Vietämme tänään kirkossamme pyhäinpäivää. Kirkkomme Herra on Pyhä ja hän pyhittää kaikki Kristuksen omat. Kristitty ihminen on uskossaan osallinen näkymättömästä pyhien yhteydestä. Uskontunnustuksemme mukaan pyhät muodostavat yhteyden, johon voimme näkymättömästi liittyä.
Pyhäinpäivän teemaan liittyy myös muistaa erityisesti kaikkia kristikunnan marttyyreitä sekä muita jotka ovat kuolleet uskossa Jeesukseen Kristukseen, siis Herran pyhinä.
Jumalan pyhyys on puhtautta, tahrattomuutta, majesteettisuutta, korotettua asemaa ja eettistä täydellisyyttä. Pyhittäessään ihmisen Herra saattaa oman pyhyytensä myös ihmisen osaksi. Luterilaisen oppimme mukaan pyhitys on Pyhän Hengen aikaansaama vanhurskauden hedelmä Kristukseen uskovassa ihmisessä. Herra pyhittää sen minkä on luvannut pyhittää ja sen mikä on Herralle mieleen. Sellaista mikä ei ole Herralle mieleen Herra ei pyhitä.
Herra on sanassaan kehottanut ihmistä pyhittämään oma lepopäivänsä. Katekismuksemme mukaan lepopäivän syvin tarkoitus on pysähtyminen Jumalan eteen. Luther kehottaa meitä rakastamaan Jumalaa niin, ettemme väheksy Jumalan sanaa ja sen saarnaa, vaan pidämme sen pyhänä, kuuntelemme ja opimme sitä mielellämme. Tähän meidän tulisi varata itsellemme aikaa erityisesti pyhäpäivänä.
Pyhittäminen on myös sitä, että erotamme jonkin asian arjesta pyhään. Pyhitetyt ehtoollisaineet ovat Herran ruumis ja veri. Ne ovat Herralle vihitty. Herra on myös luvannut pyhittää miehen ja naisen välistä avioliittoa ja kehottaa myös ihmistä itseään pitämään sitä pyhänä. Sen minkä Herra on pyhittänyt, sitä älköön ihminen itse särkekö
Vanhan testamentin teksteissä pyhityksellä viitataan yleensä rituaaliseen puhtauteen. Puhdas on pyhää ja saastainen on epäpyhää. Herran mielen mukainen on puhdasta, siis pyhää ja sellainen joka ei ole Herran mielen mukaista on epäpyhää. Me ihmiset olemme täynnä epäpyhää, mutta meille on annettu lupaus pyhityksestä. Herran pyhitys tulee armosta joka saamme katuessamme tekojamme Herran tahtoa vastaan. Kristus on omalla verellään pessyt meistä pois sen mikä on epäpyhää. Herra torjuu synnin, mutta rakastaa syntistä.
Rukoillessamme ja Herralta siunausta pyytäessämme käännymme kohti Pyhää. Aamu ja iltarukouksessamme pyydämme Herraa siunaamaan ja pyhittämään elämäämme. Ruokarukouksessa pyydämme Herraa pyhittämään ravintomme Herran lahjana. Herra on antanut meille lahjaksi elämämme ja luomakuntamme. On oikein että pyydämme Herralta sille siunausta ja pyhitystä. Sitä että Herra itse tekisi ja lukisi kaiken turmeltuneen turmeltumattomaksi.
Mikäkö kirkossamme on pyhää? Pyhää on kirkon Herra, kolmiyhteinen Jumalamme. Pyhäksi kirkossa luetaan myös kaikki se, minkä Herra itse on pyhittänyt. Pyhitys ei ole kenenkään ihmisen itsensä vallassa, vaan Herra itse päättää minkä pyhittää. Se mitä Herra ei pyhitä, ei ole pyhää, vaikka ihminen sitä pyhittää yrittäisi.
