja sillä tavalla se halutaan hoitaakin alta pois. 

Mutta, mutta, itse asiaan. Tuota nk. Kristuksen kirkkolakia käytetään nyt parhaillaan eräällä paikkakunnalla. Syynä ei ole rikkomus kymmentä käskyä vastaan, vaan paikallista ry:tä vastaan. Taas jälleen kerran näin. Homma on edetessään saanut ihan järkyttäviä piirteitä. 

Miksi ihmeessä toimitaan edelleenkin sillä tavalla, että kohta taas jälleen kerran isot otsikot huutavat vl-liikkeen julmuuksia? Siksikö, että toteutuu ajatus: maailma pilkkaa meitä ja sen kuuluukin pilkata, koska olemme uskovaisia. Jumalan seurakunnan tärkein tunnusmerkki on se, että maailma pilkkaa.

Kumpi Sinusta on pahempi asia, se, että eräs ihminen on laitettu roikkumaan pikkuhiljaa kiristyvään hirteen, vai se, että minä kerron siitä?

Jos minun kertomani on pahempi, voit laittaa Ylläpidolle viestiä, että tämä kirjoitus pitää poistaa heti.

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Kertaan vielä kerran mitä tästä keskustelusta on opittu. Yritin sanoa sanottavani mahdollisimman selkeästi jo aiemmin enkä aio alkaa jankuttaa.

    1. Vuokko ei anna mitään arvoa hyvän journalismin periaatteille omassa toiminnassaan (hän kutsuu sitä journalismisöplötykseksi ja pitää sitä naurettavana, eikä katso sen koskevan häntä)

    2. Vuokko tiedostaa että hänen kirjoittelunsa on vinoutunutta ja yksipuolista (sen hän on itse myöntänyt, toki se on lukijoille muutenkin selvää)

    3. Kaikista julkisista kirjoituksista journalistinen vastuu on jollakin. Se on joko Vuokolla, tai K24 toimituksella, tai heillä yhdessä. Mutta ei ole juridisesti mahdollista, että se ei olisi kenelläkään.

    Herää epäilys, että Vuokolla on sellainen käsitys, että K24 on kokonaan vastuussa siitä mitä hän kirjoittaa (”ei koske minua, ylläpito poistakoon minut, jos haluaa”). Ainakin hän näyttää luottavan siihen, että K24 toimitus tarkistaa hänen tekstiensä journalistisen tason.

    Tuskin asia on ihan selvä meille muillekaan, joten voisiko K24 toimitus nyt kerrata meille kaikille että onko kirjoituksista vastuussa siis blogisti vai K24 toimitus?

  2. ”Minä käsitin tuon Vuokon sanoman niin, että Vuokon kirjoituksissa on VÄÄRISTYMÄ, eli negatiivisia asioita on suhteessa positiivisiin tarpeettoman paljon.” Kun kirjoitetaan ikävistä asioista, ei ole mikään vääristymä, että ne korostuvat. Eihän liikenneonnettomuudesta uutisoidessakaan kerrota kuinka monta autoa ajoi turvallisesti samasta paikasta ohitse vuoden mittaan.

  3. Minä puolestani opin, miten ei keskusteltu blogistin eli Vuokon aiheesta, vaan lähdettiin sitä miesvoimin trollaamaan ihan muihin asioihin. Törkeetä. Blogikirjoitus on aivan asiallinen ja Vuokko yritti välillä siirtää keskustelua blogin aiheeseen eli ”Kristuksen kirkkolakiin”. Mutta ”kommentointi” lähti muihin asioihin.

    Tämä nyt kuitenkin on Vuokon blogi, mikä selvästi harmittaa monia jotka yrittävät kääntää keskustelua muualle. Ja jopa ajoittain ryhtyä itse ”puheenjohtajaksi”.

  4. Timo Engel: et vastannut kysymykseeni.

    Väitit, että ”Kukaan ei vakavissaan voi Vuokon blogeja luettuaan uskoa, että missään kohtaa eivät olisi tosiasiat, mielipiteet ja sepitteet sekoittuneet.”

    Timo, pyydän uudelleen: ole hyvä ja kerro missä kohdin epäilet näiden asioiden sekoittuneen. Silloin voimme keskustella asiasta, emmekä henkilöstä.

  5. Timo, pyydän uudelleen: ole hyvä ja kerro missä kohdin epäilet näiden asioiden sekoittuneen. Silloin voimme keskustella asiasta, emmekä henkilöstä.

    Sivullisen huomiona saan varmaan todeta, että kiistoissa ja riidoissa on yleensä vain subjektiivisia totuuksia. Vääryyden kokija ja vääryyden tekijä antavat samoista tapahtumista hyvin poikkeavia selontekoja. Molemmat kokevat olevansa paitsi oikeassa myös rehellisiä. Molempia saattaa motivoida loukatut tunteet, vaikka ne ovatkin loukkaantuneet eri asioista. Osapuolet kertovat, kuinka asiat ovat, mutta kertovat toisistaan poiketen. Siksi pitäisi jo lähtökohtaisesti tunnustaa, että tosiasiat ja mielipiteet menenvät sekaisin. Lisäksi niihin sekottuu liioittelua, yksipuoleistuksia ja väärinkäsityksiä. Tapahtumista raportointi ei ole koskaan vain dokumentaarista, vaan aina myös tulkinnallista.

    Tällä surullisenkuuluisalla nettisivustolla oli aiemmin eräs kirjoittaja, joka koki suurta tarvetta hakea oikeutta seurakunnassaan kokemalleen vääryydelle. Se oli ymmärrettävää. Samalla hän kuitenkin toimi harmaalla alueella, koska lukijoilla ei ollut mahdollsuutta tarkistaa hänen tietojaan eikä kuulla toista osapuolta. Ruutia kyllä oli; isoja kirjaimia ja perättäisiä huutomerkkejä.

    Vuokon blogiin ei pidä suhtautua mustavalkoisesti. Ei Vuokon itsensäkään. Mikään ei ole joko täydellistä tai täysin kelvotonta. On tärkeää, että epäkohdista uskalletaan kirjoittaa avoimesti. Ja samalla pitää muistaa, että näemme silloin vain avaimenreiästä yhden näkökulman.

  6. Teemu kirjoittaa täyttä asiaa. Vuokon blogit – sen enempää kuin kenenkään muunkaan – eivät ole täydellinen ja absoluuttinen totuus jostain asiasta.

    Ymmärtääkseni täällä nyt kuitenkin syytetään Vuokkoa – ei vain normaalista, inhimillisesti vajavaisesta vaan – epäeettisestä kirjoittelusta.

    Tällainen syytös vaatii perustelut, joita sen enempää Timo Engel, Kari-Matti Laaksonen kuin muutkaan syyttelijät eivät suostu tai kykene esittämään.

    Esimerkiksi, Timo Engel, pyörität viimeisessä kirjoituksessasi samaa syytösten levyä. Samaa on myös se, ettet yksilöi ja perustele syytöksiäsi. Et millään tavalla.

  7. Timo Engeliltä:

    ”1. Vuokko ei anna mitään arvoa hyvän journalismin periaatteille omassa toiminnassaan (hän kutsuu sitä journalismisöplötykseksi ja pitää sitä naurettavana, eikä katso sen koskevan häntä)”

    Siis minähän olen tavantallaaja blogisti. Ei mulla ole mitään koulutusta siihen, eikä mun sanavarastoon edes kuulu noin vaikea sana kuin journalisti. Pitääkö käydä ensin joku koulu, ennen kuin voi kirjoittaa blogeja?

    ”2. Vuokko tiedostaa että hänen kirjoittelunsa on vinoutunutta ja yksipuolista (sen hän on itse myöntänyt, toki se on lukijoille muutenkin selvää)”

    Yksipuolista on totta ihmeessä, kun en kirjoita paloa muuta kuin vl-liikkeen asioista. Ja jos joskus kirjoitankin muuta, niistä ei ole kukaan kiinnostunut en tietty sillä perusteella valitse aiheitani.

    Sit tuosta vääristymästä/vinoutumasta. Tarkoitin sillä sitä, että kun olen jatkuvasti tekemisissä vl-liikkeen nurjan puolen kanssa, mulle tulee välillä sellainen olo, ettei liikkeessä ole ihan mitään hyvää ja tämä mielialani saattaa näkyä myös kirjoituksissani. Tuliko asia nyt selväksi?

    ”3. Kaikista julkisista kirjoituksista journalistinen vastuu on jollakin. Se on joko Vuokolla, tai K24 toimituksella, tai heillä yhdessä. Mutta ei ole juridisesti mahdollista, että se ei olisi kenelläkään. Herää epäilys, että Vuokolla on sellainen käsitys, että K24 on kokonaan vastuussa siitä mitä hän kirjoittaa (”ei koske minua, ylläpito poistakoon minut, jos haluaa”). Ainakin hän näyttää luottavan siihen, että K24 toimitus tarkistaa hänen tekstiensä journalistisen tason. Tuskin asia on ihan selvä meille muillekaan, joten voisiko K24 toimitus nyt kerrata meille kaikille että onko kirjoituksista vastuussa siis blogisti vai K24 toimitus?”

    Tietenkin olen ITSE vastuussa kirjoituksistani. Mutta Ylläpito voi halutessaan poistaa mut totta kai! Sehän valitsee muutenkin blogistinsa.