Hyvää pyhäinpäivää jukallekin ja kiitokset yksinkertaisesta luterilaisesta opetuksesta.
Hyvää pyhäinpäivää myös sinulle Tauno ja kaikille muillekin Kristuksen pyhille.
Mahdammeko enää tietää mitä Herra pyhittää ja samalla tarkoittaa, että me pitäisimme pyhänä?Kaikkea me siunaamme ja pyhitämme sanojen tasolla. Olen kuullut ja ollut mukabakin, kun eräs kirkko vihittiin käyttöönsä. Siinä erityisesti mainittiin muutama kohta, jotka ovat erityisen pyhitetyt. Koko kirkkorakennus on rakennetteu tarkoitukseen, josta olkoon maailman turhuus kaukana. Pyhiksi mainitteein paikka, josta julistetaan evankeliumia. Paikka, joos Jeesus ottaa seurakuntaansa uusia jäseniä. Paikka, jossa nautitaan Herran ruumista ja verta.
Pyhiä ovat myös vaatteet, joita papille ja nimenomaisesti liturgille puetaan. Jokaisella asialla on oma symbolinen pyhyytensä. Pyhiä ovat kaalatut tai metallista pakotetut taulut eli ikonit jossain Voiko olla niin, että luotua kunnioitetaan enemmän kuin Luojaa??
Lauri Lahtinen :” Pyhiä ovat kaalatut tai metallista pakotetut taulut eli ikonit jossain Voiko olla niin, että luotua kunnioitetaan enemmän kuin Luojaa??”
”Voimme tehdä Rakkaudesta todella ongelmallista perääntymällä ja teoretisoimalla mitä se tarkoittaa ja tekee. Kyllä, Rakkaus voi ajoittain vaatia enemmän kuin ajattelemme voivamme tarjota. Mutta enimmäkseen rakastamme yhtä keskustelua kerrallaan, yhtä pientä tekoa kerrallaan. Kun ymmärrämme tämän on paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa lopettaa teoretisoiminen ja yksinkertaisesti alkaa rakastaa.” (kopioitu ja vapaasti käännetty Sacred Space- sivustolta 2.11.14)
.
Mikä on ihmisen elämässä pyhää ?
Tavallinen ihminen arvostaa ja kunnioittaa eri asioita ja tapahtumia elämässään enemmän tai vähemmän.. Hän pyrkii toimimaan realistisesti lähimmäisen rakkaus mielessään. Ihmisille annettu täysi vapaus päättää omasta elämästään ei tarvitse mitään tekemällä tehtyjä estoja, tabuja,. Elämän rikkauteen kuuluu luonnollisesti toimiminen yhteiskunnan lakien ja järjestyksen sallimissa rajoissa.
Pyhä sana on muodostunut kirkon toimesta käsitteeksi, jolla käytännön elämässä ei ole mitään konkreettista merkitystä. Ainoastaan maininta pyhäpäivästä, sunnuntaista, vapaapäivästä, on ollut maininnan arvoinen, joka sekin on muuttunut täysin yhteiskunnan kehittymisen myötä.
Usko Korkeimpaan, Jumalaan, ei tarvitse mitään pyhää vaan on jokapäiväinen tausta elämälle. Kirkon opettama pyhä käsite on päinvastoin ihmisille annetun elämän vapauden ja rikkauden kahlitseva, rajoittava, tekijä. Esim. Pyhä kirja Raamattu, kirkon opettama Tabu ihmisille.
Reino Suni:
” Hän pyrkii toimimaan realistisesti lähimmäisen rakkaus mielessään. Ihmisille annettu täysi vapaus päättää omasta elämästään ei tarvitse mitään tekemällä tehtyjä estoja, tabuja,.”
Ei se noin mene. Ihminen toimii perimmältään rationalisesti itserakaus, eli itsekkyys mielessään.
Tähän myös käskyt pohjautuu. Et halua tulla tapetuksi, siispä älä tapa. Et halua että sinusta puhutaan valheita, siispä älä valehtele muista.
Kyse ei ole vastavuoroisuudesta, vaan siitä että kaikilta kielletty on kielletty myös minulta. Jokainen itse on omalta osaltaan se minä, jolta käskyt kieltää asioita.
SIsäisesti käskyt eivät koske niitä ihmisiä, jotka osaavat uskottavasti valehdella itselleen olevansa tai tilanteensa olevan, poikkeus muiden ihmisten joukossa.
Jukka Kivimäki
Ihminen toimii perimältään ( perimmältään ) oman elämän rikkauden saavuttamiseksi, jossa hän luonnollisesti käyttäytyy itserakkaasti ja itsekkyys mielessään kuitenkin huomioiden lähimmäisen rakkauden merkityksen. Jos tarkoitat käskyillä kymmentä niin ne ovat kaikki olemassa ihmisten geeneissä jo syntyessämme tänne maailmaan. Samoin Jumalan henki tulee ihmiseen syntymässä. Se on ihmisen itsensä päätettävissä miten siihen suhtautuu siis lähimmäisen rakkauden noudattamiseen elämässään.
Reino Suni :”Tavallinen ihminen arvostaa ja kunnioittaa eri asioita ja tapahtumia elämässään enemmän tai vähemmän.. Hän pyrkii toimimaan realistisesti lähimmäisen rakkaus mielessään. Ihmisille annettu täysi vapaus päättää omasta elämästään ei tarvitse mitään tekemällä tehtyjä estoja, tabuja,. Elämän rikkauteen kuuluu luonnollisesti toimiminen yhteiskunnan lakien ja järjestyksen sallimissa rajoissa.”
On meitäkin, joille Raamatun Rakkauden kaksoiskäsky on tärkein asia elämässä ja kun elämä on sellainen kuin on, pyrimme toteuttamaan Rakkauden kaksoiskäskyn ensimmäistä osaa arkipäivän elämässä tekemällä ”kompromisseja” omantuntomme kanssa, että emme loukkaisi lähimmäisiämme vaan ”rakastaisimme lähimmäistämme kuten itseämme” yhteiskunnan lakien ja järjestyksen sallimissa rajoissa.
Ystävällisesti luet Tuula uudelleen käsitykseni. Siinä om maininta lähimmäisen rakkauteen pyrkimisestä. Käsitykseni mukaan Jumala on lähimmäinen ilman mitään erikoista korostamista.
Arvostan asiallisia kommentteja , en tekstejä vaan esiintymisen halusta.
Reino Suni :”Ystävällisesti luet Tuula uudelleen käsitykseni. Siinä om maininta lähimmäisen rakkauteen pyrkimisestä. Käsitykseni mukaan Jumala on lähimmäinen ilman mitään erikoista korostamista.”
Tässä Rakkauden kaksoiskäsky ja ihan vaan vakaumuksestani eikä mistään puoluepoliittisesta esiintymishalusta postattuna:
”Kahden kivitaulun kymmenestä käskystä alkunsa saanut Mooseksen laki sai täyttymyksensä ja tiivistyi uudessa kahdeksi, joihin sisältyy kaikki vanha laki ja profeetat: “Ensimmäinen on tämä: ‘Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi. Toinen on tämä: ‘Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä.””
Reino Suni:
”Käsitykseni mukaan Jumala on lähimmäinen ilman mitään erikoista korostamista.”
Käsityksesi on kristillisen oppimme mukaan väärä. Kolmiyhteien Jumalamme on jumallisen luontonsa puolesta meidän Herramme.Hän on kokonaisuudessaan pyhä.
Kristus on sekä Jumala että ihminen. Inhimillisen luontonsa puolesta hän on myös lähimmäisemme.