  8. Kommentti s-postini kautta:

    ”Tuntematon:

    Onkohan nyt syytä uudestaan syventyä siihen, mitä SRK:n pääsihteeri Tuomas Hänninen sanoi äskettäisessä tiedotteessaan lehdistön edustajille:

    ”Herätysliikkeen organisaatiota, toimintatapoja ja yhteiselämää on tarpeen jatkuvasti arvioida. On syytä käydä avointa keskustelua rakenteista, jotta mahdolliset väärät toimintatavat voidaan tunnistaa ja niitä korjata. Keskusjärjestö on edelleen valmis arvioimaan ja tarvittaessa kehittämään yhteisömme toimintaa ja organisaatiota lastensuojelun näkökulmasta – avoimessa yhteistyössä viranomaisten ja asiantuntijoiden kanssa. Lasten hyvinvoinnin turvaaminen on meille sydämenasia. Olemme syvästi pahoillamme herätysliikkeemme piirissä tapahtuneista rikoksista ja siitä, että uhreja on laiminlyöty. On tarpeen, että keskusyhdistys kiinnittä toiminnassaan erityisesti perhe – ja diakoniatyössä enemmän huomiota uhrien ja heidän läheistensä tukemiseen.”

    Siis SRK nyt nimenomaan kehoittaa avoimeen keskusteluun. Tiedotteessa oli kyse lähinnä lapsiin kohdistuneista väärinkäytksistä. Mikään ei kuitenkaan estäne soveltamasta aivan samaa asenteen muutosta avoimuuteen myös muista vääryyksistä ja niiden uhreista.

    Vuokko nosti avauksessaan parahduksenomaisesti esiin hoitokokousmenettelyn, josta hänellä ja meillä varsinkin vanhemmilla on runsaasti kokemuksia. Olemme ns. kantapään kautta omaksuneet, miten Kristuksen kirkkolakia on liikkeessämme tulkittu ja käytetty missäkin vaiheessa. Hoitokokoukset ovat todellisuus, siis faktaa. Sitä on kenenkään liikkeen sisällä aiheetonta kieltää.

    En ihmettele ollenkaan Vuokon parahduksenomaista reaktiota, kun hän on kuullut juuri meneillään olevasta sellaisesta tilanteesta jollain ry:llä, jossa hänen sanojensa mukaisesti joku on taas ”kiusattavana”. Sisäinen tuska syntyy traumasta, joka on seurausta vääryydestä. Samalla tavoin kuin hyväksikäytetyt lapsiuhrit kärsivät traumasta – kokevat myös monet hoitokokousuhrit. Sama vaikenemistaakka harteillaan, kunnes voi puhua ja avautua.

    Vääryyksien korjaaminen on siksi tärkeää, ettei se enää jatkuisi, eikä pääsisisi aiheuttamaan jatkuvasti uusia uhreja.

    SRK:n tiedotteeseen sisältyy tämä keskeinen oivallus.

    Vuokon parahduksenomainen avaus hoitokokouksesta sai sellaista kritiikkiä, josta välittömästi tuli mieleeni myös SRK:n pääsihteerin tunnustus lehdistötilaisuudessa, että aluksi lasten kaltoinkohtelun tiedot olivat sellaisia, että ne halusi ensiksi torjua, eikä olisi halunnut uskoa niitä. Hän jopa sanoi suoraan, että hänen silloiset puheensa olivat siitä johtuvia.

    Käviköhän Vuokon kritisoijille nyt samoin…

    Blogit täällä Kotimaan – kansankirkkomme päämedian sivuilla ovat perimmältään mielestäni keskustelua. Keskustelua uskonasioista. Ei näitä voi mitata samalla tavalla kuin ammattijournalistin tuottamaa uutisaineistoa. Ei todellakaan. Mutta eettinen vastuu on jokaisella koko ajan.

    Joona Korteniemi uutisten puolella muistuttaa myös keskustelun vastuusta. Oikea ja aiheellinen muistutus. Suurin vastuu on kuitenkin niillä tahoilla, jotka ovat olleet aiheuttamassa vääryyksiä, niitä salaamassa tai hyväksymässä. Juuri tämä alue on laaja, kun siihen perehtyy.

    Mediakenttä on nykyään valtavan laaja ja sensaationnälkä jatkuva.

    Siitä huomatta on tärkeämpää edistää rakentavaa ja vääryyksiä korjaavaan suuntaan ohjaavaa keskustelua, kuin sulkea suita. Mitä enemmän kielletään puhumasta, sitä enemmän suuri media kiinnostuu.

    Nyt olisi mielestäni oiva hetki rakentaa blogi, joka käsittelee avoimesti luterilaisen opin pohjalta Kristuksen kirkkolain merkitystä, toteuttamista ja käytänteitä, sekä niiden merkitystä vl-liikkeen piirissä ennen ja nyt.

    Suorastaan esittäisin toiveen, että vaikkapa Joona Korteniemi tai joku muu tekisi sellaisen.”

Ilola Vuokko
Ilola Vuokko
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.