Jukka Kivimäki
Jumala käsitykseni on kirkon opin mukaan väärä. En nimittäi usko ihmisten itsensä valitsemiin jumaliin Nikeassa ja Konstantinopolissa.
Uskon Jeesuksen vahvistamaan sanomaan Korkeimmasta, kristittyjen Jumalasta, joka on ollut sama ensimmäisestä ihmisestä alkaen.
”Pyhittäminen on myös sitä, että erotamme jonkin asian arjesta pyhään.”
Ajassamme liittäisin pyhittämiseen kaksi oleellista asiaa. Pyhittämin on Jumalan valitun kansan kutsumista Jumalan yhtetyteen ja erottamista maailmasta. Ecclesia tarkoittaa uloskutsuttaja, maailman joukosta erotettuja eli Herran seurakuntaa.
Toinen pyhittämisen merkitys kuvaa sitä, miten kutsuminen ja erottaminen tapahtuu. Se tapahtuu Jumalan sanan kutsuvalla äänellä, lain ja evankeliumin julistuksella. Sen äänen avulla ja Pyhän Hengen valolla Ihminen voi erottaa sen, mikä on lähtöisin hänestä itsestään ja mikä taas Jumalasta. Erottamiskyvyn kasvaminen tarkoittaa Jumalan pyhyyden ja synnintunnon kasvamista siihen mittaan, että kutsuttu ei enää kykene elämään omillaan. Maailman pelastuskuviot eivät enää tyydytä, vaan hätääntyneen on lähdettävä kiireesti Kristuksen luokse apua hakemaan. Pyhittämisessä ihminen erotetaan epäpyhästä ja liitetään pyhien asioiden joukkoon, sinne, missä on pyhien yhteys, sana ja sakramentit.
Miten soveltaist tätä esimerkiksi tilanteeseen, jossa seurakunta/piispa vihkii (=pyhittää) kirkon käyttöönsä. Siinähän erotetan kiinteistö pyhään käyttöön.
Kirkon vihkiminen on välineellistä, kun ihmisen vihkiminen Jumalalle on itse asia.
Entä kun aviopari vihitään. Pyhitetääänkö heidät silloin toisilleen vai Jumalalle?
Noissa tapauksissa ei ole varsinaisesti kysymys siitä pyhittämisestä, josta esimerkiksi Jeesus puhui:
”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.” Joh 17:7
Muuten, en mä ymmärrä noita sun repliikkejäsi.
Kyllä avioliittoon vihkimisen tulisi merkitä sitä, että puolisot pyhitetään siihen luomisjärjestyksen mukaiseen elämänmittaiseen liittoon. Kaikki ei ole täydellistä, mutta epätäydellisyys ei voi kumota alkuperäistä tarkoitusta.
Näinhän asia myös Lutherin mukaan on.
”Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.” Hebr 10:10
Avioliittoon vihkiminen on ihan OK, ja Jumalan siunaaminen samoin. Mutta papin vihkitoimituksella ei ketään julisteta pyhäksi ja päästetä taivaaseen. Kirkon vihkimisellä ei julisteta ketään vanhurskaaksi. Minä tarkoitan pyhittämisellä asiaa, jolla on suora yhteys ihmisen pelastukseen.
Ei pappisvihkimyksellä tai avioliitoon vihkimisellä luonnolisestikaan ketää taivaaseen pelasteta, mutta molemmissa tilanteissa korostuu erityinen Pyhän läsnäolo.
Sama pätee toki kättenpäällepanoon muutoinkin esimerkiksi tehtävään asettamisen yhteydessä.
Pyhitys on jokaiselle uskovalle henkilökohtainen kysymys ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa” (Hbr.12:14). Kun me olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa. Siitä seuraa, että haluamme olla rauhassa myös ihmisten kanssa. Jeesuksessa, rakkaassa Vapahtajassamme, on pyhityksemme, kun varjelemme sydämemme puhtaana eläen aralla tunnolla Jumalan ja ihmisten edessä.